Abortti. Kuinka päästä yli siitä?

Monet ymmärtävät raskauden onnen vasta itse raskautuessaan. Luulen että näin käy myös ystävillesi.Silloin ymmärtävät miten julmaa on arvostella äitiä ja lasta.

Toivon ap että surisi helpottaa. Olen myös tehnyt nuoruudessani abortin. Voin kertoa että kun saat uuden mahdollisuuden ja kun saat ns. Seuraavan lapsen syliisi pääset eroon aikaisemmasta surusta. Minulle kävi niin. Ajattelin että jos asiat eivät olisi näin en olisi koskaan saanut sitä täydellistä lasta syliini.

Tsemppiä ap sinulle! ❤❤❤

Saanko kysyä miksi lapsen isä ei ollut tukemassa sinua??

Ymmärrän surusi, mutta en  oikein tiedä, miten voisin lohduttaa sinua. Olet tehnyt vaikean ratkaisun sen tietämyksen ja tuntemuksen perusteella, mikä sinulla oli sillä hetkellä. Nyt sinua kaduttaa abortti. Luulen, että katuminen kuuluu suruprosessiin. On tärkeä antaa itselleen lupa surra, jotta voit jatkaa elämässäsi eteenpäin. 

Oletko puhunut tuntemuksistasi kenellekään? Ystävillesi? Vanhemmillesi? Lapsen isälle? Ammattiauttajalle? Luulen, että parhaiten sinua osaisi suhtautua ammattiauttaja. Voisit kertoa hänelle tunteistasi ja ajatuksistasi ja hän voisi auttaa sinua. 

Voimia ja rohkeutta sinulle.

Saman helvetin läpi käyneenä ymmärrän surusi. Olen samaa mieltä kuin 3/4. Surusi varmasti helpottaa kun saat jonain päivänä oman pienen käärön syliisi. ♡

Totta kai voit tulla uudelleen raskaaksi.

Mutta sinuna en harkitsisi sitä vielä niin kauan kuin olet noin epävarma itsestäsi ja helposti ylipuhuttavissa asioihin, joita et halua.

Ja kova jahkailemaan valintojasi jälkikäteen. Onko sinulla kenties masennus tai OCD? 

Kypsä, aikuismainen ihminen miettii ensin, tekee sitten harkitun päätöksen ja osaa elää sen kanssa, eikä ala katua. "Kaatunutta maitoa ei kannata itkeä" eli peruuttamattomien ratkaisujen katuminen vie energiasi, eikä hyödytä mitään.

Yritä päästä eroon ihmisistä, jotka painostavat sinua. Tee heille selväksi, että sinä teet ratkaisun, etkä halua kuunnella jyräämistä. Mielipiteensä lähimmät ihmiset saavat sanoa, mutta rakentavasti, ja heidän pitää kunnioittaa integriteettiäsi eli antaa sinun loppukädessä päättää.

Onpa täällä taas jumalattoman typeriä ihmisiä kommentoimassa!!

Ap, älä heistä välitä. Suru helpottaa kyllä!

Kuulostaa siltä että ratkaisu oli oikea, kun et selkeästi pysty tekemään omia päätöksiä ja huolehtimaan edes itsestäsi saatika että sinulla olisi toinen ihminen vastuullasi.

Käsitykseni mukaan olet nuori, olit nuori tapahtuneen aikaan ja olet nuori vielä.

Äidiksi tuleminen vaatii paljon. Olen varma että olet kokoajan lähempänä äidiksi tulemisen valmiutta. Kokemuksesi myötä tiedät mitä äitiys saattaa olla. Se on surua, onnea, itkua mutta ennenkaikkea pelottavaa.

Tsemppiä ap sinulle ❤ Toivon että sinulla ei ole tuollaisia ystäviä enää.

Vierailija kirjoitti:

Halusit abortin ja sait. Turha enää nyyhkyttää.

Taidat olla aikamoinen kusipää. 🤔

Ovatpa tämänkin palstan ihmiset empatiakyvyttömiä. Ap on varmasti aivan kuka tahansa muukin nuori, hän toimi paineen alaisena. Kuinkakohan moni nuori on pitänyt lapsen jos ei ole yhtään ketään joka kannustaisi ja tukisi asiassa.

Kannatan juttelua ammattiauttajan kanssa. Kaikki järjestyy kyllä. Jos jotain hyvää tästä täytyy hakea niin ainakin sinä varmasti olet oppinut että et kuuntele niin sokeana toisia. Etkä tee aborttia enää. Toivon sinulla kaikkea hyvää jatkossa, sekä onnea tulevaan! 🌷

En osaa sanoa oikein mitään.. Olen pahoillani.

Minäkin tein nuorena abortin ja olen katunut sitä. Minulla katumus ei tullut yhtä nopeasti abortin jälkeen kuin sinulla ilmeisesti, vaan vasta myöhemmin. Ahdistusta aloin kokea pian abortin jälkeen, mutta en tiedostanut, että sen yhtenä merkittävänä syynä oli abortti. Elämässäni oli paljon suuria, ahdistusta aiheuttavia asioita siihen aikaan.

