Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hämmennys - Anopin synttärit
16.05.2018 |
Nyt olen ihmeissäni. Anoppi täytti pyöreitä ja kun miehen kanssa menimme sinne, miehen sisko sanoi eteisessä, että nämä juhlat ovat vain lähiperheelle. Olen tähän saakka kuvitellut siihen kuuluvani, meillä kun on yhteistä elämää takana jo melkein 30 v. Olemme viettäneet juhlia ennenkin, jouluna ja muina juhlapyhinä vierailtu toistemme luona. Mutta nyt sain lähtöpassit ovella.
Onhan siinä aina pientä kyräilyä ollut, aloimme seurustelemaan tosi nuorina, niin tietysti kaikilla oli vähän semmoinen eihän tosta mitään vakavaa tule, varmaan, mutta luulisi nyt vuosikymmenien varrella ainakin sen ajatuksen hävinneen. Mielestäni olemme tulleet aina ihan ok toimeen. Emme tapaile usein, joten en kai ole voinut mitään erityistä sanoa tai siten loukatakaan.
Mies lähti mukaani, vaikka sanoin, että mene sinä nyt, on äitis synttärit, mutta hän sanoi, että ei koe kuuluvansa lähipiiriin. Kotona sitten kyllä tuli itku, niin harmitti ja en voi tajuta, mitä hittoa oikein tapahtui.
Asiasta on nyt pari päivää ja mietin, miten tästä eteenpäin. En ainakaan tunne halua keltään mitään kysellä, kai ottavat yhteyttä, jos asiaa on. Mies on yleensä käyttänyt äitiään kerran viikossa kaupassa, en tiedä, minä päivänä menevät, mutta kai tämä asia silloin väkisin esille nousee.
Ihme juttu.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyvä että juttu selvisi ja anoppiin välit säilyi.
Sinun ei tarvitse ap asialla enää päätäsi vaivata, nytpä tiedät jättää miehen siskon omaan arvoonsa tulevaisuudessa. Itsensähän käly tuossa vain nolasi, vieläpä äitinsä syntymäpäivillä.Kuka tyyppi kääntyy normaalissa perheessä ovelta, kun on menossa äitinsä syntymäpäiville? Sanoi sisko ihan mitä tahansa? Lähinnä näin voisi käydä kovin alkoholisoituneen kännisen pariskunnan yrittäessä paikalle.
Niin, olen nyt täällä muutamalta kuullut, että en elä oikeaa elämää ja sinulta nyt vielä, että en ole normaali. Olen ihminen, joka häkeltyessään poistuu paikalta, ei käy riitelemään ja myönnän, että loukkaannuin niin, että tämä mainostamasi normaali käytös, eli mennä vaan juhliin, jossa ovella on kerrottu, että et ole tervetullut, ei tullut mieleenikään. Istua tönöttää siellä tietäen, että jonkun lähisukulaisen mielestä minä en kuulu tänne. Miehen asia oli päättää puolestaan ja hän päätti lähteä minun kanssani.
Sinulta ehkä onnistuu ehkä, ole onnellinen rohkeudestasi tai minä sitä pidätkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämä on provo niin 95% tämän palstan jutuista on sitä varmasti.
Sukulaiset ovat usein syvältä,muistelkaapa niitä sukujoulu keskusteluja ,joita täälläkin on käyty.
Ap mukava,että asiat anopin kanssa ovat ok.Käly kömpiköön koloonsa.
Ap tässä vielä. Ensinnäkin kiitos vastauksista, olen saanut niistä ajattelun aihetta paljon. Lisäksi pitää kiittää koko palstaa, sillä ajatuksien purkaminen tänne auttoi enemmän kuin olisin voinut kuvitella. Taidan vastakin tulla tänne murheideni kanssa!
Kuten voitte kuvitella, olen tätä asiaa paljon kelannut, että mitä hittoa oikein tapahtui ja miksi. Ne muutamat täällä, jotka ovat puhuneet normaaleista perheistä ovat kyllä sikäli oikeassa, että olen minäkin pitänyt usein miehen perheen toimintaa jos en nyt outona niin jotain sinne päin.
