Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä työuupumusta? Auttakaa!
20.05.2018 |
Olen ollut hieman yli vuoden (1v. 3kk) töissä asiantuntijaorganisaatiossa. Ensimmäisen vuoden ajan tein töitä niin, että minua ei perehdytetty lainakaan. Esimies oli tunnetusti vaikea tapaus, joka jätti minut ensin täysin yksin ison työtaakan kanssa (konkreettisesti oli jatkuvasti työmatkoilla eikä häntä saanut kiinni) ja haukkui perään. Olin väsynyt, mutta pidin ja otin asian hänen seke hänen esimiehensä kanssa, keskustelimme ja jatkoimme. Työ alkoi sujua ja tein töitä itsenäisesti, ja opin, että esimiehen valituksista ja seläntakanapuhumisista ei kannata välittää vaan tehdän oma työ hyvin ja pitää mieli poissa kaikesta negatiivisesta. Otin tehtäväni haltuun ja tykkäsin työstäni.
Sitten johtajamme ylensi minut ja tulin osaksi toistakin organisaatiota. Teen yhä töitä vanhan organisaation puitteissa, mutta minulle tuli uusi, kansainvälinen tiimi. Tämä on tarkoittanut isoa muutosta: teen töitä lähes täysin englanniksi, aikaerojen takia joudun olemaan illat töissä/ puheluissa kotona, työtaakka on kasvanut. Minulle tuli kaikki edeltäjän työt, joitakin johtajan töitä ja osa vanhoista tehtävistä jäi minulle myös. Lisättäköön, että minulle on pienet lapset ja myös mieheni matkustaa, töiden puitteissa on siis minullakin työmatkoja.
Uusi johtaja on jättänyt minut yksin: ei aikaa ottaa töitä haltuun, ei perehdytystä, ei tehtävien määrittelyä. Häntä edeltävä johtaja kävi päivän ajan kanssani työtehtävät läpi, ja sitten mentiin. Aina kun jokin vaativa tehtävä tulee, uusi johtaja sanoo "I look to you to decide/ give advice" ja "this job is a gift for you". Minulta ei kysytä, sopivatko ilta-ajat puheluille, vaan ne vain päätetään muiden mukaan ja minä taivun. Olen siis ollut tässä työssä nyt 3kk ja tällaista se sitten on. Nyt minun pitäisi luoda visio omalle työalueelleni. Sanoin, etten vielä pysty - jolloin saan kuulla, että olen tehnyt ko. alalla niin kauan työtä, että kyllä minun täytyy.
No, tartuin työhön, mutta kaksi päivää sen jälkeen johtaja ilmoittikin, että tämä on uusi visio ja näin tehedään eli ei luottanut minuun. Työtehtäviä on aivan hirmuinen määrä ja lisää tulee - toisin kuin sopimuksessa lukee - ja uusi johtaja vie työtä aivan eri suuntaan. Inhottavaa on se, että hän on työssä väliaikaisesti eli hän ei ole vastuussa pitkällä aikavälillä, mutta pistää kaiken silti uusiksi ja lisää työtaakkaa. Kaikki jää minulle siis, kun uusi johtaja tulee.
Olen alkanut heräillä yöllä. Tänään olen itkenyt vessassa niin, etteivät lapset näe. Minä en voi harrastaa mitään, koska iltaisin on usein puheluita. Olen perunut lomapäivän yhden puhelun takia. Töhin mennessä nieleskelen itkua. Ajattelen negatiivisesti tiimistäni ja inhoan nykyistä johtajaa. Loukkaannun helposti, mitä ei normaalisti tapahdu. Olen tosi itkuinen ja väsynyt. Olen hakenut uusia töitä, mutta niitä ei ole kovin helppoa löytää.
Mitä nyt pitäisi mielestänne tehdä ja tapahtua?
