Isovanhempien idioottimaiset ohjeet! :(
Hei!
Haluaisin kysellä millaisia muiden mummot ja mammat ovat (meillä jotkut papatkin)? Tuleeko teillekin mitä kamalimpia ohjeita vauvojen " kasvattamisesta" ? Esim. että kannattaa antaa vauvan huutaa -> keuhkot kehittyy, tuttin puute jos sormia syö, vauva hemmotellaan pilalle jos vaan kannetaan sylissä ja otetaan syliin jos itkee, jne.
Mua ärsyttää niin suuresti nämä ohjeet, eikä kuitenkaan halua ruveta anopin kanssa siitä taistelemaan, tulis vaan paha mieli. Jotenkin heidän kasvatusvinkkejään ei saisi kommentoida koska hehän ovat kasvattaneet meidät ja " normaaleja" ja terveitä ollaan. Eli älä tule opettelemaan -meininki...
Kamalinta on että tuntuu siltä että nämä " tädit" voivat saada jotkut uudet, epävarmat äidit jopa noudattamaan heidän ohjeitaan, ja sillä tavalla taas yksi sukupolvi " alistetaan" . Ainakin minä alan olemaan täysin varma siitä että mua on huudatettu yksin, äitini kommenttien perusteella, ja ei ihme että olen tällainen kuin olen: epävarma itsestäni, en osaa kokea itseni rakastetuksi ja takerrun ihmissuhteissani liikaakiin. Osasyy on varmasti lapsuuteni traumat!
Miksi yhteiskunta ei informoi lehdissä, tv:ssä (jopa uutisissa!) nykyaikaisista vauvanhoitomenetelmistä (imetyksen ja lähellä pitämisen merkityksestä) tieteen, lääkärien, psykologien ja pedagogien avulla. Ehkä vanhempi sukupolvi silloin tajuaisi että kaikki ei todellakaan ollut paremmin ennen (viimesten 100 vuoden aikana siis)! Minne voisi antaa juttuvinkkejä???
T,
Tuohtunut äiti
Kommentit (59)
Suhtautuminen omaan äitiini on vauvan (nyt 8kk) muuttunut paljonkin. Ennen vauvaa soiteltiin n. kerran pari viikossa ja nähtiin pari kertaa kuussa. Nykyisin soittelee lähes joka päivä ja ramppaa vähintään kerran viikossa meillä. Tuputtaa myös samantyyppisiä ohjeita pukeutumisesta ja syömisestä mitä tässä ketjussa on jo moneen kertaan mainittukin. Välillä tulee tiuskittuakin äidilleni, josta koen sitten myöhemmin huonoa omaatuntoa. Tuntuu joskus tosi raskaalta kun äitini ainoa sisältö elämässään tuntuu olevan minun ja siskoni lapset. Äidilläni ei ole elämänkumppaniakaan seuranaan, joten välillä tuntuu että velvollisuuteni on antaa hänen rampata meillä. Toki hänestä on ollut suurta apuakin lapsenhoidossa, mutta silti välillä tosi rasittavaa. Tuntuu että niskaani huohotetaan.
Sitten kun äitini tulee kylään, hän ei ole pätkän vertaa kiinnostunut minun asioistani, ja jos hänelle koitan jotain omia juttujani kertoa ei hän kuuntele. Plaah, ehkä tätä onvaan kestettävä..
Ne typerät lepertelyt ja lässytyksetkin muuten välillä ottaa tosiaan aivoon, vaikka itsekin tietenkin kaikenlaista höpöhöpö lapselleni juttelenkin. Ihanaa kun sain purkautua!
päikky:
Omalla kohdallani tilanne on se, että mun imetys olisi varmasti loppunut hyvin lyhyeen ilman oman äitini antamia ohjeita ja nämä ohjeet olivat lähes 30 vuoden takaisia. Selvisin paljon paremmin mitä esim. imetystukilistan antamilla ohjeilla, joista ei mun kohdallani ollut suoraan sanottuna mihinkään (niitä tähän sen kummemmin yksilöimättä).
mutta sitten lähetin äidilleni ja anopille linkin imetystukilistan sivuilta löytyvään isovanhempien imetysoppaaseen.
http://www.imetystukilista.net/faq/isovanh.php
Tuo toimi yllättävän hyvin ja sen jälkeen päästiinkin jo ihan asialliseen keskusteluun ennen ja nyt -asioista ja molemmista mummeista on iso apu.
Minulle typeriä ohjeita antaa äitini. Minä en tajua kuinka äitini, joka on reippasti alle 50v. ja saanut viimeisimmän lapsensa 90-luvulla, voi olla niin... tuota vanhanaikainen näin nätisti sanottuna.
