Hämmennys - Anopin synttärit

Minä en usko hetkeäkään et tää olis Provo. Omalle kohdalle sattunut myös sama tosi isäpuolen sisko oli asialla. Oltiin menossa isäpuolen äitin syntymäpäiville. Tätipuoleni totesi ovella, että vain oikeat sukulaiset saa tulla ja ovat kutsutut. Isäpuoleni ja äiti olivat olleet jo yli 10 vuotta naimisissa. Isäpuoli totesi ettei myöskään tule, jos hänen koko perheensä ei saa tulla. Kutsu siskon mielestä koski vain isäpuoltani ja äitiäni. Ei meitä vanhan liiton lapsia. Olin tuolloin 15-vuotias ja kyllä se osui mulla tunteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo provojen huutelijat taitaa olla aikasurullisia tapauksia. Hirveästi ei vissiin ihmisiä elämässään ole, kun kerta tällaisetkin tarinat "selkeitä provoja".

Ystävällä oli anoppinsa ja kälyjensä kanssa todella kireät välit monta vuotta. Tai siis niin, ettei häntä hyväksytty. Ystävän mies varakkaasta perheestä, ystävä taas ei ja tämähän riitti syyksi.

Esimerkkinä esim. ystävä kutsuttiin miehensä kanssa jouluaattona anoppilaan syömään. Pöydän ääreen päästyään ystävä huomasi, että hänelle ei ollut paikkaa katettuna pöydästä, muille siis oli. Tästä mainittua sai kuulema anopiltaan ylimielisen hymyn ja maininnan, että eipä sitä vähemmän tärkeitä juttuja tahdo muistaa 😑

Kiusa se on pienikin kiusa.

Ja tuo kohtelu jatkui siihen asti, kunnes ystävä sai miehensä kanssa ekan lapsensa, samalla myös ystävän anopin eka lapsenlapsi. Sitten oltiinkin jatkossa mielinkielin, liekö tajunnut että läheiset välit lapsenlapsiin yleensä edellyttävät asiallisia välejä lapsenlasten vanhempiin.

Mutta näitähän on, joten en todellakaan pidä ap:n tarinaa epäuskottavana.

Huh! Onpa sun ystävällä ollut veemäinen anoppi. Jos olisin itse joutunut tuohon kattaustilanteeseen, olisin lähtenyt aika haipakkaan pois ja välit olisivat menneet saman tien lopullisesti poikki. Jokainen reagoi niinkuin reagoi ja ymmärrän hyvin ap:n hämmennyksen ja lukkoon menemisen tilanteessa.

Ja provon huutelijoille: vaikka kaurapuuromaassa ei mitään tapahdukaan niin uskokaa tai älkää, oikeassa elämässä ihmisille sattuu ja tapahtuu kaikenlaista.

Joo tämä juttu oli kyllä huh huh! Pahintahan sitten näissä keisseissä on se, että alkaa katselemaan sitä elämää taaksepäin, että kuinkahan monta kertaa ja millä tavoin minullekin ehkä on yritetty osoittaa, että et ole toivottu etkä ainakaan kuulu lähipiiriin. Että olen vaan ollut ihan urpona siinä miten hyvät välit minulla on miehen suvun kanssa. Yritän olla nyt tätä tekemättä, mutta vaikeaa se on. Eli hullulla tavalla toivon, että jos niin on ja on ollut se olisikin näytetty niin suoraan, että minäkin ymmärrän ja voin tehdä johtopäätökseni.

Kun tästä illalla miehen kanssa puhuttiin, hän sanoi, että on kuule ihan sama, mitä siellä mielessään mietitään, siihen kun ei oikein voida vaikuttaakaan. Minun on vaikea ottaa asiaa näin vaan. Mies sanoi myös, että kuule monta vuotta nuorempana sitä on tottunut kaikenlaiseen kiusantekoon ja jallitukseen, huiskauta kättäsi. Sitä mietin, että tossa on taas varmaan enemmän kun puhetta on ollutkaan. Toisaalta mies ei ole ikinä näyttänyt tai sanonut mitään sellaista, että erikoisen vaikeaa olisi ollut, mutta miehet ehkä ottaakin nämä asiat vähän erilailla, kuka tietää.

Hitto kun unohtuu laittaa ap, mutta kyllä se varmaan selvää on:-) ap siis 82 ja 86.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo provojen huutelijat taitaa olla aikasurullisia tapauksia. Hirveästi ei vissiin ihmisiä elämässään ole, kun kerta tällaisetkin tarinat "selkeitä provoja".

Ystävällä oli anoppinsa ja kälyjensä kanssa todella kireät välit monta vuotta. Tai siis niin, ettei häntä hyväksytty. Ystävän mies varakkaasta perheestä, ystävä taas ei ja tämähän riitti syyksi.

Esimerkkinä esim. ystävä kutsuttiin miehensä kanssa jouluaattona anoppilaan syömään. Pöydän ääreen päästyään ystävä huomasi, että hänelle ei ollut paikkaa katettuna pöydästä, muille siis oli. Tästä mainittua sai kuulema anopiltaan ylimielisen hymyn ja maininnan, että eipä sitä vähemmän tärkeitä juttuja tahdo muistaa 😑

Kiusa se on pienikin kiusa.

