Lue keskustelun säännöt.
Millainen mies kasvaa pojasta jota on isän toimesta mollattu koko lapsuus?
20.05.2018 |
Eli siis kyseessä tuttavan poika.
Pojan isä on aina ollut ilkeä ja arvosteleva.
On siis haukkunut poikaa kaikessa, kuinka huono ja tyhmä on.
Eli ei mitään pientä mollaamista vaan jo ihan oikesti vakavaa sellaista joka osa-alueella ilmenevää..
Haukkuu epämiesmäiseksi, vellihousuksi, neidiksi, surkimukseksi ja on painottanut koko pojan lapsuuden kuinka huono ja kömpelö hän kaikessa eikä hän tule pärjäämään elämässä.
Ei ole tosiaan ikinä kehunut poikaa missään vaan painottanut näitä negatiivisia edellisiä asioita senkin edestä..
Pojan tullessa teini-ikään sai kuullaa myös siitä, että hänellä ei ole tyttöystävää eikä kavereita, koska hän on tuollainen epäkelvollinen surkimus.
Kiusaaminen (jota hän koki koulussa) oli kuulemma hänen oma syynsä sillä hän tarvitsi pientä ravistelua ja herättelyä, että alkaisi käyttäytymään, kuin mies..
Tuttava eli pojan äiti on kertonut minulle tämän kaiken ja nyt kyseinen poika on 21v ja on tasaisesti saanut kuulla tuommoista koko lapsuuden..
Sen sijaan äitinsä on aina yrittänyt luoda tasapainoksi niin sanottua positiivisuutta ja kehua..
Kuitenkin nyt on asiat siinä pisteessä, ettei poikansa ole enää missään tekemisissä isänsä kanssa eikä hänelle ooe ystäviä tai tyttöystävää..
Hänellä on ilmeisesti myös suuria vaikeuksia töissä etenkin miespuolisten työkavereiden kanssa eikä hänellä ole semmoista ns. Sukupuoli identiteettiä. Hän vähän niin kuin joku miehen ja naisen välimuoto.
Ei käyttydy todellakaan miehekkäästi eikä vaikuta voivan henkisesti hyvin (on mm. Epäsiisti ulkonäöltään)
Mun mielestä siltä, että on luovuttanut elämän suhteen. Ei enää välitä itsestään eikä yritä etsiä puolisoa.
Käy töissä kyllä ja elelee yksin omien harrastusten parissa, mutta siinä on oikeastaan koko hänen elämänsä..
Eli millaisia miehiä tuollaisista pojista yleensä kasvaa?
Kommentit (19)
Pakostakin tuollainen aiheuttaa sen, ettei poika koe itseään arvokkaaksi tai sellaiseksi, josta kukaan voisi pitää, saati sitten rakastaa. Nujerrettu ja rikottu. On kamalaa ja surullista kuulla, miten se jonka pitäisi rakastaa ja hyväksyä ehdoitta ja pyyteettä, eli oma vanhempi, onkin se paha, joka pilaa ja tuhoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaverilla ei noin pahaa, mutta kuitenkin jotain. Ja on elämästä luovuttanut eristäytyvä, omissa oloissaan viihtyvä. Ei tunnista tunteitaan ja häpeää kaikkea.
Vastoinkäymiset ovat vain hyväksi. Tämäkin poika tulee isona vielä kiittämään isäänsä kun on nuoresta saakka karaistunut.
Mä en ymmärrä, että miksi pojan äiti on antanut ton tapahtua. Itse olisin eronnut noin julmasta ukosta ja alkanut pojan yksinhuoltajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuin minun lapsuudesta. Plussana mulla väkivalta, isä löi mm kiveksille. Mulla ei ole ystäviä enkä koe heille tarvetta. Muut miehet ovat minulle uhka. Ajattelen aina, että mua halutaan pilkata tai hakata. Sen vuoksi olen nostanut vuosia painoja ja pidän itseäni ''valmiudessa''. Nuoruudessa oli jonkun verran kiusaamista, mutta mä annan aina fyysisesti takaisin, sen takia mulla on rikosrekisteri. Naista olen saanut, mutta vaikea luoda parisuhteita, koska tunnen aina itseni riittämättömäksi. En lähesty naisia vaan minua on naiset ainoastaan lähestyneet. En luota keneenkään enkä kaipaa ketään. Olen oman onneni seppä ja en pelkää ketään muuta kuin Jumalaa.
