Miltä tuntuu olla oikeasti ruma?

Kamalalta. Kuka tahansa pitää oikeutenaan kommentoida ulkonäköäni ilkeästi. Koko ajan pelottaa, että joku sanoo jotain.

Peiliin katsoessa itkettää. 

Mietitkö ulkoista vai sisäistä rumuutta?

Hyvältä tuntuu. Kauneus ja komeus ovat yliarvostettuja, rumuudessa on sentään luonnetta ja särmää!

Vierailija kirjoitti:

Hyvältä tuntuu. Kauneus ja komeus ovat yliarvostettuja, rumuudessa on sentään luonnetta ja särmää!

Hienoa, minäkin yritän löytää jatkossa itsestäni tuon asenteen.

Ei miltään.

En ole koskaan ollut kaunis, niin ihan normaalilta tuntuu.

Sama täällä, ei miltään. Tavallaan elämä on helpompaa, kun ei tarvitse edes yrittää laitttautua kauniiksi. Kunhan on vain puhdas ja ulkoasu siisti, se riittää mulle ja muille. Mä en usko, että suurin osa ihmisistä kiinnittää edes mitään huomiota. En ole edes kovin älykäs, mutta riittävän keskiverto, että pärjään täällä näillä avuilla. Kai minä joskus olen haaveillut, että olisin kauniimpi, mutta ehkä enemmän toivoisin itselleni muita ominaisuuksia kuitenkin. Haluaisin olla musikaalinen, älykäs ja käsistäni kätevä.

Pahalta tietysti. Eiköhän jokainen haluaisi olla kaunis ja haluttava. Koko ikäni olen katsonut vierestä kun kaikki tuntemani ihmiset ovat päässeet parisuhteeseen, muuttaneet yhteen, menneet naimisiin, hankkineet lapsia. Mua ei ole koskaan edes kehuttu saati pyydetty treffeille. Mun kohtalo oli nähtävästi masentua ja alkaa käymään terapiassa, syömään lääkkeitä ja muuttua katkeraksi vanhaksi piiaksi. En usko että tulen koskaan kelpaamaan kenellekkään. N29

Jos on hyvä päivä, niin mun pitää parhaani mukaan vältellä heijastuksia ja peilejä, ettei päivä mene pilalle. Kauniit hiukset ja meikit ovat turhaa. Treffeistä ei tietoakaan enkä saata seksiä harrastaa tällä naamalla ja vartalolla. Jotkut sanovat, että ryhdistäydy eläkä ryve itsesäälissä, mutta ulkonäköön ei voi vaikuttaa ryhdistäytymällä. En voi valehdella itselleni, katsoa peiliin ja sanoa, että olen kaunis. Eikä tämä ole itsesääliä, vaan totuuden kohtaamista. Jos olet eri mieltä, olet joko kaunis tai valehtelet itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Pahalta tietysti. Eiköhän jokainen haluaisi olla kaunis ja haluttava. Koko ikäni olen katsonut vierestä kun kaikki tuntemani ihmiset ovat päässeet parisuhteeseen, muuttaneet yhteen, menneet naimisiin, hankkineet lapsia. Mua ei ole koskaan edes kehuttu saati pyydetty treffeille. Mun kohtalo oli nähtävästi masentua ja alkaa käymään terapiassa, syömään lääkkeitä ja muuttua katkeraksi vanhaksi piiaksi. En usko että tulen koskaan kelpaamaan kenellekkään. N29

Minä olen naimisissa ja minulla on lapsia, onneksi poikia ja onneksi perineet isänsä suvun geenit. Ei mun mieskään mikään komistus ole, mutta suvussa heillä on myös kauniita ihmisiä. Mä olen kuulemma iloinen persoona, se korvaa tätä ulkonäköä. Mieluummin moni haluaa ruman ja kivan ja kuin kauniin ja inhottavan. Muista sananlasku kauneus katoaa, mutta rumuus lisääntyy.

Vierailija kirjoitti:

Pahalta tietysti. Eiköhän jokainen haluaisi olla kaunis ja haluttava. Koko ikäni olen katsonut vierestä kun kaikki tuntemani ihmiset ovat päässeet parisuhteeseen, muuttaneet yhteen, menneet naimisiin, hankkineet lapsia. Mua ei ole koskaan edes kehuttu saati pyydetty treffeille. Mun kohtalo oli nähtävästi masentua ja alkaa käymään terapiassa, syömään lääkkeitä ja muuttua katkeraksi vanhaksi piiaksi. En usko että tulen koskaan kelpaamaan kenellekkään. N29

Taas tämä, että vain kauniit ja haluttavat saavat parisuhteen. Luulen, että masennus, epätoivo ja negatiiviset asenteet on se syy miksi kumppania ei löydy. Kun tosiaan menee Prismaan ja katsoo, minkälaiset perheet siellä on ostoksilla, näkee kyllä, että kaikennäköisiä ihmisillä voi olla kumppani.

Itse tajusin jo nuorena sen, että kauneus ei ole minun valttina ja että kannattaa panostaa muuhun eli opetella juttelemaan ihmisten kanssa ja käyttää älyä. Olemalla itse positiivinen ja avoin, vetää toisia puoleensa. Rumasta ulkonäöstä huolimatta aina on myöskin vastakkaisen sukupuolen puolelta kiinnostusta riittänyt. Eikä pelkäksi panopuuksi, koska irtosuhteita en harrasta. Naimisiin olen "päässyt" ja jopa niin, että mieheni on mukava, pitkä, tumma ja komea. Tutustumisvaiheessa ulkonäöllä voi olla merkitystä, mutta sen jälkeen alkaa muut seikat painaa enemmän.