Ja tuo kohtelu jatkui siihen asti, kunnes ystävä sai miehensä kanssa ekan lapsensa, samalla myös ystävän anopin eka lapsenlapsi. Sitten oltiinkin jatkossa mielinkielin, liekö tajunnut että läheiset välit lapsenlapsiin yleensä edellyttävät asiallisia välejä lapsenlasten vanhempiin.

Mutta näitähän on, joten en todellakaan pidä ap:n tarinaa epäuskottavana.

Huh! Onpa sun ystävällä ollut veemäinen anoppi. Jos olisin itse joutunut tuohon kattaustilanteeseen, olisin lähtenyt aika haipakkaan pois ja välit olisivat menneet saman tien lopullisesti poikki. Jokainen reagoi niinkuin reagoi ja ymmärrän hyvin ap:n hämmennyksen ja lukkoon menemisen tilanteessa.

Ja provon huutelijoille: vaikka kaurapuuromaassa ei mitään tapahdukaan niin uskokaa tai älkää, oikeassa elämässä ihmisille sattuu ja tapahtuu kaikenlaista.

Joo tämä juttu oli kyllä huh huh! Pahintahan sitten näissä keisseissä on se, että alkaa katselemaan sitä elämää taaksepäin, että kuinkahan monta kertaa ja millä tavoin minullekin ehkä on yritetty osoittaa, että et ole toivottu etkä ainakaan kuulu lähipiiriin. Että olen vaan ollut ihan urpona siinä miten hyvät välit minulla on miehen suvun kanssa. Yritän olla nyt tätä tekemättä, mutta vaikeaa se on. Eli hullulla tavalla toivon, että jos niin on ja on ollut se olisikin näytetty niin suoraan, että minäkin ymmärrän ja voin tehdä johtopäätökseni.

Kun tästä illalla miehen kanssa puhuttiin, hän sanoi, että on kuule ihan sama, mitä siellä mielessään mietitään, siihen kun ei oikein voida vaikuttaakaan. Minun on vaikea ottaa asiaa näin vaan. Mies sanoi myös, että kuule monta vuotta nuorempana sitä on tottunut kaikenlaiseen kiusantekoon ja jallitukseen, huiskauta kättäsi. Sitä mietin, että tossa on taas varmaan enemmän kun puhetta on ollutkaan. Toisaalta mies ei ole ikinä näyttänyt tai sanonut mitään sellaista, että erikoisen vaikeaa olisi ollut, mutta miehet ehkä ottaakin nämä asiat vähän erilailla, kuka tietää.

Sulla on fiksu mies. Pidä kiinni tuosta kultakimpaleesta, tuollaisia ei kovin helposti löydy.

 Hän on osannut asettua kiusaajasisarustensa yläpuolelle henkisesti, eikä anna kiusanteon vaikuttaa häneen. Sitähän nämä kiusaajat haluavat, päästä kiusatun ihon alle hiertämään ja herättämään pahaa mieltä. On hienoa, että miehesi on henkisesti kypsä ja osaa arvioida mieleltään alamittaisiksi jääneet sisaruksensa oikealla mitalla ja osaa elää omannäköistä elämäänsä kiusantekijöistä välittämättä. 

Voin samaistua ap:n tilanteeseen.

Ei ole sattunut samanlaista mutta olen katsonut sivusta miehen siskon touhuja. Aina kun sukuun tulee uusi "miniä". Siis hänen veljilleen tai isisarusten pojille uusi tyttökaveri alkaa tarkka arvostelu. Nämä miehet ja pojat ovat tämän naisen mielestä aivan huippuja. Usein tyttökaverit kehutaan alussa ja tämä nainen on niin mielinkielin. Sitten alkaa arvostelu kun he eivät toimikaan kuten tämä nainen haluaa.

Itse tulin pitkään hyvin toimeen mutta sitten en jaksanut enää huolehtia että perheemme eläisi aina tämän yhden tahdon mukaan kun hän tuli kylään. Sisko saattoi olla viikonkin yhtäkyytiä meillä ja sen aikaa miehen piti usein käyttää siskoaan milloin missäkin lomareissulla kaukauisemmilla sukulaisilla jne. Ja reissut tehtiin aina siskon haluamalla aikataululla... ja mies sitten valitti minulle kuinka tympääntynyt oli tilanteeseen mutta ei osannut sanoa siskolleen ei. Minä kerran sitten vähän pidin miehen puolia ( mielestäni ihan asiallisesti). Sen jälkeen oli vuoden mykkäkoulu. Vieläkin olemme hyvin varautuneesti tekemisissä. Mutta kaikkinensa elämä helpottui kun ei tartte enää arpoa milloin tehdään ruoka ja kuka syö kenenkin vieressä ettei kälylle tule paha mieli jne.

Eikä enää tarvi kuunnella kuinka karusti nämä muut "miniät" kohtelee suvun kultakimpalemiehiä. Eikä sillä että nuo miehet on suurin osa oikeasti tosi hyviä tyyppejä. Mutta kun kukaan ei mielestäni ole virheetön...

