Itseään säälivä mies, en jaksa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy suoraan että mitä tää marttyrointi nyt on, kai sitä aiheesta saa huomauttaa eikä siitä tarvitse taantua 5-vuotiaaksi.

Täytyy kysyä. En oikeasti ole mikään kontrollifriikki tai muutenkaan ylinipo, mutta hänen mielestään en ilmeisesti saisi sanoa yhtään mistään, vaikka hän itse tekisi mitä älyttömyyksiä ja samoin töksäyttelisi mitä sattuu.

Toinen mitä hän rakastaa on puolustelu ”no sä sanoit, et pyykit pitää pestä nopeasti....” (=siksi laittoi värilliset ja valkoiset samaan)

Pitkään hän ei myöskään ”osannut” käydä kaupassa, ts. jätti kokonaan kauppareissun minun vastuulleni, kun sen kerran vuodessa kävin niin uskalsin arvostella kun hän ei esim ostanut vihanneksen vihannesta, tai ruokaa vain sen verran että se riitti päiväksi -minun oli siis käytävä seuraavana päivänä uudestaan kaupassa ostamassa loppuviikon ruoat.

Ap

Jos tämä oikeasti alkoi vasta, kun olitte seurustelleet, asuneet yhdessä ja nyt kun olette jo kahden lapsen (?) vanhempia, niin onhan tuossa jo syy epäillä dementiaa tai mielenterveysongelman aiheuttamaa toimintakyvyn heikentymistä tai jotain muuta.

Tai sitten hän oli tuollainen alun alkaenkin mutta nyt etsit syytä erota hänestä...

Tai sitten se ei vaan pätkääkään ole ns. käytännön ihminen. Mun mies on tuollainen. On korkeasti koulutettu ja töissä yliopistolla, älykäs eikä taatusti dementoitunut. Mutta ei siitä kyllä kauppaostosten tekijäksi ole, tai pyykin pesijäksi. Eikä häntä kiinnostakaan pätkääkään tuollaiset triviaalit asiat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy suoraan että mitä tää marttyrointi nyt on, kai sitä aiheesta saa huomauttaa eikä siitä tarvitse taantua 5-vuotiaaksi.

Täytyy kysyä. En oikeasti ole mikään kontrollifriikki tai muutenkaan ylinipo, mutta hänen mielestään en ilmeisesti saisi sanoa yhtään mistään, vaikka hän itse tekisi mitä älyttömyyksiä ja samoin töksäyttelisi mitä sattuu.

Toinen mitä hän rakastaa on puolustelu ”no sä sanoit, et pyykit pitää pestä nopeasti....” (=siksi laittoi värilliset ja valkoiset samaan)

Pitkään hän ei myöskään ”osannut” käydä kaupassa, ts. jätti kokonaan kauppareissun minun vastuulleni, kun sen kerran vuodessa kävin niin uskalsin arvostella kun hän ei esim ostanut vihanneksen vihannesta, tai ruokaa vain sen verran että se riitti päiväksi -minun oli siis käytävä seuraavana päivänä uudestaan kaupassa ostamassa loppuviikon ruoat.

Ap

Jos tämä oikeasti alkoi vasta, kun olitte seurustelleet, asuneet yhdessä ja nyt kun olette jo kahden lapsen (?) vanhempia, niin onhan tuossa jo syy epäillä dementiaa tai mielenterveysongelman aiheuttamaa toimintakyvyn heikentymistä tai jotain muuta.

Tai sitten hän oli tuollainen alun alkaenkin mutta nyt etsit syytä erota hänestä...

Tai sitten se ei vaan pätkääkään ole ns. käytännön ihminen. Mun mies on tuollainen. On korkeasti koulutettu ja töissä yliopistolla, älykäs eikä taatusti dementoitunut. Mutta ei siitä kyllä kauppaostosten tekijäksi ole, tai pyykin pesijäksi. Eikä häntä kiinnostakaan pätkääkään tuollaiset triviaalit asiat. 

