Lue keskustelun säännöt.
Omituisin asia, minkä halusit lapsena (tai mitä joku tuntemasi lapsi on halunnut yms.)
Lapsethan saavat aina outoja päähänpistoja, muistatko omasta lapsuudestasi että halusit jotain outoa? Tai mitä oma lapsesi tai joku tuntemasi lapsi on halunnut?
Itse halusin joskus ala-asteikäisenä kopiokoneen. Joskus harvoin koulussa sitä pääsi käyttämään ja kirjastossakin sellainen oli. Minusta se oli aivan mahtava laite ja olisin halunnut sellaisen itsellenikin. Tätä kesti vuosia ja haaveilin, että aikuisena sitten ostan itselleni kopiokoneen. Kaikista parasta on, että tajusin itsekin etten sillä mitään tee, koska todella harvoin tuli kopioitua mitään. Mutta sellaisen olisin halunnut. :D
Kertokaa lisää!
Kommentit (1192)
Siihen aikaan, kun televisiosta tuli Tenavatähti-niminen lasten laulukilpailu, niin unelmoin tosissani, että minä, todella ujo, hiljainen ja täysin laulutaidoton lapsi olisin osallistunut niihin, voittanut sen kisan ihan helposti ja sitten olisin ollut todella suosittu ja kuuluisa laulaja jo lapsena. Ajattelin, että saisin lopettaa koulunkäynnin kesken, koska kaikki aikani olisi mennyt fanien tapaamiseen, keikoilla käymiseen ja laulujen levyttämiseen. Kuvittelin, että olisin laulanut keikoilla aina vain samat muutamat osaamani kappaleet, mutta kukaan ei olisi koskaan kyllästynyt kuuntelemaan niitä vaan olisivat tulleet onnessaan kuuntelemaan minua kerta toisensa jälkeen. Sitten ajattelin, että kaikki muut lapset olisivat olleet minulle kateellisia, koska minulla olisi ollut paljon faneja, joille olisin jakanut nimikirjoituksia ja jotka olisivat kovasti halunneet minun kanssani samaan kuvaan, joilta olisin saanut ihailijapostia, lahjoja jne. Olin myös koulukiusattu ja ajattelin, että sitten kuuluisana kiusaajani olisivat jotenkin ihmeellisesti muuttuneet ystävällisiksi minulle ja heistä olisi tullut ystäviäni. En ymmärrä, että miksi halusin olla kiusaajieni ystävä.
Sitten odotin innolla aikuisuutta, koska ajattelin, että aikuisena oleminen on jännää, koska saa tehdä kaikkea kivaa, mitä lapset eivät saa tehdä ja ostella aina mitä haluavat, koska luulin aikuisilla olevan hirveät määrät rahaa. No, nyt olen aikuinen eikä tämä ole niin jännää kuin luulin. Ei ole tullut esim. hankittua puolisoa, lapsia, omakotitaloa, ajokorttia, hienoa autoa tai edes isoa laumaa lemmikkieläimiä. En myöskään ostanut vanhemmiltani lapsuudenkotiani kun he muuttivat sieltä pois tai asu siellä perheeni kanssa. Rahatkaan eivät millään riitä kaikkeen kivaan mitä haluaisin ja esim. ruokakaupasta en voi ostaa aina sitä, mitä haluaisin. En siis voi ostaa tyyliin montaa karkkipussia, montaa perunalastupussia ja montaa limsapulloa kerralla tai kyllä voisin, mutta sitten rahat eivät riittäisi ruokaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä halusin ainakin seuraavia asioita
- Raateluhampaat, kunnon raatelukynnet ja hännän
- Pystyä liikuttelemaan tavaroita ajatuksen voimalla
- Ritari-Ässän KITT-auton (edelleen haaveena!)
- Oman lihansyöjäsauruksen, jolla voisi ratsastaa kouluun. Ymmärsin, että tämä ei ole mahdollista ja se oli sangen epäreilua
Terveisiä tutuille ja muille Barsoomiin halunneille.