Varsinaisesti ketjun aiheeseen. Tiedostan puutteet ulkonäössä ihan, mutta kuten joku totesikin se vaan vapauttaa olemaan oma itsensä. Puhtaus ja siisteys riittää. Mieluummin olen älykäs kuin kaunis.

Veikkaan että vähemmän ahdistavalta kuin lihavasta. Ainakaan netissä ei jatkuvasti ole ketjuja missä haukuttaisiin rumia tai epämuodostuneita ihmisiä, lihavat sen sijaan ovat vapaata riistaa.

Kauneus ja rumuus ovat subjektiivisia asioita ja kauneus on katsojan silmässä - sekä muutama muu klisee.

Sinun rumasi on jollekin kaunista. Myös ns. rumuus voi viehättää jonkun silmää. "Oikeasti rumaa" ei ole olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Kauneus ja rumuus ovat subjektiivisia asioita ja kauneus on katsojan silmässä - sekä muutama muu klisee.

Sinun rumasi on jollekin kaunista. Myös ns. rumuus voi viehättää jonkun silmää. "Oikeasti rumaa" ei ole olemassakaan.

Onpas. Pahasti epämuodostuneet kasvot esimerkiksi on rumat, niin se vain menee. Jos on kaneutta, on oltava rumuuttakin, kulkevat käsikädessä.

Ei se oikeastaan miltään tunnu. Silmät on päässä niin päin, että katse on itsestä poispäin. Eli ei sitä itseä tule nähtyä koko ajan :) Elän tavallista elämää, käyn töissä, minulla on onnellinen parisuhde ja lapsia. En minä ulkonäköäni koko ajan ajattele tai edes kovin usein.

Minä, 63-vuotias mummo en ole pitkän elämäni aikana tavannut kuin kolme ihmistä joita voin täydellä syyllä sanoa rumaksi. Kaksi naista ja yksi mies.

En ala kuvata heidän ulkonäköään, mutta parhaalla tahdollakaan en voi sanoa löytäneeni mitään kaunista heidän ulkoisesta olemuksestaan, nimen omaan kasvoista.

Yksi heistä, nainen, oli miellyttävä ja kiltti ihminen, epävarma. Uskon, että hän ei olisi yksin jäänyt jos olisi tullut rohkeammin ulos kuorestaan. Luonteessa ei todellakaan mitään vikaa. Mies oli katkera. Erittäin raskasta kuunnella sitä myrkkyä mitä hän vuodatti. Ja se toinen nainen, hänestä en pitänyt joatain määrittelemättömästä syystä, ja se varmasti vaikutti hänen rumuutensa korostumisena.

Näiden ihmisten lisäksi olen elämäni varrella nähnyt satoja tuhansia ihmisiä, oman työni kautta sekä ihan siviilielämässä kaduilla, kahviloissa, kaupoissa jne. Todella rumaa en ole nähnyt. En sen puoleen todella kaunistakaan kuin kerran! Oslon lentokentällä, jostain Aasian maasta toden näköisesti. Todella kaunis nainen, huoliteltu ja luonnollinen mutta kyllä kiinnitti huomiota.

Ihmisten valitus omasta ulkonäöstään on typerää ja ajan hukkaa. Meitä on niin miljardi eri näköistä, kokoista ja väristä! Kamalaa olisikin jos tässä oltaisiin jotain toinen toistemme klooneja! Lakatkaa tuijottamasta napaanne ja olemasta niin jumalattoman pinnallisia! Elämä on ihanaa ja mielenkiintoista kun alkaa elää eikä ruikuta!

Ap:lla ilmeisesti vaikeuksia tunnistaa tunteitansa.

Nuorempana todella pahalta, nyt aikuisena ei niinkään.

Etenkin nuorena muut kokivat oikeudekseen kommentoita ulkonäköäni. Sain lempinimen 'Possu P-' jossa tuo loppu oli sukunimeni, ja käytävillä röhkittiin perään. Roikkuvia silmäluomiani pilkattiin niin, että luokan pojilla on tapana teipata silmäluomensa mahdollisimman auki et ei vain näyttäisi multa, ja perään naurettiin. Kärsin todella vaikeasta kystisestä aknesta, ja se ei auttanut asiaa.

Nyt aikuisiällä ihmiset yhä tuijottavat, mutta nykyään kommentteja kuuluu vähemmän. 

Hankalaa on, että kun ulkonäkö on valmiiksi näin rujo, niin itseä on vaikea saada siistin näköiseksi.  Koskaan en voi mennä verkkareissa kauppaan, koska minua luullaan heti pulsuksi. Oikeasti. Minulla on pakko olla AINA siistit vaatteet, hiukset hyvin, koruja jne. tai ihmiset olettavat että olen joku pulsu. 

Vierailija kirjoitti:

Tänään itseasiassa ekan kerran vasta mietin ihan kunnolla että miltä todella rumista ihmisistä tuntuu?

Kyllä sen oman ulkonäön aiheuttama inho näkyy erityisesti vieraiden ihmisten silmistä. Jotkut saattavat tuijottaa ja on minua myös osoitettu sormellakin kaverille muutama kerta.