Erehdyin sanomaan äidilleni että poikani 7kk on utelias ja työntää sormiaan joka paikkaan. Hänelle pitää kuulemma sanoa EI ja torua jos hän koskee johonkin kiellettyyn! Tukkapöllykin olisi hyvästä, hän antoi epäsuorasti olettaa. Varmaan noin pieni ymmärtää kieltojen päälle, säikähtää vain jos äiti on vihainen!
Ei ihme että olen itse ollut " tuhma lapsi" .
Äitini myös tuputtaa vettä vauvalle koska " sillä on jano ja suu puhdistuu" . Ei se muuten haittaisi mutta sitä räkytystä on joka kerta, että anna vettä, anna vettä, ja soittaa vielä perään että annahan sitten vettä.
Nyt viime aikoina äitini on halunnut syöttää vauvalle jäätelöä, keksiä yms. ja olen huono äiti kun lapsi ei vielä 7kk iässä syö mitään jäätelöä ynnä muuta.
Raskausaikana hän käski minun mm. syödä maksalaatikkoa koska maksa on hyvästä ja ihmetteli kovin kun viimeisilläni +30 asteen helteessä olin aika nuutunut, raskaus ei kuulemma ole sairaus ja olen kauhea, laiska paska kun haluan levätä varjossa enkä huhkia turvonneilla sorkillani auringossa.
Minun olisi pitänyt siivota heidän kotinsa ja emännöidä veljeni juhlat, sitten olin itsekäs kun kieltäydyin.
Onneksi anoppi sentään pitää suunsa supussa, yritän itse tehdä saman jos tulen mummoksi ja anopiksi joskus!
Sitten täällä tietysti jo valitetaan siitä, että anoppi ei välitä yhtään kun ei neuvo ;)
onneksi omat rakkaat vanhempani ovat ihania ja fiksuja ihmisiä! Anoppi ja appikin ovat järkevämmästä päästä, varsinkin kun edellisten kirjoituksiin vertaa, mutta joskus niin raivostuttavia...
anopilla on joku ihme fiksoituminen vauvan kylpemisestä. Edelleen (tyttö pian 10 kk) joka kerta kun näkevät, kysyy tytöltä (huom! siis vauvalta) tyyliin " meeksä tänään kylpyyn meeksä? " " eikö äiti vie sua kylpyyn?" Syntymästä asti olen selvittänyt, että ihan sama miten 70-luvulla tehtiin, mutta minua neuvottiin ettei vauvaa tarvitse kylvettää kuin kerran kaksi viikossa, ettei iho turhaan kuivu. Näin on tehty, mutta edelleen aina samat kysymykset. " Kuinka usein sä kylvetät?" " Eikö se pääse tänään kylpyyn?" jne.
Kerran, kun olivat kylässä, tyttö makasi ilman vaippaa hoitoalustansa päällä ja päästi pienen pissan. Pyyhkäisin takapuolen puhtaaksi kosteuspyyhkeellä ja hieman selkääkin varmuuden vuoksi. Anoppi siihen (taas vauvalle). " ai, sua kylvetetään välillä tollasilla pyyhkeillä"
Häh?
eilenkin kun nähtiin, melkein ekaksi kysyi kuinka usein nykyään kylvetän. Ilmeisesti helpotti anopin mieltä hieman kun sanoin että nyk. 3 päivän välein...
Appi taas taitaa olla unohtanut (tai ei koskaan ole ymmärtänyt) että vauvat pulauttelevat. Joka kerta kun vauva pienempänä sattui pulauttamaan, niin appi kauhean huolestuneeseen sävyyn " kyllä nyt on vatshapot sekaisin, voi että!" Selitti samalla syyllä myös sen, kun kerran tyttö oli hoidossa heillä pari tuntia ja oli sitten alkanut itkemään kovasti juuri ennen kuin tulin hakemaan. Kun tyttö pääsi syliini, itku lakkasi ja hetken päästä tuli pulautus. Kyllä oli taas ollut vatsahapot niin sekaisin että..!
Eniten on ärsyttänyt apen kommentit parin hoitokerran jälkeen silloin kun tyttö oli pienempi vauva. Pikkuinen oli alkanut itkeä väsyä, eikä ollutkaan rauhoittunut vieraassa sylissä -siinä vaiheessa kun ehdin hätiin, oli vauva jo yliväsynyt ja jatkoi huutoa minun sylissäni. Apen kommentti oli " onneksi ei äitikään tulo auttanut niin tietää ettei ollut meidän syy että itkee!" Hitto, minä olisin kyllä mielelläni suonut apelle sen onnen että vauva olisi rauhoittunut hänen sylissää sen sijaan että itku olisi jatkunut. En ymmärrä miksi hänen " kelpaavuutensa" on tärkeämpää kuin se että vauvalla on hyvä olla.
