Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Wilma pelkkää käsien pesua
Itse koulunsa aikoinaan käynyt äiti...
17.05.2018 |
Meillä on nelosluokkalainen lapsi. Koulu menee sinänsä suhteellisen hyvin. Lapsi osaa lukea ja kirjoittaa: pidämme häntä älykkäänä ja melko rauhallinenkin hän on. Tähänastiset todistukset ovat olleet kiittäviä.
Koko tämän vuoden minua on ärsyttänyt tämä: Noin kerran viikossa Wilmassa on viesti tekemättömistä läksyistä. Olemme rähisseet asiasta, kysymme joka päivä, onko läksyt tehty, Jos aikaa on, vaadimme saada nähdä läksyt. Teemme mielestämme niin paljon kuin nelosluokkalaisen vanhemmilta nyt voi odottaa.
Opettaja ei suostu laittamaan läksyjä Wilmaan. Sitä on pyydetty. (Me emme ole pyytäneet, mutta useamman kaverin vanhemmat ovat.) Hän sanoo yksinkertaisesti, ettei halua sitoutua sellaiseen ja että nelosluokkalaisen pitää osata itse hoitaa läksyt.
Minustakin nelosluokkalaisen pitäisi osata itse hoitaa läksyt, mutta mitäs kun ei osaa? Mitä hyödyllistä tapahtuu siinä, että opettaja kirjaa unohdukset ilmeisen tunnontarkasti Wilmaan (meidän lapsella niitä ei ole suinkaan eniten) mutta ei suostu kirjaamaan sinne läksyjä? Koulussa tekemättömistä läksyistä ei seuraa mitään: lasta ei esimerkiksi kertaakaan ole jätetty koulun jälkeen tekemään tekemättömiä töitä.
Lapsi ei opi mitään... Viestintä tekemättömistä läksyistä käydään hänen päänsä yli. Minä en voi pakottaa häntä muistamaan. On askarreltu läksyvihkoa ja puhuttu läksyjen merkitsemisestä. Hetken toimii ja taas unohtuu.
Joka ikinen moite hoidetaan Wilman kautta vanhemmille. Lapsi ei aina ole edes tajunnut, että opettaja on huomannut tekemättömän läksyn...
No ensi syksynä pitää yrittää ottaa tehokeinot käyttöön. Määrään lasta ottamaan kaikki kirjat repusta joka päivä kotiin tullessa ja selaamaan läpi. Haluaisin opettaa hänet hoitamaan hommansa ja jopa viimeisen päälle. Minusta vain tuntuu, että koulu ei auta tässä kasvatuksessa yhtään. Koulu tuntuu vain kantelevan minulle lapsen virheistä.
Monta asiaa olen joutunut opettamaankin, kun tunneilla puuhastellaan vain ilmiöiden parissa.
Mitä koulussa nykyisin oikein tehdään? Kun itse aikoinaan kävin koulua, siellä opetettiin. Nytkö lapset käyvät siellä vain arvioitavana?
Kommentit (60)
"Opettaja ei suostu laittamaan läksyjä Wilmaan. Sitä on pyydetty. (Me emme ole pyytäneet, mutta useamman kaverin vanhemmat ovat.) Hän sanoo yksinkertaisesti, ettei halua sitoutua sellaiseen ja että nelosluokkalaisen pitää osata itse hoitaa läksyt.
Minustakin nelosluokkalaisen pitäisi osata itse hoitaa läksyt, mutta mitäs kun ei osaa? Mitä hyödyllistä tapahtuu siinä, että opettaja kirjaa unohdukset ilmeisen tunnontarkasti Wilmaan (meidän lapsella niitä ei ole suinkaan eniten) mutta ei suostu kirjaamaan sinne läksyjä? Koulussa tekemättömistä läksyistä ei seuraa mitään: lasta ei esimerkiksi kertaakaan ole jätetty koulun jälkeen tekemään tekemättömiä töitä."
Tässä on pätkä aloituksesta. Minä ymmärtäisin tämän niin, että AP haluaisi läksyt Wilmaan, vaikka muutamaa viestiä myöhemmin onkin aivan toista mieltä - tästä on vähän hankala ottaa kiinni.
Se työmoraali ja tekeminen opitaan kotoa, ei pelkästään koulussa. Vaikka lapsi osaisin merkitä tehtävät kirjaan/vihkoon/whatever, ei se mitenkään takaa sitä, että hän ne myös tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ikakä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa omituinen sepustus aluksi selitetään miten lapsi pärjää kiitettävän arvoisesti ja sitten valitetaan kaikkea sekavaa. Opettaja on oikeassa että tuon ikäisille ei kannata alkaa laittamaan läksyjä vilmaan koska sehän tarkoittaisi sitä että vanhemmat alkavat huolehtia lastensa läksyistä. Sitten kun lapset saavat omat tunnukset tilanne on toinen. Nyt on tärkeintä että lapsi oppii siis huolehtimaan läksyistä ja vanhempien tehtävähän ei ole kuin kysyä "oletko tehnyt läksyt" ja tarvittaessa auttaa jos lapsi ei jotakin asiaa ymmärrä tai osaa. Ap:n lapsi opettelee vielä koulunkäyntiä joten ei noista läksyistä sinällään kannata huolestua liikaa jos nyt ei joka päiväistä ole. Jos lapsella olisi oikeasti ongelmia läksyjen merkitsemisessä tms. niin sitä asiaa voisi toki käydä läpi lapsen ja tarvittaessa opettajan kanssa.
No mutta samaa mieltähän tässä ollaan: "nyt on tärkeintä että lapsi oppii huolehtimaan läksyistä". Sitähän minä tässä selitän.