Isästä ei ollut miehen malliksi vaan hän arvosteli poikaansa niistä ominaisuuksista joita häpesi itsessään.
Mistä poika voisi ottaa oikean miehen mallin? Ei helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Agressiivinen työnarkomaani.
Pitää näyttää, että pärjää, mutta ei kestä painetta ja huonoitsetuntoa. Purkautuu agressioina.
Mun isälläni on vastaavanlainen lapsuus ollut. Ei halua olla missään tekemisissä vanhempiensa kanssa, etenkään isänsä. Vaikutukset näkyvät silti. Ei luota oikein ihmisiin, muihin kuin lähimmäisiinsä, omassa rauhassaan viihtyvä. Miettii paljon sitä, mitä muut hänestä ajattelevat. Hirveän ankara itselleen, eikä osaa nähdä arvoa tekemisissään, mutta hyvin vahva ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isäni ei ikinä kannustanut eikä kehunut, lyttäsi mutta ei niin pahasti kuin ap:n tarinassa. Suuria itsetuntovaikeuksia kuitenkin on vaikka elämässäni olen pärjännyt, mm. korkeakoulututkinto. Itsetuntovaikeudet hellittivät, kun isäni kuoli. Sitä ennen oli jatkuvasti paha olo, riittämättömyyden tunne. Avartava kokemus. Luultavasti ap:n tarinan isä on narsisti. Pojalle voisi olla avuksi asiaan liittyvä kirjallisuus.
Vierailija kirjoitti:
Mun isälläni on vastaavanlainen lapsuus ollut. Ei halua olla missään tekemisissä vanhempiensa kanssa, etenkään isänsä. Vaikutukset näkyvät silti. Ei luota oikein ihmisiin, muihin kuin lähimmäisiinsä, omassa rauhassaan viihtyvä. Miettii paljon sitä, mitä muut hänestä ajattelevat. Hirveän ankara itselleen, eikä osaa nähdä arvoa tekemisissään, mutta hyvin vahva ihminen.
Lähimmäisillä tässä tarkoitan meitä lapsia, äitiäni ja paria pitkäaikaista ystävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttava mies kokenut samanlaista.
Hänellä myös olematon sukupuoli-identiteetti, ei tule toimeen miespuolisten henkilöiden kanssa eikä löydä puolisoa.
Tulee juttuun naisten kanssa mutta vain kaverisuhteessa..
Mun molemmat vanhemmat mollas mua tuolla lailla. No, nuo "negatiiviset sukulaissuhteeni" ratkaisin sillä lailla että täysi-ikäisenä pistin välit poikki vanhempiini. Ainoa mitä vanhemmiltani koskaan opin on se että heitä ei tarvitse kuunnella ja heistä ei tarvitse välittää. He ilmeisesti (tuttavilta olen kuullut) ajattelevat että minä olen narsisti ja välitän vain itsestäni, mutta ei: minä vain en välitä heistä. Joten noin pääsin eroon pienestä ongelmasta eli vanhemmistani.
Mutta sitten se suurempi ongelma eli minä, elämäni, hyvinvointini. Tai siis tuo mitä sinä murehdit että minkälainen elämä tuolla 21v miehellä on edessä. No, minä olen 34v. Lapsuudenkodissani (0-18v) en ollut oppinut melkein mitään normaaleita elämänasioita, en ollut käynyt läpi kasvamisen ja vanhenemisen juttuja ja sosiaalisia seikkailuita ym. Joten seuraavat 10 vuotta (iät 18-28v) olivat minulla todella vaikeita ja kivuliaita. Jouduin käymään läpi kaiken, opettelemaan kaiken,... etsimään seksuaalisuuttani, hautomaan itsemurhaa, pohtimaan olenko väärässä sukupuolessa,... oli ongelmia opinnoissa, töissä, riitaa kaikkien kanssa,... kokeilin narkoottisia, turrutin itseäni alkoholilla, jouduin putkaan, jouduin kodittomaksi,... sain turpiin, kidutin kissaa,... ja kaiken jouduin käymään läpi ypöyksin koska ainuttakaan kaveria ei koskaan ollut.
