Omituisin asia, minkä halusit lapsena (tai mitä joku tuntemasi lapsi on halunnut yms.)

Halusin ja luulin saavani pikkubandan lemmikiksi. (Vaikka olin pahasti allerginen.)

Halusin hammasraudat ja olin tosi pettynyt kun oli purentatarkastus ja hammaslääkäri oikein kehui hampaita.. 😂 Kopiokone oli minustakin todella huikea laite! Olisin myös halunnut kipsin käteen. Silmälasivaihekin on ollut.

Rakastin lapsena Pikku vampyyri -kirjoja ja olisin enemmän kuin mielelläni nukkunut omassa pikku ruumisarkussa. Ja vampyyrinhampaat olisin myös tietty halunnut.

Olisin halunnut olla ihonväriltäni vaalea. Inhosin helposti ruskettuvaa luonnostaan tummaa ihoani. Nykyään olen tästä ominaisuudesta kiitollinen.

Olisin halunnut vanhemmille avioeron (kahden kodin takia) ja että vanhempani olisivat olleet 90-luvun laman aikaan työttömiä. Yksi cool poika meidän luokalla oli erolapsi, jonka molemmat vanhemmat jäivät lamassa työttömiksi, ja ihailin sitä. Millaista huutia olisinkaan saanut vanhemmiltani jos olisin nämä heille kertonut!

Olisin halunnut sellaisen vaihdoshatun, mikä oli eräässä Kummikarhut-sarjan jaksossa ja jolla pystyi muuttamaan itsensä keneksi tahansa sanomalla hänen nimensä. Näin tämän jakson monta kertaa videokasetilta suomenkielisellä puhella.

Olisin halunnut asua kaksikerroksisessa ok-talossa. Lapsuus ja nuoruus tuli kuitenkin vietettyä yksikerroksisessa ok-talossa ja salaa kadehdin kaikkia jotka sai asua kaksikerroksisessa talossa.

Ehkä tämän voi tähän ketjuun laittaa, mutta pienempänä yksinäisenä lapsena kun ei ollut vielä kunnolla leikkikavereita niin toki mulla oli sitten mielikuvitusystäviä ja yleensä ne oli jotain sarjakuva/piirroshahmoja. 

Näin kerran lapsena todentuntuisen unen missä Tupu, Hupu ja Lupu olivat kavereitani. Siksi pidin heitä pitkään mielikuvituskavereina todellisuudessakin. Samoihin aikoihin pyöri Matka maailman ympäri-sarja ja tykästyin sarjan Hamsteri-Ticoon. Hänkin oli sitten mielikuvitusystäväni. 

Sitten nuo mielikuvituskaverit jäikin kun alkoi päiväkodin/koulun myötä tutustumaan ikäluokan lapsiin joista sai kavereita. Kyllähän minusta ihan terve ja täysjärinen tyyppi kasvoi sitten lopulta, mutta vilkkaalla mielikuvituksella varustettu sellainen. :) 

Halusin, että mun täysin tavallinen ja mukava suomalainen etunimi olisi muutettu nimeksi ”Rentukka”. Olin ukin kanssa uimassa nähnyt kauniin kukan ja halusin vaihtaa nimeni sen mukaiseksi :,D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin jo lapsena hulluna paperiin ja halusin sellaisen jättimäisen paperirullan, joita paperitehtaat valmistavat.

Veljeni kanssa näimme luontodokumentin vompateista ja sen jälkeen ruinasimme monta vuotta vompattia lemmikiksi.

Oman saarenkin halusin, ja haluan vieläkin, viisikymppisenä.

Eikä! Minäkin haaveilin sellaisesta jättirullasta :D Paperi oli aina loppu ja olin ahkera piirtämään. Satuin näkemään niitä jättirullia tehtaan alueella ja manguin että saisin sellaisen, eipähän olisi paperi loppunut ihan äkkiä. No en saanut mutta perinteisen arkkipaketin sen tilalle.

Meillä oli kotona sellainen jättirulla, sukulainen oli töissä kirjapainossa ja toi sieltä sellaisen:3 Olin onnenlapsi, tiedän.

Tämä oli iso juttu.

Ikinä ei ollut piirustuspaperia.

Piirtelin kaupan mainoksien(A4-kokoisia värillisiä arkkeja, joiden toiselle puolelle oli painettu viikon tarjoukset)takapuolelle ja sanomalehden reunoihin.

Kerran sain tuollaisen rullan jämän, voi sitä onnea!

Katselin isompien tyttöjen rintoja kateellisena kun olin ekaluokalla. Mielestäni ne pomppi hauskasti. Päätin, että 9 -vuotiaana minullekin kasvaa tissit.

No, eivät kasvaneet.