Vuosi on katseltu näitä Wilma-viestejä. Opettelu on minusta jotakin muuta kuin odottamista.
Satutaan asumaan paikkakunnalla, jossa lukioon vaaditaan 7,8 keskiarvo. Toivoisi, että koulu hoitaisi hommaansa eikä siellä vain oleskeltaisi.
Oletteko te kaikki muut vanhemmat sitä mieltä, että on ihan ok, ettei lapsia opeteta tekemään työtä? Jos lapsi on vähänkin älykäs, koko peruskoulun voi ilmeisesti hoitaa vasemmalla kädellä. Mistä saadaan "tulevaisuuden osaajia", jos kaikki kannustus työntekoon puuttuu? Koulussa pitää ilmeisesti olla vain kivaa ja aina pitää vain odottaa huolettomana.
Ei millään pahalla, mutta en ihan usko tuohon. Enkä silti ole mielestäni mikään hullu painostajaäiti. Haluaisin vain, että lapseni oppisi jotain kurinalaisuutta: ettei koulu aina vain kehuisi häntä, kun "hän on niin fiksu", vaan vaatisi jotakin. Vaatisivat nyt edes näiden läksyjen tekoa sen sijaan että kirjoittavat loputtomasti Wilmaan.
Mun lapsi oli just tollanen. Ei tarttenut kuulemma lukea, kun tunnilla jäi kertakuulemalla päähän. Ala-aste menikin hyvin, mutta yläasteella alkoi vaikeudet ja koulunkäynti takkusi. Lapsesta tuli alisuorittaja. Mutta kotona on aina kannustettu työntekoon. Viikkorahaa tai muuta rahaa ei herunut kuin kotitöistä. Lapsi opiskelee nyt oppisopimuksella ja tekee samalla töitä. Eli työnteon mallin voi oppia kotoakin, mutta koulunkäyntiin näköjään tarvittaisiin kannustusta sekä kotoa että koulusta. Lapsella oli vielä ala-asteella lisätehtävävihkojakin, kun eteni muuta luokkaa nopeammin, eli alakoulu oli liian löysä ja yläkoulu taas suhteessa liian vaikea. Näin muuten punaista aina niistä oma-arvioinneista, opettajan työn ulkoistamista lapselle. Eikö lapselle riittäisi, että on ihan vaan hyvä tyyppi omasta mielestään?
Vierailija kirjoitti:
ikakä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa omituinen sepustus aluksi selitetään miten lapsi pärjää kiitettävän arvoisesti ja sitten valitetaan kaikkea sekavaa. Opettaja on oikeassa että tuon ikäisille ei kannata alkaa laittamaan läksyjä vilmaan koska sehän tarkoittaisi sitä että vanhemmat alkavat huolehtia lastensa läksyistä. Sitten kun lapset saavat omat tunnukset tilanne on toinen. Nyt on tärkeintä että lapsi oppii siis huolehtimaan läksyistä ja vanhempien tehtävähän ei ole kuin kysyä "oletko tehnyt läksyt" ja tarvittaessa auttaa jos lapsi ei jotakin asiaa ymmärrä tai osaa. Ap:n lapsi opettelee vielä koulunkäyntiä joten ei noista läksyistä sinällään kannata huolestua liikaa jos nyt ei joka päiväistä ole. Jos lapsella olisi oikeasti ongelmia läksyjen merkitsemisessä tms. niin sitä asiaa voisi toki käydä läpi lapsen ja tarvittaessa opettajan kanssa.
No mutta samaa mieltähän tässä ollaan: "nyt on tärkeintä että lapsi oppii huolehtimaan läksyistä". Sitähän minä tässä selitän.
Vuosi on katseltu näitä Wilma-viestejä. Opettelu on minusta jotakin muuta kuin odottamista.
Satutaan asumaan paikkakunnalla, jossa lukioon vaaditaan 7,8 keskiarvo. Toivoisi, että koulu hoitaisi hommaansa eikä siellä vain oleskeltaisi.
Oletteko te kaikki muut vanhemmat sitä mieltä, että on ihan ok, ettei lapsia opeteta tekemään työtä? Jos lapsi on vähänkin älykäs, koko peruskoulun voi ilmeisesti hoitaa vasemmalla kädellä. Mistä saadaan "tulevaisuuden osaajia", jos kaikki kannustus työntekoon puuttuu? Koulussa pitää ilmeisesti olla vain kivaa ja aina pitää vain odottaa huolettomana.
Ei millään pahalla, mutta en ihan usko tuohon. Enkä silti ole mielestäni mikään hullu painostajaäiti. Haluaisin vain, että lapseni oppisi jotain kurinalaisuutta: ettei koulu aina vain kehuisi häntä, kun "hän on niin fiksu", vaan vaatisi jotakin. Vaatisivat nyt edes näiden läksyjen tekoa sen sijaan että kirjoittavat loputtomasti Wilmaan.
Mun lapsi oli just tollanen. Ei tarttenut kuulemma lukea, kun tunnilla jäi kertakuulemalla päähän. Ala-aste menikin hyvin, mutta yläasteella alkoi vaikeudet ja koulunkäynti takkusi. Lapsesta tuli alisuorittaja. Mutta kotona on aina kannustettu työntekoon. Viikkorahaa tai muuta rahaa ei herunut kuin kotitöistä. Lapsi opiskelee nyt oppisopimuksella ja tekee samalla töitä. Eli työnteon mallin voi oppia kotoakin, mutta koulunkäyntiin näköjään tarvittaisiin kannustusta sekä kotoa että koulusta. Lapsella oli vielä ala-asteella lisätehtävävihkojakin, kun eteni muuta luokkaa nopeammin, eli alakoulu oli liian löysä ja yläkoulu taas suhteessa liian vaikea. Näin muuten punaista aina niistä oma-arvioinneista, opettajan työn ulkoistamista lapselle. Eikö lapselle riittäisi, että on ihan vaan hyvä tyyppi omasta mielestään?