Tulipa paasattua pikkuasioista. Helpottaa silti kun saa tänne purkautua!
Omista vanhemmistani vielä -voi olla että sieltäkinpäin tulee joskus idioottimaisia kommentteja, mutta niitä en huomaa menevät kai noteeraamatta toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Sukumukavuutta,
K
On ihana kuulla etten ole yksin. Surullista kuulla että on niin paljon noita keski-ikäisiä ja vähän vanhempia jotka ovat niiiiiin jääriä!
Se mikä mua kans ärsyttää on että aina multa kysytään miten MINÄ teen. Ikinä ei miehen tekemisistä mitään (kai oletetaan ettei hän hoida lapsia ollenkaan). Oletko SINÄ jo antanut perunaa? Miten usein SINÄ kylvetät? Miten usein SINÄ vaihdat vaippaa? jne. Ärsyttävää. Mun mies hoitaa meillä vauvaa ihan yhtä paljon kun mä kun ollaan molemmat kotona. Hän jää näiden keskustelujen ulkopuolelle täysin heti alkuunsa.
eli minun mummoni ongelmana. on kyllä nuorekas 67v mutta tässä muutamia..:
- oli tehnyt salaa 7kk vanhalle pojallemme punaseen maitoon tehtyä puuroa , siitä seurasi vatsanväänteet ja itkuinen yö(ei mene enää hoitoon sinne)
-kyselee äidiltäni jos siellä poika hoidossa että kai annoit salaa oikeeta maitoa, kai käytit salaa saunassa jne.. siis aivan raivostuttava. luulee että neuvola vittuillakseen kieltää maidon ennen 1v
- pitää minua hirviönä kun en anna mehua ennen kuin maidon juonti on opittu sitten 12kk iässä ja senkään jälkeen ei mehua saa kuin herkkupäivinä. yrittää varmaan sitäkin antaa salaa..
- herkkuja tuputtaa kokoajan ja ei tuu ikinä uskomaan mun karkkipäivä sääntöä
-hokee kokoajan miksen ole antanut maksaa..no meillä ei sitä syödä muutenkaan joten..eikös se kinkku aja samaa asiaa
-puhuu lapselle " hyi , joudutko pahaa suolatonta ruokaa syömään, kun ei äiti anna laittaa" lapsi siis 9kk nyt..ja tätä jatkunut 3kk lähtien. haluais pojalle antaa tyyliin läskisoosia ison voi ja suolamäärän kera
- väittää kivenkovaa ettei poika tykkää vedestä ja että olen julma kun en sitä mehua anna. poika kylläkin juo vettä oikein mielellään
siinä muutamia jotka ei mee kaalin mummolle ees jankkaamalla ja nyt tehos se ettei käyty siellä pariin viikkoon. ei tyrkyttäny ideoitaan ollenkaan viimekerralla..kestää sitä taas ens kertaan saakka. onneksi muutkin on takonu sille päähän ettei suola ja mehu oo sallittuja jne. mutta hassuint ase oli ettei hän uskonut minua ja äitiäni vaan tätiäni jolla ei ole lapsia. niin..ne lapsettomathan näitä asioita joutuukin käsittelemään...plaah...
Kilkatus, meillä on kanssa sama fiksaatio tuohon kylpyasiaan. Äiti ja isä hokee kuorossa että kylvetä, kylvetä, kylvetä joka ilta kun niin meiänkin kanssa tehtiin silloin aikoinaan ja me nukuttiin kylvyn jälkeen niiiiiiiiiin hyvin... Eli vissiin meiän pojan yöitkut johtui sitten iltakylvyn puutteesta?
Äiti ja isä jaksaa myös ihmetellä turvakaukaloa ja istuinta. Onko ne nyt niin tarpeen, sillon 70-luvulla me on veljeni kanssa hypitty takapenkillä ihan vapaasti eikä meillekään koskaan mitään sattunu! Niin no, onneks ei tullu sitä kolaria.
Nyt ärsyttää ihan kympillä kun äitini on alkanut hokea että " mummon kultapoika jääkin ensi kesänä mummolaan, olet ainakin viikon!" . Hyvänen aika, poika on kesällä vasta 7-8kk enkä todellakaan jätä häntä viikoksi yhtään minnekään! Tästä äiti oikein kimmastui että miten pilalle aion lapseni hemmotella... (tää on kyllä ihan uus villitys, ite ei oo ikinä jättäny meitä kellekään vieraalle hoitoon alle 10v iässä!)
