Mies ei osallistu vauvan perushoivaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se mies ei sitten sanonut että ei halua lapsia, kun ei selvästikään halua että lapsi siinä on? Sehän tässä mättää. Olisi sitten rehellisesti sanonut, että hommataan vaan jos äiti hoitaa kaiken. Jos on niin paljon miestä että pystyy siittimensä reikään tökkäämään ja lapsia alulle saattamaan, niin ottakoon vastuun.

Minä tekisin miehelle samaa kuin ap:n mies tekee ap:lle. Että nyt on nälkä ja vessahätä ja mitä näitä on, ja työntäisin vauvan miehen syliin. Ja käynpä tässä kaupassa ja rikkaruohot on kitkemättä, teenpä tässä ruoan jne. Toki hoitaisin omankin osuuden, mutta kylmän viileästi järjestäisin niin että sen miehenkin on yksinkertaisesti hoidettava oma osansa. Talouden työt lisääntyvät vauvan tulon myötä aika radikaalisti, niin kyllä siinä on sylin tarve ja kotitöiden tekemisen tarve itse kullakin. Ei siinä ole silloin mitään "väärää" että pistä vauvan isukin syliin jos on oikeasti hommiakin tehtävänä. Ja samalla tietysti tsempaten ja yrittäen ymmärtää sitä (anteeksi, mutta) palikkaa, että sillä kestää mennä jakeluun että tätä tää nyt on. Hyvässä hengessä ja pottuuntumatta. Ja miettisin samalla omia odotuksia myös, että ovatko ne kohtuullisia. Useinhan se paskin mieli tulee siitä, että rakentelee pilvilinnoja ja todellisuus ei vastaakaan unelmia. Ei ole realistista odottaakaan 100% täydellisyyttä, mutta jos vaikka 80% hyvään suoritukseen tyytyisi niin oma ketutus jäisi vähemmälle. Hyväksyy myös sen, että elämä menee vähän kausittain, ja on niitä parempia ja vähemmän hyviä ajanjaksoja. Tilanne elää ja muuttuu. Tsemppiä tulevaan! :)

Hyvässä hengessä? "Mies on palikka", joo-o.

No AP:n mies nyt kertoman mukaan on ja niin on valitettavan moni muukin tuore isä. Lusmuilevat koska voivat, esittävät taitamatonta.

En vetäisi suoraan niin vahvoja johtopäätöksiä, koska seassa tulee ilmi lause "tee sä kun olet parempi". Tässä on pari skenaariota.

Joko se on klassinen nalkuttaja-passiivitilanne, eli mies on suhteen aikana yrittänyt tehdä asioita mutta on tullut liian usein torpatuksi koska muka "tekee väärin" ja lopulta siihen kyllästyy ja alkaa "lusmuilla" koska tosiaan tulee olo että se vaimo on vaan niin samperin hyvä kun en osaa hänen mielestään mitään ja hän tekee "aina oikein". Lopulta sitten alkaa se "nalkutus" että sä et tee MITÄÄN vaikka aikanaan omasta halustaan on kovasti saattanut yrittääkin. Todella klassinen asetelma jo ennen lapsiakin. Turha olettaa että tilanne yhtäkkiä muuttuisi kun sitä tilannetta on siihen asti kasvatettu tuohon suuntaan.

Toinen tsäänssi on se, että mies ei koe VIELÄ sitä samaa läheisyyttä lapseen ja on edelleen hämillään tilanteesta että "mikäs se tämä pökäle on"? Vie aikansa tottua ja "kasvaa", tulla isäksi. Äiti on kuitenkin jo kantanut tuota lasta 9kk ja miehen vaimosta ja rakastajasta on nyt oikeasti tullut "äiti" oikein kertapierasulla.

Kolmas on sitten se, että EVVK ja lapsi ihan oikeasti on tehty "koska oli pakko" ja se sitten myös näkyy ihan kaikessa. Tuskin tulee kauhean läheiset suhteet.

Viittaat lapseen sanalla "pökäle" ja synnyttämiseen sanalla "pieraisu". Tee maailmalle palvelus äläkä koskaan lisäänny.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähde pois kotoa miehen tullessa töisyä ja jä heifät pärjäämään. Sitten pidennä jaksoja ja lopulta mies voisi olla koti-isänä esim pari kk.

Se on sekä lapsen että miehen oman edun mukaista, että heille tulee hyvät välit. Oma mieheni oli vauvan koti-isänä jopa puoli vuotta ja hän osaa hoitaa kodin js on täysivaltainen aikuinen eikä mieslapsi. Hänellä on läheinen suhde kaikkiin lapsiinsa ja on varmasti siitä valinnastaan ikionnellinen aikanaan kuolinvuoteellaan.