Kuten sanottua, minulla on mielikuva, että he eivät ole kovin läheisiä, mutta nyt kun asiaa ajattelen, on todettava, että mieheni ei ole heidän kanssaan kovin läheinen. Varmaan muut keskenään pitävät enemmänkin yhteyttä.
Suurin syy tähän varmasti on mieheni luonne, hän on tullut äitiinsä, eli inhoaa kaikkia "virallisia ja pakollisia" juhlia, perinteitä, jne. Eikä hän osaa mitään kevytjuttelua eli vaikka soitella muuten vaan tms. Siksipä me emme esimerkiksi mitenkään erityisesti juhli jouluja tai synttäreitä tai muita. Aluksi tämä oli minulle vaikeaa, mutta iän karttuessa olen huomannut, että hitto, tässähän pääsee helpolla!
Toinen syy jota saatan ajatella on vähän surullisempi ja se on se, että olemme lapseton pari. Ehkä sen vuoksi meitä ei kutsutakaan moneen osiin juhlia, kuten siskojensa lasten ristiäiset, sillä ehkä meitä ei pidetä "oikeana perheenä". Siskojen lapset ovat meille kyllä läheisiä ja käyvät meillä ja muuta, mutta perhetapahtumiin emme saa kutsua. Nyt nähtävästi sellaiseksi jo luettiin sitten vain lähipiirissä vietetyt synttäritkin. En tiedä.
Toisaalta lapsettomuus on hitsannut meitä yhteen ja siitä voi tulla kälyllä käsitys, että pompotan miestä ja hän tekee vain minun tahtoni mukaan. Ei tee, mutta kyllä tuemme toisiamme siinä missä pystymme ja osoitamme arvostusta, meillä kun ei ole kuin toisemme sitten sinä perheenä.
Loppukaneetiksi sanon vain heille, jotka ovat sitä mieltä, että olisi pitänyt mennä vaan välittämättä kälyn puheista, he ovat varmaan oikeassa. Mutta heiltä toivon ymmärrystä sille, että kaikki eivät siihen pysty. Ymmärrän itse nyt miten hyvä onkaan suomalainen sanonta märästä rätistä. Sen kun saa naamaansa, jotkut meistä vaan jähmettyvät ja ainut ajatus on, että pois ja pian.
Nuo provojen huutelijat taitaa olla aikasurullisia tapauksia. Hirveästi ei vissiin ihmisiä elämässään ole, kun kerta tällaisetkin tarinat "selkeitä provoja".
Ystävällä oli anoppinsa ja kälyjensä kanssa todella kireät välit monta vuotta. Tai siis niin, ettei häntä hyväksytty. Ystävän mies varakkaasta perheestä, ystävä taas ei ja tämähän riitti syyksi.
Esimerkkinä esim. ystävä kutsuttiin miehensä kanssa jouluaattona anoppilaan syömään. Pöydän ääreen päästyään ystävä huomasi, että hänelle ei ollut paikkaa katettuna pöydästä, muille siis oli. Tästä mainittua sai kuulema anopiltaan ylimielisen hymyn ja maininnan, että eipä sitä vähemmän tärkeitä juttuja tahdo muistaa 😑
Kiusa se on pienikin kiusa.
Ja tuo kohtelu jatkui siihen asti, kunnes ystävä sai miehensä kanssa ekan lapsensa, samalla myös ystävän anopin eka lapsenlapsi. Sitten oltiinkin jatkossa mielinkielin, liekö tajunnut että läheiset välit lapsenlapsiin yleensä edellyttävät asiallisia välejä lapsenlasten vanhempiin.
Mutta näitähän on, joten en todellakaan pidä ap:n tarinaa epäuskottavana.
Moni on neuvonut, että ap:n olisi pitänyt vain kävellä sisään ja niin kuka tahansa oikeasti olisi tehnyt. Mietin tilannetta omalle kohdalle ja täytyy kyllä sanoa, että en usko, että itselläni riittäisi pokka mennä anopin tms juhliin, jos joku muu sukulainen ovella ilmoittaa, etten ole tervetullut.