En siis ole yksin. Kiitos. Yritän jaksaa: sopivasti rähistä ja sopivasti olla rähisemättä. Toivoa ja odottaa.
Hyvä, että oppisopimus on olemassa! Toivottavasti se tarjoaa sinun lapsellesi hyvän ammatin. Toivottavasti sellainen on tarjolla minunkin pojalleni joskus, jos on tarvis.
Vierailija kirjoitti:
ikakä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa omituinen sepustus aluksi selitetään miten lapsi pärjää kiitettävän arvoisesti ja sitten valitetaan kaikkea sekavaa. Opettaja on oikeassa että tuon ikäisille ei kannata alkaa laittamaan läksyjä vilmaan koska sehän tarkoittaisi sitä että vanhemmat alkavat huolehtia lastensa läksyistä. Sitten kun lapset saavat omat tunnukset tilanne on toinen. Nyt on tärkeintä että lapsi oppii siis huolehtimaan läksyistä ja vanhempien tehtävähän ei ole kuin kysyä "oletko tehnyt läksyt" ja tarvittaessa auttaa jos lapsi ei jotakin asiaa ymmärrä tai osaa. Ap:n lapsi opettelee vielä koulunkäyntiä joten ei noista läksyistä sinällään kannata huolestua liikaa jos nyt ei joka päiväistä ole. Jos lapsella olisi oikeasti ongelmia läksyjen merkitsemisessä tms. niin sitä asiaa voisi toki käydä läpi lapsen ja tarvittaessa opettajan kanssa.
No mutta samaa mieltähän tässä ollaan: "nyt on tärkeintä että lapsi oppii huolehtimaan läksyistä". Sitähän minä tässä selitän.
Vuosi on katseltu näitä Wilma-viestejä. Opettelu on minusta jotakin muuta kuin odottamista.
Satutaan asumaan paikkakunnalla, jossa lukioon vaaditaan 7,8 keskiarvo. Toivoisi, että koulu hoitaisi hommaansa eikä siellä vain oleskeltaisi.
Oletteko te kaikki muut vanhemmat sitä mieltä, että on ihan ok, ettei lapsia opeteta tekemään työtä? Jos lapsi on vähänkin älykäs, koko peruskoulun voi ilmeisesti hoitaa vasemmalla kädellä. Mistä saadaan "tulevaisuuden osaajia", jos kaikki kannustus työntekoon puuttuu? Koulussa pitää ilmeisesti olla vain kivaa ja aina pitää vain odottaa huolettomana.
Ei millään pahalla, mutta en ihan usko tuohon. Enkä silti ole mielestäni mikään hullu painostajaäiti. Haluaisin vain, että lapseni oppisi jotain kurinalaisuutta: ettei koulu aina vain kehuisi häntä, kun "hän on niin fiksu", vaan vaatisi jotakin. Vaatisivat nyt edes näiden läksyjen tekoa sen sijaan että kirjoittavat loputtomasti Wilmaan.
Mun lapsi oli just tollanen. Ei tarttenut kuulemma lukea, kun tunnilla jäi kertakuulemalla päähän. Ala-aste menikin hyvin, mutta yläasteella alkoi vaikeudet ja koulunkäynti takkusi. Lapsesta tuli alisuorittaja. Mutta kotona on aina kannustettu työntekoon. Viikkorahaa tai muuta rahaa ei herunut kuin kotitöistä. Lapsi opiskelee nyt oppisopimuksella ja tekee samalla töitä. Eli työnteon mallin voi oppia kotoakin, mutta koulunkäyntiin näköjään tarvittaisiin kannustusta sekä kotoa että koulusta. Lapsella oli vielä ala-asteella lisätehtävävihkojakin, kun eteni muuta luokkaa nopeammin, eli alakoulu oli liian löysä ja yläkoulu taas suhteessa liian vaikea. Näin muuten punaista aina niistä oma-arvioinneista, opettajan työn ulkoistamista lapselle. Eikö lapselle riittäisi, että on ihan vaan hyvä tyyppi omasta mielestään?
Kannustitte siis kotitöiden tekemiseen, mutta ette opiskeluun. Niin. Olisittehan jo ala-asteella voinut kotonakin sanoa lapselle, että on hyvä kuitenkin vielä kerrata ja edes vähän vilkaista kirjaa, niin ei yläaste olisi tullut niin suurena haasteena vastaan.
Totta kai lapsi saa ajatella olevansa hyvä tyyppi, mutta se ei tee pahaa lapselle tai aikuisellekaan välillä pysähtyä miettimään, että mitä teen hyvin, missä voisin parantaa, mikä on se heikko kohta... Ei se hänen persoonaansa kohtaan ole mikään hyökkäys vaan jopa mahdollisuus oppia jotain uutta itsestään. Ei se opettaja asu lapsen pään sisällä, eikä edes lapsen kotona.
Nuo säälittävät opettajat, jotka eivät tule digiaikaan vaikka OPS: kin siihen kannustaa. Tottakai läksyt kuuluu merkitä wilmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuo säälittävät opettajat, jotka eivät tule digiaikaan vaikka OPS: kin siihen kannustaa. Tottakai läksyt kuuluu merkitä wilmaan.