Totuus on kuitenkin se, että äiti on vauvoille tärkeämpi kuin isä. Ei ole mitenkään itsestäänselvää, että on lapselle hyväksi jättää se pääasiallisesti isän hoitoon vauvana.

Vauvoille on tärkeää edes yksi ihminen, joka huolehtii perustarpeitten (ruoka, puhtaus, uni) lisäksi leikittelystä ja hellimisestä. Toki tämä tulee naisilta enemmän luonnostaan, kun kantavat sitä lasta sen yhdeksän kuukautta, mutta kyllä isänrakkauden pitäisi pystyä samaan. Ei tuota voi käyttää tekosyynä sille, miksi miesten (isien) ei tarvitse huolehtia lapsistaan.

Tuo on niin totta! Jännästi tässä langassa nousee esiin isyyteen kohdistuva kaksinaismoralismi:

"Isän nyt vaan ei osaa vaihtaa vaippaa, se on puhdasta biologiaa!"

Mutta samalla:

"Lapsi tarvitsee sekä isän ja äidin, vain äidun kanssa elävät lapset jäävät ilman tärkeää miehen mallia!"

Ja mitenköhän se miehen malli tulee? Silläkö, että isä pyörii vaimonsa hameenhelmoissa kädettömänä miesvauvana? :/

Se tulee siitä, että mies alkaa ottaa lapsesta vastuuta sitten, kun järkevän oloinen interaktio sen kanssa alkaa onnistua. Jos mies ei siinäkään vaiheessa tee mitään, niin sitten perhe on tuhoon tuomittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähde pois kotoa miehen tullessa töisyä ja jä heifät pärjäämään. Sitten pidennä jaksoja ja lopulta mies voisi olla koti-isänä esim pari kk.

Se on sekä lapsen että miehen oman edun mukaista, että heille tulee hyvät välit. Oma mieheni oli vauvan koti-isänä jopa puoli vuotta ja hän osaa hoitaa kodin js on täysivaltainen aikuinen eikä mieslapsi. Hänellä on läheinen suhde kaikkiin lapsiinsa ja on varmasti siitä valinnastaan ikionnellinen aikanaan kuolinvuoteellaan.

Totuus on kuitenkin se, että äiti on vauvoille tärkeämpi kuin isä. Ei ole mitenkään itsestäänselvää, että on lapselle hyväksi jättää se pääasiallisesti isän hoitoon vauvana.

Vauvoille on tärkeää edes yksi ihminen, joka huolehtii perustarpeitten (ruoka, puhtaus, uni) lisäksi leikittelystä ja hellimisestä. Toki tämä tulee naisilta enemmän luonnostaan, kun kantavat sitä lasta sen yhdeksän kuukautta, mutta kyllä isänrakkauden pitäisi pystyä samaan. Ei tuota voi käyttää tekosyynä sille, miksi miesten (isien) ei tarvitse huolehtia lapsistaan.

Tuo on niin totta! Jännästi tässä langassa nousee esiin isyyteen kohdistuva kaksinaismoralismi:

"Isän nyt vaan ei osaa vaihtaa vaippaa, se on puhdasta biologiaa!"

Mutta samalla:

"Lapsi tarvitsee sekä isän ja äidin, vain äidun kanssa elävät lapset jäävät ilman tärkeää miehen mallia!"

Ja mitenköhän se miehen malli tulee? Silläkö, että isä pyörii vaimonsa hameenhelmoissa kädettömänä miesvauvana? :/

Se tulee siitä, että mies alkaa ottaa lapsesta vastuuta sitten, kun järkevän oloinen interaktio sen kanssa alkaa onnistua. Jos mies ei siinäkään vaiheessa tee mitään, niin sitten perhe on tuhoon tuomittu.

Ja nainen vain on tuomittu hoitamaan lasta myös sitä ennen, vaikkei se olisi hänelle luontevaa? Ai niin, mutta onhan se pakko olla naiselle luontevaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se mies ei sitten sanonut että ei halua lapsia, kun ei selvästikään halua että lapsi siinä on? Sehän tässä mättää. Olisi sitten rehellisesti sanonut, että hommataan vaan jos äiti hoitaa kaiken. Jos on niin paljon miestä että pystyy siittimensä reikään tökkäämään ja lapsia alulle saattamaan, niin ottakoon vastuun.

