Jo 8. epäonnistuminen! En kestä!

Et ole tarpeeksi analyyttinen. Luultavasti et myöskään olisi juristina onnellinen. Ole kiitollinen, että tiedät sen nyt ja hakeudu toiselle alalle.

Tuttuni haki lääkikseen varmaan kahdeksan kertaa ennen kuin pääsi sisään. Kyllähän sitä miettii, miten joku jaksaa noin sinnikkäästi yrittää. Toisaalta tuollaisissa supersuosituissa aloissa ei se pääsykokeesta läpipääsemättömyys välttämättä tarkoita, etteikö opinnoista selviäisi. Hyviä hakijoita vain on niin paljon, että sisäänpääsy joudutaan ratkomaan pienellä marginaalilla. Sama jos juoksisi maratonin kolmeen tuntiin, hyvä vauhti, mutta ei sillä ennätyksiä rikota.

Kävin viime vuonna itse kokeilemassa kauppakorkean päsykokeita. En ollut lukenut lankaan tarpeeksi mutta lähinnä katsomassa miltä koetilanne tuntuu ja miten pärjään. Kokeen jälkeen tiesin etten tule yhteisvalinnalla pääsemään sisään, vaikka olisinkin hyvin lukenut. Olen aika jännittäjä ja sorrun huolimattomuusvirheisiin, vaikka pyrkisin olemaan kuinka tarkka. Kokeen jälkeen sitten aloin suunnittelemaan tulevaa ja päätin hakea avoimen väylällä seuraavana vuonna. Nyt on haut ja kurssit suoritettu, jään vain odottelemaan miten käy. Olen itse jo 30, joten ei ole varaa useampaa vuotta käyttää sisäänpääsyyn. Varmasti sinäkin jo lähestyt kolmeakymppiä, vaikkei nyt tietysti ole vielä vanha. Mutta siihen nähden, että kahdeksan vuotta olet yrittänyt päästä opiskelemaan niin onhan se aika ajantuhlausta. Niin kuin sanottu niin tässä ajassa olisit voinut avoimessa opiskella jo osan tutkinnosta tai vaikka ulkomailla kokonaan notaarin tutkinnon. 

Oletko analysoinut mikä sulla näistä kokeissa on mennyt pieleen ja miksi? Miten olet valmennuskursseilla pärjännyt? Oletko aidosti valmistautunut tarpeeksi? Tuntuu kyllä siltä ettet ole kovin tosissasi hakenut, jos näin monta vuotta olet yrittänyt. Esim. kauppakorkeaan varsinkin muutamia vuosia sitten pääsi avoimen väylällä helposti sisään. Tämä ei siis vaatinut kummoistakaan keskiarvoa. Kuka tahansa motivoitunut pystyy tähän. Siksi tuntuu ihmeelliseltä, että olet tyytynyt kohtaloon ja vuodesta toiseen hakkaat päätä seinään samoilla menetelmillä.

Jos homma ei toimi niin pitää miettiä muita vaihtoehtoja. Jos oikeustiede aidosti vielä kiinnostaa ja olet valmennuskursseilla pärjännyt. Niin hakisin sinuna ulkomailla opiskelemaan, jolloin voisit vielä ensi keväänä esim. pitää taukoa, jolloin voisit yrittää yhteishaussa, jos se vielä ajankohtaiselta tuntuu. Opiskellesssa pääsisit kiinni paremmin alaan ja elämässä eteenpäin. Saisit varmasti vinkkejä myös vastaustekniikkaan. En ymmärrä miten sulla vuodesta toiseen edes riittääm otivaatiota tohon touhuun. Vähän ehkä kuulostaa siltä, että olet vähän liian rennosti ottanut hakemisen, vailla todellista panostusta. 

Mieti miksi haluat oikeustieteelliseen? Tiedätkö työstä tarpeeksi, että voit oikeasti ajatella viihtyväsi lakimiehen ammatissa? Haluatko auskultoida ja toimia oikeudessa asianajajana tai siirtyä tuomariksi/syyttäjäksi?

Haluatko vain hienon tittelin ja aseman ja pyöritellä vaikeita sopimuspapereita? Jos se on tavoitteesi niin siihen sopii kauppatieteellinenkin sopivilla ainevalinnoilla ihan hyvin. Itse olen lukenut kauppatieteitä  ja olen päässyt tekemään monta vuotta mm. lainvalmistelutyötä, isoja sopimuksia, kilpailutuksia ja hankintoja ja nyt olen ison organisaation johtajana. Tähän samaan olisin voinut päästä myös toisella koulutuksella, esimerkiksi oikeustieteellisen tai tuotantotalouden insinöörin papereilla.