Voiko stressi/ahdistus aiheuttaa tällaista?

Myös vapinaa ollut ja hiljan kun vaihdoin kengät matalapohjaisista korkeampiin, sain pohkeisiini kipuja ja tuntuvat kun olisivat usein "maitohapoilla". Muita oireita ei nyt heti tule mieleen, mutta tuossa nyt tuli ainakin isoin osa niistä. Ap

On mulla noita oireita aina kun on duunissa kova stressikausi. Mun perusstressitila: rytmihäiriöitä, vatsa ruikulla, epämääräiset paikkaa vaihtavat kivut, unettomuus, väsymys, keskittymiskyvyttömyys, sekavan tuntuinen pää.

Mainittakoon vielä et selkä ja niskat älyttömän jumissa jolla yritän perustella itselleni puutumiset ja vapinan, mutta silti kaiken maailman itsetehdyt diagnoosit pyörii päässä... Ap

Vierailija kirjoitti:

Mainittakoon vielä et selkä ja niskat älyttömän jumissa jolla yritän perustella itselleni puutumiset ja vapinan, mutta silti kaiken maailman itsetehdyt diagnoosit pyörii päässä... Ap

Varsinkin paha niskajumi aiheuttaa todella ikäviä oireita, kaikenlaista tosi pelottavaakin kuten päänsärkyjä, huimausta, käsivarsien puutumisia, kasvokipua. Itse olin kerran varma että mulla on jokin aivokasvain, kun minusta oireet täsmäsivät ihan täysin. Korvissakin humisi sydämensykkeen tahtia, heräsin jo aamulla päänsärkyyn. Ja se olikin sitten ihan vaan niskajumi.

Jos olet kerran ap jo lääkärissä käynyt ja nämä oireesi kuvannut, ja lääkäri on tutkinut minkä on katsonut aiheelliseksi, niin minusta voisit kyllä uskoa että tuo johtuu stressistä eikä sinänsä ole suoranaisesti vaarallista.

Lihasjumitus voi äityä pahaksi ja oireena puutumista. Fysioterapieuttiset hoidot tai hierojalla käynti kuurina (ei käy kolmen viikon sisään vaikka 5 kertaa) selvittää sen onko niistä hoidoista johonkin apua. Stressi on myös kovin laajaoireinen ja lihasjumit ja vatsavaivat ainakin siinä yleisiä.

Mutta suosittelen käymään ottamassa nuo verikokeet, jotta selviää mitä asioita voi sulkea pois, etkä turhaan mieti ja murehdi. Ja oikeita syitäkin voi löytyä.

Ihan normaali masennus. Niillä ihmisillä joiden esim. vanhemmilla on rahaa "ostaa" itsensä ulos masennuksesta, maksamalla laskut, uudet vaatteet ja ehkäpä rentoutuminen etelän auringossa. Niillä kenellä ei ole rahaa jää siihen tilanteeseen jumiin loppu elämäksi, siitä alkaa asunnottomuus ja päihde kierteet. Moderni masennus on Kapitalistien luoma sairaus. Eihän Evoluutio kaikkia ihmisiä ole kehittänyt kilpailemaan ja työntämään toinen toisensa ojaan ja koko maapallon roskakoriin omien halujen tieltä. Moni meistä tuli tähän maailman tasa-arvon hengessä, se oli utopia.

On mahdollista. Itse sain ahdistuksesta ja stressistä niskani jumiin ja tämä aiheutti lisää ongelmia. Omat vinkkini alla:

-kahvi, alko ja savukkeet pois

-aerobista liikuntaa

-yritä pitää ruokavalio hyvänä (kasviksia ja hedelmiä)

-vitamiinit aamuin illoin

-unirytmin ylläpidon yrittäminen

Tämä ei luonnollisesti korjaa tilannetta mutta ei ainakaan pahenna sitä ja auttaa palautumaan. Onnea matkaan.

Kiitoksia vastanneille. Helpottaa kuulla et muilla on ollut vastaavia oireita ilman mitään sen vakavampaa. Silti stressaa, joten ehkä sen aiheuttajista olisi hyvä käydä puhumassa jollekin, mennä verikokeisiin ja käydä vaikka hierojalla josko se auttaisi mitään. Ap

Miehelläni oli hyvin samantapaisia oireita, joihin reagoi hyvin voimakkaasti. Pyöritteli asioita mielessään, ja alkoi panikoida ja masentua entistä pahemmin. Oli aivan varma myös jostain vakavasta sairaudesta, ja tuli lopputulokseen, että hänellä on haimasyöpä. Yöt läpeensä valvoi lukien haimasyövästä ja muista sairauksista... Kävi veritesteissä, CT-testeissä, tomografioissa, ultraäänissä jne., eikä mitään tietenkään löytynyt. Lääkäri oli sitä mieltä, että kyseessä on paniikki-/ahdistuneisuushäiriö. Nuo niskajumit ja päänsäryt sekä puutumiset ovat tulleet meilläkin tutuksi, ja ne ovat ikään kuin pienemmänmuotoisia paniikkikohtauksia. Kunnon paniikkikohtauksiakin on ollut pari. Oletko luonteeltasi erittäin kontrolloiva ja stressaava? 