Minä tekisin miehelle samaa kuin ap:n mies tekee ap:lle. Että nyt on nälkä ja vessahätä ja mitä näitä on, ja työntäisin vauvan miehen syliin. Ja käynpä tässä kaupassa ja rikkaruohot on kitkemättä, teenpä tässä ruoan jne. Toki hoitaisin omankin osuuden, mutta kylmän viileästi järjestäisin niin että sen miehenkin on yksinkertaisesti hoidettava oma osansa. Talouden työt lisääntyvät vauvan tulon myötä aika radikaalisti, niin kyllä siinä on sylin tarve ja kotitöiden tekemisen tarve itse kullakin. Ei siinä ole silloin mitään "väärää" että pistä vauvan isukin syliin jos on oikeasti hommiakin tehtävänä. Ja samalla tietysti tsempaten ja yrittäen ymmärtää sitä (anteeksi, mutta) palikkaa, että sillä kestää mennä jakeluun että tätä tää nyt on. Hyvässä hengessä ja pottuuntumatta. Ja miettisin samalla omia odotuksia myös, että ovatko ne kohtuullisia. Useinhan se paskin mieli tulee siitä, että rakentelee pilvilinnoja ja todellisuus ei vastaakaan unelmia. Ei ole realistista odottaakaan 100% täydellisyyttä, mutta jos vaikka 80% hyvään suoritukseen tyytyisi niin oma ketutus jäisi vähemmälle. Hyväksyy myös sen, että elämä menee vähän kausittain, ja on niitä parempia ja vähemmän hyviä ajanjaksoja. Tilanne elää ja muuttuu. Tsemppiä tulevaan! :)

Hyvässä hengessä? "Mies on palikka", joo-o.

No AP:n mies nyt kertoman mukaan on ja niin on valitettavan moni muukin tuore isä. Lusmuilevat koska voivat, esittävät taitamatonta.

En vetäisi suoraan niin vahvoja johtopäätöksiä, koska seassa tulee ilmi lause "tee sä kun olet parempi". Tässä on pari skenaariota.

Joko se on klassinen nalkuttaja-passiivitilanne, eli mies on suhteen aikana yrittänyt tehdä asioita mutta on tullut liian usein torpatuksi koska muka "tekee väärin" ja lopulta siihen kyllästyy ja alkaa "lusmuilla" koska tosiaan tulee olo että se vaimo on vaan niin samperin hyvä kun en osaa hänen mielestään mitään ja hän tekee "aina oikein". Lopulta sitten alkaa se "nalkutus" että sä et tee MITÄÄN vaikka aikanaan omasta halustaan on kovasti saattanut yrittääkin. Todella klassinen asetelma jo ennen lapsiakin. Turha olettaa että tilanne yhtäkkiä muuttuisi kun sitä tilannetta on siihen asti kasvatettu tuohon suuntaan.

Toinen tsäänssi on se, että mies ei koe VIELÄ sitä samaa läheisyyttä lapseen ja on edelleen hämillään tilanteesta että "mikäs se tämä pökäle on"? Vie aikansa tottua ja "kasvaa", tulla isäksi. Äiti on kuitenkin jo kantanut tuota lasta 9kk ja miehen vaimosta ja rakastajasta on nyt oikeasti tullut "äiti" oikein kertapierasulla.

Kolmas on sitten se, että EVVK ja lapsi ihan oikeasti on tehty "koska oli pakko" ja se sitten myös näkyy ihan kaikessa. Tuskin tulee kauhean läheiset suhteet.

Viittaat lapseen sanalla "pökäle" ja synnyttämiseen sanalla "pieraisu". Tee maailmalle palvelus äläkä koskaan lisäänny.

Ollaanpas sitä helposti loukkaantuvia ja hyökätään suoraan henkilöön, samalla kätevästi ohittaen kaikki pointit keskittymällä yksittäisiin sanavalintoihin jotka ei itseä miellytä.

Meillä mies on alusta asti osallistunut kaikkeen vaipanvaihdosta lähtien. En voi edes kuvitella miten raskasta tämä olisi ollut, jos toinen ei yhtään osallistuisi! Tietysti, jos se on molemmille ok niin mikäs siinä, mutta itse tein lapsen yhdessä miehen kanssa, joten kyllä tässä hommassa yhdessä ollaan niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinö.

Jaa. No en itse jäänyt pohtimaan ja kyselemään että osaako aikuinen mies huolehtia omasta lapsestaan, kyllä se oli mulle ihan itsestäänselvyys ja toivottavasti jossain määrin miehellekin, itse kun otin omat aikani ja menoni ihan just enkä melkein. Hyvin toimi ja vähempään en olisi tyytynyt. Ei kannata hankkia lapsia lasten kanssa, ihan vaan vinkkinä.