Tsemppiä ap. Itse suhtaudun tähän miehen siskoon nykyään varautuneen huvittuneesti. Olen sen tekemisissä minkä tarttee. Mutta en odota häneltä arvostusta ym koska tiedän että olen taatusti se jota haukutaan kun en tanssi enää hänen sääntöjensä mukaan. No miehen kanssa meillä menee hyvin joten en piittaa tästä henkilöstä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä vielä. Ensinnäkin kiitos vastauksista, olen saanut niistä ajattelun aihetta paljon. Lisäksi pitää kiittää koko palstaa, sillä ajatuksien purkaminen tänne auttoi enemmän kuin olisin voinut kuvitella. Taidan vastakin tulla tänne murheideni kanssa!

Kuten voitte kuvitella, olen tätä asiaa paljon kelannut, että mitä hittoa oikein tapahtui ja miksi. Ne muutamat täällä, jotka ovat puhuneet normaaleista perheistä ovat kyllä sikäli oikeassa, että olen minäkin pitänyt usein miehen perheen toimintaa jos en nyt outona niin jotain sinne päin.

Kuten sanottua, minulla on mielikuva, että he eivät ole kovin läheisiä, mutta nyt kun asiaa ajattelen, on todettava, että mieheni ei ole heidän kanssaan kovin läheinen. Varmaan muut keskenään pitävät enemmänkin yhteyttä.

Suurin syy tähän varmasti on mieheni luonne, hän on tullut äitiinsä, eli inhoaa kaikkia "virallisia ja pakollisia" juhlia, perinteitä, jne. Eikä hän osaa mitään kevytjuttelua eli vaikka soitella muuten vaan tms. Siksipä me emme esimerkiksi mitenkään erityisesti juhli jouluja tai synttäreitä tai muita. Aluksi tämä oli minulle vaikeaa, mutta iän karttuessa olen huomannut, että hitto, tässähän pääsee helpolla!

Toinen syy jota saatan ajatella on vähän surullisempi ja se on se, että olemme lapseton pari. Ehkä sen vuoksi meitä ei kutsutakaan moneen osiin juhlia, kuten siskojensa lasten ristiäiset, sillä ehkä meitä ei pidetä "oikeana perheenä".  Siskojen lapset ovat meille kyllä läheisiä ja käyvät meillä ja muuta, mutta perhetapahtumiin emme saa kutsua. Nyt nähtävästi sellaiseksi jo luettiin sitten vain lähipiirissä vietetyt synttäritkin. En tiedä.

Toisaalta lapsettomuus on hitsannut meitä yhteen ja siitä voi tulla kälyllä käsitys, että pompotan miestä ja hän tekee vain minun tahtoni mukaan. Ei tee, mutta kyllä tuemme toisiamme siinä missä pystymme ja osoitamme arvostusta, meillä kun ei ole kuin toisemme sitten sinä perheenä.

Loppukaneetiksi sanon vain heille, jotka ovat sitä mieltä, että olisi pitänyt mennä vaan välittämättä kälyn puheista, he ovat varmaan oikeassa. Mutta heiltä toivon ymmärrystä sille, että kaikki eivät siihen pysty. Ymmärrän itse nyt miten hyvä onkaan suomalainen sanonta märästä rätistä. Sen kun saa naamaansa, jotkut meistä vaan jähmettyvät ja ainut ajatus on, että pois ja pian.

Siis teitä ei kutsuta suvun ristiäisiin??!! Koska olette lapsettomia?? Aikamoista soopaa, siis suvun käytös! Millään tavalla ei ole normaalia jättää lapsen eno puolisoineen kutsumatta ristiäisiin. Ainoa hyväksyttävä syy tuollaiseen on, jos pariskunta on alkoholisteja, eivätkä pysty olemaan juhlissa selvinpäin. Tai ehkä silloin, jos kyse on jostain suurperhesuvusta, jossa enoja on 15 kpl ja ristiäisiä joka toinen viikko jollain perheellä.

Jätä ap omaan arvoonsa tuollaiset ihmiset, nehän on ihan kipeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun näitä aloituksia tulee, tulee tunne, että tahallaan jätetään kertomatta jotakin. Lyökää faktat tiskiin heti - keskustelu voi edetä, ettei tarvitse käydä läpi sivukaupalla mahdollisia faktalisäyksiä.

Voin sanoa, että omasta puolestani olisin mielelläni tehnyt niin, mutta kun ei voi tietää, mitä faktoja oikeastaan halutaankaan tietää. Eli lisäämäni faktat ovat olleet vastauksia kysymyksiin, joita minulle on esitetty.

Minulta tiukataan vastausta, miksi käly tai anoppi toimi siten kuin toimi ja vastineeksi kerrotaan, mitä omassa oikeassa elämässä kyllä tehtäisiin ja kuinka oma normaali perhe toimisi. Se on kyllä kiinnostavaa, ei siinä mitään, mutta ei minullekaan anna ihmettelyyni vastausta.

Kun siinä juuri nämä ovat kysymyksiä, johon en osaa antaa sen enemmän vastauksia kuin nämä "faktalisäykset", joiden toki ymmärrän olevan omaa, epätieteellistä spekulointiani. Mutta siitä juuri johtuu otsikossakin mainittu tunne itselläni, eli hämmennys. Ja sitä tulin tänne purkamaan,  ja tämä on kyllä auttanutkin, siitä kiitos ihan kaikille vastaajille!