Ehkä sitten olen itse vässykkä, mutta mielestäni tilanne olisi kyllä niin epämiellyttävä, ettei paljon juhlamieltä enää olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä anoppi tuohon sanoi kun poikansakaan ei tullut juhliin? Oliko se muka anopin tahto, ettei sinua ole kutsuttu, vai pelkkää siskon kotkotusta? Eikö anoppi soitellut tai kysellyt perään /pahoitellut tilannetta?
Miehen pitäisi kyllä nyt soittaa äidilleen ja puhua asiat halki. Ja ei missään nimessä kannata lähteä käyttämään kaupassa, ennen kuin asiat on selvitetty. Eiköhän se sisko voi käyttää kaupassa.
Ei jaksais näin paskoja provoja heti aamusta -1000/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitä anoppi tuohon sanoi kun poikansakaan ei tullut juhliin? Oliko se muka anopin tahto, ettei sinua ole kutsuttu, vai pelkkää siskon kotkotusta? Eikö anoppi soitellut tai kysellyt perään /pahoitellut tilannetta?
Miehen pitäisi kyllä nyt soittaa äidilleen ja puhua asiat halki. Ja ei missään nimessä kannata lähteä käyttämään kaupassa, ennen kuin asiat on selvitetty. Eiköhän se sisko voi käyttää kaupassa.
Ap on kyllä selittänyt koko jutun ihan tuossa pari kolme viestiä ylempänä nyt kun asia on selvinnyt. Lukee sieltä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyvä että juttu selvisi ja anoppiin välit säilyi.
Sinun ei tarvitse ap asialla enää päätäsi vaivata, nytpä tiedät jättää miehen siskon omaan arvoonsa tulevaisuudessa. Itsensähän käly tuossa vain nolasi, vieläpä äitinsä syntymäpäivillä.Kuka tyyppi kääntyy normaalissa perheessä ovelta, kun on menossa äitinsä syntymäpäiville? Sanoi sisko ihan mitä tahansa? Lähinnä näin voisi käydä kovin alkoholisoituneen kännisen pariskunnan yrittäessä paikalle.
Kyllä minäkin kääntyisin, jos kuulisin ovella että en ole tervetullut. En kai väkisin menisi juhliin, mihin ei haluta. Se olisi kiusallista ja noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän tämän sillätavalla, että oli äidit ja tytöt -juhla. Juhla oli epävirallinen, ei kasikymppiset, vaan hauska sisäpiirin kahvituokio.
Äidit ja tyttäret (heidän miehet) voivat olla vapaampia kun miniät eivät tule. Se on toisinaan näin. Joskus ei vain haluta kankeuttajia kivaan hetkeen. Kyse on myös luonne-eroista. Ehkäpä ap ymmärrät tämän oman äitisi kautta ja hänen muiden naimisissaolevien lasten kautta.
Me lopulta veimme äidin pois aina äitienpäiväksi, kun se meni siihen, että me naimattomat tyttäret pidimme koko päivän pitopalvelua kun viisi veljeä vaimoineen ja lapsineen kävivät onnittelemassa 'mummoa'.
Käsitän, että miehesi asuu lähellä ja hän käyttää äitiään kaupassa - ei tämän kauniin palvelun purkamiselle ole perusteita.
Aina ei tarvitse mennä paikanpäälle. Olisi ollut hienoa lähettää kukkakaupan kautta kimppu kauniita leikkokukkia miehen äidille. Joskus tuntuu siltä, että mennään sieltä missä aita on halvin. Mennään ite, ikäänkuin halutaan vastinetta poistolava-krysanteemille, joka on mukana. En sano että ap olisi tässä teamissa, mutta kokemusta on tällaisesta aivan liikaakin.