Mies on vetänyt hyvin roolinsa läpi. Palkkio: vapautus kotitöistä.

Mulla on kans mies, joka ei pakosta kaikkea hoksaa ja mielellään makoilee sohvalla, jos ei mitään tarvi tehdä. Yleensä menen miehen luokse ja kysyn vaikka ”Hei haluatko keittää pojille puuron ja syöttää, jos mä etin yövaatteet ja hammasharjat valmiiksi ja laitan sängyt? Vain kumman sä haluaisit tehdä?” Yleensä mies sanoo että päätä sinä. Sit jos mies vaikka unohtaa laittaa lapsille juomaa, niin huikkaan vaivihkaa esikoiselle, ett ottaako maitoa vai vettä. Sit mies laittaa molemmille pojille juotavaa. Ei aina tarvi tehdä joka asiasta numeroa, enkä enää edes valita miehen tyylistä toimia kun on tajunnu, että se on kans ihan yhtä hyvä ku omani, vaikka erilainen. Kannattaa kattoa myös peiliin kun haluaa ratkaisuja näihin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kans mies, joka ei pakosta kaikkea hoksaa ja mielellään makoilee sohvalla, jos ei mitään tarvi tehdä. Yleensä menen miehen luokse ja kysyn vaikka ”Hei haluatko keittää pojille puuron ja syöttää, jos mä etin yövaatteet ja hammasharjat valmiiksi ja laitan sängyt? Vain kumman sä haluaisit tehdä?” Yleensä mies sanoo että päätä sinä. Sit jos mies vaikka unohtaa laittaa lapsille juomaa, niin huikkaan vaivihkaa esikoiselle, ett ottaako maitoa vai vettä. Sit mies laittaa molemmille pojille juotavaa. Ei aina tarvi tehdä joka asiasta numeroa, enkä enää edes valita miehen tyylistä toimia kun on tajunnu, että se on kans ihan yhtä hyvä ku omani, vaikka erilainen. Kannattaa kattoa myös peiliin kun haluaa ratkaisuja näihin asioihin.

Eli käytännössä sinä mikromanageroit ja joudut kantamaan kaiken vastuun arjen sujumisesta? Mies vain avustaa sinua pyynnöstä... Ikävää!

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kans mies, joka ei pakosta kaikkea hoksaa ja mielellään makoilee sohvalla, jos ei mitään tarvi tehdä. Yleensä menen miehen luokse ja kysyn vaikka ”Hei haluatko keittää pojille puuron ja syöttää, jos mä etin yövaatteet ja hammasharjat valmiiksi ja laitan sängyt? Vain kumman sä haluaisit tehdä?” Yleensä mies sanoo että päätä sinä. Sit jos mies vaikka unohtaa laittaa lapsille juomaa, niin huikkaan vaivihkaa esikoiselle, ett ottaako maitoa vai vettä. Sit mies laittaa molemmille pojille juotavaa. Ei aina tarvi tehdä joka asiasta numeroa, enkä enää edes valita miehen tyylistä toimia kun on tajunnu, että se on kans ihan yhtä hyvä ku omani, vaikka erilainen. Kannattaa kattoa myös peiliin kun haluaa ratkaisuja näihin asioihin.

Meillä kans sama, mies ei anna lapsille juotavaa kun antaa ruokaa. Tai saattaa ottaa vaan itselleen, sekä ruoan että juoman. Olisi vaan ihan kiva jos hän oppisi sen, koska hän on kuitenkin paljon yksin lasten kanssa..

Ap

Kannattaa miehen opettamisessa keskittyä vaan niihin tärkeimpiin kuten lasten ruokkiminen on. Kauppaan ostoslistan kanssa. Pyykinpesussa ei käytettyjen vaatteiden kanssa yleensä ole niin tarkkaa. Tietyt vaatteet, jotka vaativat tahranpoistoa tai erikseen pesua, kannattaa suosiolla "piilottaa" ja pestä itse.

