Kuka muu tunnustaa hyvän elämänsä perustuvan onneen enemmän kuin työteliäisyyteen?

Todellakin! En ole istunut perse homeessa samalla kun kaikki hyvä on vain pudonnut syliin, ts. olen tehnyt töitäkin saavuttaakseni ne asiat jotka minulla nyt on, mutta silti koen että ennen kaikkea onnella on ollut merkitystä.

Mä voin hyvin tunnustaa. Olen hemmetin laiska ja typerä, ei minusta ole tekemään rahaa. Siksi olenkin onnekas kun saan periä omaisuutta, ei tarvitse kuitenkaan sosiaaliturvan varassa elää.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin! En ole istunut perse homeessa samalla kun kaikki hyvä on vain pudonnut syliin, ts. olen tehnyt töitäkin saavuttaakseni ne asiat jotka minulla nyt on, mutta silti koen että ennen kaikkea onnella on ollut merkitystä.

Luitko kysymyksen kunnolla...

En ole onnellinen mutta onnekas kyllä, koska en ole töissä mutta pystyn silti elämään. Joten kyllä itse ajattelen, että en ole ansainnut elämässä oikein mitään. En koe että olisin koskaan tehnyt mitään oikeasti vaikeaa, ainakaan näin jälkikäteen muisteltuna. Tuntuu että olen vain lipunut tiettyihin tilanteisiin, ajautunut siihen että oli motivaatiota joihinkin asioihin ja sitten vain tein ne, koska motivaatio ja muuten sopiva olotila sai toimimaan juuri niin. Ne asiat mihin ei yhtään ollut motivaatiota, niitä en vain tehnyt. Tuntuu etten ole vaikuttanut itse oikein mihinkään.

Tyydyn aika vähään ja vertaan nykytilannetta paljon köyhään lapsuuteen, joten onhan tää tavallaan hyvää elämää. Mutta toivoisin että minuun iskisi motivaatio ja rohkeus muuttaa aika tylsän ja tarkoituksettoman elämän suuntaa. En voi vain päättää jotain oma-aloitteisesti ilman että muhun iskee sopiva mielentila tehdä niin.

En tunnusta. Olen menestynyt ja se perustuu kaikkein eniten siihen että olen kyvykäs, työteliäs, sitkeä ja että olen ymmärtänyt tarttua itselleni edullisiin mahdollisuuksiin, mitä niitäkin olen itse aktiivisesti etsinyt. Olen 20 vuoden ajan toiminut näin, koko ajan yli 10 vuoden päähän tähtäävillä targeteilla ja nautin nyt tuloksista, loppuelämäni ajan.

On toki myös ihmisiä joiden menestys tai sen puute on täysin tuurin tulosta: ääripäissä lottovoitto ja terveyden menetys aidosti ilman omaa syytä.

Vierailija kirjoitti:

Toki teen töitä enemmän kuin muut , mutta kaikki saavutukseni perustuvat enemmän muiden suositteluihin kuin todelliseen osaamiseen.

Kuinka paljon teet enemmän töitä kuin muut? Ketkä muut? Sukulaiset? Työkaverit? Ystävät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin! En ole istunut perse homeessa samalla kun kaikki hyvä on vain pudonnut syliin, ts. olen tehnyt töitäkin saavuttaakseni ne asiat jotka minulla nyt on, mutta silti koen että ennen kaikkea onnella on ollut merkitystä.

Luitko kysymyksen kunnolla...

Joo? Luitko vastauksen kunnolla?

Mun piti lukea otsikkoa ja aloitusta pari kertaa ennen kuin tajusin, kun mun mielestä "hyvä elämä" on kiinni jostain ihan muusta kuin työhön liittyvistä saavutuksista.

Mutta totta kai hyvä elämä on kiinni paljon onnesta(kin), millaisia ihmisiä elämäänsä saa ja saako heitä pitää, pysyykö terveenä jne. Omilla valinnoilla voi vaikuttaa, elääkö omien arvojen mukaista elämää tai edes yrittää, mutta oikeasti tärkeät asiat elämässä ovat saatuja eikä työllä ansaittuja.