Erittäin hyvää käytöstä on kysyä aina voiko tulla. Ei soittamalla, vaan tekstiviestillä joltakin joka on paikanpäällä. Soittoon joutuu aina reagoimaan heti, ja minun on ainakin vaikea sanoa Eeh, elkää tulko, slammmm ☎️.
Vierailija kirjoitti:
Moni on neuvonut, että ap:n olisi pitänyt vain kävellä sisään ja niin kuka tahansa oikeasti olisi tehnyt. Mietin tilannetta omalle kohdalle ja täytyy kyllä sanoa, että en usko, että itselläni riittäisi pokka mennä anopin tms juhliin, jos joku muu sukulainen ovella ilmoittaa, etten ole tervetullut.
Ehkä sitten olen itse vässykkä, mutta mielestäni tilanne olisi kyllä niin epämiellyttävä, ettei paljon juhlamieltä enää olisi.
Nimen omaan. Minäkin kyllä kääntyisin, jos heti ovella sanotaan etten ole tervetullut. Kai olettaisin sen olevan myös anopin tahto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän tämän sillätavalla, että oli äidit ja tytöt -juhla. Juhla oli epävirallinen, ei kasikymppiset, vaan hauska sisäpiirin kahvituokio.
Äidit ja tyttäret (heidän miehet) voivat olla vapaampia kun miniät eivät tule. Se on toisinaan näin. Joskus ei vain haluta kankeuttajia kivaan hetkeen. Kyse on myös luonne-eroista. Ehkäpä ap ymmärrät tämän oman äitisi kautta ja hänen muiden naimisissaolevien lasten kautta.
Me lopulta veimme äidin pois aina äitienpäiväksi, kun se meni siihen, että me naimattomat tyttäret pidimme koko päivän pitopalvelua kun viisi veljeä vaimoineen ja lapsineen kävivät onnittelemassa 'mummoa'.Käsitän, että miehesi asuu lähellä ja hän käyttää äitiään kaupassa - ei tämän kauniin palvelun purkamiselle ole perusteita.
Aina ei tarvitse mennä paikanpäälle. Olisi ollut hienoa lähettää kukkakaupan kautta kimppu kauniita leikkokukkia miehen äidille. Joskus tuntuu siltä, että mennään sieltä missä aita on halvin. Mennään ite, ikäänkuin halutaan vastinetta poistolava-krysanteemille, joka on mukana. En sano että ap olisi tässä teamissa, mutta kokemusta on tällaisesta aivan liikaakin.
Erittäin hyvää käytöstä on kysyä aina voiko tulla. Ei soittamalla, vaan tekstiviestillä joltakin joka on paikanpäällä. Soittoon joutuu aina reagoimaan heti, ja minun on ainakin vaikea sanoa Eeh, elkää tulko, slammmm ☎️.
Provon huutelijoille sanon, että kai tämä oli vain provo, jonka tarkoitus onkin pahoittaa mieli?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä anoppi tuohon sanoi kun poikansakaan ei tullut juhliin? Oliko se muka anopin tahto, ettei sinua ole kutsuttu, vai pelkkää siskon kotkotusta? Eikö anoppi soitellut tai kysellyt perään /pahoitellut tilannetta?
Miehen pitäisi kyllä nyt soittaa äidilleen ja puhua asiat halki. Ja ei missään nimessä kannata lähteä käyttämään kaupassa, ennen kuin asiat on selvitetty. Eiköhän se sisko voi käyttää kaupassa.
Ap on kyllä selittänyt koko jutun ihan tuossa pari kolme viestiä ylempänä nyt kun asia on selvinnyt. Lukee sieltä vaan.
Juu, anteeksi. Tapojeni vastaisesti ryntäsin vastaamaan ennen kuin olin lukenut koko ketjun. Sori turhasta viestistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on neuvonut, että ap:n olisi pitänyt vain kävellä sisään ja niin kuka tahansa oikeasti olisi tehnyt. Mietin tilannetta omalle kohdalle ja täytyy kyllä sanoa, että en usko, että itselläni riittäisi pokka mennä anopin tms juhliin, jos joku muu sukulainen ovella ilmoittaa, etten ole tervetullut.