Vierailija kirjoitti:

Olisitteko miehen kanssa joka ei osallistu vauvan 4kk perushoivaan? Ei vaihda vaippoja, ei juuri koskaan vaihda vaatteita, ei pese/hoida rasvauksia yms. Sanoo vaan, että hoida sä kun oot parempi. Jos pitää vauvaa sylissä niin alkaa hetken päästä mankumaan ä, että ota tää kun pitää mennä vessaan tai on nälkä yms. Onko tämä mielestänne oikeasti isänä toimimista tai voiko tällaiselle miehelle ja haistattaa vitut ja sanoa ettei hänellä ole lapseen oikeutta kun ei kerran hoitamaan suostu ?

En ois ees harkinnu lisääntymistä moisen kanssa. Jos  luistaa kotihommista ennen lasta, luistaa kotihommista lapsen saamisen jälkeenkin.

Ootko  sä  varma että hän halusi oikeasti  isäksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se mies ei sitten sanonut että ei halua lapsia, kun ei selvästikään halua että lapsi siinä on? Sehän tässä mättää. Olisi sitten rehellisesti sanonut, että hommataan vaan jos äiti hoitaa kaiken. Jos on niin paljon miestä että pystyy siittimensä reikään tökkäämään ja lapsia alulle saattamaan, niin ottakoon vastuun.

Minä tekisin miehelle samaa kuin ap:n mies tekee ap:lle. Että nyt on nälkä ja vessahätä ja mitä näitä on, ja työntäisin vauvan miehen syliin. Ja käynpä tässä kaupassa ja rikkaruohot on kitkemättä, teenpä tässä ruoan jne. Toki hoitaisin omankin osuuden, mutta kylmän viileästi järjestäisin niin että sen miehenkin on yksinkertaisesti hoidettava oma osansa. Talouden työt lisääntyvät vauvan tulon myötä aika radikaalisti, niin kyllä siinä on sylin tarve ja kotitöiden tekemisen tarve itse kullakin. Ei siinä ole silloin mitään "väärää" että pistä vauvan isukin syliin jos on oikeasti hommiakin tehtävänä. Ja samalla tietysti tsempaten ja yrittäen ymmärtää sitä (anteeksi, mutta) palikkaa, että sillä kestää mennä jakeluun että tätä tää nyt on. Hyvässä hengessä ja pottuuntumatta. Ja miettisin samalla omia odotuksia myös, että ovatko ne kohtuullisia. Useinhan se paskin mieli tulee siitä, että rakentelee pilvilinnoja ja todellisuus ei vastaakaan unelmia. Ei ole realistista odottaakaan 100% täydellisyyttä, mutta jos vaikka 80% hyvään suoritukseen tyytyisi niin oma ketutus jäisi vähemmälle. Hyväksyy myös sen, että elämä menee vähän kausittain, ja on niitä parempia ja vähemmän hyviä ajanjaksoja. Tilanne elää ja muuttuu. Tsemppiä tulevaan! :)

Hyvässä hengessä? "Mies on palikka", joo-o.

No AP:n mies nyt kertoman mukaan on ja niin on valitettavan moni muukin tuore isä. Lusmuilevat koska voivat, esittävät taitamatonta.

Mikä tässä nyt on se logiikka?

Te valitsette ihan itse ne lapsienne isät ja sitten valitatte täällä kun on ns "kakka housussa". :D

Tajuatteko te miten naurettavalle ja järjettömälle tää kuulostaa?

Saamarin kakarat. Lapset tekee lapsia.

Minusta taas on luontevaa, että minä äitinä huolehdin pikkuvauvan perustarpeista, siis syötän, vaihdan vaipat, puen yms. Isä seurustelee ja leikkii vauvan kanssa, rauhoittelee kun häntä itkettää ja toisinaan nukuttaa yöunille. Meillä tämä toimii näin ihan hyvin. Molemmilla on oma roolinsa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas on luontevaa, että minä äitinä huolehdin pikkuvauvan perustarpeista, siis syötän, vaihdan vaipat, puen yms. Isä seurustelee ja leikkii vauvan kanssa, rauhoittelee kun häntä itkettää ja toisinaan nukuttaa yöunille. Meillä tämä toimii näin ihan hyvin. Molemmilla on oma roolinsa.