Sinun täytyy olla valmis ottamaan vastaan myös muuta kuin päänsilittelyä.

Kuulostaa siltä että käly on joko mustia veljestään tai muuten hankala. Minä suhtautuisin jatkossa tuohon kälyyn niin että tervehtisin jos satutaan samaan aikaan samaan paikkaan. Mutta tietoisesti en hakeutuisi hänen lähelleen.

Anopille veisin tosiaan kukan ja pahoittelusi siitä että käytte vasta nyt. Jatkossa voit harkita kysyikö joskus anopilta tarvisiko jotain apua sinulta. Voitko vaikka tiskata / imuroida. Tämä siis jos käytte usein ja koet että se ei olisi kohtuuttoman iso vaiva silloin kun käyt siellä. Tämä siis siihen jos koet että jäät ulkopuoliseksi ja se sinua harmittaa. Jos et osallistu mihinkään yhteisiin tekemisiin anopilla niin herkästi tulee muille tunne että haluat jättäytyä ulkopuolelle muiden tekemisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun näitä aloituksia tulee, tulee tunne, että tahallaan jätetään kertomatta jotakin. Lyökää faktat tiskiin heti - keskustelu voi edetä, ettei tarvitse käydä läpi sivukaupalla mahdollisia faktalisäyksiä.

Voin sanoa, että omasta puolestani olisin mielelläni tehnyt niin, mutta kun ei voi tietää, mitä faktoja oikeastaan halutaankaan tietää. Eli lisäämäni faktat ovat olleet vastauksia kysymyksiin, joita minulle on esitetty.

Minulta tiukataan vastausta, miksi käly tai anoppi toimi siten kuin toimi ja vastineeksi kerrotaan, mitä omassa oikeassa elämässä kyllä tehtäisiin ja kuinka oma normaali perhe toimisi. Se on kyllä kiinnostavaa, ei siinä mitään, mutta ei minullekaan anna ihmettelyyni vastausta.

Kun siinä juuri nämä ovat kysymyksiä, johon en osaa antaa sen enemmän vastauksia kuin nämä "faktalisäykset", joiden toki ymmärrän olevan omaa, epätieteellistä spekulointiani. Mutta siitä juuri johtuu otsikossakin mainittu tunne itselläni, eli hämmennys. Ja sitä tulin tänne purkamaan,  ja tämä on kyllä auttanutkin, siitä kiitos ihan kaikille vastaajille!

Sinun täytyy olla valmis ottamaan vastaan myös muuta kuin päänsilittelyä.

Toki olenkin. Yritin sinullekin (sikäli kuin vastaan samalle kirjoittajalle) selittää, miksi et heti ensimmäisessä viestissä saanut faktoja, joita keskusteluusi tarvitset. Itse tosin olen taipuvainen ajattelemaan, että keskustelu vaatii juuri sitä, että toinen kertoo/sanoo jotain, mistä herää kysymyksiä, mistä keskustelu sitten jatkuu. Ei se mielestäni oikein siten etene, että ladataan "faktat pöytään", koska mitäs niistä enää sitten juttelemista on.

Sille en voi mitään, että nämä mielestäni oudot "jospa juttu nyt kuitenkin  oli niin" arvelut, jotka ovat aivan ristiriidassa sen kanssa, mitä olen jo kertonut, alkavat vähän rasittamaan, kuten niihin vastailukin. Mutta kun ketjun on avannut on mielestäni vastuussa myös vastailemaan.

Sen jälkeen kun kuulee avioerosta täysin kaksi erilaista kertomusta, en enää peukuta sitä, joka ensin ehtii kertomaan ""totuuden"".

Sen pitäisi kaikki tietää, että myös ap:n elämässä voi olla mustia käytöskukkasia, jonka takia käännytettiin ovelta.

Olen pahoillani, mutta näin se usein menee. Ymmärrän pahan mielen, mutta elämänkokemus antaa ymmärtää toisen puolen totuuden.

Miehen sisko/t, kertokaa miksi näin tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että käly on joko mustia veljestään tai muuten hankala. Minä suhtautuisin jatkossa tuohon kälyyn niin että tervehtisin jos satutaan samaan aikaan samaan paikkaan. Mutta tietoisesti en hakeutuisi hänen lähelleen.

Anopille veisin tosiaan kukan ja pahoittelusi siitä että käytte vasta nyt. Jatkossa voit harkita kysyikö joskus anopilta tarvisiko jotain apua sinulta. Voitko vaikka tiskata / imuroida. Tämä siis jos käytte usein ja koet että se ei olisi kohtuuttoman iso vaiva silloin kun käyt siellä. Tämä siis siihen jos koet että jäät ulkopuoliseksi ja se sinua harmittaa. Jos et osallistu mihinkään yhteisiin tekemisiin anopilla niin herkästi tulee muille tunne että haluat jättäytyä ulkopuolelle muiden tekemisistä.