Mies saattaa suhtautua opastukseen paremmin, jos sitä ei tule jatkuvasti. Voi joskus jopa itse huomata, että taisi mennä vähän metsään. Maitopurkillisen pilallemeno ei ole kovin vakavaa, varsinkaan jos sitä kautta konkreettisesti huomaa virheensä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se ole itsesääliä, vaan oman tilanteensa realistinen kuvaus: hän ilmeisesti ei osaa paljoakaan ja on melko tyhmä. Ainakin noiden esimerkkien perusteella näin voi päätellä. Itsesääli ei siis tässä ole ongelmana, vaan tyhmyys.

Ei ole neuvoja, mies on mikä on.

Ja ap ihan on tähän itse rakastanut ja perustanut perheen, turhaa pidätellä kun on jo housuissa.

Näinhän se on. Naiset ottavat itselleen toisinaan luokattoman huonoja miehiä. Onneksi heistä on silti mahdollista päästä eroon, kun huomaa parinvalinnan olleen virhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se ole itsesääliä, vaan oman tilanteensa realistinen kuvaus: hän ilmeisesti ei osaa paljoakaan ja on melko tyhmä. Ainakin noiden esimerkkien perusteella näin voi päätellä. Itsesääli ei siis tässä ole ongelmana, vaan tyhmyys.

Ei ole neuvoja, mies on mikä on.

Ja ap ihan on tähän itse rakastanut ja perustanut perheen, turhaa pidätellä kun on jo housuissa.

Näinhän se on. Naiset ottavat itselleen toisinaan luokattoman huonoja miehiä. Onneksi heistä on silti mahdollista päästä eroon, kun huomaa parinvalinnan olleen virhe.

Ja nalkuttavissa ämmissäkö ei ole koskaan mitään vikaa? Vähemmästäkin alkaa vituttaa kun joka pienestä virheestäkin alkaa kakaramainen jankutus, nalkutus ja tyhmäksi kutsuminen.

Minkälainen vanhempi ottaa itselleen ruokaa ja juomaa mutta lapsilleen vain ruokaa..? Täysin käsittämätön idiootti. Kai se on kuunnellut ohjetta autopilotilla "anna lapsille ruokaa". Muuta ohje "anna lapsille ruokaa ja juomaa". Mikä apina.. :-o

Näin lapsettoman sinkkumiehen näkökulmasta ongelmana on juurikin toi mikromanagerointi. Tämä valittava nainen (ja monet muut) on kouluttaneet miehen siihen että ei tarvitse ajatella mitään kodinhoitoon liittyvää, kun nainen kuitenkin kertoo jos ja kun jotain pitää tehdä. Ja jos jotain menee tekemään oma-aloitteisesti, niin siitä ei suinkaan kiitetä, vaan valitetaan kuinka sitä ei tehty kuten nainen on halunnut. Lapsettomassa parisuhteessa naisella on vähemmän valituksen aiheita kun sotkijoitakin on vähemmän ja mies kestää mikromanageroinnin, mutta lasten tullessa kuvioihin myös valittaminen räjähtää käsiin ja miestä alkaa ennemmin tai myöhemmin vituttamaan.

Minä olen sinkkuna itse vastuussa kaikista kotihommista ja koti on kohtalaisen siistissä kunnossa aina. Astiat menee ruokailun jälkeen suoraan astianpesukoneeseen ja pyykit suoraan pyykkikoreihin. Pointtina on että kun asiat saa tehdä oman aikataulunsa ja tapojensa mukaan ilman arvostelua, neuvomista ja vittuilua, niin ne ovat paljon myös paljon mielekkäämpiä.

Neuvoisinkin että sovitte mitkä kotihommat on naisen ja mitkä miehen vastuulla ja kuinka usein esim imurointi olisi hyvä suorittaa sit vastuussa oleva henkilö saa kyseiset hommat tehdä miten parhaaksi näkee oman aikataulunsa mukaan ilman tarkastuksia, vittuiluja ja neuvomista. Tiedän että tämä on liikaa pyydetty.