Miksi jotkut loukkaantuvat pikkuasioista, kuten toisten ihmisten "sammakoista"

Tuntuu, että tällaiset ihmiset oikein hakemalla hakevat muista vikoja. Miksi? Ettei heidän itsensä tarvitsisi oivaltaa vajavaisuuttaan?

Tai keskustelussa olevista sanavalinnoista ennemmin kuin siitä oliko pointissa ylipäänsä mitään järkeä?

Siksi että jos on koko ikä ollut yhtä vastoinkäymistä niin joskus typerät möläytykset katkaisee kamelin selän ja vituttaa enemmän kuin olisi ehkä syytä. Jatkuva henkinen kipu on yhtä tuskallista kuin fyysinen niin ei aina jaksa kuulla hölmöjen kommentteja.

Voi olla huono itsetunto tai muuten jo niin paha olla että tulee juurikin tuo kamelin selkä katkesi -efekti. Armollisuus auttaa kun miettii että joskus itsekin saattaa valita väärät sanat. Riippuu tilanteesta ja siitä oliko vain väärä sanavalinta vai tarkoittiko toinen oikeasti jotain loukkaavaa. Aina sitä ei ole helppo erottaa