Olisin halunnut itselleni lemmikkikarhun. Ajattelin, että olisin löytänyt metsästä ihan helposti karhunpennun, jos olisin saanut kesämökiltä lähteä metsään sellaista etsimään. Mielestäni emokarhullakaan ei olisi mitään sitä vastaan, jos olisin vienyt siltä pennun ja kaikki karhun saaminen mukaan mökille, kaupunkiin vienti, kesytys, hoito, ruokinta ja kaikki olisi tapahtunut ihan helposti niin, että jopa minä olisin osannut tehdä sen yksin. Minusta karhu olisi voinut ihan hyvin asua perheeni kanssa omakotitalossamme ja että minä olisin osannut kouluttaa siitä ihan kesyn ja kiltin lemmikin. Ajatuksenani oli, että karhu olisi aina totellut minua ja kulkenut kanssani kaikkialle, jopa päiväkotiin johon olisin ottanut sen mukaan siksi, että muut lapset eivät enää olisi uskaltaneet kiusata minua. Jostain syystä vanhemmat eivät antaneet minun lähteä metsään lemmikkikarhua etsimään eivätkä sisaruksetkaan oikein asiasta pitäneet. Silloin 3-vuotias pikkusisko taisi ruveta jopa itkemään, kun noin 5-vuotiaana asiasta vanhemmille puhuin.

Puisen harjan/luudan. Sainkin ja kaiversin siihen nimbus2000 muistaakseni. Leikin sit härry potteria ja välillä hypin aidan päältä sen luudan kans et jos se vaikka toimiskin..

Olisin halunnut sellaisen ison uimaaltaan takapihallemme. Isäni "nauroi ivallisesti" ehdotukselleni. Itse jankkasin asiasta säännöllisin välein, mutta se oli isän mielestä kuulema ihan mahdoton ajatus. Perusteluina oli mm. Että vesi ei pysyisi kuopassa, joka pitäisi kaivaa, muuten tyhjänpanttina olevalle tontille, mikä homma olisikaan kaivamisessa yms. muuta vastaavaa...Tämä siis 80-luvun alkupuolella. Nyt olen hommannut itselleni 2010-luvulla paljun, josta nautin todella. Isäni vänkää vieläkin, että mitä järkeä tuossa paljun ostamisessa oli... vettä kuluu yms.

Olisin halunnut vauvanuken, vaikka olin poika. Minulle ei tietenkään hankittu nukkea, koska eiväthän pojat saa leikkiä nukeilla, että heistä ei tule homoa. Niin ainakin minulle sanottiin silloin 1980-luvulla. (Mutta minusta tuli silti homo vaikka en nukeilla leikkinytkään).

Halusin lapsena maalla asuessa lampaan josta olisin tehnyt ratsun. Olin kova heppatyttö. Samoin kovana koirafanina suunnittelin kepin päähän tekeväni käden jolla silitellä ulkomailla kulkukoiria - olinhan kuullut niiden olevan täynnä tauteja. 

Halusin olla ruma ja lihava.

Halusin, että kotipihallemme olisi kaivettu joku iso kuoppa, joka olisi täytetty vedellä, sinne oltaisiin haettu järvestä hiekkaa pohjalle ja vesikasveja. Sitten sinne olisi laitettu kaikenlaisia suomen järvissä eläviä kaloja asumaan. Kokonaisen kesän jaksoin siitä unelmoida ennen kuin ymmärsin, että sitä ei tehdä. Näin jälkikäteen se oli ihan ymmärrettävää. Olisihan se ollut aikamoista kalojen kidutusta pitää niitä jossain muutaman sadan litran kokoisessa kuopassa siellä pihassa, kuka sen kuopan olisi sinne kaivanut, miten siellä olisi saatu pysymään vesi, järvestä haetut kalat eivät olisi luultavasti tottuneet elämään hanasta tulleesta vedessä, jotkut maalla elävät eläimet olisivat saattaneet tippua ja hukkua sinne, talven tullen se olisi varmasti jäätynyt jolloin kalat olisivat kuolleet jne.

Mä halusin kovasti nielurisaleikkaukseen, koska lastenohjelmissa sen jälkeen sai ainoastaan syödä jäätelöä.

Ja kipsi (ja muiden piirustukset ja nimet siinä) olis ollut kans kova sana, mutta eipä oo mikään vielä tähän päivään mennessä murtunut.

Halusin kans asua kerrostalossa, kun perheeni taas asui omakotitalossa. Siis halusin vielä yläasteellakin ja olin innoissani aina kavereille mennessä.

Lisäks halusin olla vauva, enkä kasvaa enää yhtään isommaksi. Tämä johtui varmaan siitä kun sain pikkusisaruksen, jota hellittiin.

Halusin pienenä oman hirvenvasan.

Pappa metsästi ja mummulle kerroin, että jos joskus joku hirvenvasa jää orvoksi, voin ottaa sen. Suunnittelin vasalle jopa päivärutiinin.