...jolloin kotitehtävät ovatkin näppärästi vanhempien vastuulla. Ettei vaan Hattariinalle tule trauma, kun itse joutuu hoitamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ikakä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa omituinen sepustus aluksi selitetään miten lapsi pärjää kiitettävän arvoisesti ja sitten valitetaan kaikkea sekavaa. Opettaja on oikeassa että tuon ikäisille ei kannata alkaa laittamaan läksyjä vilmaan koska sehän tarkoittaisi sitä että vanhemmat alkavat huolehtia lastensa läksyistä. Sitten kun lapset saavat omat tunnukset tilanne on toinen. Nyt on tärkeintä että lapsi oppii siis huolehtimaan läksyistä ja vanhempien tehtävähän ei ole kuin kysyä "oletko tehnyt läksyt" ja tarvittaessa auttaa jos lapsi ei jotakin asiaa ymmärrä tai osaa. Ap:n lapsi opettelee vielä koulunkäyntiä joten ei noista läksyistä sinällään kannata huolestua liikaa jos nyt ei joka päiväistä ole. Jos lapsella olisi oikeasti ongelmia läksyjen merkitsemisessä tms. niin sitä asiaa voisi toki käydä läpi lapsen ja tarvittaessa opettajan kanssa.
No mutta samaa mieltähän tässä ollaan: "nyt on tärkeintä että lapsi oppii huolehtimaan läksyistä". Sitähän minä tässä selitän.
Vuosi on katseltu näitä Wilma-viestejä. Opettelu on minusta jotakin muuta kuin odottamista.
Satutaan asumaan paikkakunnalla, jossa lukioon vaaditaan 7,8 keskiarvo. Toivoisi, että koulu hoitaisi hommaansa eikä siellä vain oleskeltaisi.
Oletteko te kaikki muut vanhemmat sitä mieltä, että on ihan ok, ettei lapsia opeteta tekemään työtä? Jos lapsi on vähänkin älykäs, koko peruskoulun voi ilmeisesti hoitaa vasemmalla kädellä. Mistä saadaan "tulevaisuuden osaajia", jos kaikki kannustus työntekoon puuttuu? Koulussa pitää ilmeisesti olla vain kivaa ja aina pitää vain odottaa huolettomana.
Ei millään pahalla, mutta en ihan usko tuohon. Enkä silti ole mielestäni mikään hullu painostajaäiti. Haluaisin vain, että lapseni oppisi jotain kurinalaisuutta: ettei koulu aina vain kehuisi häntä, kun "hän on niin fiksu", vaan vaatisi jotakin. Vaatisivat nyt edes näiden läksyjen tekoa sen sijaan että kirjoittavat loputtomasti Wilmaan.
Mun lapsi oli just tollanen. Ei tarttenut kuulemma lukea, kun tunnilla jäi kertakuulemalla päähän. Ala-aste menikin hyvin, mutta yläasteella alkoi vaikeudet ja koulunkäynti takkusi. Lapsesta tuli alisuorittaja. Mutta kotona on aina kannustettu työntekoon. Viikkorahaa tai muuta rahaa ei herunut kuin kotitöistä. Lapsi opiskelee nyt oppisopimuksella ja tekee samalla töitä. Eli työnteon mallin voi oppia kotoakin, mutta koulunkäyntiin näköjään tarvittaisiin kannustusta sekä kotoa että koulusta. Lapsella oli vielä ala-asteella lisätehtävävihkojakin, kun eteni muuta luokkaa nopeammin, eli alakoulu oli liian löysä ja yläkoulu taas suhteessa liian vaikea. Näin muuten punaista aina niistä oma-arvioinneista, opettajan työn ulkoistamista lapselle. Eikö lapselle riittäisi, että on ihan vaan hyvä tyyppi omasta mielestään?
Kannustitte siis kotitöiden tekemiseen, mutta ette opiskeluun. Niin. Olisittehan jo ala-asteella voinut kotonakin sanoa lapselle, että on hyvä kuitenkin vielä kerrata ja edes vähän vilkaista kirjaa, niin ei yläaste olisi tullut niin suurena haasteena vastaan.
Totta kai lapsi saa ajatella olevansa hyvä tyyppi, mutta se ei tee pahaa lapselle tai aikuisellekaan välillä pysähtyä miettimään, että mitä teen hyvin, missä voisin parantaa, mikä on se heikko kohta... Ei se hänen persoonaansa kohtaan ole mikään hyökkäys vaan jopa mahdollisuus oppia jotain uutta itsestään. Ei se opettaja asu lapsen pään sisällä, eikä edes lapsen kotona.
Tässä on kyllä minusta sellainen juttu, että tuo onnistuu parhaiten KODIN JA KOULUN YHTEISTYÖLLÄ. Jos vain kotona yritetään opettaa parantamaan, mutta koulussa selviää ilmankin, niin koti jää yksin tässä työssä.
Yläaste (ja sitten lukio) tulee ihan todella suurena haasteena vastaan monelle. Pelkästään koditko tässä lipsuvat? Jos minäkin jaksan täällä kirjoitella ja jankuttaa näistä teidän kanssanne, niin kyllä minua selvästi kiinnostaa. Kyllä olen yrittänyt ja yritän. Minusta vain tuntuu, että koulusta en saa mitään tukea. Kun käyn vanhempainvartissa, kuulen kehuja. Todistuksissa on ainakin tähän asti ollut kehuja. Wilmassa sen sijaan on koko vuoden ollut läksyunohduksia. Lapsi tekee läksyjä hyvin vähän: vaikka niitä unohtuukin niin ei niitä kovin paljon taida olla.
Jos koulu vaatisi enemmän, lapsi oppisi enemmän. Jos koulu ei vaadi, lapsen on helpompi ohittaa kodin vaatimukset. Koulu itse asiassa vesittää kodin opetukset, jos kaiken jälkeen sanotaan vain että "kyllä sä olet niin fiksu poika".