Onni ratkaisee kaikilla. Niillä jotka eivät siihen usko, onni on vaikuttanut suoraan aivoihin eikä pelkästään ulkopuoliseen.

Tavallaan kyllä.

Olen edistynyt elämässäni ja saanut parempia työpaikkoja myös ystävien/tuttavien suorien suositusten kautta. Toki on pitänyt todistaa olevansa myös hyvä siinä työssä mutta välttänyt ikävät hakuprosessit missä olet vain yksi sadoista hakijoista.

On myös ollut onnea että olen löytänyt samanhenkisen miehen jonka kanssa on ollut mahdollista rakentaa kaunis talo ja hankkia perhe. Nautimme samoista asioista joten siitäkin olen onnellinen.

Onnea on ollut myös lasten suhteen, 3/4 jo täyspäisiä, rakastavia ja menestyviä aikuisia. Viimeinenkin kaunis, ihana ja hyvinkäyttäytyvä joten todennäköisesti hänenkin kanssaan on onnea ja saamme hänet kunnialla aikuiseksi.

Mutta onnen lisäksi on tarvinnut tehdä tämän kaiken eteen ihan helvetisti töitäkin!

Meinaako ap, että kaikki hänen suosittelijansa ovat niin pässejä, ettei heidän suositukseensa vaikuta se, mitä suositeltava saa tai ei saa aikaan?

Tuskin kuitenkaan.

Mä oon tosi ahkera. Kaikki on saavutettu omalla työllä, jopa onnenkantamoiset. Mutta lapsen saannissa oli kyllä onnea. Ja lemmikkien kanssa. Eli sanoisin että ne hienoimmat asiat on tulleet kyllä onnella.

Hyvä elämä työntekoa?

Onnellinen yrittäjä?

Teen päivätyötä ja duuni on mielekäs ja mukava, mutta arvostan enemmän vapaa-aikaa ja olen onnellinen kyllä.

Kyllä hyvä elämä voi perustua työteliäisyyteen, mutta on onnesta kiinni sattuuko olemaan työteliäs tai sellaiseksi tulemaan. Ympäristön tapahtumat on kiinni onnesta ja oma reaktio niihin on kiinni geeneistä, jotka taas on kiinni onnesta.

Suurimmaksi osaksi onnekkaita sattumia ja tietyissä asioissa oikeita valintoja.

Paljon ollut onnea matkassa. Myös haaveilla iso merkitys. Mietin myös, että asioilla joista haaveilee on tapana toteutua. Ehkä sitä automaattisesti ohjaa elämäänsä haaveiden suuntaan. Tosin koko elämä on kuin pitkän matkan juoksu. Se tavoite ja määränpää voi olla kaukanakin. Se tavoite voi jopa olla hyvin taka-alalla putkahtaakseen ja toteutuakseen jonakin hetkenä esiin uudelleen.

Tietty tason tai standardin ylläpito auttaa myös asioiden toteuttamisessa. Pienissä asioissa en osta halpis kuoharilaseja, vaan säästän rahaa, jotta saan puolitusinaa kunnon laseja. Pitkäjänteisyys pienissä asioissa kasvattaa pitkäjänteisyyttä isoissa asioissa.

En myöskään sisusta halvalla, vaan panostan laatuun. Usein jopa säästän rahaa sillä,, että en haluakaan enää jotain, jonka olen unelmoinut hankkivani.

Onnella on ollut iso osa siinä, että minä ja mieheni tienaamme riittävästi, olemme hyvissä ammateissa, meillä omakotitalo merinäköalalla, kaksi lasta, koira, mökki meren äärellä, ulkomaanmatkoja, ystäviä, perhetuttuja. On myös haasteita (lapsella oppimisvaikeus) , mutta sen selättämiseen on energiaa, kun olosuhteet ovat hyvät.