Muut minäkin panen stressiperäiseksi, mutta tuo sydämen rytmihäiriö on huolestuttava ja liittyy kovaan alkoholinkäyttöön. Jos et saa sitä kuriin niin viisikymppisenä sinulla on edessä pallolaajennus ja olet tipattomalla pakosti lopun ikää, eikä tietysti korjaa enää tilannetta vaan auttaa ettei sinulta lähde henki.

Onko mitään lääkitystä tuohon masennukseen? Kyllä noi oireet juuri liittyvät tuohon stressiin.

Ilmeisesti sinä yrität uskotella olevasi vain "hieman stressaantunut". Normaali stressi kestää tunnin pari, korkeintaan päivän pari, mutta siinä vaiheessa kun stressi jatkuu viikkoja, kuukausia, se muuttaa hermoston rakennetta ja hermoston viallinen toiminta kroonistuu, hyvin usein pysyvästi, sitä kutsutaan masennukseksi.

Joo, melko samat oireet täällä. Ei voi harrastaa mitään maitohapoille vetävää liikuntaa, kun se ei poistu normaalisti (eikä kyllä jaksa kauhean hyvin muutenkaan).

Minulla kilpirauhanen oireilee, lisäksi lisämunainen sippasi ja munuaiset myös toimivat huonosti ja candida albicans tuhosi suolistoa ja levittäytyi vereen.

Minimoi stressi (sen mitä pystyt). Syö puhdasta ja tuoretta ruokaa, kasviksia. Paljon c-vitamiinia ja b-vitamiineja ja muita antioksidantteja. Ei sokeria eikä vehnää.

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia vastanneille. Helpottaa kuulla et muilla on ollut vastaavia oireita ilman mitään sen vakavampaa. Silti stressaa, joten ehkä sen aiheuttajista olisi hyvä käydä puhumassa jollekin, mennä verikokeisiin ja käydä vaikka hierojalla josko se auttaisi mitään. Ap

Miten niin ei ole vakavaa?

Sun elimistö raukka on piipussa. Se lähettää sulle sos-merkkejä.

Jatkuva stressi mistä selvästi kärsit on vaarallista. Kyllä sä apua tarttet.

Itsellä oli vähän samoja oireita, mutta en huomannut niitä kun treenasin 5krt viikko lihaskuntoilua ja kerran kaksi aerobista rullaluistimilla. Tärkeintä on että ymmärtää kehon olevan ihan finaalissa. Läheisen kuolemasta tämä omakin alamäki taisi alkaa, vaikka hektisessä elämässä sureminen jäikin ihan minimiin.

Korkki kiinni nyt ekaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia vastanneille. Helpottaa kuulla et muilla on ollut vastaavia oireita ilman mitään sen vakavampaa. Silti stressaa, joten ehkä sen aiheuttajista olisi hyvä käydä puhumassa jollekin, mennä verikokeisiin ja käydä vaikka hierojalla josko se auttaisi mitään. Ap

Miten niin ei ole vakavaa?

Sun elimistö raukka on piipussa. Se lähettää sulle sos-merkkejä.

Jatkuva stressi mistä selvästi kärsit on vaarallista. Kyllä sä apua tarttet.

Totta kai vakavaa, mutta tarkoitin että helpotus olisi jos olisi vaan stressistä ja vaikeasta elämäntilanteesta johtuvaa joka on korjattavissa ajan kanssa. Ihminen ei voi sille mitään että elämässä tapahtuu asioita ja aina ei ole helppoa, kroppa ja pää reagoi kaikilla siihen eri tavalla mutta kaikilla joskus tulee se raja vastaan. Olen itse tosi helposti stresaaantuvaa tyyppiä ja kroppa reagoi stressiin vahvasti. Ap

Vierailija kirjoitti:

Muut minäkin panen stressiperäiseksi, mutta tuo sydämen rytmihäiriö on huolestuttava ja liittyy kovaan alkoholinkäyttöön. Jos et saa sitä kuriin niin viisikymppisenä sinulla on edessä pallolaajennus ja olet tipattomalla pakosti lopun ikää, eikä tietysti korjaa enää tilannetta vaan auttaa ettei sinulta lähde henki.