Ei ihme, että lukiot ja yliopistot ovat täynnä tyttöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ikakä kirjoitti:
Valitukseni ydin: koulussa ei tietääkseni tehdä yhtään mitään. Lapsen mukaan häntä ei ole mitenkään "nuhdeltu" kertaakaan eikä häntä ole jätetty koulun jälkeen tekemään läksyjä. Lapsen kertoman mukaan opettaja ei sano yhtään mitään. Merkintä vain ilmestyy Wilmaan.
Omalla lapsella oli läksyt aina säntillisesti tehtynä, mutta yläasteella tuli myöhästymisongelma, joka eskaloitui yhdeksännellä luokalla. Kouluun oli vain 15min kävelymatka ja silti teini onnistui myöhästymään melkein joka aamu 3-10 minuuttia, joskus jopa enemmänkin. Minusta tämä oli raivostuttavaa ja puhuin tästä nuoren kanssa moneen kertaan. Tolkutin miten epäkohteliasta se on keskeyttää oppitunti omalla myöhästymisellään. Hän ei itse nähnyt tässä ongelmaa, kun "tosi moni muukin myöhästyy".
Välillä opettajatkin vähättelivät tätä ongelmaa. Matematiikanopettajalta saattoi tulla Wilma-kommentti: "Tuli kokeeseen 20 minuuttia myöhässä, mutta oli silti ensimmäisenä valmis." Yritin kysyä luokanopettajalta, eivätkö voi laittaa edes jälki-istuntoon, kun kotisaarnat eivät tunnu tepsivän. Eivät olleet tähän halukkaita, eivät pitäneet myöhästelyä niin pahana kun keskiarvo oli kuitenkin 9,8. Totisesti turhauduin tuohon, ettei koululla ollut kiinnostusta mihinkään kurinpitotoimiin enkä itsekään keksinyt mitään toimivia konsteja. Sikäli ymmärrän ap:n turhautumisen. Mutta kyllä se niin on, että päävastuu on kodilla, kaikesta huolimatta. Joku keino siihen läksyjen ylöskirjaamiseen pitää keksiä.
ikakä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ikakä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa omituinen sepustus aluksi selitetään miten lapsi pärjää kiitettävän arvoisesti ja sitten valitetaan kaikkea sekavaa. Opettaja on oikeassa että tuon ikäisille ei kannata alkaa laittamaan läksyjä vilmaan koska sehän tarkoittaisi sitä että vanhemmat alkavat huolehtia lastensa läksyistä. Sitten kun lapset saavat omat tunnukset tilanne on toinen. Nyt on tärkeintä että lapsi oppii siis huolehtimaan läksyistä ja vanhempien tehtävähän ei ole kuin kysyä "oletko tehnyt läksyt" ja tarvittaessa auttaa jos lapsi ei jotakin asiaa ymmärrä tai osaa. Ap:n lapsi opettelee vielä koulunkäyntiä joten ei noista läksyistä sinällään kannata huolestua liikaa jos nyt ei joka päiväistä ole. Jos lapsella olisi oikeasti ongelmia läksyjen merkitsemisessä tms. niin sitä asiaa voisi toki käydä läpi lapsen ja tarvittaessa opettajan kanssa.
No mutta samaa mieltähän tässä ollaan: "nyt on tärkeintä että lapsi oppii huolehtimaan läksyistä". Sitähän minä tässä selitän.
Vuosi on katseltu näitä Wilma-viestejä. Opettelu on minusta jotakin muuta kuin odottamista.
Satutaan asumaan paikkakunnalla, jossa lukioon vaaditaan 7,8 keskiarvo. Toivoisi, että koulu hoitaisi hommaansa eikä siellä vain oleskeltaisi.
Oletteko te kaikki muut vanhemmat sitä mieltä, että on ihan ok, ettei lapsia opeteta tekemään työtä? Jos lapsi on vähänkin älykäs, koko peruskoulun voi ilmeisesti hoitaa vasemmalla kädellä. Mistä saadaan "tulevaisuuden osaajia", jos kaikki kannustus työntekoon puuttuu? Koulussa pitää ilmeisesti olla vain kivaa ja aina pitää vain odottaa huolettomana.
Ei millään pahalla, mutta en ihan usko tuohon. Enkä silti ole mielestäni mikään hullu painostajaäiti. Haluaisin vain, että lapseni oppisi jotain kurinalaisuutta: ettei koulu aina vain kehuisi häntä, kun "hän on niin fiksu", vaan vaatisi jotakin. Vaatisivat nyt edes näiden läksyjen tekoa sen sijaan että kirjoittavat loputtomasti Wilmaan.
Mun lapsi oli just tollanen. Ei tarttenut kuulemma lukea, kun tunnilla jäi kertakuulemalla päähän. Ala-aste menikin hyvin, mutta yläasteella alkoi vaikeudet ja koulunkäynti takkusi. Lapsesta tuli alisuorittaja. Mutta kotona on aina kannustettu työntekoon. Viikkorahaa tai muuta rahaa ei herunut kuin kotitöistä. Lapsi opiskelee nyt oppisopimuksella ja tekee samalla töitä. Eli työnteon mallin voi oppia kotoakin, mutta koulunkäyntiin näköjään tarvittaisiin kannustusta sekä kotoa että koulusta. Lapsella oli vielä ala-asteella lisätehtävävihkojakin, kun eteni muuta luokkaa nopeammin, eli alakoulu oli liian löysä ja yläkoulu taas suhteessa liian vaikea. Näin muuten punaista aina niistä oma-arvioinneista, opettajan työn ulkoistamista lapselle. Eikö lapselle riittäisi, että on ihan vaan hyvä tyyppi omasta mielestään?