Meistä oli luontevaa, että molemmat hoitaa perustarpeet, olemmehan lapsen vanhempia ja häntä rakastamme. Kaikki aina ihmettelevät miehen ja lapsen läheistä suhdetta, me ihmettelemme miten ihmiset eivät osaisi näin helppoa kasvatustapaa. Kai se on äidin tarvetta omia lasta ja isän luontaista laiskuutta, helppoja rooleja joihin on helppo valua jos ei halua nähdä vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se mies ei sitten sanonut että ei halua lapsia, kun ei selvästikään halua että lapsi siinä on? Sehän tässä mättää. Olisi sitten rehellisesti sanonut, että hommataan vaan jos äiti hoitaa kaiken. Jos on niin paljon miestä että pystyy siittimensä reikään tökkäämään ja lapsia alulle saattamaan, niin ottakoon vastuun.

Minä tekisin miehelle samaa kuin ap:n mies tekee ap:lle. Että nyt on nälkä ja vessahätä ja mitä näitä on, ja työntäisin vauvan miehen syliin. Ja käynpä tässä kaupassa ja rikkaruohot on kitkemättä, teenpä tässä ruoan jne. Toki hoitaisin omankin osuuden, mutta kylmän viileästi järjestäisin niin että sen miehenkin on yksinkertaisesti hoidettava oma osansa. Talouden työt lisääntyvät vauvan tulon myötä aika radikaalisti, niin kyllä siinä on sylin tarve ja kotitöiden tekemisen tarve itse kullakin. Ei siinä ole silloin mitään "väärää" että pistä vauvan isukin syliin jos on oikeasti hommiakin tehtävänä. Ja samalla tietysti tsempaten ja yrittäen ymmärtää sitä (anteeksi, mutta) palikkaa, että sillä kestää mennä jakeluun että tätä tää nyt on. Hyvässä hengessä ja pottuuntumatta. Ja miettisin samalla omia odotuksia myös, että ovatko ne kohtuullisia. Useinhan se paskin mieli tulee siitä, että rakentelee pilvilinnoja ja todellisuus ei vastaakaan unelmia. Ei ole realistista odottaakaan 100% täydellisyyttä, mutta jos vaikka 80% hyvään suoritukseen tyytyisi niin oma ketutus jäisi vähemmälle. Hyväksyy myös sen, että elämä menee vähän kausittain, ja on niitä parempia ja vähemmän hyviä ajanjaksoja. Tilanne elää ja muuttuu. Tsemppiä tulevaan! :)

Hyvässä hengessä? "Mies on palikka", joo-o.

No AP:n mies nyt kertoman mukaan on ja niin on valitettavan moni muukin tuore isä. Lusmuilevat koska voivat, esittävät taitamatonta.

Mikä tässä nyt on se logiikka?

Te valitsette ihan itse ne lapsienne isät ja sitten valitatte täällä kun on ns "kakka housussa". :D

Tajuatteko te miten naurettavalle ja järjettömälle tää kuulostaa?

Saamarin kakarat. Lapset tekee lapsia.

Minä olen tuon edellisen viestin kirjoittaja, lapseton nainen. Minä luen täällä tuoreen äidin kokemuksia ja otan kantaa. Ikään kuin juuri tutkimustarkoituksissa.

AP kysyi ihmisten mielipidettä siihen onko hänen miehellään toivoa vai pitäisikö erota. Hän ajattelee lapsensa parasta.

Toisin kuin sinä, minä en tuomitse tai hauku AP:ta, sillä ihmiset (erityisesti rakastuneet) tekee virheitä. Minä koetan osoittaa tukeni hänelle, sillä hänelle on tässä tehty vääryyttä. Jos sinulla ei ole muuta tekemistä kuin ilkkua niin painu tiehesi tästä ketjusta.

AP: jos miehesi ei perusteellisen keskustelun jälkeen ala kantaa vastuutaan hyvin pian minä en tuhlaisi aikaani enempää.

T: vastaavanlaisen miehen tytär

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokin idea siinä on, että lapsen ensinmäinen hoivaaja on nainen. Jokin idea on myös siinä, että isän- ja äidinvaistot on erinlaisia. Äidiltä lapsi oppii hoivan ja emapatia ja isä on se joka kehottaa lasta kasvamaan ja isyys alkaa vasta siitä kun lapsen kanssa voi tehdä jotain konkreettistakin.

En ole tämän kirjoittaja, mutta järkyttää alapeukkujen määrä. 

Ihan biologiaa ja kehityspsykologiaa tämä. Isä tulee henkisesti vähän myöhemmin täysillä kuvioon. 

Mies voi toki olla erityinen ja kokea vauva-ajankin eri tavoin. Olemme erilaisia. Mutta tyypillistä isyyteen ihan normaalisti kuuluvaa on, että isyys rakkauden kokemuksineen tulee vähän myöhemmin kuin äidillä. 

Mikä tässä on väärää?