Vuosia myöhemmin tulin uskoon. Abortti oli keskeisessä osassa siinä prosessissa. Tunnustin Jumalalle abortin syntinä ja sain sen Häneltä anteeksi. Vapauduin ahdistuksesta. Tällä en tarkoita, ettenkö enää sen jälkeen olisi kertaakaan ajatellut aborttia tai jollain tavalla surrutkin sitä, vaan sitä, että en enää ole kokenut ahdistusta sen takia. 

Sinulla oli paljon ns. inhimillisiä tekijöitä vaikuttamassa tapahtumiin ja valintoihin: ei tukea läheisiltä, lyttäämistä ja suoranaista kannustusta aborttiin... Minun tilanteessani oli saman kaltaisia tekijöitä. Abortti oli kuitenkin oma valintani, kurjasta tilanteesta huolimatta. Sen takia katumuskin on ymmärrettävissä.

Sen myötä, että tunnustin abortin synniksi ja sain sen Jumalalta anteeksi, tavallaan siirryin "samalle puolelle" lapseni ja Jumalan kanssa. Sain Jumalalta myös jälleennäkemisen toivon: lapseni on Taivaassa ja uskoni kautta olen itsekin sinne menossa.

Tämä vetää kyllä sanattomaksi. Olen niin pahoillani puolestasi. Toivon kaikkea hyvää ja että lapsen kun saat surusi viimein helpottaa.

Se sama lapsi kyllä syntyy sinulle vielä kun aika on oikea.

Faith kirjoitti:

Minäkin tein nuorena abortin ja olen katunut sitä. Minulla katumus ei tullut yhtä nopeasti abortin jälkeen kuin sinulla ilmeisesti, vaan vasta myöhemmin. Ahdistusta aloin kokea pian abortin jälkeen, mutta en tiedostanut, että sen yhtenä merkittävänä syynä oli abortti. Elämässäni oli paljon suuria, ahdistusta aiheuttavia asioita siihen aikaan.

Vuosia myöhemmin tulin uskoon. Abortti oli keskeisessä osassa siinä prosessissa. Tunnustin Jumalalle abortin syntinä ja sain sen Häneltä anteeksi. Vapauduin ahdistuksesta. Tällä en tarkoita, ettenkö enää sen jälkeen olisi kertaakaan ajatellut aborttia tai jollain tavalla surrutkin sitä, vaan sitä, että en enää ole kokenut ahdistusta sen takia. 

Sinulla oli paljon ns. inhimillisiä tekijöitä vaikuttamassa tapahtumiin ja valintoihin: ei tukea läheisiltä, lyttäämistä ja suoranaista kannustusta aborttiin... Minun tilanteessani oli saman kaltaisia tekijöitä. Abortti oli kuitenkin oma valintani, kurjasta tilanteesta huolimatta. Sen takia katumuskin on ymmärrettävissä.

Sen myötä, että tunnustin abortin synniksi ja sain sen Jumalalta anteeksi, tavallaan siirryin "samalle puolelle" lapseni ja Jumalan kanssa. Sain Jumalalta myös jälleennäkemisen toivon: lapseni on Taivaassa ja uskoni kautta olen itsekin sinne menossa.

❤❤

Niin, ja miettikääpäs miten paljon mun ÄITI on pystynyt manipuloimaan minua, etten ole arvokas ihminen, enkä hyvä tytär, jos ystävät opettavat aloittajalle, ettei tästä ole äidiksi. Aivan turhaa siis syyttä minua siitä, että olen sen takia vähän ilkeä toisia kohtaan. En minä haluaisi olla, mutta kun opetetaan, etten ole arvostettava enkä arvokas. Onneksi olen sittemmin tajunnut, että se olikin vain äitini mielipide, ei totuus, mutta 25 vuotta siinä meni.

t.kristallikissa

Minun vanhempani manipuloivat minua myös. Syy miksi minä tein abortin aikoinaan. Olen onnellinen että heitä en enää tapaa.

Olen tosi pahoillani puolestasi.

Mulla oli myös samankaltainen tilanne, jossa olin tekemässä aborttia muiden takia. Edellisten lasten kohdalla ei paljon onnitteluja tullut, kysyttiin vaan että olihan tää viimeinen. Kun sitten yksi ilmoitti vielä tulostaan, yritin pakottaa itseni aborttiin.

Lääkäri laittoi mut onneksi soittamaan tukipuhelimeen, jota kautta kuulin että usea aborttiin päätyvä saattaa jälkeenpäin tuntea negatiivisia tunteita, jopa masentua. Mulle vaikeinta oli ajatella sitä pillerin nielaisemista, mitä jos tuleekin pakokauhu eikä sitä enää takaisin saa. Siihen hetkeen liittyi niin paljon ahdistusta, että abortti jäi tekemättä ja nyt meillä on nämä ihanat lapset. Monen mielestä liikaa.

En halua kääntää veistä haavassa, vaan kertoa että tiedän mitä kamalaa olet joutunut pohtimaan ja ympäristön painostamana myös tekemään. En tietenkään tiedä miltä tuskasi tuntuu nyt, mutta toivon sulle kaikkea hyvää ja paljon rakkautta elämääsi. Saat vielä sen lapsen syliisi jos niin päätät.

www.ituprojekti.net on hyvä tukisivu. Sieltä saat myös numeron jonne soittaa ja paljon tietoa ja apua. Myös vertaisryhmistä kannattaa kysellä, se on niin hyvä tukimuoto monelle.

<3