Kannustitte siis kotitöiden tekemiseen, mutta ette opiskeluun. Niin. Olisittehan jo ala-asteella voinut kotonakin sanoa lapselle, että on hyvä kuitenkin vielä kerrata ja edes vähän vilkaista kirjaa, niin ei yläaste olisi tullut niin suurena haasteena vastaan.
Totta kai lapsi saa ajatella olevansa hyvä tyyppi, mutta se ei tee pahaa lapselle tai aikuisellekaan välillä pysähtyä miettimään, että mitä teen hyvin, missä voisin parantaa, mikä on se heikko kohta... Ei se hänen persoonaansa kohtaan ole mikään hyökkäys vaan jopa mahdollisuus oppia jotain uutta itsestään. Ei se opettaja asu lapsen pään sisällä, eikä edes lapsen kotona.Tässä on kyllä minusta sellainen juttu, että tuo onnistuu parhaiten KODIN JA KOULUN YHTEISTYÖLLÄ. Jos vain kotona yritetään opettaa parantamaan, mutta koulussa selviää ilmankin, niin koti jää yksin tässä työssä.
Yläaste (ja sitten lukio) tulee ihan todella suurena haasteena vastaan monelle. Pelkästään koditko tässä lipsuvat? Jos minäkin jaksan täällä kirjoitella ja jankuttaa näistä teidän kanssanne, niin kyllä minua selvästi kiinnostaa. Kyllä olen yrittänyt ja yritän. Minusta vain tuntuu, että koulusta en saa mitään tukea. Kun käyn vanhempainvartissa, kuulen kehuja. Todistuksissa on ainakin tähän asti ollut kehuja. Wilmassa sen sijaan on koko vuoden ollut läksyunohduksia. Lapsi tekee läksyjä hyvin vähän: vaikka niitä unohtuukin niin ei niitä kovin paljon taida olla.
Jos koulu vaatisi enemmän, lapsi oppisi enemmän. Jos koulu ei vaadi, lapsen on helpompi ohittaa kodin vaatimukset. Koulu itse asiassa vesittää kodin opetukset, jos kaiken jälkeen sanotaan vain että "kyllä sä olet niin fiksu poika".
Ei ihme, että lukiot ja yliopistot ovat täynnä tyttöjä.
Anteeksi, mutta ethän sä vaan ole uli yllättävän hyvän provopersoonan takia? Nyt alkaa nimittäin vähän kuulostaa siltä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ikakä kirjoitti:
Valitukseni ydin: koulussa ei tietääkseni tehdä yhtään mitään. Lapsen mukaan häntä ei ole mitenkään "nuhdeltu" kertaakaan eikä häntä ole jätetty koulun jälkeen tekemään läksyjä. Lapsen kertoman mukaan opettaja ei sano yhtään mitään. Merkintä vain ilmestyy Wilmaan.
Omalla lapsella oli läksyt aina säntillisesti tehtynä, mutta yläasteella tuli myöhästymisongelma, joka eskaloitui yhdeksännellä luokalla. Kouluun oli vain 15min kävelymatka ja silti teini onnistui myöhästymään melkein joka aamu 3-10 minuuttia, joskus jopa enemmänkin. Minusta tämä oli raivostuttavaa ja puhuin tästä nuoren kanssa moneen kertaan. Tolkutin miten epäkohteliasta se on keskeyttää oppitunti omalla myöhästymisellään. Hän ei itse nähnyt tässä ongelmaa, kun "tosi moni muukin myöhästyy".
Välillä opettajatkin vähättelivät tätä ongelmaa. Matematiikanopettajalta saattoi tulla Wilma-kommentti: "Tuli kokeeseen 20 minuuttia myöhässä, mutta oli silti ensimmäisenä valmis." Yritin kysyä luokanopettajalta, eivätkö voi laittaa edes jälki-istuntoon, kun kotisaarnat eivät tunnu tepsivän. Eivät olleet tähän halukkaita, eivät pitäneet myöhästelyä niin pahana kun keskiarvo oli kuitenkin 9,8. Totisesti turhauduin tuohon, ettei koululla ollut kiinnostusta mihinkään kurinpitotoimiin enkä itsekään keksinyt mitään toimivia konsteja. Sikäli ymmärrän ap:n turhautumisen. Mutta kyllä se niin on, että päävastuu on kodilla, kaikesta huolimatta. Joku keino siihen läksyjen ylöskirjaamiseen pitää keksiä.
Kuvaa hyvin nykykoulua.
Kun tietty taso saavutetaan, koulu ei halua tehdä mitään. Mennäänkö niin tiukasti heikoimpien ehdoilla?
Vierailija kirjoitti:
ikakä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ikakä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa omituinen sepustus aluksi selitetään miten lapsi pärjää kiitettävän arvoisesti ja sitten valitetaan kaikkea sekavaa. Opettaja on oikeassa että tuon ikäisille ei kannata alkaa laittamaan läksyjä vilmaan koska sehän tarkoittaisi sitä että vanhemmat alkavat huolehtia lastensa läksyistä. Sitten kun lapset saavat omat tunnukset tilanne on toinen. Nyt on tärkeintä että lapsi oppii siis huolehtimaan läksyistä ja vanhempien tehtävähän ei ole kuin kysyä "oletko tehnyt läksyt" ja tarvittaessa auttaa jos lapsi ei jotakin asiaa ymmärrä tai osaa. Ap:n lapsi opettelee vielä koulunkäyntiä joten ei noista läksyistä sinällään kannata huolestua liikaa jos nyt ei joka päiväistä ole. Jos lapsella olisi oikeasti ongelmia läksyjen merkitsemisessä tms. niin sitä asiaa voisi toki käydä läpi lapsen ja tarvittaessa opettajan kanssa.