Väärää tässä on se, että kun lapsi syntyy, niin siitä huolehditaan heti eikä jäädä odottelemaan isänvaistojen tai isänrakkauden heräämistä. Vaatteiden ja vaipan vaihtaminen ei muutenkaan edellytä mitään syvällistä sidettä vauvaan, kunhan opettelee miten niin pientä ihmistä käsitellään. Jos tuore äiti kaipaa apua näissä ja muissa vastaavissa asioissa, miksei mies kykenisi auttamaan?

Ihme argumentti joltain myös, että "nainen on kuitenkin kantanut vauvaa sen 9 kuukautta". Entä sitten? Ei raskaana oleminen ole sama asia kuin vaipan vaihtaminen ja yhtälailla mies ehtii siinä yhdeksän kuukauden aikana henkisesti valmistautumaan isäksi tulemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se mies ei sitten sanonut että ei halua lapsia, kun ei selvästikään halua että lapsi siinä on? Sehän tässä mättää. Olisi sitten rehellisesti sanonut, että hommataan vaan jos äiti hoitaa kaiken. Jos on niin paljon miestä että pystyy siittimensä reikään tökkäämään ja lapsia alulle saattamaan, niin ottakoon vastuun.

Minä tekisin miehelle samaa kuin ap:n mies tekee ap:lle. Että nyt on nälkä ja vessahätä ja mitä näitä on, ja työntäisin vauvan miehen syliin. Ja käynpä tässä kaupassa ja rikkaruohot on kitkemättä, teenpä tässä ruoan jne. Toki hoitaisin omankin osuuden, mutta kylmän viileästi järjestäisin niin että sen miehenkin on yksinkertaisesti hoidettava oma osansa. Talouden työt lisääntyvät vauvan tulon myötä aika radikaalisti, niin kyllä siinä on sylin tarve ja kotitöiden tekemisen tarve itse kullakin. Ei siinä ole silloin mitään "väärää" että pistä vauvan isukin syliin jos on oikeasti hommiakin tehtävänä. Ja samalla tietysti tsempaten ja yrittäen ymmärtää sitä (anteeksi, mutta) palikkaa, että sillä kestää mennä jakeluun että tätä tää nyt on. Hyvässä hengessä ja pottuuntumatta. Ja miettisin samalla omia odotuksia myös, että ovatko ne kohtuullisia. Useinhan se paskin mieli tulee siitä, että rakentelee pilvilinnoja ja todellisuus ei vastaakaan unelmia. Ei ole realistista odottaakaan 100% täydellisyyttä, mutta jos vaikka 80% hyvään suoritukseen tyytyisi niin oma ketutus jäisi vähemmälle. Hyväksyy myös sen, että elämä menee vähän kausittain, ja on niitä parempia ja vähemmän hyviä ajanjaksoja. Tilanne elää ja muuttuu. Tsemppiä tulevaan! :)

Hyvässä hengessä? "Mies on palikka", joo-o.

No AP:n mies nyt kertoman mukaan on ja niin on valitettavan moni muukin tuore isä. Lusmuilevat koska voivat, esittävät taitamatonta.

Mikä tässä nyt on se logiikka?

Te valitsette ihan itse ne lapsienne isät ja sitten valitatte täällä kun on ns "kakka housussa". :D

Tajuatteko te miten naurettavalle ja järjettömälle tää kuulostaa?

Saamarin kakarat. Lapset tekee lapsia.

Minä olen tuon edellisen viestin kirjoittaja, lapseton nainen. Minä luen täällä tuoreen äidin kokemuksia ja otan kantaa. Ikään kuin juuri tutkimustarkoituksissa.

AP kysyi ihmisten mielipidettä siihen onko hänen miehellään toivoa vai pitäisikö erota. Hän ajattelee lapsensa parasta.

Toisin kuin sinä, minä en tuomitse tai hauku AP:ta, sillä ihmiset (erityisesti rakastuneet) tekee virheitä. Minä koetan osoittaa tukeni hänelle, sillä hänelle on tässä tehty vääryyttä. Jos sinulla ei ole muuta tekemistä kuin ilkkua niin painu tiehesi tästä ketjusta.

AP: jos miehesi ei perusteellisen keskustelun jälkeen ala kantaa vastuutaan hyvin pian minä en tuhlaisi aikaani enempää.