Halusin irtautua kehostani ja lentää avaruuden kylmyyden läpi Marsiin seikkailemaan ja elämään John Carterin tyyliin.
Vierailija kirjoitti:
Minä halusin ainakin seuraavia asioita
- Raateluhampaat, kunnon raatelukynnet ja hännän
- Pystyä liikuttelemaan tavaroita ajatuksen voimalla
- Ritari-Ässän KITT-auton (edelleen haaveena!)
- Oman lihansyöjäsauruksen, jolla voisi ratsastaa kouluun. Ymmärsin, että tämä ei ole mahdollista ja se oli sangen epäreilua
Treenasin tätä alakoulussa tylsillä tunneilla. Asetin tavaroita pulpetille ja pinnistäen yritin saada ne liikkumaan. Olisi varmaan pitänyt rentoutua ja feel the force.
Vierailija kirjoitti:
Silmälasit, hammasraudat (nimenomaan telaketjut), "poikatukan", sekä päättää pikkusiskoni nimen. Käytin siskosta pitkään väärää nimeä koska olin niin kiukkuinen ettei sen nimeksi tullutkaan sitä minkä minä olisin halunnut.
Täsmälleen sama asia täällä pikkuveljen kohdalla. Nyt 40 vuoden jälkeen olen hyväksynyt sen (typerän) nimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin lapsena rintamamiestalossa, joka perinteisesti oli rakennettu ns. muurin ympärille, eli alakerrassa oli keittiö, olohuone ja niiden välissä yksi huone, alunperin kai makuuhuone. Lapsena mietin tosissani miksei tuohon "ylimääräiseen" huoneeseen tehty uima-allasta, olisin sellaisen kovasti halunnut.
Minä 80-luvun lapsi halusin leipäkoneen ja mikrouunin :D Leipäkonetta meille ei koskaan tullut, ja mikrouuninkin vanhemmat hankkivat vasta kun olin jo aikuinen. Leipäkoneesta en ole haaveillut enää vuosiin (vieläkö sellaisia on olemassa?), mutta nykyisessä asunnossani ei ole mikroa ja harva se päivä ajattelen yhä, että mikro olisi kyllä kätevä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin aivan ehdottomasti vesirokon, ja monta kertaa piirtelin itselleni punaisella tussilla niitä pilkkuja. Pikkusiskolle tein myös, ja sitten kun viimein sain tän kauan odotetun taudin, mureni unelmat aika äkkiä.
Mä halusin olla rokkistara, ihan salaisissa unelmissa. Haaveilin millaista olisi laulaa stadionin lavalla ja tuhannet ihmiset laulaisi mukana. Olin kova ”fanittaja” jo pienenä, NKOTB yms. En ole koskaan ollut erityisen musikaalinen ja olen tuhottoman ujo esiintyjä. Sitten halusin etten olisi allerginen, itkin pitkään omaa lemmikkiä. Tänä päivänä olen oikeastaan iloinen etten voi mitään eläintä ottaa, lapset kärttää koko ajan esim kissaa ja mä en jaksaisi työn ja perheen lisäksi huolehtia vielä eläimistäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin sorsia, siis että voisin leikkiä niillä. Sain kaksi keraamista sorsaa jouluoukilta ja olin hyvin pettynyt. En voinut ymmärtää ettei joulupukki tuonut toivomaani sorsalaumaa! :D
Halusin pyörätuoliin ettei tarvitsisi kävellä, ja etenkin moottorilla toimivaan. Sitten tosiaan jouduin 6-vuotiaana pyörätuoliin vähäksi aikaa eikä se ollutkaan hauskaa. Siitä lähtien olen ollut kiitollinen toimivista jaloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin että minulla olisi mielikuvituskaveri niin kuin kirjoissa tai elokuvissa lapsilla oli. Ja olin kuitenkin jo noin 10-vuotias ja minulla oli oikeitakin ystäviä. Aloin sitten selittää äidille että minulla on mielikuvituskissa Reetta ja että tuossa se istuu vieressäni. (tykkäsin kissoista mutta olin allerginen) En oikeasti uskonut siihen.
