Yksi lapsi perheessä

Uutta putkeen vaan! Nyt heti edellisen perään se/ne kannattaa tehdä.

Itse en halua toista lasta. Vaimo lopetti sfksin kun lapsi syntyi. Seksiä nykyään on 1-2kertaa kuussa.

Itseltä halut nyt loppuneet vaimoa kohtaan.

Vaimo halusisi toisen lapsen. Jos seksiä olisi ollut väjän fnemmän ja vaimokin olisi tehnyt aloitteuta voisin harkita. En rupea harrastamaan siittämismielessä. Koska kun testi näyttää positiivista minulta loppuu seksi. Tulee hyväksikäytetty olo.

2-3 lasta on ympäristönkin kannalta ihan ok. Kaikki eivät saa lasta, joten se kolmas on heidän puolestaan. Yhden lapsen kanssa voi helposti käydä niin, että jää lastenlapsettomaksi, varsinkin nykyään, kun on ties minkälaista konhottamista velojen puolelta, pitkitettyä nuoruutta! 2-3, on pikkuisen parempi toivo suvun jatkumisesta. Myös lapselle on hyväksi saada sisarus tai sisaruksia.

Mielestäni jos toista yritettäisiin niin tosiaan pikimmiten perään. Esikoinenkin tuli vähän yllättäin 5vuoden jälkeen. Minun ei pitänyt normisti saada lapsia. Sanottiin että jos haluaa niin apuja tulee tarvitsemaan. Kumpikaan meistä ei ole enää teini iässä joten kello käy senkin puolesta. Mietityttää kovasti pärjätäänkö mitenkään jos olisi neljäs kun nytkin on välillä todella tiukkaa.

ap

Olisin samoista syistä itsekin halunnut toisen lapsen, mutta ei sitä koskaan tullut. Totta kai sitä nyt on tottunut ajatukseen yksilapsesta perheestä, mutta kyllä yhä toisinaan kaihoilen asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Itse en halua toista lasta. Vaimo lopetti sfksin kun lapsi syntyi. Seksiä nykyään on 1-2kertaa kuussa.

Itseltä halut nyt loppuneet vaimoa kohtaan.

Vaimo halusisi toisen lapsen. Jos seksiä olisi ollut väjän fnemmän ja vaimokin olisi tehnyt aloitteuta voisin harkita. En rupea harrastamaan siittämismielessä. Koska kun testi näyttää positiivista minulta loppuu seksi. Tulee hyväksikäytetty olo.

No. Täytyy sanoa ettei meilläkään montaa kertaa ole ollut vauvan syntymän jälkeen mutta meillä se ei ole niinkään haluista kiinni vaan yksinkertaisesti siitä kun vauvan kanssa asioiden opettelu ja valvominen on vienyt niin paljon energiaa ja siihen päälle kaikki muu niin ei yksinkertaisesti jaksa. Nyt on alkanut taas tuntumaan että kaipaa sitä toista ja saattaisi taas jaksaa ja olla energiaa sille toisellekin kun vauvan kanssa alkanut helpottamaan. Harmi jos vaimosi haluaa seksiä kanssasi vain lisääntymis tarkoituksessa.

ap

Pahoitteluni ap,mutta elämä ympärilläni on murentanut nuo mukavilta kuulostavat:leikkivät yhdessä,pitävät huolta toisistaan ja vanhemmistaan.

Sisarrukset tappelevat,ovat kateellisia myös aikuisena,vanhemmat jäävät sen kiltimmän kontolle ja perinnön jaossa riidellään verisesti mummovainaan puukauhasta.

Lapsia voit toki hankkia lisää,jos haluat.Perustelujasi ,tarvitsetko niitä?,en allekirjoita.

Ainut lapsi,jolla 1 lapsi

Ei toinen lapsi taloutta juuri keikuttanut, vasta kolmannen kohdalla hyppäys on iso.

Vierailija kirjoitti:

Pahoitteluni ap,mutta elämä ympärilläni on murentanut nuo mukavilta kuulostavat:leikkivät yhdessä,pitävät huolta toisistaan ja vanhemmistaan.

Sisarrukset tappelevat,ovat kateellisia myös aikuisena,vanhemmat jäävät sen kiltimmän kontolle ja perinnön jaossa riidellään verisesti mummovainaan puukauhasta.

Lapsia voit toki hankkia lisää,jos haluat.Perustelujasi ,tarvitsetko niitä?,en allekirjoita.

Ainut lapsi,jolla 1 lapsi

Kuitenkin kyselyissä monet ilmoittavat läheisimmäksi henkilökseen oman siskon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahoitteluni ap,mutta elämä ympärilläni on murentanut nuo mukavilta kuulostavat:leikkivät yhdessä,pitävät huolta toisistaan ja vanhemmistaan.