Huokaus. Kuten sanoin, tapaamme muutaman kerran vuodessa pidempään, viikoittain siten (jos olen mukana, en läheskään joka kerta ole) kun mies vie anopin kauppaan. Että en oikein usko, että kyseeseen tulee se, että olisin ylenmäärin vaivaksi. Kuten ei sekään, että anoppi edes olisi halunnut minun jäävän pois.

Tämä muuten taitaa olla viimeinen vastaus, jonka jaksan kirjoittaa arvailuihin, joista huomaa, että mitään, mitä olen oikeasti kirjoittanut, ei ole luettu.

ap

No ei minun mieheni ainakaan ole sellainen tossu että sisko määräisi mitä saa tehdä ja mitä ei.

Itse olisin varmaan mennyt ihan lukkoon aluksi tuollaisessa tilanteessa mutta mieheni olisi vähät välittänyt siskon puheista ja olisimme menneet onnittelemaa anoppia/miehen äitiä. Jos anoppi olisi käskenyt pois niin sitten toki olisimme lähteneet ja ikinä ei olisi siihen taloon enää astuttu. Ei tupata jos ei tykätä.

Mieheni isän vaimo ei hyväksy minua ja minä en ole häntä tavannut pian 30 vuoteen. Ei kiinnosta tuollaiset negatiiviset ihmiset jotka haluaa kylvää pahaa mieltä ja hämmennystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että käly on joko mustia veljestään tai muuten hankala. Minä suhtautuisin jatkossa tuohon kälyyn niin että tervehtisin jos satutaan samaan aikaan samaan paikkaan. Mutta tietoisesti en hakeutuisi hänen lähelleen.

Anopille veisin tosiaan kukan ja pahoittelusi siitä että käytte vasta nyt. Jatkossa voit harkita kysyikö joskus anopilta tarvisiko jotain apua sinulta. Voitko vaikka tiskata / imuroida. Tämä siis jos käytte usein ja koet että se ei olisi kohtuuttoman iso vaiva silloin kun käyt siellä. Tämä siis siihen jos koet että jäät ulkopuoliseksi ja se sinua harmittaa. Jos et osallistu mihinkään yhteisiin tekemisiin anopilla niin herkästi tulee muille tunne että haluat jättäytyä ulkopuolelle muiden tekemisistä.

Huokaus. Kuten sanoin, tapaamme muutaman kerran vuodessa pidempään, viikoittain siten (jos olen mukana, en läheskään joka kerta ole) kun mies vie anopin kauppaan. Että en oikein usko, että kyseeseen tulee se, että olisin ylenmäärin vaivaksi. Kuten ei sekään, että anoppi edes olisi halunnut minun jäävän pois.

Tämä muuten taitaa olla viimeinen vastaus, jonka jaksan kirjoittaa arvailuihin, joista huomaa, että mitään, mitä olen oikeasti kirjoittanut, ei ole luettu.

ap

Huoh. Olen tuo jolle vastasit ja ilmeisesti kirjoitin huonosti kun ymmärsit asian aivan eri tavalla mitä tarkoitin. Ja yllättäen luin muuten kokoketjun ennen vastaamistani.

Olin vain hieman yllättynyt siitä että heti ensimmäisessä viestissäsi kerroit että et ole 30 vuoden aikana tarjoutunut "huushollaamaan". Minä autan äitiäni synttäreidensä järjestämisessä. Mutta niin myös kaksi miniäänsä auttaa. Leipoivat äidin synttäreille jne. Sovitaan yhdessä mitä kukakin tekee niin kellekään ei tule kohtuuttoman raskaaksi leipomiset ym. Ja ei ole ollut edes isoista synttäreistä kyse. Toki kolmannen veljen vaimo ei juurikaan osallistu. Mutta hän on muutenkin jäänyt vähän ulkopuolelle meidän suvusta. Viettävät aina juhlapyhät tämän naisen suvun kanssa jne.

Itse kysyn anopilta viikoittain onko jotain mitä tarttis tehdä. Maksan anopin laskuja (anopin tililtä), käyn kaupassa, imuroin, vien valmista ruokaa tarvittaessa jne. Toisaalta anoppi leipoo mielellään meille ja auttaa lasten hoidossa silloin kun on kunnossa.

Monesti se yhdessä tekeminen lähentää. Siksi koetin vinkata siitä mahdollisuudesta enkä sen takia että olisit vaivaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että käly on joko mustia veljestään tai muuten hankala. Minä suhtautuisin jatkossa tuohon kälyyn niin että tervehtisin jos satutaan samaan aikaan samaan paikkaan. Mutta tietoisesti en hakeutuisi hänen lähelleen.

Anopille veisin tosiaan kukan ja pahoittelusi siitä että käytte vasta nyt. Jatkossa voit harkita kysyikö joskus anopilta tarvisiko jotain apua sinulta. Voitko vaikka tiskata / imuroida. Tämä siis jos käytte usein ja koet että se ei olisi kohtuuttoman iso vaiva silloin kun käyt siellä. Tämä siis siihen jos koet että jäät ulkopuoliseksi ja se sinua harmittaa. Jos et osallistu mihinkään yhteisiin tekemisiin anopilla niin herkästi tulee muille tunne että haluat jättäytyä ulkopuolelle muiden tekemisistä.