Kommentit (36)
Kuulostaa ihan samalle,kuin mitä mulla oli. En voinut jäädä sairaslomalle vaan irtisanouduin. Pari kuukautta meni ja sitten aloin olemaan taas oma iloinen itseni. Älä päästä tota liian pitkälle. Jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsit selkeästi työuupumuksesta, kuten useimmat täällä jo ovat sanoneetkin. En yhtään ihmettele, että olet uupunut. Joudut tekemään oman työsi lisäksi paljon lisätöitäkin. Et myöskään saa viettää vapaa-aikaasi rauhassa vaan joudut vielä kotonakin iltaisin olemaan hälytystilassa. Vähemmästäkin stressaantuu.
Hyvä, että tiedät, mitä sinun pitää tehdä työterveyden suhteen. Varaa tosiaan aika työterveyspsykologille. Tarvitset varmaan sairaslomaa toipumiseen. Todennäköisesti suunnittelet neuvonpitoa myös esimiehesi kanssa. Hänellä ei tunnu olevan realistista käsitystä siitä, kuinka paljon ihmisiltä voi vaatia työn vuoksi.
Vaikutat määrätietoiselta uupumuksestasi huolimatta. Toivon, että saat esimiehesi silmät avautumaan ja myöntämään, että sinulle on työnnetty ihan liian paljon töitä. Seuraava askel olisikin se, että työtaakkaasi kevennetään.
Miten olisi, jos työtehtäviä jaettaisiin tasaisemmin ja tarvittaessa palkattaisiin lisää työntekijöitä - siitäkin huolimatta, että nykyään ei tunnu olevan oikein muotia ottaa lisää työntekijöitä, ne kun maksavat, huoh!
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan samalle,kuin mitä mulla oli. En voinut jäädä sairaslomalle vaan irtisanouduin. Pari kuukautta meni ja sitten aloin olemaan taas oma iloinen itseni. Älä päästä tota liian pitkälle. Jaksamista!
Kiitos sinulle! Todella hienoa, että sinulla on kaikki nyt hyvin! Ap.
Olen kokenut tuon saman. Oli täysin samat oireet. Yhtenä viikonloppuna tein töilleni täyden briorisoinnin. Hoidin ensin nopeat työt. Seuraavaksi kiireelliset. Sitten aikaa vievät isot projektit. Viimeiseksi kiireettömät. Aamiaistauolla kävin ulkona ja söin evääni. Pidin myös pari pientä kahvitaukoa. Puhelut hoidin mahdollisimman tehokkaasti. Kotiin hankin siivoojan. Kun mies oli kotona, varasin noin puolen tunnin ajan juoksulenkkiin. Niinä aikoina opin, että koko päivä pitää aikatauluttaa. Jos joku asia ei kuulunut päivän ohjelmaan, pyrin sopimaan sen käsittelyyn uuden ajan. Lomia ei saa jättää pitämättä. Puhelin pitää sulkea ja katsoa viestit vaikka joka ilta. Sairaslomaa en suosittele, koska loman aikana voi syntyä kaaos. Etsi koko ajan uutta työpaikkaa.
Olen kokenut tuon saman. Oli täysin samat oireet. Yhtenä viikonloppuna tein töilleni täyden briorisoinnin. Hoidin ensin nopeat työt. Seuraavaksi kiireelliset. Sitten aikaa vievät isot projektit. Viimeiseksi kiireettömät. Aamiaistauolla kävin ulkona ja söin evääni. Pidin myös pari pientä kahvitaukoa. Puhelut hoidin mahdollisimman tehokkaasti. Kotiin hankin siivoojan. Kun mies oli kotona, varasin noin puolen tunnin ajan juoksulenkkiin. Niinä aikoina opin, että koko päivä pitää aikatauluttaa. Jos joku asia ei kuulunut päivän ohjelmaan, pyrin sopimaan sen käsittelyyn uuden ajan. Lomia ei saa jättää pitämättä. Puhelin pitää sulkea ja katsoa viestit vaikka joka ilta. Sairaslomaa en suosittele, koska loman aikana voi syntyä kaaos. Etsi koko ajan uutta työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kärsit selkeästi työuupumuksesta, kuten useimmat täällä jo ovat sanoneetkin. En yhtään ihmettele, että olet uupunut. Joudut tekemään oman työsi lisäksi paljon lisätöitäkin. Et myöskään saa viettää vapaa-aikaasi rauhassa vaan joudut vielä kotonakin iltaisin olemaan hälytystilassa. Vähemmästäkin stressaantuu.
