Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hämmennys - Anopin synttärit
16.05.2018 |
Nyt olen ihmeissäni. Anoppi täytti pyöreitä ja kun miehen kanssa menimme sinne, miehen sisko sanoi eteisessä, että nämä juhlat ovat vain lähiperheelle. Olen tähän saakka kuvitellut siihen kuuluvani, meillä kun on yhteistä elämää takana jo melkein 30 v. Olemme viettäneet juhlia ennenkin, jouluna ja muina juhlapyhinä vierailtu toistemme luona. Mutta nyt sain lähtöpassit ovella.
Onhan siinä aina pientä kyräilyä ollut, aloimme seurustelemaan tosi nuorina, niin tietysti kaikilla oli vähän semmoinen eihän tosta mitään vakavaa tule, varmaan, mutta luulisi nyt vuosikymmenien varrella ainakin sen ajatuksen hävinneen. Mielestäni olemme tulleet aina ihan ok toimeen. Emme tapaile usein, joten en kai ole voinut mitään erityistä sanoa tai siten loukatakaan.
Mies lähti mukaani, vaikka sanoin, että mene sinä nyt, on äitis synttärit, mutta hän sanoi, että ei koe kuuluvansa lähipiiriin. Kotona sitten kyllä tuli itku, niin harmitti ja en voi tajuta, mitä hittoa oikein tapahtui.
Asiasta on nyt pari päivää ja mietin, miten tästä eteenpäin. En ainakaan tunne halua keltään mitään kysellä, kai ottavat yhteyttä, jos asiaa on. Mies on yleensä käyttänyt äitiään kerran viikossa kaupassa, en tiedä, minä päivänä menevät, mutta kai tämä asia silloin väkisin esille nousee.
Ihme juttu.
Kommentit (101)
Hyvä, että miehesi tuki sinua. Antakaapa jonkun lähipiiriin kuuluvan käyttää kaupoillakin. Tai menkööt taksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se sisko oli järkännyt koko juhlan, ja odottanut salaa, että autat järjestelyissä. Jos et sitä tehnyt, kun et tiennyt asiasta, suuttui kostoksi sinulle. En usko, että anoppisi olisi sinut torjunut. Mene onnittelemaan anoppia ihan ilman juhlia.
Olisi tosiaan varmaan pitänyt mennä siskon ohi edes onnitteleen anoppia, mutta menin niin änkäksi, että en osannut muuta kuin pyörtää ovesta ulos. Ja tuli oikeastaan niin paha olokin, että en pokkana varmaan olisi osannut mitään tehdä.
Tuo voi olla mahdollista, että jotain apua olisi odotettu. Mutta kun en aikaisemminkaan kuitenkaan ole anopin kodissa huushollannut, en osannut kyllä tarjota itseäni siihen hommaan. Että siinä varmaan sitten olivatkin oikeassa, että sellaiseen lähipiiriin en kuulu!Lisäksi anopin tuntien juhlat ovat tosiaan olleet lähipiirille tyyliin kakku ja jotain muuta pientä, eivätkä mitkään isot pitopalvelumalliset.
Olen kyllä vähän hämmentynyt omastakin reaktiosta, kun minua jotenkin...kauheasti nolottaa ja tuntuu tosi vaikealta kohdata heistä ketään, anoppiakaan. Ainakin ensi alkuun taidan mennä miehen selän taa piiloon:-) ja antaa hänen alkuselvittää, että mitähän hittoa tapahtui.
Kiitos vastauksista, ap
30 vuotta "yhteiselämää" anopin ja kälyn kanssa ja nyt/vieläkään sinua ei hyväksytä!Olisiko anoppi jotenkin taantumassa ja höpötellyt tyttärelleen omiaan.Lähipiirissä kävi näin.
Hyväksyi tai ei ,normikäytöksinen ihmisen pitää pystyä sen 2h seurustelemaan vaikka apinan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
30 vuotta "yhteiselämää" anopin ja kälyn kanssa ja nyt/vieläkään sinua ei hyväksytä!Olisiko anoppi jotenkin taantumassa ja höpötellyt tyttärelleen omiaan.Lähipiirissä kävi näin.
Hyväksyi tai ei ,normikäytöksinen ihmisen pitää pystyä sen 2h seurustelemaan vaikka apinan kanssa.
Joo ja ihan naimisissa kyllä ollaan, mutta ollaan lapsettomia, minkä olen kyllä huomannut vähän vaikuttavan. Ulospäin tietysti on aina oltu, että kaikki tekee valintoja, mutta olen vaistonnut, että kyllä kai he ajattelevat minun riistäneen lapset pojalta/pikkuveljeltä.
Tälläistä ei kyllä aiemmin ole ollut ilmassa, eli koin, että vaikka en ole ehkä sitten mieleisin, niin olisivat sopeutuneet miehen valintaan. Mutta nähtävästi sitten tosiaankaan ei.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin se voi vuosienkin tuntemisen jälkeen yllättää, mitä toiset itsestä ajattelee.
Älä ainakaan nolostele, ethän sinä tehnyt mitään väärää, jos jonkun pitäisi olla nolona niin kälyn kun käyttäytyi niin huonosti.
Itsekin sain vastikään tietää mitä anoppi minusta oikeasti ajattelee vaikka aina on jopa kehunut minua ja useimmiten ollut ystävällinen. Minulla päälimmäinen tunne oli viha, joka nyt on laantunut kyteväksi kiukuksi. Itsekään en tiedä miten tässä nyt toimia jatkossa, kun kukaan muu lähipiirissä ei ole koskaan ollut noin epäkohtelias.
