saamaton mies - suhde umpisolmussa?

mitä voin tehdä? Haluaisin uusia näkökulmia asiaan, itse tätä asiaa pyörittelemällä päässäni en näköjään ole tullut hullua hurskaammaksi.

Ongelmana on saamaton mies. Olemme vähän alta kolmikymppinen lapseton pariskunta (mies lähempänä 30), yhdessä olemme olleet 2,5 vuotta josta käytännössä koko aika ollaan asuttu yhdessä. Tulin "miehen perässä" toiselle paikkakunnalle (olin työtön ja hänellä taasen vakituinen työ joten minun oli helpompi irtautua kotikaupungistani) ja muutin samantien hänen luokseen. Jako oli selvä; minä tein kotityöt ja muut, hän kävi töissä. Minulla oli tuohon aikaan suhteellisen paljon rahaa säästössä ja sillä rahoitinkin elämäämme suurilta osin eli miehen siivellä en missään nimessä elänyt. Lainasin hänelle paljon rahaa, ostin hänelle kaiken mitä hän halusi (mm. koiran joka jäi loppujen lopuksi kokonaan minun vastuulleni).

Meillä on ollut alusta asti paljon todella rajujakin riitoja. Mies on ns. "drama queen" ja vetää pienestäkin asiasta herneen nenään jossei se mene hänen haluamallaan tavalla tai en ole samaa mieltä hänen kanssaan. Tämän asian takia saankin olla lähes jatkuvasti varpaillani. Hän saattaa vihaisena uhkailla hajottavansa kodissa olevaa irtaimistoa tai muuten tekee jotain ihan älyttömiä asioita joista on haittaa minulle.

Mies tosiaan oli töissä kun muutin tänne. Hän jäi työttömäksi yt-neuvottelujen takia viime lokakuussa ja on siitä lähtien ollut kotona. Hän tekee kyllä kotitöitä mutta ei todellakaan pidä koko taloutta yllä (hän ei pyykkää, imuroi ellei ole todella sotkuista, tee ruokaa jossei olla sovittu etukäteen, pese lattioita tai järjestele sen kummemmin vaan nuo kaikki on minun vastuullani). Hän siivoaa pääasiassa keittiön eli laittaa tiskit koneeseen. Tässä onkin ensimmäinen kysymys: Onko minulla oikeutta tuntea ärsyyntymistä ja pahaa mieltä siitä, että minua kovinkin sanankääntein painostettiin aikoinaan työttömänä siivoamaan kotia ja pitämään siitä huolta, työnjälkeäni arvosteltiin ja haukuttiin?

Hän hakee kyllä töitä ainakin omien sanojensa mukaan mutta vaan niitä "unelmaduuneja". Hänellä on kolme eri koulutusta ja hän hakee vain uusimman koulutuksen vastaavia paikkoja. Kun minä opiskelin ja hän oli töissä, hän painosti minua lopettamaan koulun kesken koska en pystynyt maksamaan puolia kaikista kuluista opintotuellani. Tein hampaat irvessä vanhan ammattini töitä vaikka olen aikoinaan melkein tappanut itseni niiden takia (henkisesti liian rankkaa). Nyt hänelle ei saa sanoa mitään poikkipuolista työnhausta tai patistaa hakemaan vanhempienkin ammattien töitä.

Miehen päivät menevät tietokoneella pelejä pelaillen. Hän herää samaan aikaan kun minä lähden töihin ja kone sulkeutuu 23 aikaan illalla. Sen koko välin hän istuu siinä katsellen asuntoja, kuulemma hakien töitä ja pelaten. Hän ei harrasta mitään muuta eikä ole kiinnostunut mistään muusta kun siitä. Ennen on ollut kova ryyppäämään ja en ole uskaltanut nalkuttaa uusien harrastusten etsimisestä ettei tule tappelua siitä että hänen pitää sitten päästä juomaan kun ei meillä semmoseen enää rahaa ole. Kaupassakin pitää ajaa auto lähimmälle parkkipaikalle tai alkaa kiukuttelu.