Hyvä, että tiedät, mitä sinun pitää tehdä työterveyden suhteen. Varaa tosiaan aika työterveyspsykologille. Tarvitset varmaan sairaslomaa toipumiseen. Todennäköisesti suunnittelet neuvonpitoa myös esimiehesi kanssa. Hänellä ei tunnu olevan realistista käsitystä siitä, kuinka paljon ihmisiltä voi vaatia työn vuoksi.
Vaikutat määrätietoiselta uupumuksestasi huolimatta. Toivon, että saat esimiehesi silmät avautumaan ja myöntämään, että sinulle on työnnetty ihan liian paljon töitä. Seuraava askel olisikin se, että työtaakkaasi kevennetään.
Miten olisi, jos työtehtäviä jaettaisiin tasaisemmin ja tarvittaessa palkattaisiin lisää työntekijöitä - siitäkin huolimatta, että nykyään ei tunnu olevan oikein muotia ottaa lisää työntekijöitä, ne kun maksavat, huoh!
Kiitos sinulle todella paljon! Aion tehdä valmiin - rakentavan - ehdotuksen siitä, miten asioita voisi lähteä selvittämään. Tiedän, että joitain asioita voi vielä lykätä ja aion ehdottaa juuri sitä. Tärkeintä on saada nyt oma pää kuntoon. Myös organisaationi kannalta koska minua on hyvin vaikea korvata asiantuntijuuteni luonteesta johtuen.
Kiitos todella teille kaikille kommenteistanne! Ap.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos! Haen jatkuvasti paikkoja, mutta niitä ei ole jaossa koko ajan. En kertonut oireista paljon, mutta olen väsynyt, lyhytpinnainen ja negatiivinen. En koe iloa ja suoritan. Ap.
Testosteronin puute väsyttää ja masentaa - ja stressi voi edesauttaa testotasojen laskua. Verikokeella voi helposti selvittää tasot.
En tiedä, onko tämä hyvä neuvo, mutta rupea suhtautumaan välinpitämättömästi työhösi. Saat vähemmän uusia töitä, jos et loista niin paljoa työssäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen, että sul om vapaus tehdä suunnitelmat itse, niin miksi et hyödynnä sitä. Tee niin kuin parhaaksi näet äläkä kysele pomolta.
Sovi puhelut itse.Hoida mahdollisimman paljon asioita sähköpostilla tai viesteillä, niin et ole kiinni muiden aikatauluissa. Eikä jää odotteluaikaa.
Aloita työt myöhemmin ja tee ne kiireellisyys järjestyksessä. Aika harva toimistohomma on päivän tai edes viikonpäälle.
Laita lapset vuoropäiväkotiin.