Oli pakko tulla vielä tänne avautumaan! Mieheni oli illalla autonkorjaushommissa kotonaan, ja toi sieltä (äidiltään) tuliaisiksi vappuhörhellysten lisäksi PAKETILLISEN NENÄLIINOJA. Tyttömme kun on ollut jo viisi päivää nuhassa, ja me kolmekymppiset vanhemmat tuskin osaamme häntä hoitaa, nenän pyyhkimisestä nyt puhumattakaan... Tää ei nyt ollut oikeastaan ohje, mutta vihje nyt ainakin, AAARGH! Joskus menee toi holhoaminen yli.
Mutta, kaiken tuon lisäksi, meillä äitini sekä anoppi,
molemmat neuvovat, miten pitäisi olla vauvan kanssa. Milloin pitäisi olla
iloinen(siis aina) ja tooodella rauhallinen tai muuten vauva ei kehity kunnolla, ainakaan henkisesti! Arvatkaapa vain minkälaista stressiä tällainen luo....ja meinaa hermotkin välillä keittää yli.
Ei ole tullut anopilta onneksi vielä mitään neuvoja (vauvamme on nyt 3kk), mutta anoppini on yksin elävä nainen ja himoshoppaaja ja hän ostaa koko ajan vauvalle jotain. Yletön ostelu on vastoin minun arvojani ja haluan kasvattaa lapseni ilman tavaranpaljoutta. Olen sanonut asiasta tän ekan 3kk aikana hänelle ainakin 5 kertaa, mutta koko ajan ilmaantuu jotain pikku tuliaisia. Erityisesti tulee vaatetta ja noin 90%:sesti ne ovat vielä sellaisia joita en vauvallani käytä . Arvostan itse simppeleitä, mukavia ja luonnonmateriaaleista valmistettuja vaatteita. Anoppi ostaa vauvalle epämukavista materiaaleista valmistettuja " pienen aikuisen vaatteita" . En tiedä miten saisin sanottua että vaatteet ovat epäkäytännöllisiä ja eivät minun makuni mukaan pikkuvauvalle sopivia... Sanon vaan aina, että älä pliis osta mitään, vaatteita on enemmän kuin ehdimme käyttää. Ja en myöskään koskaan edes hänen mielikseen käytä niitä vaatteita. Lisäksi olen nätisti sanonut että haluan kasvattaa lastani ilman tavaranpaljoutta ja enemminkin panostaa lapsen kanssa puuhailuun ja harrastamiseen. Myös lapsen mielikuvitus kehittyy mielestäni paremmin ilman älytöntä lelumärää.
Tämän lisäksi anopillani on hirveä hinku alkaa hoitamaan vauvaamme. Ilmoitti jo ennen kuin vauva oli syntynyt että jää syksyllä osa-aikaiseksi töistään, jotta voi hoitaa vauvaa ainakin yhden päivän joka viikko. Olen nyt saanut sanotuksi että haluan kyllä hoitaa vauvaani ainakin ekan vuoden itse. Siitä hän selkeesti loukkaantui. Enkä ole yhtään niin varma, että haluanko myöhemminkään, että hän hoitaisi lastamme kerran viikossa. Tuntuu, että kun hänellä on ollut vain 1 lapsi ja sekin saaatu tosi nuorena, niin hän olettaa että minun pitää antaa hänen hoitaa lastani, koska hänenkin lastaan hoitivat isovanhemmat todella paljon. Hän ei ymmärrä, että minä olen saanut lapseni aikuisemmalla iällä ja haluan itse nauttia lapseni hoitamisesta.
Eli meillä tälläistä....
Onneksi meillä omat vanhemmat sekä miehen ovat suht järkeviä ja pitäneet suunsa kiinni. Poika onkin vasta vajaat 3kk, eli eiköhän yhteenkin keretä ottamaan! appivanhemmat ovat toisaalta sen verran diplomaattisia ihmisiä, että tuskin suurta sotaa saataisiin aikaan. Perhepetiä ovat jonkin verran ihmetelleet, mutta tajunneet olla hiljaa.
Oma äidinäiti sen sijaan seurasi kerran mielenkiinnolla imetystäni ja selitti pokkana, että " rintalihaksia pitää alkaa treenata, ettei jää rumat riipputissit, työnantajat eivät palkkaa itsestään huolehtimattomia naisia" HOHHOIJAA... Ensinnäkin, mummu ei ole ilmeisesti kuullut koskaan push-upeista ja tuskin työnantajat pyytää paitaa nostamaan nähdäkseen minun roikkuvat tissini. En aio hakea töihin topless-baariin.
Tämä äidinäitini on kuulemma minua pienenä hoitaessaan kastanut tutin sokeriin, jotta lapsi olisi hiljaa. ei ihme, että osa hampaista puhkesi valmiiksi reikäisenä...