T: vastaavanlaisen miehen tytär

Kuulehan nyt, minä tässä vaan ihmettelen keskenkasvuisten keskinäistä lisääntymistä, mikä on täysin edesvastuutonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se mies ei sitten sanonut että ei halua lapsia, kun ei selvästikään halua että lapsi siinä on? Sehän tässä mättää. Olisi sitten rehellisesti sanonut, että hommataan vaan jos äiti hoitaa kaiken. Jos on niin paljon miestä että pystyy siittimensä reikään tökkäämään ja lapsia alulle saattamaan, niin ottakoon vastuun.

Minä tekisin miehelle samaa kuin ap:n mies tekee ap:lle. Että nyt on nälkä ja vessahätä ja mitä näitä on, ja työntäisin vauvan miehen syliin. Ja käynpä tässä kaupassa ja rikkaruohot on kitkemättä, teenpä tässä ruoan jne. Toki hoitaisin omankin osuuden, mutta kylmän viileästi järjestäisin niin että sen miehenkin on yksinkertaisesti hoidettava oma osansa. Talouden työt lisääntyvät vauvan tulon myötä aika radikaalisti, niin kyllä siinä on sylin tarve ja kotitöiden tekemisen tarve itse kullakin. Ei siinä ole silloin mitään "väärää" että pistä vauvan isukin syliin jos on oikeasti hommiakin tehtävänä. Ja samalla tietysti tsempaten ja yrittäen ymmärtää sitä (anteeksi, mutta) palikkaa, että sillä kestää mennä jakeluun että tätä tää nyt on. Hyvässä hengessä ja pottuuntumatta. Ja miettisin samalla omia odotuksia myös, että ovatko ne kohtuullisia. Useinhan se paskin mieli tulee siitä, että rakentelee pilvilinnoja ja todellisuus ei vastaakaan unelmia. Ei ole realistista odottaakaan 100% täydellisyyttä, mutta jos vaikka 80% hyvään suoritukseen tyytyisi niin oma ketutus jäisi vähemmälle. Hyväksyy myös sen, että elämä menee vähän kausittain, ja on niitä parempia ja vähemmän hyviä ajanjaksoja. Tilanne elää ja muuttuu. Tsemppiä tulevaan! :)

Hyvässä hengessä? "Mies on palikka", joo-o.

No AP:n mies nyt kertoman mukaan on ja niin on valitettavan moni muukin tuore isä. Lusmuilevat koska voivat, esittävät taitamatonta.

Mikä tässä nyt on se logiikka?

Te valitsette ihan itse ne lapsienne isät ja sitten valitatte täällä kun on ns "kakka housussa". :D

Tajuatteko te miten naurettavalle ja järjettömälle tää kuulostaa?

Saamarin kakarat. Lapset tekee lapsia.

Tervetuloa iloiseen mammakommuuniin jossa me kerromme, miten sinun tulee lapsesi kasvattaa tai muussa tapauksessa lisääntymisoikeus evätään ja nykyiset lapset otetaan huostaan!

Täällä ei tajuta mitään, jos sitäkään, vaan mänheittaajat heittaa koska muissa on aina vika. Valittamista jatkuu jatkumisen perään vaikka peilistä saattaisi löytyä osasyy tilanteeseen. Sen lisäksi loukkaantujia ja mielensäpahoittajia piisaa ja kasvatustavatkin pitää olla AV-Sertifioidut!

Vierailija kirjoitti:

Ihan perusmies. 

Yleensä miehet kiinnostuvat lapsesta siinä vaiheessa, kun osaa potkaista palloa. Jotkut toki jo ryömimisvaiheessa. Liikkumaton vauva ei herätä vielä varsinaisa isyyden tunteita, vaikka paskaleffoissa näin yritetään uskotella. 

Miksi lapsi haluaisi lähteä potkimaan palloa sellaisen miehen kanssa, jota ei kunnolla tunne?

Oma isä oli tuollainen perinteinen mies. Lapsena pelkäsin häntä, hän oli kuin joku vieras vaikka saman katon alla asuttiin. Ei meidän välit ole läheiset vieläkään, en sanoisi niitä edes väleiksi. Vanha, vieras mies, jonka kanssa ei ole edes mitään yhteistä jutun aihetta.

Kun lapselle tulee joku tarve tai hätä, lapsi haluaa lisää maitoa mukiin tai hän kaatuu juostessa, niin kumpaa hän huutaa apuun? Huudellaanko äidin perään toiseen huoneeseen vaikka isä on ihan vieressä? Sitä voisi miettiä jokainen mies, jonka mielestä äidit hoitakoot lapsensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokin idea siinä on, että lapsen ensinmäinen hoivaaja on nainen. Jokin idea on myös siinä, että isän- ja äidinvaistot on erinlaisia. Äidiltä lapsi oppii hoivan ja emapatia ja isä on se joka kehottaa lasta kasvamaan ja isyys alkaa vasta siitä kun lapsen kanssa voi tehdä jotain konkreettistakin.

