Voiko stressi/ahdistus aiheuttaa tällaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni oli hyvin samantapaisia oireita, joihin reagoi hyvin voimakkaasti. Pyöritteli asioita mielessään, ja alkoi panikoida ja masentua entistä pahemmin. Oli aivan varma myös jostain vakavasta sairaudesta, ja tuli lopputulokseen, että hänellä on haimasyöpä. Yöt läpeensä valvoi lukien haimasyövästä ja muista sairauksista... Kävi veritesteissä, CT-testeissä, tomografioissa, ultraäänissä jne., eikä mitään tietenkään löytynyt. Lääkäri oli sitä mieltä, että kyseessä on paniikki-/ahdistuneisuushäiriö. Nuo niskajumit ja päänsäryt sekä puutumiset ovat tulleet meilläkin tutuksi, ja ne ovat ikään kuin pienemmänmuotoisia paniikkikohtauksia. Kunnon paniikkikohtauksiakin on ollut pari. Oletko luonteeltasi erittäin kontrolloiva ja stressaava? 

Juu, olen todella stressiherkkä ihminen ja olen aina reagoinut siihen vahvasti kropallani. :/ Nuorempana se oli lähinnä vatsavaivoja- ja kipuja, mutta toisaalta sillon ei vielä ollut elämässä lähellekään näin paljon stressitekijöitä. Paniikki/ahdistushäiriötä olen itsekin miettinyt, ei yhtään mahdoton vaihtoehto. Ap

Noita vatsaoireita miehelläni on myös ollut varhaisnuoruudesta lähtien. Pahimmillaan hänellä oli jatkuva ripuli tuossa puolisen vuotta sitten parin kuukauden ajan (näiden muiden oireiden lisäksi), ja laihtuikin sitten viitisen kiloa todella lyhyessä ajassa. Tästä se haimasyövän pelko sitten alkoikin kunnolla. Kun haimasyöpä (:D) oli poissuljettu, niin vatsaoireet loppuivat kuin seinään. Mutta niska- ja selkäkipuja sekä niistä johtuvia puutumisia, pääsärkyjä ja epätodellisuuden tuntemuksia on edelleen. Enää ne eivät vain etene paniikkikohtaukseen asti - ehkä siksi, että hän nyt itse tiedostaa mistä on kyse, ja osaa ehkä siksi hallita tilanteen paremmin.

Mieheni myös jatkuvasti vähättelee stressitasoa, kun jotenkin toki tajuaa, että hänellä on elämässä kaikki hyvin. Mutta kun ei se stressi välttämättä aina ole niin loogisesti selitettävissä... Varsinkin kun on kyse ihmisestä, joka stressattavien asioiden puutteessa kyllä lahjakkaasti keksii ja kehittää itsellensä stressattavaa. Oletko myös mahdollisesti hieman peruspessimistinen luonne? 

Juu, muistan kun aloin saada noita rytmihäiriöitä niin olin varma et se on menoa nyt. Kun minut oli tutkittu kunnolla ja lääkäri totesi ettei hätää ole ja ovat hyvälaatuisia rytmihäiriöitä, oireet helpottivat heti suuresti... Minulla on tapana etsiä ongelmaa ja syytä vähän kauempaa kun katsoa tilannetta läheltä. Nytkin looginen syy valtaosaan oireista löytyy varmasti stressistä, huonosta syömisestä, unenpuutteesta jne, mutta heti olen diagnosoimassa itselleni jotain vakavaa sairautta.

Ja kyllähän sitä on taipumusta tuohon pessimistisyyteen myös, asiaan ei auta se että läheisellä todettiin vakava sairaus vuosia sitten eikä lääkäri ollut osannut epäillä mitään. Siinä vähän karisi usko lääkäreihin ja helpolla en luota vaikka toteavat että mitään vakavampaa ei ole. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni oli hyvin samantapaisia oireita, joihin reagoi hyvin voimakkaasti. Pyöritteli asioita mielessään, ja alkoi panikoida ja masentua entistä pahemmin. Oli aivan varma myös jostain vakavasta sairaudesta, ja tuli lopputulokseen, että hänellä on haimasyöpä. Yöt läpeensä valvoi lukien haimasyövästä ja muista sairauksista... Kävi veritesteissä, CT-testeissä, tomografioissa, ultraäänissä jne., eikä mitään tietenkään löytynyt. Lääkäri oli sitä mieltä, että kyseessä on paniikki-/ahdistuneisuushäiriö. Nuo niskajumit ja päänsäryt sekä puutumiset ovat tulleet meilläkin tutuksi, ja ne ovat ikään kuin pienemmänmuotoisia paniikkikohtauksia. Kunnon paniikkikohtauksiakin on ollut pari. Oletko luonteeltasi erittäin kontrolloiva ja stressaava? 