No, nyt sitten viimeiset parit vuodet on ollut helpompaa. Tyyntä. Elämänhallinta ok, olen siisti, terve, huolehdin itsestäni, talous tasapainossa. Seksuaalisesti olen ihan normaali heteromies. Olen vihdoin viimein oppinut elämään. Kivut ovat poissa. Mutta niin on poissa myös elämänhalu. Koko elämä on ihan tyhjä. En tahdo elämältä yhtään mitään. Mikään ei kiinnosta. Kunpa en olisi koskaan syntynyt, minulla ei ole mitään syytä elää.
En tiedä mistä täysi sielun-identiteetin-elämäntyhjyyteni johtuu. Johtuuko vanhemmistani vai jostain muusta...? No, toivotaan että sinun 21v tuttavallasi on parempi tulevaisuus, joskus pitkän ajan päästä. Mutta arvelisin että nyt ensimmäiset vuodet ovat todella vaikeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän olisin huolissani tämän palstan miesvihaajanaisten kasvattamista pojista, sekä peruskoulun poikien miesvihaavista opettajista.
Monet suomalaiset kasvatetaan noin.
Vierailija kirjoitti:
Kuin minun lapsuudesta. Plussana mulla väkivalta, isä löi mm kiveksille. Mulla ei ole ystäviä enkä koe heille tarvetta. Muut miehet ovat minulle uhka. Ajattelen aina, että mua halutaan pilkata tai hakata. Sen vuoksi olen nostanut vuosia painoja ja pidän itseäni ''valmiudessa''. Nuoruudessa oli jonkun verran kiusaamista, mutta mä annan aina fyysisesti takaisin, sen takia mulla on rikosrekisteri. Naista olen saanut, mutta vaikea luoda parisuhteita, koska tunnen aina itseni riittämättömäksi. En lähesty naisia vaan minua on naiset ainoastaan lähestyneet. En luota keneenkään enkä kaipaa ketään. Olen oman onneni seppä ja en pelkää ketään muuta kuin Jumalaa.
Tiedäthän että isäsi oli tai on harvinaisen paha, suurin osa miehistä on ihan mukavia ja kohtalaisen hyviä isiä.
Mun mies. Päinvastoin kun sun tarinassa, ulospäin "yli-itsevarma" ja sosiaalinen, pinnan alla epävarma ja tuntee itsensä aina riittämättömäksi. Varsinkin alkuaikoina pienenkin kritiikin hyvin henkilökohtaisesti ylireagoiden(esim. "Etkö laittanutkaan pyykkejä kuivumaan?" "Älä nyt huuda mulle!!") eli ns. säikähtää helposti negatiivista äänensävyä. Ei avaudu tai luota helposti. Luonteeltaan myös äärimmäisen oikeudentuntoinen, suuttuu helposti kuullessaan esim. lähipiirissä tapahtuneista epäreiluista potkuista. Ollut keskivaikeaa masennusta varhaisaikuisuusvuosina.
Kumppanina kuitenkin kiltti, rakastava ja hellä. Kaverina erittäin reilu. Oli perheen lapsista ainoa lytättävä, hyvä äitisuhde ja läheiset isovanhemmat ilmeisesti pelastivat pahemmalta vahingolta. Ikää hänellä tosiaan jo yli 40 ja molemmat vanhemmat kuolleet vuosia sitten, silti noita piirteitä näkyy edelleen. Valitettavasti huono suhde vanhempaan jättää hyvinkin syvät arvet.