Työuupumus kehittyy usein siitä, kun muut käyttävät sinun työaikaan väärin. Sinä itse määrittelet kaiken. Sinä päätät, milloin teet mitäkin. Sinä pidät normaalit tauot ja lomat. Sinä päätät, milloin vastaat työpuheluihin vapaa-ajalla. Sinun on otettava työelämä omiin käsiisi. Kukaan ei jaksa olla pitkää aikaa orjan asemassa toisten poljettavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut tuon saman. Oli täysin samat oireet. Yhtenä viikonloppuna tein töilleni täyden briorisoinnin. Hoidin ensin nopeat työt. Seuraavaksi kiireelliset. Sitten aikaa vievät isot projektit. Viimeiseksi kiireettömät. Aamiaistauolla kävin ulkona ja söin evääni. Pidin myös pari pientä kahvitaukoa. Puhelut hoidin mahdollisimman tehokkaasti. Kotiin hankin siivoojan. Kun mies oli kotona, varasin noin puolen tunnin ajan juoksulenkkiin. Niinä aikoina opin, että koko päivä pitää aikatauluttaa. Jos joku asia ei kuulunut päivän ohjelmaan, pyrin sopimaan sen käsittelyyn uuden ajan. Lomia ei saa jättää pitämättä. Puhelin pitää sulkea ja katsoa viestit vaikka joka ilta. Sairaslomaa en suosittele, koska loman aikana voi syntyä kaaos. Etsi koko ajan uutta työpaikkaa.
Kuulostaa hyvältä! En haluaisi sairauslomalle, koska kuitenkin kokisin syyllisyyttä tekemättömistä töistä ja tykkään yleisesti ottaen työelämästä. Sinulla oli hyviä vinkkejä, joita otan käyttöön :) ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut tuon saman. Oli täysin samat oireet. Yhtenä viikonloppuna tein töilleni täyden briorisoinnin. Hoidin ensin nopeat työt. Seuraavaksi kiireelliset. Sitten aikaa vievät isot projektit. Viimeiseksi kiireettömät. Aamiaistauolla kävin ulkona ja söin evääni. Pidin myös pari pientä kahvitaukoa. Puhelut hoidin mahdollisimman tehokkaasti. Kotiin hankin siivoojan. Kun mies oli kotona, varasin noin puolen tunnin ajan juoksulenkkiin. Niinä aikoina opin, että koko päivä pitää aikatauluttaa. Jos joku asia ei kuulunut päivän ohjelmaan, pyrin sopimaan sen käsittelyyn uuden ajan. Lomia ei saa jättää pitämättä. Puhelin pitää sulkea ja katsoa viestit vaikka joka ilta. Sairaslomaa en suosittele, koska loman aikana voi syntyä kaaos. Etsi koko ajan uutta työpaikkaa.
Kuulostaa hyvältä! En haluaisi sairauslomalle, koska kuitenkin kokisin syyllisyyttä tekemättömistä töistä ja tykkään yleisesti ottaen työelämästä. Sinulla oli hyviä vinkkejä, joita otan käyttöön :) ap.
Hyvä ap, nuo yllä ovat hyviä neuvoja. Jos kuitenkin uupumustila on päässyt jo pitkälle, kuten vaikuttaa, on työstä saatava myös breikki. Yleensä vasta sairauslomalla sitä ymmärtää, että kuinka pitkälle uupumus on oikeastaan edennyt. Älä hyvä ihminen yritä pakolla painaa töissä, ei ole mikään häpeä olla sairauslomalla hetken aikaa. Muista, että AINA vaihtoehtona on myös ottaa lopputili. Työtä ei koskaan kannata laittaa terveyden edelle. T. kolme työuupumusta kokenut ja niistä viimein oppinut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä saada työ oikeaan perspektiiviin. Töissä kukaan ei ole korvaamaton, vaikka haluaisit ajatella niin. Senhän sai edeltäjäsikin nähdä. Laita itsesi etusijalle ja työ jollekin sijalle sen jälkeen. Kotona olet korvaamaton, et töissä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille tosi paljon! Käyn työterveyslääkärillä ja teen ratkaisuehdotuksia esimiehelle. On todella vaikeaa nähdä asioiden tila itse, jostain syystä. Tajuan, että olen väsynyt, mutta en näe tilannetta selkeästi. Siksi helpottaa jo se, että kommentit ovat tosi samanmielisiä <3
Muistathan, että työterveyskäynti voi olla myös pettymys ja siten lisätä taakkaa. Itse sain todella pahassa uupumustilanteessa vain masennuslääkereseptin, en sairauslomaa. Menin uudelleen seuraavalla viikolla, koska hommista ei yksinkertaisesti tullut mitään. Lääkäri haukkui minut kiittämättömäksi, kertoi, että uusia tulijoita työhöni on ja antoi kaksi päivää sairauslomaa. Seuraavalla viikolla tilanne oli jo niin paha, että en muuta kuin itkin, en voinut olla työssä. Sitten sain kinuamalla kinuttua 4 pvää eli huilasin ti-pe sekä seuraavan viikonlopun ja lääkäri vannotti, että enempää ei tule, turha tulla takaisin. Pakkohan tuosta työstä oli sitten lähteä, taloudellisesti tuli todella takkiin ja masennusdiagnoosilla lopulta mennään, en tiedä toivunko ikinä.