Ehkä sitten olen itse vässykkä, mutta mielestäni tilanne olisi kyllä niin epämiellyttävä, ettei paljon juhlamieltä enää olisi.
Nimen omaan. Minäkin kyllä kääntyisin, jos heti ovella sanotaan etten ole tervetullut. Kai olettaisin sen olevan myös anopin tahto.
Joo myönnän, että menin jotenkin niin lukkoon ja äimistyneeksi, että en osannut ajatella muuta kuin että äkkiä pois tästä tilanteesta. Mies varmaan tajusi hommasta enemmänkin, kun otti niin rennosti jälkeenkin päin (eli tuntee siskonsa ja tuntee äitinsä), mutta ei alkanut siinä tilanteessa asiasta yhteen ottamaan. Se taisi olla vain selvää, että seuraa sitä, mitä minä teen.
Sitäkin ihmettelen, miten nämä, jotka sanovat, että sinne vaan, oikein ajattelisivat tilanteen jatkuvan? Minä tungen sisään ja siellä sitä sitten kyräillään toisiamme ja pahimmassa tapauksessa aletaan asiaa puimaan? Hyvää synttäriä, anoppi.
Olen varmaan sataan kertaan jo ylianalysoinut tämän jutun, mutta ei se kyllä siitä sen kummemmaksi meinaa muuttua.
ap
Miksei anoppi soittanut tai lähettänyt nyt vähintään viestiä, jos näki teidän kääntyvän ovelta? Tai huikannut ainakin perään. Itse olisin ollut ovelta kääntymisestä niin kummissani, että en olis malttanut olla kysymättä syytä sille. Ja anoppinikin olisi varmasti kysynyt. Ja kuka tahansa tuntemani.
Ihmettelen vain.
Kun näitä aloituksia tulee, tulee tunne, että tahallaan jätetään kertomatta jotakin. Lyökää faktat tiskiin heti - keskustelu voi edetä, ettei tarvitse käydä läpi sivukaupalla mahdollisia faktalisäyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän tämän sillätavalla, että oli äidit ja tytöt -juhla. Juhla oli epävirallinen, ei kasikymppiset, vaan hauska sisäpiirin kahvituokio.
Äidit ja tyttäret (heidän miehet) voivat olla vapaampia kun miniät eivät tule. Se on toisinaan näin. Joskus ei vain haluta kankeuttajia kivaan hetkeen. Kyse on myös luonne-eroista. Ehkäpä ap ymmärrät tämän oman äitisi kautta ja hänen muiden naimisissaolevien lasten kautta.
Me lopulta veimme äidin pois aina äitienpäiväksi, kun se meni siihen, että me naimattomat tyttäret pidimme koko päivän pitopalvelua kun viisi veljeä vaimoineen ja lapsineen kävivät onnittelemassa 'mummoa'.Käsitän, että miehesi asuu lähellä ja hän käyttää äitiään kaupassa - ei tämän kauniin palvelun purkamiselle ole perusteita.
Aina ei tarvitse mennä paikanpäälle. Olisi ollut hienoa lähettää kukkakaupan kautta kimppu kauniita leikkokukkia miehen äidille. Joskus tuntuu siltä, että mennään sieltä missä aita on halvin. Mennään ite, ikäänkuin halutaan vastinetta poistolava-krysanteemille, joka on mukana. En sano että ap olisi tässä teamissa, mutta kokemusta on tällaisesta aivan liikaakin.
Erittäin hyvää käytöstä on kysyä aina voiko tulla. Ei soittamalla, vaan tekstiviestillä joltakin joka on paikanpäällä. Soittoon joutuu aina reagoimaan heti, ja minun on ainakin vaikea sanoa Eeh, elkää tulko, slammmm ☎️.Provon huutelijoille sanon, että kai tämä oli vain provo, jonka tarkoitus onkin pahoittaa mieli?
ap
Totuus tekee kipeää.