No mutta samaa mieltähän tässä ollaan: "nyt on tärkeintä että lapsi oppii huolehtimaan läksyistä". Sitähän minä tässä selitän.
Vuosi on katseltu näitä Wilma-viestejä. Opettelu on minusta jotakin muuta kuin odottamista.
Satutaan asumaan paikkakunnalla, jossa lukioon vaaditaan 7,8 keskiarvo. Toivoisi, että koulu hoitaisi hommaansa eikä siellä vain oleskeltaisi.
Oletteko te kaikki muut vanhemmat sitä mieltä, että on ihan ok, ettei lapsia opeteta tekemään työtä? Jos lapsi on vähänkin älykäs, koko peruskoulun voi ilmeisesti hoitaa vasemmalla kädellä. Mistä saadaan "tulevaisuuden osaajia", jos kaikki kannustus työntekoon puuttuu? Koulussa pitää ilmeisesti olla vain kivaa ja aina pitää vain odottaa huolettomana.
Ei millään pahalla, mutta en ihan usko tuohon. Enkä silti ole mielestäni mikään hullu painostajaäiti. Haluaisin vain, että lapseni oppisi jotain kurinalaisuutta: ettei koulu aina vain kehuisi häntä, kun "hän on niin fiksu", vaan vaatisi jotakin. Vaatisivat nyt edes näiden läksyjen tekoa sen sijaan että kirjoittavat loputtomasti Wilmaan.
Mun lapsi oli just tollanen. Ei tarttenut kuulemma lukea, kun tunnilla jäi kertakuulemalla päähän. Ala-aste menikin hyvin, mutta yläasteella alkoi vaikeudet ja koulunkäynti takkusi. Lapsesta tuli alisuorittaja. Mutta kotona on aina kannustettu työntekoon. Viikkorahaa tai muuta rahaa ei herunut kuin kotitöistä. Lapsi opiskelee nyt oppisopimuksella ja tekee samalla töitä. Eli työnteon mallin voi oppia kotoakin, mutta koulunkäyntiin näköjään tarvittaisiin kannustusta sekä kotoa että koulusta. Lapsella oli vielä ala-asteella lisätehtävävihkojakin, kun eteni muuta luokkaa nopeammin, eli alakoulu oli liian löysä ja yläkoulu taas suhteessa liian vaikea. Näin muuten punaista aina niistä oma-arvioinneista, opettajan työn ulkoistamista lapselle. Eikö lapselle riittäisi, että on ihan vaan hyvä tyyppi omasta mielestään?
Kannustitte siis kotitöiden tekemiseen, mutta ette opiskeluun. Niin. Olisittehan jo ala-asteella voinut kotonakin sanoa lapselle, että on hyvä kuitenkin vielä kerrata ja edes vähän vilkaista kirjaa, niin ei yläaste olisi tullut niin suurena haasteena vastaan.
Totta kai lapsi saa ajatella olevansa hyvä tyyppi, mutta se ei tee pahaa lapselle tai aikuisellekaan välillä pysähtyä miettimään, että mitä teen hyvin, missä voisin parantaa, mikä on se heikko kohta... Ei se hänen persoonaansa kohtaan ole mikään hyökkäys vaan jopa mahdollisuus oppia jotain uutta itsestään. Ei se opettaja asu lapsen pään sisällä, eikä edes lapsen kotona.Tässä on kyllä minusta sellainen juttu, että tuo onnistuu parhaiten KODIN JA KOULUN YHTEISTYÖLLÄ. Jos vain kotona yritetään opettaa parantamaan, mutta koulussa selviää ilmankin, niin koti jää yksin tässä työssä.
Yläaste (ja sitten lukio) tulee ihan todella suurena haasteena vastaan monelle. Pelkästään koditko tässä lipsuvat? Jos minäkin jaksan täällä kirjoitella ja jankuttaa näistä teidän kanssanne, niin kyllä minua selvästi kiinnostaa. Kyllä olen yrittänyt ja yritän. Minusta vain tuntuu, että koulusta en saa mitään tukea. Kun käyn vanhempainvartissa, kuulen kehuja. Todistuksissa on ainakin tähän asti ollut kehuja. Wilmassa sen sijaan on koko vuoden ollut läksyunohduksia. Lapsi tekee läksyjä hyvin vähän: vaikka niitä unohtuukin niin ei niitä kovin paljon taida olla.
Jos koulu vaatisi enemmän, lapsi oppisi enemmän. Jos koulu ei vaadi, lapsen on helpompi ohittaa kodin vaatimukset. Koulu itse asiassa vesittää kodin opetukset, jos kaiken jälkeen sanotaan vain että "kyllä sä olet niin fiksu poika".
Ei ihme, että lukiot ja yliopistot ovat täynnä tyttöjä.
Anteeksi, mutta ethän sä vaan ole uli yllättävän hyvän provopersoonan takia? Nyt alkaa nimittäin vähän kuulostaa siltä...
No en ole uli.
Olen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ikakä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelosluokkalaisen on jo tällainen asia osattava hoitaa. 10-vuotias ei ole mikään vauva tai taapero, lapsi kylläkin, mutta tuon ikäiseltä voi jo odottaa tiettyä vastuunkantoa. Wilma nyt olisi ihan turha tuossa välissä.
Itse asun maassa, jossa "yläaste" alkaa nelosluokan jälkeen. Oma 11-vuotiaani käy ylioppilastutkintoon johtavaa koulua, eikä siellä todellakaan professorit ilmoittele vanhemmille kotitehtävistä vaan ne ovat koululaisten vastuulla. Hölmöltä tuntuisi, jos meidän vanhempien pitäisi joka päivä erikseen kertoa, mitä hänellä on kotitehtävinä. Pari kertaa kun on unohtunut, lapsi on saanut itse mennä opettajalle sanomaan että anteeksi ja näin kävi - ja sen jälkeen ei unohduksia ole paljoa tullut.Tuota juuri haen: lapsi itse hoitaa asiaa. Lapsi selvästi oppii siinä jotakin.