Huokaus. Kuten sanoin, tapaamme muutaman kerran vuodessa pidempään, viikoittain siten (jos olen mukana, en läheskään joka kerta ole) kun mies vie anopin kauppaan. Että en oikein usko, että kyseeseen tulee se, että olisin ylenmäärin vaivaksi. Kuten ei sekään, että anoppi edes olisi halunnut minun jäävän pois.

Tämä muuten taitaa olla viimeinen vastaus, jonka jaksan kirjoittaa arvailuihin, joista huomaa, että mitään, mitä olen oikeasti kirjoittanut, ei ole luettu.

ap

Huoh. Olen tuo jolle vastasit ja ilmeisesti kirjoitin huonosti kun ymmärsit asian aivan eri tavalla mitä tarkoitin. Ja yllättäen luin muuten kokoketjun ennen vastaamistani.

Olin vain hieman yllättynyt siitä että heti ensimmäisessä viestissäsi kerroit että et ole 30 vuoden aikana tarjoutunut "huushollaamaan". Minä autan äitiäni synttäreidensä järjestämisessä. Mutta niin myös kaksi miniäänsä auttaa. Leipoivat äidin synttäreille jne. Sovitaan yhdessä mitä kukakin tekee niin kellekään ei tule kohtuuttoman raskaaksi leipomiset ym. Ja ei ole ollut edes isoista synttäreistä kyse. Toki kolmannen veljen vaimo ei juurikaan osallistu. Mutta hän on muutenkin jäänyt vähän ulkopuolelle meidän suvusta. Viettävät aina juhlapyhät tämän naisen suvun kanssa jne.

Itse kysyn anopilta viikoittain onko jotain mitä tarttis tehdä. Maksan anopin laskuja (anopin tililtä), käyn kaupassa, imuroin, vien valmista ruokaa tarvittaessa jne. Toisaalta anoppi leipoo mielellään meille ja auttaa lasten hoidossa silloin kun on kunnossa.

Monesti se yhdessä tekeminen lähentää. Siksi koetin vinkata siitä mahdollisuudesta enkä sen takia että olisit vaivaksi.

Joo vähän turhan kärkevä vastaus multa. Mutta kuten sanoin, juhlat todella varmaan ovat olleet pienimuotoiset, ei sellaiset, johon leivottaisiin päivätolkulla. Kuten olen sanonut, anoppi on sellainen ihminen, että ei varmaan perustaisi edes niistä kakkukahveista, mutta suostui, kun pyöreät kerran on.

Ja kuten sanoin, miehen suku ei tunnu kovin läheiseltä edes keskenään. Anoppi saisi hermoromahduksen, jos yrittäisinkään ängetä sinne yhtään enempää kuin niiden kauppareissujen verran. Hän ja poikansa ovat erittäin samanlaisia: yksityisyys on tärkeää, omat asiat hoidetaan itse, jne. Tapa, joka kieltämättä on aina vähän minuakin oudoksuttanut, mutta he vain ovat luonteeltaan sellaisia.

Mutta joo, tajuan mitä sanot, mutta en oikein usko, että tuossa on syy. Tuskin nimittäin teistä kuitenkaan kukaan sanoisi tuolla vähän syrjemmässä olevalle, että ei ole sisäpiirissä eikä näin ollen kutsuttu, kun anopin synttäreille tulevat?

Vierailija kirjoitti:

No ei minun mieheni ainakaan ole sellainen tossu että sisko määräisi mitä saa tehdä ja mitä ei.

Itse olisin varmaan mennyt ihan lukkoon aluksi tuollaisessa tilanteessa mutta mieheni olisi vähät välittänyt siskon puheista ja olisimme menneet onnittelemaa anoppia/miehen äitiä. Jos anoppi olisi käskenyt pois niin sitten toki olisimme lähteneet ja ikinä ei olisi siihen taloon enää astuttu. Ei tupata jos ei tykätä.

Mieheni isän vaimo ei hyväksy minua ja minä en ole häntä tavannut pian 30 vuoteen. Ei kiinnosta tuollaiset negatiiviset ihmiset jotka haluaa kylvää pahaa mieltä ja hämmennystä.

En itse näe, että tilanteessa sisko määräisi mitä saa tehdä. Näen sen niin, että minä halusin pois ja heti ja mieheni lähti mukaani kyselemättä. Kuinkahan monta kertaa täytyy toistaa, että minulle tilanne oli sellainen, että menin niin...en löydä enempää sanoja, mitä olen käyttänyt, että muuta vaihtoehtoa siis minulle ei ollut kuin kääntyä ja lähteä kotiin. Minusta ei olisi ollut kävelemään sisälle onnittelemaan. Miehelle sanoin, että mene sinä vaan, mutta se taas ei ollut hänelle vaihtoehto. Tossuna en häntä pidä sen vuoksi, että hän epäröimättä ja kyselemättä toimi tilanteessa juuri sen mukaan, mitä minä aion tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No hyvä että juttu selvisi ja anoppiin välit säilyi.

Sinun ei tarvitse ap asialla enää päätäsi vaivata, nytpä tiedät jättää miehen siskon omaan arvoonsa tulevaisuudessa. Itsensähän käly tuossa vain nolasi, vieläpä äitinsä syntymäpäivillä.