Kasvatuksellisia näkemyserojamme myös kuvastaa se, että jos lapsi on " tuhma" , minun mielestäni vika on ennemmin vanhemmissa kuin lapsessa. äidinäidin mielestä lapset ovat perusteeltaan ilkeitä ja tuhmia, joita pitää sitten ojentaa. (Arvatkaa kelle meidän poika EI mene hoitoon?) Oma äitini on saanut pienenä remmiä. useasti.
Onneksi joitain kyseisen mummelin vanhahtaneita kasvatuskäsityksiä on korjannut telkkarin DR PHIL! Uskokaa pois, tuollaiset vanhat kaakattimet seuraavat sitä yhtä hanakasti kuin kauniita ja rohkeita ja imevät kaiken tiedon sisäänsä kuin sienet. Eli ehkä tämä on se taho - kuten tuossa aikaisemmin kaivattiin - korjaamaan iänikuisia " huutamalla keuhot vahvistuu" -neuvoja.
Pitää vielä kommentoida ja ihmetellä aikaisempia kirjoituksia: jotenkin niin uskomatonta joidenkin isovanhempien suoranainen vastaanharaaminen, kuten eräällä se että ruokapöytään raahattiin väkisin pehmoleluja, mutta sitten muuten ei saisi edes lattialla ryömiä. Jotenkin sekavaa logiikkaa.
Ja se, että uskotaan vahvasti, että lapselle pitää antaa sitä makeaa mahdollisimman nuorena, mutta jos lapsi itkee ja on paha mieli, niin ihmetellään sylissä pitämistä. Parempi se syli on kuin, että tuputtaisi esim. karkkia mielipahaan. Ei ihme, että itsekin harrastan niinsanottua lohtusyömistä sen sijaan, että korjaisi pahaa mieltä jollain muulla keinoin. Mistäköhän opittua... jaa-a...
noniin. tulihan avauduttua. kyllä helpotti!
Onneksi meillä omat vanhemmat sekä miehen ovat suht järkeviä ja pitäneet suunsa kiinni. Poika onkin vasta vajaat 3kk, eli eiköhän yhteenkin keretä ottamaan! appivanhemmat ovat toisaalta sen verran diplomaattisia ihmisiä, että tuskin suurta sotaa saataisiin aikaan. Perhepetiä ovat jonkin verran ihmetelleet, mutta tajunneet olla hiljaa.
Oma äidinäiti sen sijaan seurasi kerran mielenkiinnolla imetystäni ja selitti pokkana, että " rintalihaksia pitää alkaa treenata, ettei jää rumat riipputissit, työnantajat eivät palkkaa itsestään huolehtimattomia naisia" HOHHOIJAA... Ensinnäkin, mummu ei ole ilmeisesti kuullut koskaan push-upeista ja tuskin työnantajat pyytää paitaa nostamaan nähdäkseen minun roikkuvat tissini. En aio hakea töihin topless-baariin.
Tämä äidinäitini on kuulemma minua pienenä hoitaessaan kastanut tutin sokeriin, jotta lapsi olisi hiljaa. ei ihme, että osa hampaista puhkesi valmiiksi reikäisenä...
Kasvatuksellisia näkemyserojamme myös kuvastaa se, että jos lapsi on " tuhma" , minun mielestäni vika on ennemmin vanhemmissa kuin lapsessa. äidinäidin mielestä lapset ovat perusteeltaan ilkeitä ja tuhmia, joita pitää sitten ojentaa. (Arvatkaa kelle meidän poika EI mene hoitoon?) Oma äitini on saanut pienenä remmiä. useasti.
Onneksi joitain kyseisen mummelin vanhahtaneita kasvatuskäsityksiä on korjannut telkkarin DR PHIL! Uskokaa pois, tuollaiset vanhat kaakattimet seuraavat sitä yhtä hanakasti kuin kauniita ja rohkeita ja imevät kaiken tiedon sisäänsä kuin sienet. Eli ehkä tämä on se taho - kuten tuossa aikaisemmin kaivattiin - korjaamaan iänikuisia " huutamalla keuhot vahvistuu" -neuvoja.
Pitää vielä kommentoida ja ihmetellä aikaisempia kirjoituksia: jotenkin niin uskomatonta joidenkin isovanhempien suoranainen vastaanharaaminen, kuten eräällä se että ruokapöytään raahattiin väkisin pehmoleluja, mutta sitten muuten ei saisi edes lattialla ryömiä. Jotenkin sekavaa logiikkaa.