Sisarrukset tappelevat,ovat kateellisia myös aikuisena,vanhemmat jäävät sen kiltimmän kontolle ja perinnön jaossa riidellään verisesti mummovainaan puukauhasta.

Lapsia voit toki hankkia lisää,jos haluat.Perustelujasi ,tarvitsetko niitä?,en allekirjoita.

Ainut lapsi,jolla 1 lapsi

Kuitenkin kyselyissä monet ilmoittavat läheisimmäksi henkilökseen oman siskon.

Sisko olisi kyllä kiva! Itselläni yksi veli eikä mitään yhteistä puhuttavaa ole ollut moneen vuoteen...

Vierailija kirjoitti:

Pahoitteluni ap,mutta elämä ympärilläni on murentanut nuo mukavilta kuulostavat:leikkivät yhdessä,pitävät huolta toisistaan ja vanhemmistaan.

Sisarrukset tappelevat,ovat kateellisia myös aikuisena,vanhemmat jäävät sen kiltimmän kontolle ja perinnön jaossa riidellään verisesti mummovainaan puukauhasta.

Lapsia voit toki hankkia lisää,jos haluat.Perustelujasi ,tarvitsetko niitä?,en allekirjoita.

Ainut lapsi,jolla 1 lapsi

Puhut varmasti asiaa. Tänä päivänä varmaan paljon kertomaasi.

Meillä vaan itsellä ja miehellä on parempia kokemuksia. Molemmilla on 3 sisarusta. Ja omasta puolesta voin sanoa etten osaa kuvitella millaista olisi olla ainut. Vanhempi sisaruksistamme on ns hoitanut minut ja minä meidän nuorimmaisen. Kaikilla ollut kaveri ja ollaan pienestä asti oltu tiiviisti tekemisissä päivittäin. Tänäkin päivänä. Asutaan 50km säteellä kaikki toisistamme ja aina autetaan toisiamme pyytämättä ja vietämme yhdessä aikaa jne. Ehkä juuri siksi tämä oman lapsen kohdalla korostuu niin kovin ja mietin tätä.

ap

Up

Mulla kaksi lasta. Ihan yksikin olisi riittänyt - tai oikeastaan en minä koskaan ajatellut, että olisi polttava tarve saada lapsia ollenkaan. Ikäeroa neljä vuotta.

Ja voi jessus: Meillä olisi talossa 99,9% vähemmän draamaa, huutoa, riitaa ja muuta hampaiden kiristystä, jos olisi vain yksi lapsi. Ovat siis ihan keskenään toimeentulevia ja leikkivätkin jopa yhdessä (joskin ikäero ja eri sukupuoli vaikuttaa kyllä), mutta silti elämä olisi rauhallisempaa ihan vain yhden lapsen kanssa. Itselläni on kolme sisarusta, joiden kanssa en koe enää aikuisena juuri sidettä. Ei olla juuri tekemisissä, ei tosin vihoissakaan. Ollaan vain niin erilaisia oltu aina aikuisena ja välimatkaa paljon. Miehellä kaksi sisarusta ja sama homma. Harvakseltaan ovat tekemisissä, vaikka asuvat samalla paikkakunnalla.

Talous ja muu olisi meillä ollut kunnossa kolmattakin (tai jopa neljättä varten), mutta kyllä tämä riittää. Ei haluttu enempää ja varmistettiin asia sterilisaatiolla. Ehdittiin olla yhdessä melkein kymmenen vuotta ennen ensimmäistä lasta, on työurat ja muutenkin elämässä lasten lisäksi paljon muutakin mielekästä.

Minusta sisaruksen tärkeys on oikeasti liioiteltu juttu.

Älä aliarvioi pienen ikäeron merkitystä!

Usein puhutaan siitä että lapset voivat leikkiä keskenään sitten. Joo, voivat: minulla ja veljelläni on kahden vuoden ikäero, ja kyllä me leikittiinkin.

Mutta me myös taisteltiin tulisesti, nyrkkitappeluihin asti, jahdattiin toisiamme mm. keittiöveitset kädessä. Mikään ei ollut lapsena ihanampaa kuin se kun sai olla yksin kotona (lue: kun veli oli poissa).