Minäkään en erityisesti kaipaa Wilmaa. Minustakin olisi ihan hyvä, jos koko Wilmaa ei olisi.
Olen inttänyt sitä, että jos sinne Wilmaan pitää jotakin merkitä, niin merkintäänkö sinne unohdukset vain läksyt?
Mieluummin ei mitään, minustakaan. Lapsen pitäisi hoitaa läksyt ja jos ei hoida, koulu voisi sanktioida. Sitten yhteyttä kotiin, jos koulun keinot eivät tepsi.
Valitukseni ydin: koulussa ei tietääkseni tehdä yhtään mitään. Lapsen mukaan häntä ei ole mitenkään "nuhdeltu" kertaakaan eikä häntä ole jätetty koulun jälkeen tekemään läksyjä. Lapsen kertoman mukaan opettaja ei sano yhtään mitään. Merkintä vain ilmestyy Wilmaan.
Oh my god. Jos lapsi on yhtä fiksu kuin vanhempansa ni ei ihme että jää läksyt tekemättä.
Meillä aina unohtui/ei kiinnostanut ala-asteella. En välittänyt, aikani huomauttelin ja annoin sitten olla. Istui pari kertaa läksyparkissa, jossain kohtaa alkoi tehdä edes niin että näyttää tehdyltä. Yläasteella löysi sitten opiskelukipinän ja nyt opiskelee yliopistossa.
Ei ressiä. Joidenkin pitää vaan kokea kantapään kautta nämä asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Höh, olin tulemassa lukemaan miksi Wilma pelkää käsien pesua. :(
Minä tulin lukemaan, että miksi Wilmassa muistutellaan käsienpesusta, onko joku epidemia taas kierroksessa.
Vierailija kirjoitti:
Olet kieltämättä kädettömässä tilanteessa tuossa. Ymmärrän. Et voi vahtia, että läksyt tulee tehtyä jos et tiedä mitä tuli läksyksi. Tietysti läksyjen ylös kirjaaminen ja niiden tekeminen kuuluisi lapsen itsensä huolehtia, mutta jos näin ei tapahdu niin tietysti huolehtiva vanhempi siihen puuttuu.
Rähiseminen ei paranna tilanne, sen olet jo huomannut. Muuta taktiikkaa, puhu lapsesi kanssa (hyökkäämättä) mihin kohtaan läksyjen teko tyssää . Niiden merkkaaminen, ei ole aikaa, ei huvita, läksyt ovat vaikeita, mikä? Vaikka lapsi vastaisi että ”läksyt ei huvita”, niin sekään ei ole ”väärä” vastaus vaan ongelmakohta mistä saat kiinni ja alat kysymys kysymykseltä purkamaan asiaa. Syy voi lopulta olla joku ihan ”hassukin” meidän aikuisten mielestä, esim lapsi ei näe taululle eikä kehtaa siitä sanoa ja ei saa kirjattua läksyjä ylös kun ei halua että muut huomaavat. Sitten koitatte näitä ongelmakohtia ratkoa, jos ”ei huvita”, niin paras jos lapsi kertoisi millä saisi huvittamaan. Peliaika, palkinto jo viestit loppuvat viikoksi/kuukaudeksi jne
Ensimmäinen kirjoittaja, joka tajusi AP:n pointin ja osasi antaa vinkkejä, eikä vain alkanut lyttäämään aloittajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kieltämättä kädettömässä tilanteessa tuossa. Ymmärrän. Et voi vahtia, että läksyt tulee tehtyä jos et tiedä mitä tuli läksyksi. Tietysti läksyjen ylös kirjaaminen ja niiden tekeminen kuuluisi lapsen itsensä huolehtia, mutta jos näin ei tapahdu niin tietysti huolehtiva vanhempi siihen puuttuu.
Rähiseminen ei paranna tilanne, sen olet jo huomannut. Muuta taktiikkaa, puhu lapsesi kanssa (hyökkäämättä) mihin kohtaan läksyjen teko tyssää . Niiden merkkaaminen, ei ole aikaa, ei huvita, läksyt ovat vaikeita, mikä? Vaikka lapsi vastaisi että ”läksyt ei huvita”, niin sekään ei ole ”väärä” vastaus vaan ongelmakohta mistä saat kiinni ja alat kysymys kysymykseltä purkamaan asiaa. Syy voi lopulta olla joku ihan ”hassukin” meidän aikuisten mielestä, esim lapsi ei näe taululle eikä kehtaa siitä sanoa ja ei saa kirjattua läksyjä ylös kun ei halua että muut huomaavat. Sitten koitatte näitä ongelmakohtia ratkoa, jos ”ei huvita”, niin paras jos lapsi kertoisi millä saisi huvittamaan. Peliaika, palkinto jo viestit loppuvat viikoksi/kuukaudeksi jne
Ensimmäinen kirjoittaja, joka tajusi AP:n pointin ja osasi antaa vinkkejä, eikä vain alkanut lyttäämään aloittajaa.
Samalla tuo on myös se viesti, johon AP ei reagoi millään muotoa.
Alue: Aihe vapaa
Ennen vain ympyröitiin kirjasta tai tehtäväkirjasta läksysivut eli sivunumerot. Oli helppoa tällaselle adhd:llekin. Vai eikö enää saa tehdä merkintöjä kirjoihin? Tai eikö niitä enää ole?