Ja se, että uskotaan vahvasti, että lapselle pitää antaa sitä makeaa mahdollisimman nuorena, mutta jos lapsi itkee ja on paha mieli, niin ihmetellään sylissä pitämistä. Parempi se syli on kuin, että tuputtaisi esim. karkkia mielipahaan. Ei ihme, että itsekin harrastan niinsanottua lohtusyömistä sen sijaan, että korjaisi pahaa mieltä jollain muulla keinoin. Mistäköhän opittua... jaa-a...
noniin. tulihan avauduttua. kyllä helpotti!
Tässä muutama juttu joka minua suuresti ottaa päähän 5kk-vauvan äitinä...
ALKOHOLISTA. Minua järkytti suuresti kun isäni tarjosi minulle saunaolutta ollessani raskaana. Ei olisi tullut mieleenikään juoda, edes sitä yhtä. Samoin isä on pariin kertaan tarjonnut nyt imetysaikana saunasiideriä, ihmeelliset katseet olen saanut osakseni kun olen kieltäytynyt ja ottanut alkoholittoman siiderin. Pitävät äitini kanssa minua varmaan nipottajana. Mietityttää kuinkahan he ovat suhtautuneet pariin saunaolueen silloin kun äitini on odottanut/imettänyt minua tai sisaruksiani.
NUKKUMISESTA. Jos vauva ei yöllä nuku, niin isäni mukaan se johtuu aina vatsanväänteistä. Äitini mielestä taas vauva on nukkunut päivällä liikaa jos yöllä ei nuku (minusta 3-4h päiväunet ei ole muutaman kuukauden ikäiselle yhtään liikaa). Niin ja mummolassahan vauva ei saisi nukkua päiväunia tuonkaan vertaa, koska mummulla tulee ikävä eikä ole mitään tekemistä jos vauva vain nukkuu. ARGH! Niin ja vauvan jos kylvettää ja saunottaa joka ilta, niin sitten kyllä uni maistuisi....
SYÖMISESTÄ. Pottua pottua pottua... sitähän olisi pitänyt antaa jo tyyliin 3kk iässä ja nyt kauhistelu vain yltyy kun vauva 5kk, eikä edes velliä saa. Ja vesi on toinen juttu, sitähän pitäisi antaa kans koko ajan, ei ymmärretä että vauvalle maito riittää janojuomaksikin.
SAUNOMINEN. Tästä meillä on väännetty kättä vauvan syntymästä saakka ja päästiin kyllä yhteisymmärrykseen että n. 40 asteisessa vauva voi lämmitellä kun ei löylyä heitetä (no viimeksi sitä oli heitelty sitten heti kun itse poistuin saunatiloista...)
HEMMOTTELU: mummu jaksaa aina hokea, että " mummun luona on sitten aina mummunvauvaa odottamassa yllätys/lahja/herkkua " . Oikein odotan kuinka päästään riitelemään herkkujen antamisesta muutaman kuukauden sisällä....
ITKU. mummun mielestä " vauvojen pitääkin välillä itkeä, eihän sitä aina jaksa iloita" , näin kommentoidaan jos kerron että vauva on itkenyt monta tuntia yhteen menoon. Sitten jos mummulassa vauva itkee puoli tuntia, niin päivitellään että " kaikki ei ole kyllä nyt kohdallaan" ....
Että tämmöistä. Ymmärrän kyllä että ajat muuttuu eikä voi olettaa että omat vanhemmat olisivat kaikkien uusien tutkimusten tasalla. Varmaan sitä itse on 30v kuluttua ihan samanlainen ja höpöttää vain jostain 6kk täysimetyksestä yms.
Aika kuluu ja maailma sen mukana. Omalle mummolleni (75v) oli suuri yllätys, että kaupoista saa vauvoille varsinaista korvikemaitoa, ettei annetakaan tavallista maitoa... hyvä että tämä selvisi hänelle nyt vuonna 2006, ei tuo tutteli taida ihan uusi juttu olla=)
Mutta toisaalta ihan mukava tällaista eri sukupolvien vauvanhoitoa on seurata, varsinkin miesten osalta. Meillä vauvaa hoitaa isoukki 73, ukki 51 ja isä 26v ja ihan uskomatonta miten erilaiset kokemukset kaikilla vauvan hoidosta on. On ollut ihanaa antaa isoukille 73v vielä mahdollisuus ekaa kertaa elämässään syöttää vauvaa tuttipullosta, ennen se kuulemma oli vain naisten hommaa.... Se oli hänelle liikuttava kokemus.