Joten työterveyteen älä laita toivoasi, yritä järjestellä itsesi takaisin entiseen työtehtävääsi, ja hae koko ajan muita töitä. Myös niitä "alempiarvoisia", koska olet nyt sen verran haavoilla, ettet yksinkertaisesti voi itse olla esim. kenenkään esimies, et huomaisi alaistesi pahoinvointia, jos voit itse noin huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan minulta juuri ennen kuin jäin työuupumuksen vuoksi sairaslomalle.
Varoituksen sana sitten:
Katso, että saikkulapussa ei lue diagnoosia työuupumuksesta. Se ei ole sairaus, eikä siten millään muotoa korvattava: Työnantajan ei tarvitse maksaa saikkuajan palkkaa, eikä sairaspäivärahaa saa, koska kyseessä ei ole sairaus.
Lääkäri voi määrätä enintään 7 päivää sairaslomaa unihäiriöön ja se on vielä korvattava.
Sinuna menisin pahimpana hetkenä, räkäitkua ulvoen lääkäriin. Siellä saatetaan todeta stressiperäinen reaktio, johon saa sairaslomaa.
Sen sairasloman aikana sulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin etsiä uusi työpaikka, nimittäin työuupumuksesta alkaa ihan hirveä kierre: et pysty menemään töihin, et saa mistään rahaa, kaikki mahdolliset tahot rankaisevat..
Jos otat loparit, olet 3kk karenssissa työkkärin puolesta, siihen täytyy siis vähintään varautua. Jos saat kenkää, ilman noita lääkärikäyntejä olet todennäköisesti myös karenssissa.
Minä olin ensiksi viikon saikulla stressireaktioon, sen jälkeen viikon unettomuuteen. Sen jälkeen irtisanouduin, koska pelkkä ajatuskin töihin palaamisesta sai minut suunnittelemaan hukuttautumista kivet taskussa... mutta onneksi pomorivistöstä löytyi yksi myötämielinen sielu ja onneksi sain käyttää kertyneitä lomia siinä odotteluajalla ja loput lomat sain rahana. Sitten lätkäistiinkin karenssi. Elin viimeisellä palkalla ja lomarahoilla sekä luottokortilla sen neljä kuukautta, joka kesti päästä pahimman yli ja saada ensimmäinen palkka uudesta työstä. Karenssin vuoksi en saanut latin latia koko aikana.
Työ ei koskaan ole mielenterveyden menettämisen arvoista.
Ap olet liian kiltti. Sinulta vaaditaan koko ajan enemmän ja kohtuuttomia ja sinä vain kiltisti venyt ja teet kaiken, ja hintana maksat terveytesi siitä. Miksi suostut noihin vaatimuksiin? Sano pomolle ei. Sano, että työaikasi on klo 9-17, sen jälkeen puhelimesi on kiinni ja olet vapaalla. Ja laita se puhelin kiinni. Ai pelkäät, että pomo suuttuu? Saattaa suuttuakin, mutta mitä sitten?
Totta. Rajat pitää vetää. Olen siinä muutoin hyvä, mutta jostain syystä töissä en ole. Oikeasti vasta nyt olen herännyt tilanteeseen.