Lasten hyvät keskinäiset suhteet vaativat vaivannäköä vanhemmilta. Tähän on olemassa ihan opaskirjoja, mutta omasta näkökulmastani on myös helpompaa jos ikäero on isompi. Meillä se on 4 vuotta, ja tuntuu toimivan hirmu hyvin: isompi lapsi kokee välillä itsensä laiminlyödyksi ihan ymmärrettävästi koska pienempi on vielä niin pieni, mutta asian käsittely kokonaisin lausein pienen ihmisen kanssa on paljon helpompaa kuin vaikkapa pahimman uhmaiän keskellä kun ei se puhuminenkaan vielä niin hirveän hyvin hanskassa ole.

Vielä viimeiseksi se, että alle 5 vuoden ikäero vaikuttaa sisarusten pituuskasvuun ja älykyysosamäärään siten että pienempi jääkin pienemmäksi ja ÄO myös matalaksi. Johtuu ilmeisesti ihan siitä että 5 vuotta menee kerätä varastot täyteen vauvanrakennusaineita.

Suomessa on toki kova houkutus tehdä se seuraava lapsi kolmen vuoden sisään edellisestä ettei tarvitsisi uusiksi kerätä äitiyspäivärahoja töissä, mutta sun tilanteessa jonkun työsuhteen hankkiminen tuohon väliin voi olla viisaampaa kuin äitiysputkettaminen.

Minä olen kolmilapsisesta perheestä ja meillä oli sisarusten välisiä, todella julmia tappeluita, kiusaamista ja halveksuntaa. Aikuisina emme ole olleet mitenkään läheisiä. Kun aloimme saada lapsia, niin lasten kautta olemme jonkin verran olleet yhteydessä (lasten synttärit, joskus joulujakin). 

Me kuvittelimme etukäteen, että haluamme useamman lapsen. Yhden jälkeen tuntui, että tämä riittää meille. Olemme miehen kanssa molemmat introvertteja ja niin on lapsemmekin. Ystäviä hänellä on ollut aina ja erityisen tärkeä bestis ekalta luokalta asti - nyt jo 10 vuoden ajan. Tuo bestis on meillekin läheinen, niin paljon aikaa lapset ovat yhdessä viettäneet että hänestä on tullut koko perheelle tuttu, vähän niin kuin varasisko. On ollut mukana mökkilomilla, yhdellä hiihtolomareissulla kotimaassa ja myös yhdellä ulkomaanmatkalla. Ikinä nämä kaksi eivät ole tapelleet, ovat jonkinlaisia sielunsiskoja. Uskon että tämä ystävyys kantaa heille pitkälle aikuisuuteen, ovat nyt jo abeja ja edelleen tiiviisti yhteydessä.

Introverttinä meidän lapsi ei ole kaivannut jatkuvaa viihdytystä, vaan on osannut keksiä omiakin puuhia. Toki pienempänä oli kavereiden kanssa niitä yhteisiä leikkejä, mutta bestiksen kanssa ovat saattaneet myös istua sängyssä hiljaa vierekkäin, kun kumpikin lukee omaa kirjaansa. Nuorempana hän toki sisarusta toivoi, mutta nyt teininä ymmärtää myös sen puolen, että rahat riittävät paremmin kun on vain yksi lapsi. Hän on päässyt matkustamaan aika paljon (muistaakseni 20 maassa, kun viime kesänä laskin) ja myös harrastamaan itselleen mieluisia asioita. Rahan lisäksi myös meidän vanhempien aika on riittänyt paremmin. Ikinä ei ole tarvinnut arpoa, kenen lapsen kevätjuhliin mennään - ja harmitella jälkeenpäin, kun jäi näkemättä, kun oma lapsi sai stipendin tai muun palkinnon kevätjuhlassa. 

^Tuolla tietysti pitäisi lukea että ÄO matalammaksi. Matalampi ei toki tarkoita matalaa, oma ÄO:ni on jotain 125 ollut vaikka pikkusisarus olenkin.

Vierailija kirjoitti:

alle 5 vuoden ikäero vaikuttaa sisarusten pituuskasvuun ja älykyysosamäärään siten että pienempi jääkin pienemmäksi ja ÄO myös matalaksi. Johtuu ilmeisesti ihan siitä että 5 vuotta menee kerätä varastot täyteen vauvanrakennusaineita.

Joo tää kuulostaa just sopivan tieteelliseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

alle 5 vuoden ikäero vaikuttaa sisarusten pituuskasvuun ja älykyysosamäärään siten että pienempi jääkin pienemmäksi ja ÄO myös matalaksi. Johtuu ilmeisesti ihan siitä että 5 vuotta menee kerätä varastot täyteen vauvanrakennusaineita.

Joo tää kuulostaa just sopivan tieteelliseltä.

No toi on mun omaa spekulaatiota siitä mistä tuossa on kyse.