Juu, olen todella stressiherkkä ihminen ja olen aina reagoinut siihen vahvasti kropallani. :/ Nuorempana se oli lähinnä vatsavaivoja- ja kipuja, mutta toisaalta sillon ei vielä ollut elämässä lähellekään näin paljon stressitekijöitä. Paniikki/ahdistushäiriötä olen itsekin miettinyt, ei yhtään mahdoton vaihtoehto. Ap

Noita vatsaoireita miehelläni on myös ollut varhaisnuoruudesta lähtien. Pahimmillaan hänellä oli jatkuva ripuli tuossa puolisen vuotta sitten parin kuukauden ajan (näiden muiden oireiden lisäksi), ja laihtuikin sitten viitisen kiloa todella lyhyessä ajassa. Tästä se haimasyövän pelko sitten alkoikin kunnolla. Kun haimasyöpä (:D) oli poissuljettu, niin vatsaoireet loppuivat kuin seinään. Mutta niska- ja selkäkipuja sekä niistä johtuvia puutumisia, pääsärkyjä ja epätodellisuuden tuntemuksia on edelleen. Enää ne eivät vain etene paniikkikohtaukseen asti - ehkä siksi, että hän nyt itse tiedostaa mistä on kyse, ja osaa ehkä siksi hallita tilanteen paremmin.

Mieheni myös jatkuvasti vähättelee stressitasoa, kun jotenkin toki tajuaa, että hänellä on elämässä kaikki hyvin. Mutta kun ei se stressi välttämättä aina ole niin loogisesti selitettävissä... Varsinkin kun on kyse ihmisestä, joka stressattavien asioiden puutteessa kyllä lahjakkaasti keksii ja kehittää itsellensä stressattavaa. Oletko myös mahdollisesti hieman peruspessimistinen luonne? 

Juu, muistan kun aloin saada noita rytmihäiriöitä niin olin varma et se on menoa nyt. Kun minut oli tutkittu kunnolla ja lääkäri totesi ettei hätää ole ja ovat hyvälaatuisia rytmihäiriöitä, oireet helpottivat heti suuresti... Minulla on tapana etsiä ongelmaa ja syytä vähän kauempaa kun katsoa tilannetta läheltä. Nytkin looginen syy valtaosaan oireista löytyy varmasti stressistä, huonosta syömisestä, unenpuutteesta jne, mutta heti olen diagnosoimassa itselleni jotain vakavaa sairautta.

Ja kyllähän sitä on taipumusta tuohon pessimistisyyteen myös, asiaan ei auta se että läheisellä todettiin vakava sairaus vuosia sitten eikä lääkäri ollut osannut epäillä mitään. Siinä vähän karisi usko lääkäreihin ja helpolla en luota vaikka toteavat että mitään vakavampaa ei ole. Ap

Kyllähän sinun toki kannattaa mennä lääkärille vielä uudelleen vaikkapa ihan verikokeisiin. Niistähän näkyy melkein kaikki. Mutta mitä todennäköisimmin kyse on ihan vain ahdistuksesta ja stressistä. Sairaslomaa nyt pari kuukautta!

En usko että noissa ap vaivoissa kyse on stressistä vaan loppuun palamisesta kun kerran on jatkunut noin pitkään stressaaminen. Minulla on nimenomaan on loppuun palaminen. oireita on unettomuus, matala stressikynnys ja hieman pakonomainen asioiden stressaainen, sydämen muljahtelut, vetämättömyys, masennus/alakulo, muistiongelmat, turvotus, ärtynytsuoli varsinkin huonosti nukutun yön jälkeen jne. Kannattaa ainakin keskittyä saamaan riittävästi unta ja että syö oikeasti riittävästi puhdasta ruokaa (ettei kroppa stressaa liian vähäisten kalorien takia). Liikuntaa jos harrastaa niin ei kannata mitään raskasta tehdä vaan keksittyä kevyeeseen liikuntaan. Nämä ohjeet olen saanut...

Olet huonossa kunnossa! Äkkiä kävelylle, päivittäin! Tuo ei kuulosta hyvältä. Todennäköisesti olet myös herkistynyt kehosi vaivoille, eli olet joko yliherkkä tai kipukynnys on laskenut. Sun pitää saada muuta ajateltavaa kuin oman kehosi tarkkailu. Mutta se täytyy kuitenkin huomata itse, että olet erittäin heikossa kunnossa. Kävele, ja ala syödä hyvin. Ehkä myös terapiaan?