Joten ei jätetä iso- ja isoisovanhempia ihan paitsioon vaikka ovatkin välillä tosi rasittavia!
nyt jo vaikka oltu ihan hetken aikaa vasta kotona vauvan kanssa. oma äitini jaksaa paasata kuinka hänen siskonsa imetti kaksosiaan yli vuoden ikäisiksi, että kyllä munkin pitäisi, ei pulloruokinnasta ole miksikään ja sehän on niin vaikeaakin kun pitää lämitellä pulloja. pitää nyt kuulemma juoda kokoajan vettä tai ihan jotain vain mikä eristää maidon tuloa ja juoda ja juoda ja juoda äääähhhh... sitten pitää vielä muistaa syödäkin. aivan niinkuin en tietäisi tätä. hermot menee kun sitä kuulee joka päivä samat asiat. loppuuhan se maidon tulo tuolla saarnaamisella.
että 70-luvulla on ollut mm. seuraavanlaisia ohjeita
- odottava äiti saa tupakoida 11 savuketta päivässä ilman mitään haittaa
- joka päivä voi juoda oluen ilman että on mitään haittaa
Ja anoppi kertoi että lapsi piti syöttää 4 tunnin välein, jos vauva huusi sillä välillä nälkää niin ei saanut syöttää.
Lasta myös käskettiin huudattaa, itse piti lähteä vaikka ulos lenkille ja jättää vauva yksin kotiin huutamaan! Siis kun se huuto kasvatti luonnetta ja ettei vauvasta vaan tullut hemmoteltu.
Mummoni on 70v, ja ihmettelee kovasti kun tuon hänen luona vieraillessani mukanani pullotetua vettä, hänen vetensä kun tulee kaivosta jota ei ole koskaan tutkittu (ilmeisesti ne pitäisi tutkituttaa parin vuoden välein?) mutta siis hänen mielestään se on terveellistä lähdevettä. Välillä kaivoa vähän puhdistetaan eli otetaan enimmät kuolleet sammakot pois pinnalta.. Yök!
Lisäksi likakaivo on siinä vieressä ja pelkään koska se tulvii yli....
Minun vanhemmillani on myös ylihygieenisyys-buumi: lasta ei voi laskea lattialle kun siellä on pöpöjä, jos tutti putoaa lapsen suusta sohvalle niin sitten se pitää keittää. Ehkä tällaisia ohjeita on joskus ollut, mutta on kyllä työtä selittää joka kerta, että ei ole enää!
Ihanaa kun saa valittaa, jopas tulee parempi olo! Ilmaista terapiaa :)
Äitini usein huokaisten toteaa, ettei hän taida osata hoitaa enää vauvaa, kun mikään ei ole niin kuin ennen...
Onhan se varmaan outo tunne, kun on itse monta lasta hoitanut ja kasvattanut (ja hyvin meidät on hoidettu, terveitä ja täyspäisiä ollaan kaikki sisarukset), ja nykyinen neuvolatoiminta kyseenalaistaa melkein kaikki ne ohjeet joita neuvola on antanut esim. 80-luvulla (johon ei loppujen lopuksi ole edes pitkä aika).
Toisaalta on joskus tosi kiva kuunnella juttuja äidin ja mummoni vauva-arjesta, silloin on ajateltu maalaisjärjellä ja vauvan hoidosta ei ole tehty niin kamalan hankalaa touhua, kun välillä tuntuu että nykyään tämä touhu on ihan sairasta välillä. Usein ajattelen, että onhan se mummokin saanut hoidettua hyvin ison lapsilaumansa tosi alkeellisissa oloissa, joten jo on kumma ellen minä osaa tai pärjää. Kai nykyään tämä tiedontulva on jo niin valtaisaa, että joka asiaan löytyy sen 100 ohjetta ja neuvoa jos vain alkaa etsimään.
Olen siis sittenkin normaali!!! ;)
- Ihan liian kevyt vaatetus on meilläkin. Jatkuvasti kopeloidaan sormia ja epäillään, että taitaa olla liian vähän vaatetta päällä. Ja varsinkaan lattialle ei saa laittaa, kun siellä on NIIN kylmä.
Myös minun appivanhemmillani on trooppinen ilmasto (semmonen 24-25 astetta) ja meillä kotona oli talvella noin 20 (vanha talo), joten kai se heidän mielestään tuntui kylmälle. Me taas hikoilemme heillä vieraillessamme, myös lapsemme.
- Vedellä pitäisi huuhtoa suu syötön jälkeen, ettei tule sammasta.
Varsinkin, kun lapsemme kieli on välillä (= syötön jälkeen) valkoinen. Niin, olisikohan se sitä maidon rasvaa...
- Joka kerta kahvipöydässä olemme saaneet kuulla, että " voi kun ne eivät sinulle anna mitään hyvää" . Lapsemme on nyt vähän vajaa 3kk.
- Kaikki itku johtuu vatsanväänteistä.
