Lue keskustelun säännöt.
Omituisin asia, minkä halusit lapsena (tai mitä joku tuntemasi lapsi on halunnut yms.)
Lapsethan saavat aina outoja päähänpistoja, muistatko omasta lapsuudestasi että halusit jotain outoa? Tai mitä oma lapsesi tai joku tuntemasi lapsi on halunnut?
Itse halusin joskus ala-asteikäisenä kopiokoneen. Joskus harvoin koulussa sitä pääsi käyttämään ja kirjastossakin sellainen oli. Minusta se oli aivan mahtava laite ja olisin halunnut sellaisen itsellenikin. Tätä kesti vuosia ja haaveilin, että aikuisena sitten ostan itselleni kopiokoneen. Kaikista parasta on, että tajusin itsekin etten sillä mitään tee, koska todella harvoin tuli kopioitua mitään. Mutta sellaisen olisin halunnut. :D
Kertokaa lisää!
Kommentit (1192)
Olisin halunnut pyörtyä koulun yhteisessä aamunavauksessa liikuntasalissa. Joku aina joskus pyörtyi ja se oli jotenkin tosi hienoa, pyörtyjä oli hetken melkein julkkis! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enää ei mitenkään omituinen asia, mutta silloin 80-luvulla kyllä! Olen supisuomalainen blondi ja pienenä kikkarapäänä olin saanut päähänpiston, että haluan mustaihoisen barbie-nuken!! Ei siihen aikaan sellaisia myyty ainakaan Suomessa. Vieläkin pidän tummaihoisia niin kauniina!
Minulla oli lähes samanalainen haave, halusin todella paljon että minulla olisi tummaihoinen vauvanukke! 😄 Äitini onnistui jostain sellainen hommatakin vaikka ei niitä kovin yleisesti ollut kaupan. Muistan vielä että nimesin nuken Rosaliaksi 😅 Asuin pienellä paikkakunnalla pohjoisessa enkä varmaan ollut tummaihoista nähnyt kuin tvssä.
Halusin muuttaa metsään asumaan, rakentaa sinne itselleni jonkinlaisen risumajan, syödä marjoja, sieniä (vaikka en edes pidä sienistä), juuria ja kalaa, tehdä itselleni vaatteita eläinten turkeista ja omistaa oman karhun ja susilauman. Karhun kanssa olisin sitten nukkunut vierekkäin siellä metsässä talven yli. Joskus ihan tosissani mökiltä tullessa hoin vanhemmille, että "Jättäkää minut tänne metsään, haluan asua siellä ja te voitte siellä käydä tapaamassa minua". Jostain syystä he eivät suostuneet koskaan pyyntööni.
Vierailija kirjoitti:
Minä halusin ponin. Perustelinkin tämän toiveeni sillä, että meillähän oli 2000 m2 tontti, joten helposti talli olisi mahtunut pihan perälle. Ja lupasin TOTTAKAI hoitaa ponin täysin yksin. Ponitoive eli melkoisen pitkään. Ikää taisi olla 5-9 vuotta.
minä halusin ponin parveekkeelle, tottakai se pääse kierreportaita kolmanteen kerrokseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä toivoin itselleni sellaista pientä Peukaloista; ukkelia, joka olisi ollut kooltaan pienempi kuin vaikka barbi mutta elävä.
halusin isoveljen kun kaverillakin oli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä toivoin itselleni sellaista pientä Peukaloista; ukkelia, joka olisi ollut kooltaan pienempi kuin vaikka barbi mutta elävä.
halusin lilliputin, tuli ohjelmassa missä lilliputitt asu nukkekodissa.
Halusin kipsin. Meillä oli kaverin kanssa "murtumakerho" jossa mätkimme itseämme milloin mihinkin ja tallottiin toistemme käsiä. Ihan tervettä :D No ei tullu murtumaa silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko tämä omituista, koska toivoisin tätä vieläkin.
Samanlainen oma "sala-kämppä" kotitalossa, kuin Aku Ankalla Taikaviitta-pokkareissa. Kovasti aina mietiskelinkin, miten olisin sen kotitaloomme voinut toteuttaa.
Sitten halusin myös jossain vaiheessa lemmikiksi Tiikerin, kun Aladdinin Jasminellakin on.
Halusin olla nimeltäni Erja, koska se oli mielestäni tosi ihana nimi verrattuna omaan tavis kasarinimeeni. Lisäksi olisin halunnut kaksoissiskon ja isoveljen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin violetin vyötiäispehmolelun. Piirsin siitä lukuisia nallikuvia ja toivoin sitä ja vain sitä myös joulupukilta. Haave oli niin pitkään ja niin voimakas, että lopulta isäni teetti ompelijalla sellaisen. On edelleen yksi rakkaimmista esineistäni.
Ystäväni käveli jonkun aikaa keikkuen puolelta toiselle, koska ihaili vanhempaa tyttöä, jolla kai oli jonkin sortin lonkkavika.
