Mies ei rakasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo jotain suomalaisesta mentaliteetista, kun vastaajien mielestä arkisen ystävällisyyden ja perheen asioihin osallistumisen odottaminen on yliromanttista haahuilua ja pilvilinnojen kyhäilyä.

Mutta asiasta toiseen: yleensä tuollaisella taustalla puoliso on aluksi hyvin, hyvin ihana ja puhuu paljon tunteistaan ja kuuntelee, on lämmin ja rakastava... Oliko?

Oli.

Mutta ei hän mikään narsisti ole.. Joten mistä johtuu?

Ap

Ei tietenkään ole mikään narsisti, eikä tarvitsekaan olla. Hänellä vain alussa oli odotukset hyvin korkealla: sinun kanssasi kaikki olisi täydellistä, sinulta hän saisi kaiken rakkauden, jota vaille on jäänyt, ehtisit aina täyttämään hänen jokaisen tunnetarpeensa, lausumattomat myös, sinun kanssasi olisi aina hyvä sää, ei koskaan pahaa ruokaa ja kalsarit puhtaina. Ymmärrettävä haave, joskin aika itsekeskeinen. Kukaan ei tuohon pysty, joten nyt hänen pilvilinnansa on murskana. Hän kostaa sinulle mulkoilemalla ja piereskelemällä sohvalla, kun sinä hoidat yhteisen elämänne. Odotuksiin ja käytökseen pitäisi vaikuttaa, mutta se voi olla hempommin sanottu kuin tehty. Ehkä kuitenkin kannattaa yrittää, kun hän ei tuon ikävämmin sinua kohtaan käyttäydy.

Kieltämättä totta. Muistan kuinka sanoin hänelle etten sitten ole mikään 50-luvun nainen, olen sotkuinen ja inhoan hinkkaamista. Olin kuitenkin alussa myös dramaattinen, mutta ei hän sitä pelästynyt. Riideltiin ja oltiin aitoja. Mies oli ihan äärimmäisen rakastunut, vähän omistushaluinen, ja sanoi mielettömän kauniita asioita. Rakastuin aitoon ihmiseen joka tunsi, puhui, pyysi anteeksi ja rakasti.

Nykyään jäljellä on nyrpeä ja tyytymätön kuori sohvannurkassa. Lapsille kiva; minua vihaa.

Ap

Ehkä se mies tahtoo myös hellyyttä ja huomiota. Ei vittuilua ettet enää rakasta.

Minä menisin sinne nurkkaan ja tunkisin syliin. Osoittamalla oman rakkauden, saa rakkautta.

Et sinäkään pitäisi jos mies sanoisi sinulle ettet häntä enää rakasta.

No kyllä pystyy! Itselläni on 3 kertaa hävinnyt tunteet ja 3 kertaa tullut tunteet takaisin.

Ensimmäisellä kerralla kyse oli oikeastaan siitä että vauva ei antanut nukkua, en oikeastaan tuntenut juuri muuta kuin väsymystä. Tunteet alko palaamaan kun aloin saada nukkuu.

Toisella kerralla miehen seksuaalinen haluttomuus ja se kun sata kertaa varmaan vuosien aikana nostin tän esiin mutta vastassa tuntui olevan seinä josta ei päässyt millään yli .Lopulta en tuntenut muuta kuin kiukkua ja ahdistusta, käskin miehen lähtee menee, se lähtikin ja 7kk asui omassa kämpässä eikä antanut edes koskea. 3 kertaa käytiin. Pari/seksuaaliterapeutin vastaanotolla ja mulla oli kuin toinen mies ❤

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin saada miehen rakastamaan minua, mutta sitä tunnetta ei varmaan pysty uudelleen herättämään?

Minä rakastan häntä kaikkine vikoineen..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo jotain suomalaisesta mentaliteetista, kun vastaajien mielestä arkisen ystävällisyyden ja perheen asioihin osallistumisen odottaminen on yliromanttista haahuilua ja pilvilinnojen kyhäilyä.

Mutta asiasta toiseen: yleensä tuollaisella taustalla puoliso on aluksi hyvin, hyvin ihana ja puhuu paljon tunteistaan ja kuuntelee, on lämmin ja rakastava... Oliko?

Oli.

Mutta ei hän mikään narsisti ole.. Joten mistä johtuu?