Meidän tyttö pieree kuin mikäkin ja muutenkin vatsa on toiminut tosi hyvin. Ihan alussa vatsanväänteitä oli, joten uskoisin ne tunnistavani. Yleensä tyttö on vaan väsynyt. Nyt tämä on alkanut pikku hiljaa menemään perille, kun aina jankutan, että " ei sen mahaan koske, se on vain väsynyt" ja vielä välillä muutenkin muistan mainita, että kuinka tyttö itkee useinmiten väsymystään eniten...
Alkoholin käytöstä ja herkuista tulen varmasti käymään kamalaa vääntöä tulevaisuudessa, sillä omat asenteeni ovat ko. nautittavia kohtaan tiukat.
Mieheni suvun alkoholikulttuuri on jokseenkin löperö. Mm. mieheni mummo, joka on yksi pahimmista idioottimaisten neuvojen antajista, on ostanut miehelleni bacardipullon hänen ollessaan 14 v, että sai jätkä vetää kännit!!! Ja esim. joulupukin KUULUU olla humalassa, kun sit se jututtaa lapsia paremmin!!! Muutenkaan appivanhempieni muutaman kaljan ottaminen ei ole pahasta... Just just. Ja anoppi on jäämässä vanhempainvapaidemme jälkeen vuorotteluvapaalle vuodeksi hoitamaan lastamme. Kuinka ihanaa...
Anoppi:
" kyllä jokainen lapsi syö puuroa" (lapsemme teki puurolakon noin 2v) " pitäisi mummon keittää se puuro niin tulisi hyvää"
..sitten oli kerran hoitamassa ja oli keittänyt ja tarjonnut, lapsemme oli yökännyt joten mummo-kulta oli viimein uskonut ettei se puuro lapselle todellakaan maistu! Sanoi minulle sitten viisaana " ei se tuo teidän lapsenne kuule tykkää puurosta" Ai kas kun huomasit eiköhän siitä oltu jo mainittu!
Sitten..." teillä on niin kylmä, pitäiskö lämpöä lisätä" meillä sisälämpö oli siinä 24-25 astetta ja todellakin pari astetta liian lämmintä!!!!! No oli yön hoitamassa lapsia niin eiköhän vauva ollut puettu niin että yöhaalarin alla oli pikähihainen body!! " kun oli niin kylmä" .
No en ole koskaan sen kummemmin näistä sanonut, nämä ovat pikku juttuja sillain ja olen enemmän iloinen ja otettu siitä että mummo lapsenlastensa kanssa on ja hoitaisi niitä tarvittaessa ja muutenkin touhuilee kyllä sitten meillä käydessään.. eli annan hänen toimia tavallaan kaikesta huolimatta!
Jos anoppi tuommoisia minulle suustaan päästäisi, niin olisi varmaa että minua ei siellä enää nähtäis. Aina sanotaan että nuorilla ei ole käytöstapoja, mutta taitaa ollakin niin että osalla vanhemmista ihmisistä ei niitä tapoja ole.
Minun vanhemmat ja miehen vanhemmat on sen verran nuoria, että asiat eivät ole niin huimasti muuttunut meidän lapsuusajasta, joten ehkä sen takia " yhteentörmäyksiä" ei juurikaan ole. Anoppi ja Appiukko ei oikeastaan anna mitään neuvoja. Anoppi on sitä mieltä että imettämistä on yritettävä kovasti, jos ei onnistu, niin sitten ei voi mitään, mutta yritys on tärkeää. Ja hän on myöskin sitä mieltä että lapsen on paljon parempi nukkua päiväunet ulkona kuin sisällä. Ja minä olen asioista samaa mieltä, joten ei ongelmia :).
Ainut ongelma mikä minulla on, on oma äitini, ja hänen lauseensa. Meidän tyttö on alusta asti vihannut pukemista ja se on aina ollut yhtä huutamista. Aina kun puin tyttöä ja tyttö huusi, niin äitini sanoi " voi pientä, äiti rääkkää" , kerran äitini sitten puki tyttöä ja tyttö tapansa mukaan huusi, totesin siinä sitten että " voi pientä kun mummi rääkkää" , niin siihen loppui äitini höpötykset rääkkäämisestä. Toinen asia josta äitini kanssa on vääntöä, on vaipanvaihto. Äitini mielestä lapsen vaippa on täysin märkä jo kahden pissan välein, ihan maksimi aika on varmaan kolme tuntia mitä yksi vaippa saisi olla. Ja yöllä sama vaippa on kuitenkin reilu 10 tuntia. Mutta olen antanut äitini vaihtaa tytölle vaipan hänen luonaan niin usein, kun tiedän että hän tarkoittaa ainoastaan hyvää.