Kuka tyyppi kääntyy normaalissa perheessä ovelta, kun on menossa äitinsä syntymäpäiville? Sanoi sisko ihan mitä tahansa? Lähinnä näin voisi käydä kovin alkoholisoituneen kännisen pariskunnan yrittäessä paikalle.

Ihan normaali ihminen kyllä yllättyy, jos saa yhtäkkiä vastaansa jonkun ikävän ja töykeän kommentin. Normaaleissa perheissä kun puhutaan toisille ystävällisesti ja normaalisti. Jos teidän perheessä huudetaan törkeyksiä arkena ja pyhänä ja osaat olla välittämättä siitä, kun on niin arkipäiväistä, niin se ei tarkoita että muut ihmiset eivät törkeyksistä hämmentyisi ja menisi lukkoon.

Ap, onko tilanne selvinnyt millään lailla?

Kälysi on tainnut alkaa aivopestä äitiään vähitellen. Voisin kuvitella lopulta seuraavanlaisen skenaarion: Kun anopista aika jättää ja on perunkirjoituksen ja perinnönjaon aika, niin te jäätte mopen osalle, kun tytär on kahminut jo enimmät itselleen. Näitähän on, valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä vielä. Ensinnäkin kiitos vastauksista, olen saanut niistä ajattelun aihetta paljon. Lisäksi pitää kiittää koko palstaa, sillä ajatuksien purkaminen tänne auttoi enemmän kuin olisin voinut kuvitella. Taidan vastakin tulla tänne murheideni kanssa!

Kuten voitte kuvitella, olen tätä asiaa paljon kelannut, että mitä hittoa oikein tapahtui ja miksi. Ne muutamat täällä, jotka ovat puhuneet normaaleista perheistä ovat kyllä sikäli oikeassa, että olen minäkin pitänyt usein miehen perheen toimintaa jos en nyt outona niin jotain sinne päin.

Kuten sanottua, minulla on mielikuva, että he eivät ole kovin läheisiä, mutta nyt kun asiaa ajattelen, on todettava, että mieheni ei ole heidän kanssaan kovin läheinen. Varmaan muut keskenään pitävät enemmänkin yhteyttä.

Suurin syy tähän varmasti on mieheni luonne, hän on tullut äitiinsä, eli inhoaa kaikkia "virallisia ja pakollisia" juhlia, perinteitä, jne. Eikä hän osaa mitään kevytjuttelua eli vaikka soitella muuten vaan tms. Siksipä me emme esimerkiksi mitenkään erityisesti juhli jouluja tai synttäreitä tai muita. Aluksi tämä oli minulle vaikeaa, mutta iän karttuessa olen huomannut, että hitto, tässähän pääsee helpolla!

Toinen syy jota saatan ajatella on vähän surullisempi ja se on se, että olemme lapseton pari. Ehkä sen vuoksi meitä ei kutsutakaan moneen osiin juhlia, kuten siskojensa lasten ristiäiset, sillä ehkä meitä ei pidetä "oikeana perheenä".  Siskojen lapset ovat meille kyllä läheisiä ja käyvät meillä ja muuta, mutta perhetapahtumiin emme saa kutsua. Nyt nähtävästi sellaiseksi jo luettiin sitten vain lähipiirissä vietetyt synttäritkin. En tiedä.

Toisaalta lapsettomuus on hitsannut meitä yhteen ja siitä voi tulla kälyllä käsitys, että pompotan miestä ja hän tekee vain minun tahtoni mukaan. Ei tee, mutta kyllä tuemme toisiamme siinä missä pystymme ja osoitamme arvostusta, meillä kun ei ole kuin toisemme sitten sinä perheenä.

Loppukaneetiksi sanon vain heille, jotka ovat sitä mieltä, että olisi pitänyt mennä vaan välittämättä kälyn puheista, he ovat varmaan oikeassa. Mutta heiltä toivon ymmärrystä sille, että kaikki eivät siihen pysty. Ymmärrän itse nyt miten hyvä onkaan suomalainen sanonta märästä rätistä. Sen kun saa naamaansa, jotkut meistä vaan jähmettyvät ja ainut ajatus on, että pois ja pian.

Siis teitä ei kutsuta suvun ristiäisiin??!! Koska olette lapsettomia?? Aikamoista soopaa, siis suvun käytös! Millään tavalla ei ole normaalia jättää lapsen eno puolisoineen kutsumatta ristiäisiin. Ainoa hyväksyttävä syy tuollaiseen on, jos pariskunta on alkoholisteja, eivätkä pysty olemaan juhlissa selvinpäin. Tai ehkä silloin, jos kyse on jostain suurperhesuvusta, jossa enoja on 15 kpl ja ristiäisiä joka toinen viikko jollain perheellä.

Jätä ap omaan arvoonsa tuollaiset ihmiset, nehän on ihan kipeitä.