Ap

Ei tietenkään ole mikään narsisti, eikä tarvitsekaan olla. Hänellä vain alussa oli odotukset hyvin korkealla: sinun kanssasi kaikki olisi täydellistä, sinulta hän saisi kaiken rakkauden, jota vaille on jäänyt, ehtisit aina täyttämään hänen jokaisen tunnetarpeensa, lausumattomat myös, sinun kanssasi olisi aina hyvä sää, ei koskaan pahaa ruokaa ja kalsarit puhtaina. Ymmärrettävä haave, joskin aika itsekeskeinen. Kukaan ei tuohon pysty, joten nyt hänen pilvilinnansa on murskana. Hän kostaa sinulle mulkoilemalla ja piereskelemällä sohvalla, kun sinä hoidat yhteisen elämänne. Odotuksiin ja käytökseen pitäisi vaikuttaa, mutta se voi olla hempommin sanottu kuin tehty. Ehkä kuitenkin kannattaa yrittää, kun hän ei tuon ikävämmin sinua kohtaan käyttäydy.

Kieltämättä totta. Muistan kuinka sanoin hänelle etten sitten ole mikään 50-luvun nainen, olen sotkuinen ja inhoan hinkkaamista. Olin kuitenkin alussa myös dramaattinen, mutta ei hän sitä pelästynyt. Riideltiin ja oltiin aitoja. Mies oli ihan äärimmäisen rakastunut, vähän omistushaluinen, ja sanoi mielettömän kauniita asioita. Rakastuin aitoon ihmiseen joka tunsi, puhui, pyysi anteeksi ja rakasti.

Nykyään jäljellä on nyrpeä ja tyytymätön kuori sohvannurkassa. Lapsille kiva; minua vihaa.

Ap

Ehkä se mies tahtoo myös hellyyttä ja huomiota. Ei vittuilua ettet enää rakasta.

Minä menisin sinne nurkkaan ja tunkisin syliin. Osoittamalla oman rakkauden, saa rakkautta.

Et sinäkään pitäisi jos mies sanoisi sinulle ettet häntä enää rakasta.

Todellakin olisin ihmeissäni, ja kysyisin miksi hän ajattelee niin. Vakuuttaisin rakastavani, ja olisin järkyttynyt, että toinen olisi kokenut niin.

Syy käytökselleni olisi, että olen koko ajan rakastanut. Halannut, silittänyt, tehnyt arjessa mukavia asioita.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo jotain suomalaisesta mentaliteetista, kun vastaajien mielestä arkisen ystävällisyyden ja perheen asioihin osallistumisen odottaminen on yliromanttista haahuilua ja pilvilinnojen kyhäilyä.

Mutta asiasta toiseen: yleensä tuollaisella taustalla puoliso on aluksi hyvin, hyvin ihana ja puhuu paljon tunteistaan ja kuuntelee, on lämmin ja rakastava... Oliko?

Oli.

Mutta ei hän mikään narsisti ole.. Joten mistä johtuu?

Ap

Ei tietenkään ole mikään narsisti, eikä tarvitsekaan olla. Hänellä vain alussa oli odotukset hyvin korkealla: sinun kanssasi kaikki olisi täydellistä, sinulta hän saisi kaiken rakkauden, jota vaille on jäänyt, ehtisit aina täyttämään hänen jokaisen tunnetarpeensa, lausumattomat myös, sinun kanssasi olisi aina hyvä sää, ei koskaan pahaa ruokaa ja kalsarit puhtaina. Ymmärrettävä haave, joskin aika itsekeskeinen. Kukaan ei tuohon pysty, joten nyt hänen pilvilinnansa on murskana. Hän kostaa sinulle mulkoilemalla ja piereskelemällä sohvalla, kun sinä hoidat yhteisen elämänne. Odotuksiin ja käytökseen pitäisi vaikuttaa, mutta se voi olla hempommin sanottu kuin tehty. Ehkä kuitenkin kannattaa yrittää, kun hän ei tuon ikävämmin sinua kohtaan käyttäydy.

Kieltämättä totta. Muistan kuinka sanoin hänelle etten sitten ole mikään 50-luvun nainen, olen sotkuinen ja inhoan hinkkaamista. Olin kuitenkin alussa myös dramaattinen, mutta ei hän sitä pelästynyt. Riideltiin ja oltiin aitoja. Mies oli ihan äärimmäisen rakastunut, vähän omistushaluinen, ja sanoi mielettömän kauniita asioita. Rakastuin aitoon ihmiseen joka tunsi, puhui, pyysi anteeksi ja rakasti.