Rytmihäiriöt tutkittu perusteellisesti ja ne näistä oireista enää vähiten häiritsevät. Helpottanut jo paljon. Muita oireita tullut sitten siihen tilalle. Alkoholia olen aina käyttänyt kohtuudella, ainoastaan nyt pari viimeistä viikkoa se on ollut normaalia suurempaa. Rajani tunnistan kuitenkin ja alkoholin suurempi käyttö on ollut vain väliaikaista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni oli hyvin samantapaisia oireita, joihin reagoi hyvin voimakkaasti. Pyöritteli asioita mielessään, ja alkoi panikoida ja masentua entistä pahemmin. Oli aivan varma myös jostain vakavasta sairaudesta, ja tuli lopputulokseen, että hänellä on haimasyöpä. Yöt läpeensä valvoi lukien haimasyövästä ja muista sairauksista... Kävi veritesteissä, CT-testeissä, tomografioissa, ultraäänissä jne., eikä mitään tietenkään löytynyt. Lääkäri oli sitä mieltä, että kyseessä on paniikki-/ahdistuneisuushäiriö. Nuo niskajumit ja päänsäryt sekä puutumiset ovat tulleet meilläkin tutuksi, ja ne ovat ikään kuin pienemmänmuotoisia paniikkikohtauksia. Kunnon paniikkikohtauksiakin on ollut pari. Oletko luonteeltasi erittäin kontrolloiva ja stressaava? 

Juu, olen todella stressiherkkä ihminen ja olen aina reagoinut siihen vahvasti kropallani. :/ Nuorempana se oli lähinnä vatsavaivoja- ja kipuja, mutta toisaalta sillon ei vielä ollut elämässä lähellekään näin paljon stressitekijöitä. Paniikki/ahdistushäiriötä olen itsekin miettinyt, ei yhtään mahdoton vaihtoehto. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni oli hyvin samantapaisia oireita, joihin reagoi hyvin voimakkaasti. Pyöritteli asioita mielessään, ja alkoi panikoida ja masentua entistä pahemmin. Oli aivan varma myös jostain vakavasta sairaudesta, ja tuli lopputulokseen, että hänellä on haimasyöpä. Yöt läpeensä valvoi lukien haimasyövästä ja muista sairauksista... Kävi veritesteissä, CT-testeissä, tomografioissa, ultraäänissä jne., eikä mitään tietenkään löytynyt. Lääkäri oli sitä mieltä, että kyseessä on paniikki-/ahdistuneisuushäiriö. Nuo niskajumit ja päänsäryt sekä puutumiset ovat tulleet meilläkin tutuksi, ja ne ovat ikään kuin pienemmänmuotoisia paniikkikohtauksia. Kunnon paniikkikohtauksiakin on ollut pari. Oletko luonteeltasi erittäin kontrolloiva ja stressaava? 

Juu, olen todella stressiherkkä ihminen ja olen aina reagoinut siihen vahvasti kropallani. :/ Nuorempana se oli lähinnä vatsavaivoja- ja kipuja, mutta toisaalta sillon ei vielä ollut elämässä lähellekään näin paljon stressitekijöitä. Paniikki/ahdistushäiriötä olen itsekin miettinyt, ei yhtään mahdoton vaihtoehto. Ap

Noita vatsaoireita miehelläni on myös ollut varhaisnuoruudesta lähtien. Pahimmillaan hänellä oli jatkuva ripuli tuossa puolisen vuotta sitten parin kuukauden ajan (näiden muiden oireiden lisäksi), ja laihtuikin sitten viitisen kiloa todella lyhyessä ajassa. Tästä se haimasyövän pelko sitten alkoikin kunnolla. Kun haimasyöpä (:D) oli poissuljettu, niin vatsaoireet loppuivat kuin seinään. Mutta niska- ja selkäkipuja sekä niistä johtuvia puutumisia, pääsärkyjä ja epätodellisuuden tuntemuksia on edelleen. Enää ne eivät vain etene paniikkikohtaukseen asti - ehkä siksi, että hän nyt itse tiedostaa mistä on kyse, ja osaa ehkä siksi hallita tilanteen paremmin.

Mieheni myös jatkuvasti vähättelee stressitasoa, kun jotenkin toki tajuaa, että hänellä on elämässä kaikki hyvin. Mutta kun ei se stressi välttämättä aina ole niin loogisesti selitettävissä... Varsinkin kun on kyse ihmisestä, joka stressattavien asioiden puutteessa kyllä lahjakkaasti keksii ja kehittää itsellensä stressattavaa. Oletko myös mahdollisesti hieman peruspessimistinen luonne?