Nono, nyt näin ihan sivusta sanoisin, että ei ole todella mikään automaattioletus kutsua vanhempien sisaruksia ristiäisiin. Jotkut haluavat pitää niin pienimuotoisen tilaisuuden, että vain isovanhemmat ja kummit ovat paikalla - johan siinä on kohtalainen porukka kahvitettavaksi. Tämä yleisesti sanottuna. Ap:n tapauksessa tietenkin, jos yksi sisarus on ainoa jota ei kutsuta, vaikka kaikki muut kutsutaan, onhan se huonotapaista.

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä vielä. Ensinnäkin kiitos vastauksista, olen saanut niistä ajattelun aihetta paljon. Lisäksi pitää kiittää koko palstaa, sillä ajatuksien purkaminen tänne auttoi enemmän kuin olisin voinut kuvitella. Taidan vastakin tulla tänne murheideni kanssa!

Kuten voitte kuvitella, olen tätä asiaa paljon kelannut, että mitä hittoa oikein tapahtui ja miksi. Ne muutamat täällä, jotka ovat puhuneet normaaleista perheistä ovat kyllä sikäli oikeassa, että olen minäkin pitänyt usein miehen perheen toimintaa jos en nyt outona niin jotain sinne päin.

Kuten sanottua, minulla on mielikuva, että he eivät ole kovin läheisiä, mutta nyt kun asiaa ajattelen, on todettava, että mieheni ei ole heidän kanssaan kovin läheinen. Varmaan muut keskenään pitävät enemmänkin yhteyttä.

Suurin syy tähän varmasti on mieheni luonne, hän on tullut äitiinsä, eli inhoaa kaikkia "virallisia ja pakollisia" juhlia, perinteitä, jne. Eikä hän osaa mitään kevytjuttelua eli vaikka soitella muuten vaan tms. Siksipä me emme esimerkiksi mitenkään erityisesti juhli jouluja tai synttäreitä tai muita. Aluksi tämä oli minulle vaikeaa, mutta iän karttuessa olen huomannut, että hitto, tässähän pääsee helpolla!

Toinen syy jota saatan ajatella on vähän surullisempi ja se on se, että olemme lapseton pari. Ehkä sen vuoksi meitä ei kutsutakaan moneen osiin juhlia, kuten siskojensa lasten ristiäiset, sillä ehkä meitä ei pidetä "oikeana perheenä".  Siskojen lapset ovat meille kyllä läheisiä ja käyvät meillä ja muuta, mutta perhetapahtumiin emme saa kutsua. Nyt nähtävästi sellaiseksi jo luettiin sitten vain lähipiirissä vietetyt synttäritkin. En tiedä.

Toisaalta lapsettomuus on hitsannut meitä yhteen ja siitä voi tulla kälyllä käsitys, että pompotan miestä ja hän tekee vain minun tahtoni mukaan. Ei tee, mutta kyllä tuemme toisiamme siinä missä pystymme ja osoitamme arvostusta, meillä kun ei ole kuin toisemme sitten sinä perheenä.

Loppukaneetiksi sanon vain heille, jotka ovat sitä mieltä, että olisi pitänyt mennä vaan välittämättä kälyn puheista, he ovat varmaan oikeassa. Mutta heiltä toivon ymmärrystä sille, että kaikki eivät siihen pysty. Ymmärrän itse nyt miten hyvä onkaan suomalainen sanonta märästä rätistä. Sen kun saa naamaansa, jotkut meistä vaan jähmettyvät ja ainut ajatus on, että pois ja pian.

Siis teitä ei kutsuta suvun ristiäisiin??!! Koska olette lapsettomia?? Aikamoista soopaa, siis suvun käytös! Millään tavalla ei ole normaalia jättää lapsen eno puolisoineen kutsumatta ristiäisiin. Ainoa hyväksyttävä syy tuollaiseen on, jos pariskunta on alkoholisteja, eivätkä pysty olemaan juhlissa selvinpäin. Tai ehkä silloin, jos kyse on jostain suurperhesuvusta, jossa enoja on 15 kpl ja ristiäisiä joka toinen viikko jollain perheellä.

Jätä ap omaan arvoonsa tuollaiset ihmiset, nehän on ihan kipeitä.

Nono, nyt näin ihan sivusta sanoisin, että ei ole todella mikään automaattioletus kutsua vanhempien sisaruksia ristiäisiin. Jotkut haluavat pitää niin pienimuotoisen tilaisuuden, että vain isovanhemmat ja kummit ovat paikalla - johan siinä on kohtalainen porukka kahvitettavaksi. Tämä yleisesti sanottuna. Ap:n tapauksessa tietenkin, jos yksi sisarus on ainoa jota ei kutsuta, vaikka kaikki muut kutsutaan, onhan se huonotapaista.

Ehkä olin epäselvä, mutta siis kyse on jo siskojen lasten ristiäisistä, että en ole sinne oikein itsekään kutsua odottanut, mutta nyt kun tilanne onkin tämä, aloin sitäkin jo kelata, että onko siinä joku viesti. Sisaruksia on siis kolme, kaksi muuta ovat vanhempia, mies on ns. iltatähti, ja tosiaan kyllä siskot ovat olleet molemmat lapsiensa lasten ristiäisissä, mutta meitä ei ole kutsuttu.

Vainoharhaahan se varmaan on tätäkin miettiä, mutta tuli nyt sekin mieleen tässä kaiken keskellä.

ap