Vierailija kirjoitti:
Mun molemmat vanhemmat mollas mua tuolla lailla. No, nuo "negatiiviset sukulaissuhteeni" ratkaisin sillä lailla että täysi-ikäisenä pistin välit poikki vanhempiini. Ainoa mitä vanhemmiltani koskaan opin on se että heitä ei tarvitse kuunnella ja heistä ei tarvitse välittää. He ilmeisesti (tuttavilta olen kuullut) ajattelevat että minä olen narsisti ja välitän vain itsestäni, mutta ei: minä vain en välitä heistä. Joten noin pääsin eroon pienestä ongelmasta eli vanhemmistani.
Mutta sitten se suurempi ongelma eli minä, elämäni, hyvinvointini. Tai siis tuo mitä sinä murehdit että minkälainen elämä tuolla 21v miehellä on edessä. No, minä olen 34v. Lapsuudenkodissani (0-18v) en ollut oppinut melkein mitään normaaleita elämänasioita, en ollut käynyt läpi kasvamisen ja vanhenemisen juttuja ja sosiaalisia seikkailuita ym. Joten seuraavat 10 vuotta (iät 18-28v) olivat minulla todella vaikeita ja kivuliaita. Jouduin käymään läpi kaiken, opettelemaan kaiken,... etsimään seksuaalisuuttani, hautomaan itsemurhaa, pohtimaan olenko väärässä sukupuolessa,... oli ongelmia opinnoissa, töissä, riitaa kaikkien kanssa,... kokeilin narkoottisia, turrutin itseäni alkoholilla, jouduin putkaan, jouduin kodittomaksi,... sain turpiin, kidutin kissaa,... ja kaiken jouduin käymään läpi ypöyksin koska ainuttakaan kaveria ei koskaan ollut.
No, nyt sitten viimeiset parit vuodet on ollut helpompaa. Tyyntä. Elämänhallinta ok, olen siisti, terve, huolehdin itsestäni, talous tasapainossa. Seksuaalisesti olen ihan normaali heteromies. Olen vihdoin viimein oppinut elämään. Kivut ovat poissa. Mutta niin on poissa myös elämänhalu. Koko elämä on ihan tyhjä. En tahdo elämältä yhtään mitään. Mikään ei kiinnosta. Kunpa en olisi koskaan syntynyt, minulla ei ole mitään syytä elää.
En tiedä mistä täysi sielun-identiteetin-elämäntyhjyyteni johtuu. Johtuuko vanhemmistani vai jostain muusta...? No, toivotaan että sinun 21v tuttavallasi on parempi tulevaisuus, joskus pitkän ajan päästä. Mutta arvelisin että nyt ensimmäiset vuodet ovat todella vaikeita.
Tähän vielä lisään pienen sivuhuomautuksen aiheen ohi...
Minua surettaa ne kivut joita aiheutin muille ihmisille. Siis kivuliaat vuoteni (18-28v), kun olin itsemurhanhimoinen, itsetuhoinen, kun vain kamppailin kivun kanssa... toisinaan lähelleni eksyi joku tyttö. No, selvähän se, että enhän minä hänellekään pystynyt tuottamaan muuta kuin kipua ja sydänsurua. Sääli. Parempi heille olisi ollut jos he olisivat kiertäneet minut kaukaa, antaneet minun kärsiä ihan yksin.
Sääli, kuinka paljon satutin osaa heistä.
Toisaalta, olen nyt vuosia myöhemmin kuullut joistain... ja ihan hyvin heillä asiat vaikuttavat olevan, ihan hyvinvoivia, elämänhalu tallella... joten ei, ilmeisesti en vahingossa pilannut heidän elämäänsä kuten minun elämäni on pilalla. Kävi hyvä säkä.
No tuossahan tuo näkyy. Ei pysty enää luottamaan mies puolisiin henkilöihin eikä vastakkaiseen sukupuoleen ehkä ei ole edes ehtinyt ikinä päästä kontaktiin heidän kanssaan..
Ei tommosta pitäisi kenenkään kokea :(
Luultavammin isä on saannut samanlaisen kasvatuksen omassa lapsuudessaan..