Vierailija kirjoitti:
Minä 80-luvun lapsi halusin leipäkoneen ja mikrouunin :D Leipäkonetta meille ei koskaan tullut, ja mikrouuninkin vanhemmat hankkivat vasta kun olin jo aikuinen. Leipäkoneesta en ole haaveillut enää vuosiin (vieläkö sellaisia on olemassa?), mutta nykyisessä asunnossani ei ole mikroa ja harva se päivä ajattelen yhä, että mikro olisi kyllä kätevä.
Minä olisin halunnut meille näkymään kaapelin kautta kaikki MusicTV:t ja muut, mutta ei auttanut perustelu, ei tullut koskaan. Nyt aikuisena mulla on kaikki HBO:t, Netflixit ja muut ja aina välillä muistan miten kotona ei näkynyt musiikkivideoita ja valvottiin tarkkaan mitä telkkarista sai katsoa. Aah! Osta sinäkin se mikro ja nauti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä halusin ponin. Perustelinkin tämän toiveeni sillä, että meillähän oli 2000 m2 tontti, joten helposti talli olisi mahtunut pihan perälle. Ja lupasin TOTTAKAI hoitaa ponin täysin yksin. Ponitoive eli melkoisen pitkään. Ikää taisi olla 5-9 vuotta.
Tämä ei ole pätkääkään outo. Pikemminkin on vaikeaa löytää tyttölasta (ainakin vielä 70-80 -luvull), joka ei olisi halunnut hevosta/ponia.
Totta. Tyttären mielestä poni olis mahtunut oikein mainiosti parvekkeelle.
Minäkin haaveilin pienenä ponista tai hevosesta parvekkeella. Sitten, kun muutettiin omakotitaloon (sellainen noin 500neliön tontti) olisin laittanut ponin autotalliin.
Nyt oma tyttö haaveilee, että rakennetaan tuohon pihaan heppatarha. Ero vain on se, että tytöllä tosiaan ON se poni, jonka voisi tuoda pihaan, poni asuu naapurin tallilla.
Haaveilin, että kun olen iso (11-v) muutan Ruotsiin mummun ja vaarin luokse hoitamaan heitä, kun he ovat jo niin vanhoja (noin 50v). Nyt olen yli 40, mummu yli 80 ja tarvisi oikeasti varmaan jo apua, mutta enpä ole vieläkään muuttanut.
Olla joskus edes kipeä.
En ollut koskaan, joten sain pari päivää vuodessa muuten vaan vapaa-apäivän koulusta vanhempien luvalla.
Halusin kolmiloikkaajaksi ja ostaa autoksi kuplavolkkarin. Tosin onko tuo nyt sitten niin omituinen lapsuudenhaave ollut.
Yhen toisen tutun lapsuudenhaave sen sijaan hieman nauratti kun hän taannoin sen mulle kertoi. Hän halusi isompana tulla samankaltaiseksi julkkikseksi kuin Kari Salmelainen. Eli ilmeisesti juontamaan Napakympin kaltaisia ohjelmia.
Itse en ollut koskaan kipeänä joten olisin halunnut penisilliinikuurin kun se oli kuulemma ihanan mansikanmakuista.
Mustaa ponia toivoin joka joulu :)
Minäkin halusin itselleni silmälasit ja hammasraudat. Erityisen kateellinen olin kaverilleni, jolla oli toisen linssin peittona suoja. Väänsin jostain rautalangasta itselleni hammasraudat, joita pidin onnellisena suussani. Halusin myös rinnat alle kouluikäisenä ja muistan piirtäneeni tussilla sellaiset ihooni isoine nänneineen kaikkineen. Pisamiakin kadehdin ja totta kai piirsin nekin tussilla naamaani.