No herran jestas lopeta juominen ihan saman tien! Ei voi olla noin tyhmä. Jos olet tuossa kunnossa, niin ei se juominen todellakaan auta vaan pahentaa oloa. Helposti olet kohta piiloalkoholisti, koska se auttaa vähän ahdistukseen tai stressiin. Järki käteen nyt.

Kuinka paljon juot kahvia??

Mulla kävi kans niin että akuutissa kriisissä ja siitä seuranneesta stressitilanteessa sain selkääni hankalan kiputilan, joka sitten hävisi itsekseen kun stressikin hieman helpotti. Vaikka aina sanotaan, että keho ja mieli on lujasti toisiinsa yhteydessä, vasta siinä tajusin kuinka konkreettisesta yhteydestä on kysymys. Ap:n tapauksessa päällä on jatkuva stressi, josta keho ei koskaan ehdi palautua. Ei ihme, että särkee. Stressi saa panikoimaan ja luulemaan fyysisiä oireita merkiksi jostain vakavasta sairaudesta. Ja stressaantuminen lisää. Ja siinäpä se noidankehä sitten onkin.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon juot kahvia??

Vain kupin aamulla. Ennen join useita kuppeja päivässä mutta siitä on jo vuosia. Ap

Vierailija kirjoitti:

No herran jestas lopeta juominen ihan saman tien! Ei voi olla noin tyhmä. Jos olet tuossa kunnossa, niin ei se juominen todellakaan auta vaan pahentaa oloa. Helposti olet kohta piiloalkoholisti, koska se auttaa vähän ahdistukseen tai stressiin. Järki käteen nyt.

Olen nauttinut tavallista enemmän alkoholia pari viime viikkoa lähinnä koska hyvät ilmat ja olen vuosien vaikeuksien jälkeen yrittänyt antaa itselleni vapauden vaan olla ja rentoutua, nähdä kavereita ja juhliakin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Muut minäkin panen stressiperäiseksi, mutta tuo sydämen rytmihäiriö on huolestuttava ja liittyy kovaan alkoholinkäyttöön. Jos et saa sitä kuriin niin viisikymppisenä sinulla on edessä pallolaajennus ja olet tipattomalla pakosti lopun ikää, eikä tietysti korjaa enää tilannetta vaan auttaa ettei sinulta lähde henki.

No tämä on kyllä ihan perusteeton mielipide. Sydämen rytmihäiriöt on hyvin tavallinen stressioire ja yleensä vaarattomia. Eikä ap tietääkseni mikään alkoholisti ole. 

Ruotsin Björn kirjoitti:

Ilmeisesti sinä yrität uskotella olevasi vain "hieman stressaantunut". Normaali stressi kestää tunnin pari, korkeintaan päivän pari, mutta siinä vaiheessa kun stressi jatkuu viikkoja, kuukausia, se muuttaa hermoston rakennetta ja hermoston viallinen toiminta kroonistuu, hyvin usein pysyvästi, sitä kutsutaan masennukseksi.

Stressi ja masennus ovat aivan erilaisia ilmiöitä mitä tulee aivokemiaan ja hermoston toimintaan. Toisinaan kyllä stressi voi aiheuttaa masennuksen sitten kun kehon voimavarat ehtyy kokonaan, mutta aina ei, on ihmisiä (kuten minä) jotka on olleet pari vuosikymmentä stressaantuneina masentumatta. Mulla siis ihan diagnosoitu yleinen ahdistuneisuushäiriö ja stressaan ihan kaikesta niin että elämäni on jatkuvaa stressiä. Pärjään sen kanssa ihan hyvin ja olen siihen tottunut.

Vierailija kirjoitti:

Olet huonossa kunnossa! Äkkiä kävelylle, päivittäin! Tuo ei kuulosta hyvältä. Todennäköisesti olet myös herkistynyt kehosi vaivoille, eli olet joko yliherkkä tai kipukynnys on laskenut. Sun pitää saada muuta ajateltavaa kuin oman kehosi tarkkailu. Mutta se täytyy kuitenkin huomata itse, että olet erittäin heikossa kunnossa. Kävele, ja ala syödä hyvin. Ehkä myös terapiaan?

Juu, terapiaan olenkin menossa. Kiitos asiallisista neuvoista ja vastauksesta!