Toki on varmasti yksittäisiä perheitä joissa se isosisarus ei ole pidempi ja fiksumpi, mutta tuo kuvio on kuitenkin ihan tutkitusti todettu juttu, kuin myös se että se sisarusten välinen ero nollaantuu jos ikäero on 5 vuotta tai enemmän.

Meidän lapsilla ikäero on 4 vuotta, ja kokoa oli kakkosella vielä enemmän kuin ykkösellä, mutta olenkin sen väliajan syönyt kaikkia mahdollisia vitamiineja ja hivenaineita :)

Meillä toistaiseksi ainokainen täytti juuri 2v ja vasta nyt olen alkanut miettiä toista. Toisaalta hän on niin kiltti ja helppohoitoinen lapsi niin pikku hiljaa mieleen hiipii myös ajatus että jos jäisikin vain yksilapsiseksi perheeksi...

Minä olen juuri saanut elämäni ensimmäisen vakituisen työpaikan, ihanaa kun ensimmäistä kertaa elämässämme on rahaa eikä tarvitse miettiä ostaako asian X ja kaataako se budjetin. Voi matkustella, sekä keskenään miehen kanssa että lapsen kanssa kolmestaan. Lapsi nukkuu yöt hyvin ja mekin saamme nukkua kunnolla. Voimme antaa hänelle niin paljon ja keskittyä vain häneen. Jotenkin pelottaa luopua tästä kaikesta ihanasta. Kaksi lasta on kuitenkin aina tuplasti enemmän kuin yksi ja sitten jos seuraava olisikin vaikeahoitoisempi. No, itse olen päättänyt että odotan vielä vuoden ja katson sitten uusiksi. Sisarus se aina on, vaikka sisaruksilla olisikin vaikka 4 vuoden ikäero.

Me olemme vielä miehen kanssa molemmat ainoita lapsia itsekin, niin lapsemme olisi oikeasti "yksin". Ei tätiä, ei setiä, ei serkkuja ja osa isovanhemmistakin jo kuollut. Mutta ei se määrä vaan se laatu, esim. omat vanhempani ovat lapsen kanssa todella läheisiä. :)

Miten päätätkin niin älä tee päätöstä siksi että "pitää tehdä lapselle sisarus" vaan siksi että haluatte (jos haluatte) toisen lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä toistaiseksi ainokainen täytti juuri 2v ja vasta nyt olen alkanut miettiä toista. Toisaalta hän on niin kiltti ja helppohoitoinen lapsi niin pikku hiljaa mieleen hiipii myös ajatus että jos jäisikin vain yksilapsiseksi perheeksi...

Minä olen juuri saanut elämäni ensimmäisen vakituisen työpaikan, ihanaa kun ensimmäistä kertaa elämässämme on rahaa eikä tarvitse miettiä ostaako asian X ja kaataako se budjetin. Voi matkustella, sekä keskenään miehen kanssa että lapsen kanssa kolmestaan. Lapsi nukkuu yöt hyvin ja mekin saamme nukkua kunnolla. Voimme antaa hänelle niin paljon ja keskittyä vain häneen. Jotenkin pelottaa luopua tästä kaikesta ihanasta. Kaksi lasta on kuitenkin aina tuplasti enemmän kuin yksi ja sitten jos seuraava olisikin vaikeahoitoisempi. No, itse olen päättänyt että odotan vielä vuoden ja katson sitten uusiksi. Sisarus se aina on, vaikka sisaruksilla olisikin vaikka 4 vuoden ikäero.

Me olemme vielä miehen kanssa molemmat ainoita lapsia itsekin, niin lapsemme olisi oikeasti "yksin". Ei tätiä, ei setiä, ei serkkuja ja osa isovanhemmistakin jo kuollut. Mutta ei se määrä vaan se laatu, esim. omat vanhempani ovat lapsen kanssa todella läheisiä. :)

Miten päätätkin niin älä tee päätöstä siksi että "pitää tehdä lapselle sisarus" vaan siksi että haluatte (jos haluatte) toisen lapsen.

Kiitos vastauksestasi ja muille myös! Arvostan ja luen ajatuksella kaikki.

Mietin tätä todella itsemme ja lapsemme kannalta. En niin miten yleensä kaikilla on tapana tehdä. Serkkuja lapsellamme ei ole yhtään tällä hetkellä minun puolella. Pahalta näyttää että tuleekaan. Miehen puolella sitten on mutta ei oikeastaan nähdä heitäkään kuin jossain juhlissa. Tämä nyt varmaan tuon iän puolestakin pyörii mielessä kun ei olisi aikaa odotella. Itse olen jo 34 ja mies päälle 40. Joten miettimisaikaa ei oikein ole😔

ap