Vierailija kirjoitti:
Kun näitä aloituksia tulee, tulee tunne, että tahallaan jätetään kertomatta jotakin. Lyökää faktat tiskiin heti - keskustelu voi edetä, ettei tarvitse käydä läpi sivukaupalla mahdollisia faktalisäyksiä.
Voin sanoa, että omasta puolestani olisin mielelläni tehnyt niin, mutta kun ei voi tietää, mitä faktoja oikeastaan halutaankaan tietää. Eli lisäämäni faktat ovat olleet vastauksia kysymyksiin, joita minulle on esitetty.
Minulta tiukataan vastausta, miksi käly tai anoppi toimi siten kuin toimi ja vastineeksi kerrotaan, mitä omassa oikeassa elämässä kyllä tehtäisiin ja kuinka oma normaali perhe toimisi. Se on kyllä kiinnostavaa, ei siinä mitään, mutta ei minullekaan anna ihmettelyyni vastausta.
Kun siinä juuri nämä ovat kysymyksiä, johon en osaa antaa sen enemmän vastauksia kuin nämä "faktalisäykset", joiden toki ymmärrän olevan omaa, epätieteellistä spekulointiani. Mutta siitä juuri johtuu otsikossakin mainittu tunne itselläni, eli hämmennys. Ja sitä tulin tänne purkamaan, ja tämä on kyllä auttanutkin, siitä kiitos ihan kaikille vastaajille!
Vierailija kirjoitti:
Nuo provojen huutelijat taitaa olla aikasurullisia tapauksia. Hirveästi ei vissiin ihmisiä elämässään ole, kun kerta tällaisetkin tarinat "selkeitä provoja".
Ystävällä oli anoppinsa ja kälyjensä kanssa todella kireät välit monta vuotta. Tai siis niin, ettei häntä hyväksytty. Ystävän mies varakkaasta perheestä, ystävä taas ei ja tämähän riitti syyksi.
Esimerkkinä esim. ystävä kutsuttiin miehensä kanssa jouluaattona anoppilaan syömään. Pöydän ääreen päästyään ystävä huomasi, että hänelle ei ollut paikkaa katettuna pöydästä, muille siis oli. Tästä mainittua sai kuulema anopiltaan ylimielisen hymyn ja maininnan, että eipä sitä vähemmän tärkeitä juttuja tahdo muistaa 😑
Kiusa se on pienikin kiusa.Ja tuo kohtelu jatkui siihen asti, kunnes ystävä sai miehensä kanssa ekan lapsensa, samalla myös ystävän anopin eka lapsenlapsi. Sitten oltiinkin jatkossa mielinkielin, liekö tajunnut että läheiset välit lapsenlapsiin yleensä edellyttävät asiallisia välejä lapsenlasten vanhempiin.
Mutta näitähän on, joten en todellakaan pidä ap:n tarinaa epäuskottavana.
Huh! Onpa sun ystävällä ollut veemäinen anoppi. Jos olisin itse joutunut tuohon kattaustilanteeseen, olisin lähtenyt aika haipakkaan pois ja välit olisivat menneet saman tien lopullisesti poikki. Jokainen reagoi niinkuin reagoi ja ymmärrän hyvin ap:n hämmennyksen ja lukkoon menemisen tilanteessa.
Ja provon huutelijoille: vaikka kaurapuuromaassa ei mitään tapahdukaan niin uskokaa tai älkää, oikeassa elämässä ihmisille sattuu ja tapahtuu kaikenlaista.
Alue: Aihe vapaa
h
Siis mitähän sinä oikein jankkaat? Siis tottakai mies tiesi, minä päivänä ja mihin aikaan äitinsä juhlat järjestetään. Emme menneet sinne yhtä aikaa kuin muutkin, vaan esimerkiksi kälyn perhe ja parin lapsenlapsen perheet olivat siellä jo. Juhlat pidettiin anopin kotona ja käly avasi meille oven. Siinä sitten ilmoitti, että minä en ole tervetullut, koska en kuulu lähipiiriin.
Oliko sulla nyt vielä muuta?
ap