En ole tämän kirjoittaja, mutta järkyttää alapeukkujen määrä. 

Ihan biologiaa ja kehityspsykologiaa tämä. Isä tulee henkisesti vähän myöhemmin täysillä kuvioon. 

Mies voi toki olla erityinen ja kokea vauva-ajankin eri tavoin. Olemme erilaisia. Mutta tyypillistä isyyteen ihan normaalisti kuuluvaa on, että isyys rakkauden kokemuksineen tulee vähän myöhemmin kuin äidillä. 

Mikä tässä on väärää?

Väärää tässä on se, että kun lapsi syntyy, niin siitä huolehditaan heti eikä jäädä odottelemaan isänvaistojen tai isänrakkauden heräämistä. Vaatteiden ja vaipan vaihtaminen ei muutenkaan edellytä mitään syvällistä sidettä vauvaan, kunhan opettelee miten niin pientä ihmistä käsitellään. Jos tuore äiti kaipaa apua näissä ja muissa vastaavissa asioissa, miksei mies kykenisi auttamaan?

Ihme argumentti joltain myös, että "nainen on kuitenkin kantanut vauvaa sen 9 kuukautta". Entä sitten? Ei raskaana oleminen ole sama asia kuin vaipan vaihtaminen ja yhtälailla mies ehtii siinä yhdeksän kuukauden aikana henkisesti valmistautumaan isäksi tulemiseen.

Minulla kesti esikoisen aikaan toista kuukautta ennen kuin äidinrakkaus tuli pintaan. Siihen asti se oli lapsen hengissä pitämistä ja tarpeista huolehtimista. Ei minulla ollut valmiina mitään äidinvaistoja vaan kaikki piti opetella. En ymmärrä, mitä tuossa olisi ollut sellaista ettei mieskään siitä olisi selvinnyt.

Töissä eräs mies kertoi, ettei ole koskaan vaihtanut lapsensa vaippaa, lapsi on nyt jo 1,5-vuotias.

Mulla oli isä joka vaihto vaipat ja kylvetti. Kun sisko sai lapsen ja oli kipeänä, lapsen isä alkoi pikkuvauvaksi ja pisti meidän äidin hoitamaan vauvaa kun itse lusmuili jossain. Kun isäni tuli paikalle, jyrähti kerran niin että ikkunat helisi että eikö saa*ana aikuinen mies osaa omaa lastansa hoitaa. Siskon miehen rankaan tuli siltä seisomalta pari senttiä lisää, eikä enää koskaan toistanut temppuaan.

Onneksi olen omalta isältäni saanut esimerkin, että mies ei ole mikään avuton nysvä jota pitää lelliä siihen asti kun jotkut ihme hoivatähdet on oikeassa asennossa, vaan että aikuinen ihminen osaa ihan järjellä pitää ihmisen, lapsensa, hengissä ja puhtaana.

Siinä se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan perusmies. 

Yleensä miehet kiinnostuvat lapsesta siinä vaiheessa, kun osaa potkaista palloa. Jotkut toki jo ryömimisvaiheessa. Liikkumaton vauva ei herätä vielä varsinaisa isyyden tunteita, vaikka paskaleffoissa näin yritetään uskotella. 

Miksi lapsi haluaisi lähteä potkimaan palloa sellaisen miehen kanssa, jota ei kunnolla tunne?

Oma isä oli tuollainen perinteinen mies. Lapsena pelkäsin häntä, hän oli kuin joku vieras vaikka saman katon alla asuttiin. Ei meidän välit ole läheiset vieläkään, en sanoisi niitä edes väleiksi. Vanha, vieras mies, jonka kanssa ei ole edes mitään yhteistä jutun aihetta.

Kun lapselle tulee joku tarve tai hätä, lapsi haluaa lisää maitoa mukiin tai hän kaatuu juostessa, niin kumpaa hän huutaa apuun? Huudellaanko äidin perään toiseen huoneeseen vaikka isä on ihan vieressä? Sitä voisi miettiä jokainen mies, jonka mielestä äidit hoitakoot lapsensa.

Sama mun isän kanssa. Ja se oli mun kaa kotona siihen asti et olin 3-vuotias, ts. piti vanhempainvapaata, lusmuili poissa kotoa ja tyrkkäs mut vanhan äitinsä hoiviin.

Sinä makaat tietenkin kotona, ja mies raataa töissä.

Sen jälkeen miehesi pitäisi vielä hyppiä pillisi mukaan, vaikka olet maannut koko päivän kotona?