Etäinen suhde vanhempiin. Oletko asian kanssa sinut?

Up.

Up.

Jep, on etäiset välit vanhempiin. Äitini ei ole vuosiin tuntunut äidiltä vaan enemmän ärsyttävältä pikkusiskolta ja isän kanssa ei pääse samalle aaltopituudelle. Lisäksi lapsuudessa vanhempani tappelivat usein ja äitini tappeli vuoron perään meidän lasten kanssa joten kuilu välillämme on suuri. Kyllä minä heistä välitän, emme ole vain läheisiä vaikka äitini haluaisi eikä millään ymmärrä miksei meidän äiti-tytär suhde toimi. En kerro heille huolistani enkä muutenkaan osaa päästää heitä lähelle. Sinänsä hieman säälittää tilanne, mutta en voi asialle mitään. Lapsuuden traumoja ja luottamuspulaa on vaikea korjata varsinkin kun esim. Äitini ei ymmärrä että on ollut huono äiti vaan olettaa että lapsien kuuluu automaattisesti rakastaa ja kunnioittaa vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Jep, on etäiset välit vanhempiin. Äitini ei ole vuosiin tuntunut äidiltä vaan enemmän ärsyttävältä pikkusiskolta ja isän kanssa ei pääse samalle aaltopituudelle. Lisäksi lapsuudessa vanhempani tappelivat usein ja äitini tappeli vuoron perään meidän lasten kanssa joten kuilu välillämme on suuri. Kyllä minä heistä välitän, emme ole vain läheisiä vaikka äitini haluaisi eikä millään ymmärrä miksei meidän äiti-tytär suhde toimi. En kerro heille huolistani enkä muutenkaan osaa päästää heitä lähelle. Sinänsä hieman säälittää tilanne, mutta en voi asialle mitään. Lapsuuden traumoja ja luottamuspulaa on vaikea korjata varsinkin kun esim. Äitini ei ymmärrä että on ollut huono äiti vaan olettaa että lapsien kuuluu automaattisesti rakastaa ja kunnioittaa vanhempia.

Tämä juuri! Ihmissuhteesta on vaikea saada toimivaa, jos avointa keskustelua ei pystytä käymään.

Minulla oli etäiset vanhemmat ja hyväksyin sen. Heidän kuolemansakin oli helpompi kohdata tämän vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli etäiset vanhemmat ja hyväksyin sen. Heidän kuolemansakin oli helpompi kohdata tämän vuoksi.

Mikä sinua auttoi hyväksymään sen, että suhde vanhempiin oli etäinen?

Vierailija kirjoitti:

Eräälle tuttavalle kuulemma psykologi oli nuoruudessa antanut ohjeeksi, että huono suhde vanhempiin pitäisi vain hyväksyä ja luopua turhista odotuksista vanhempien suhteen. Sitä psykologi ei vain kertonut, että miten tämä toteutetaan. -Ap

Psykologit on täynnään näitä hyviä neuvoja joiden käyttöohjeet unohtuu antaa. Vähän niin kuin että pitää opetella rakastamaan itseään, olemaan itselleen armollinen jne. Miten, jos ei ole koskaan saanut kokea mitään rakkautta vaan aina välinpitämättömyyttä, halveksuntaa, ilkeyttä tai jopa julmuutta? Lapsen perusoikeus on saada ehdotonta rakkautta, kiinnostusta ja huolenpitoa voidakseen kasvaa ihmiseksi, niiden puuttuminen aiheuttaa pysyvän vamman.

 

On vaikea luopua odotuksista omien vanhempien suhteen kun kuitenkin näkee koko ajan miten muilla on hyviä ja läheisiä suhteita vanhempiinsa ja muut odottavat, että minullakin on. Vielä vaikempaa se on, jos vanhemmat toimivat eri tavalla sisaruksia kohtaan. Kyllä minuun sattuu keski-ikäisenäkin, kun joku työkaveri kertoo kahvittelusta vanhempiensa kanssa ja kun tiedän että omat vanhempani ajavat eestaas monta tuntia vieraillakseen sisarukseni luona mutta eivät koskaan käy minun luonani vaikka asun lähempänä.