Mieheni haaveili aina olevansa opiskelija, koska viikonloppuisin kylille tulivat isoveli ja sen kaverit, joilla tuntui olevan aina niin hauskaa. Hassuja päähänpistoja ja bilettämistä. Saikin sitten pitkään opiskella ja kituutella vähillä rahoilla ammattia varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies 36v kirjoitti:
Halusin muuttaa metsään asumaan, rakentaa sinne itselleni jonkinlaisen risumajan, syödä marjoja, sieniä (vaikka en edes pidä sienistä), juuria ja kalaa, tehdä itselleni vaatteita eläinten turkeista ja omistaa oman karhun ja susilauman. Karhun kanssa olisin sitten nukkunut vierekkäin siellä metsässä talven yli. Joskus ihan tosissani mökiltä tullessa hoin vanhemmille, että "Jättäkää minut tänne metsään, haluan asua siellä ja te voitte siellä käydä tapaamassa minua". Jostain syystä he eivät suostuneet koskaan pyyntööni.
Sama idea, sitten laskin voiko metsässä nukkua, olisin ollut vain päivisin, yöksi taloon. Sisareni ivaili, kun oli vanhempi.
Joskus yritimme nukkua ulkona teltassa, hiivimme kuitenkin sänkyyn takaisin, äiti oli vihainen.
Vierailija kirjoitti:
Halusin 2 vuotta putkeen - siis joskus 5-6 vuotiaana suunnilleen - että sukunimeni olisi ollut Blomberg. Ei mitään muistikuvaa mistä olisin edes tuon repäissyt, mutta äitini muistaa selvästi kuinka olin suuttunut verisesti mikäli joku oli käyttänyt oikeaa sukunimeämme. Kirjoitin myös koulussa kaikkiin kokeisiin yms lappuihin sukunimekseni Blomberg. Kirjoittelin myös tarinoita siitä, kuinka perheeni ei ole varmasti oikea perheeni, ja kuinka jossain asuu varmasti Blombergit joiden kadonnut lapsi olen, ja unelmissani joskus Blombergit tulivat kotini ovelle ja hakivat minut sieltä. Huhhuh.
Siis näiden tapausten vuoksi koulussa sai kokeesta yhden pisteen jos kirjoitti nimensä oikein. En koulussa ikinä uskonut, että joku kirjoittaisi nimensä väärin :)
Olisin halunnut vieraskielisiä sukulaisia, jotka olisivat ulkomaille lähtiessään käyneet vilkuttamassa koulun pihassa ja huutamassa söteemmonpööl.
Alaluokillahan se oli ja varmaan jostain telkkariohjelmasta alun perin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni on kertonut, että lapsena halusi tosi kovasti tarrakirjoittimen. Saikin sellaisen lopulta lahjaksi ja merkkasi sillä melkein kaikki huoneessaan olevat tavarat mitä pystyi ja kaikkea muutakin pitkin taloa. Mitäköhän ap olisi tehnyt jos toive olisikin toteutunut ja olisikin saanut kopiokoneen lapsena :D
Minäkin halusin sellaisen kohokirjoittimen joka painoi kirjaimet sellaiseen muovinauhaan. Sain sen joululahjaksi ja merkkasin ja nimikoin kaikkien tavarat joulun pyhinä. Harmitti kun ne mukana tulleet matskut loppui ihan alkuunsa.
Minäpäs olen halunnut tuon vielä aikuisenakin :D käsialani on huono ja tykkään järjestyksestä, olisi ihanaa laittaa keittiön kaappi ja purkit järjestykseen tuolla tarravehkeellä.
Clas Ohlsonilta saa 15 eurolla. Tyttäreni juuri osti ja merkkasi kenkälaatikkonsa.
Olin todella kateellinen kaverilleni, koska hänen vanhempansa olivat eronneet ja hänellä oli näin ollen "kaksi kotia". Minua siis kiehtoivat lapsena kaikki varakodit, kuten asuntoautot, mökit ja majat.
Kainalosauvat. Niillä liikkuminen näytti niin hauskalta.
Halusin jossain vaiheessa lisää sisaruksia kahden minua reilusti vanhemman isoveljen lisäksi. Ainoat ongelmat asiassa olivat ne, että vanhemmat olivat jo siinä iässä, etteivät tahtoneet ja lopulta enää voineet hankkia lisää lapsia ja minä olisin halunnut pikkusisarusten sijasta lisää isosisaruksia, esim. minua 2-3 vuotta vanhemman isoveljen, joka olisi ollut kanssa samassa päiväkodissa ja koulussa suojellen minua kiusaajiltani ja jonka kanssa olisin kaikki päivät leikkinyt. Lopulta jouduin tyytymään siihen, että en tule saamaan sisaruksia ja veljien lapset osittain korvasivat minulle sisarukset. Jouduin myös hyväksymään sen tosiasian, että äiti ei pysty synnyttämään lapselle isosisaruksia ja että eihän sisaruus ole aina sitä, että he pitävät toistensa puolta ja haluavat leikkiä aina keskenään.