Nykyään jäljellä on nyrpeä ja tyytymätön kuori sohvannurkassa. Lapsille kiva; minua vihaa.

Ap

Ehkä se mies tahtoo myös hellyyttä ja huomiota. Ei vittuilua ettet enää rakasta.

Minä menisin sinne nurkkaan ja tunkisin syliin. Osoittamalla oman rakkauden, saa rakkautta.

Et sinäkään pitäisi jos mies sanoisi sinulle ettet häntä enää rakasta.

Onkos täällä jollakulla silmät vaan koristeena? Ap:han sanoi, eträ huomioi arjessa ja tunkee sinne kainaloonkin, mutta mies ei vastaa hellyydenosoituksiin, vaan on sillälailla yyh, mee pois, tulee kuuna. Ehkä se on jonkin aikaa ihan ok, mutta vuosien aikavälillä siihen turtuu, kun se metsä ei vaan vastaa. En tosin tiedä, miten kausn heillä ollut noin.

Oli tuossa silti paljon pointtia, että ap ei taida tietää mitään siitä, miten mies hänet kokee. Jos mies on tyytymätön, miksi näin on? Mikä häntä rassaa. Tämä on sitäkin erikoisempaa, kun ap kuitenkin sanoo että olisi kovin halukas selvittämään, miksi toinen sanoisi ettet taida mua rakastaa. Nythän mies tavallaan sanoo juuri niin. Olemalla etäinen ja torjuva.

Sen sijaan, että ap reagoisi tähän ja tylyttäisi miestä sopivasti huonosta käytöksestä sen sijaan että tylyttää toisen tunteista tai tunteettomuuksista, hän reagoi hätääntymällä ja kerjäämällä tai heittäytymällä marttyyriksi. Eli menettää aikuisuutensa.

Varmasti lapsuudella on osansa miehen asioissa, mutta kyllä hän silti reagoi nykypäivän tyytymättömyyteen.

Mikäs aapeen kuvio sitten on? Miksi hän ahdistuu ja taantuu sen sijaan että haluaisi eläytyä siihen, miltä miehestä tuntuu olla hänen miehensä. Onhan se kai selvää, että vaikean lapsuuden elänyt parisuhdekriisissä ui syvemmällä ja kokee pelkoa, kateutta ja vihaa kipeämmin kuin turvallisemmin kiintynyt. Mitkä asiat näitä tunteita provosoivat miehessä? Miten hän tulkitsee arkeaan?

Vierailija kirjoitti:

Oli tuossa silti paljon pointtia, että ap ei taida tietää mitään siitä, miten mies hänet kokee. Jos mies on tyytymätön, miksi näin on? Mikä häntä rassaa. Tämä on sitäkin erikoisempaa, kun ap kuitenkin sanoo että olisi kovin halukas selvittämään, miksi toinen sanoisi ettet taida mua rakastaa. Nythän mies tavallaan sanoo juuri niin. Olemalla etäinen ja torjuva.

Sen sijaan, että ap reagoisi tähän ja tylyttäisi miestä sopivasti huonosta käytöksestä sen sijaan että tylyttää toisen tunteista tai tunteettomuuksista, hän reagoi hätääntymällä ja kerjäämällä tai heittäytymällä marttyyriksi. Eli menettää aikuisuutensa.

Varmasti lapsuudella on osansa miehen asioissa, mutta kyllä hän silti reagoi nykypäivän tyytymättömyyteen.

Mikäs aapeen kuvio sitten on? Miksi hän ahdistuu ja taantuu sen sijaan että haluaisi eläytyä siihen, miltä miehestä tuntuu olla hänen miehensä. Onhan se kai selvää, että vaikean lapsuuden elänyt parisuhdekriisissä ui syvemmällä ja kokee pelkoa, kateutta ja vihaa kipeämmin kuin turvallisemmin kiintynyt. Mitkä asiat näitä tunteita provosoivat miehessä? Miten hän tulkitsee arkeaan?

Enpä ole yhtään varma, että kaikilta miehiltä onnistuu elää tätä päivää. Saatat hämmästyä!

Sen sijaan lääke on kyllä oikein, on keskityttävä miehen käytökseen, se on kaikkea muuta kuin ok. Ihan noin paljon ei ole hyvä ymmärtää.