Ehkä annan vain asian olla enkä vastaa yhteydenottoihin ja tapaan vain silloin kun se on väistämätöntä.
Olisikohan sinun paras vain odottaa selitystä sieltäpuolelta ja elellä vain kuten ennenkin, pohtimatta asiaa sen enempää?
Vierailija kirjoitti:
Niin se voi vuosienkin tuntemisen jälkeen yllättää, mitä toiset itsestä ajattelee.
Älä ainakaan nolostele, ethän sinä tehnyt mitään väärää, jos jonkun pitäisi olla nolona niin kälyn kun käyttäytyi niin huonosti.
Itsekin sain vastikään tietää mitä anoppi minusta oikeasti ajattelee vaikka aina on jopa kehunut minua ja useimmiten ollut ystävällinen. Minulla päälimmäinen tunne oli viha, joka nyt on laantunut kyteväksi kiukuksi. Itsekään en tiedä miten tässä nyt toimia jatkossa, kun kukaan muu lähipiirissä ei ole koskaan ollut noin epäkohtelias.
Ehkä annan vain asian olla enkä vastaa yhteydenottoihin ja tapaan vain silloin kun se on väistämätöntä.
Olisikohan sinun paras vain odottaa selitystä sieltäpuolelta ja elellä vain kuten ennenkin, pohtimatta asiaa sen enempää?
Joo hyvä neuvo senkin takia, että yhtään en kyllä tiedä, mitä edes sanoisin. Onneksi ei ole mitään pakollista tiedossa, niin voi antaa olla.
Nyt tietysti kun asiaa ajattelee, niin kai sitä ilmassa jotain merkkejä on ollut, mutta itsekin ajattelisin, että vaikka en toisesta pitäisi, niin epäkohteliaskaan ei tarvitse olla. Kiukku alkaa tässä minullakin nousemaan. Jos olen jotain niin pahaa tehnyt niin kai siitä olisi sitten voinut sanoa. En kyllä ymmärrä mitä, kun viimeksi erottiin ihan hyvissä merkeissä. Mutta kai tässä onkin justiin jostain tuollaisesta vuosia jatkuneesta kyse, mene tiedä.
Se hyvä juttu tässä on, että mies oli tosiaan epäröimättä sekunttiakaan tukena. Sanoi vaan kotona, että mitä niitten kotkotuksista piittaat, aina ne olleet hankalia. On siis vuosia nuorempi kuopus. Toisaalta kyllä juuri siksi äitinsä silmäterä, että ei mun hyvä olla tullut siitäkään, että äitinsä juhlat jäi nyt väliin, mistä sen tietää, monetko niitä vielä tulee. Ja jos ne kaikki alkaa menemään tällä mallilla.
Sekin kävi mielessä, että entäs jos kyseessä onkin joku sisarusten välinen kateus, mitä ei mieheen kehtaa osoittaa niin sitten kostaa mulle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä te saitte edes tietää juhlista? Jos ne olivat vain sisarelle ja muulle lähipiirille, niin miksi teitä oli kuitenkin infottu?
Mä olisin laittanut miehen kysymään äidiltään, mitä sisko tarkoittaa. Ja tosiaan, jos olisi ulos ajettu, ei varmaan tarvitsisi vaivata niitä "ei läheisiä" kaupassa käynnin takiakaan enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä menisin vaikka nyt jälkeenpäin yksin käymään edes pikaisesti kylässä ja veisin anopille kukkia+onnittelisin ja toimisin suoraselkäisesti ja aikuismaisesti. Sanoisin suoraan ja mahdollisimman neutraalisti, että jäi vähän hassu maku, kun ovelta käännytettiin juhlista pois ja että mies päätti tulla mukaasi, vaikka sinä yritit häntä saada juhliin jäämään. Jos anopin kanssa ihan ookoo välit (ja eihän se anoppi ollut joka sinut pois ajoi) ja historiaakin tosiaan 30v.
Onhan näitä kaikennäköisiä sukulaisia valitettavasti niin hyvässä kuin pahassakin.
Turhaa kai tuossa alkaa vihoittelemaan sille anopille ja jättää esim. viikoittaiset kauppareissut käyttämättä jos ennen noita juhlia on homma sujunut, eikä siitä ole kenellekään ylimääräistä vaivaa ollut.
Miehen siskon jättäisin omaan arvoonsa. Mielestäni hänen kanssaan asiaa ei tarvitse jälkikäteen ruotia mitenkään.
Ap, tarkoittiko kälysi, että vain sinä et ollut tervetullut, mutta veljensä kyllä oli? Oli joka tapauksessa hyvin tökeröä käytöstä häneltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sisko voi varmaan hoitaa nuo kauppareissutkin...
Ja tällainen tarina tälläkertaa.
Pisteet 1/5. Yksi piste yrityksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä te saitte edes tietää juhlista? Jos ne olivat vain sisarelle ja muulle lähipiirille, niin miksi teitä oli kuitenkin infottu?
Siis mitä? No tottakai mies, joka on siis anopin poika, tietää, milloin hänen äitinsä pyöreitä juhlitaan. Että kyllä oli infottu. Ei vaan ollut infottu siitä, että minä en ole tervetullut. Enkä osannut etukäteen tietää, että en ole, kun kumminkin yhdessä on oltu kohta 30 vuotta, josta naimisisssakin 20.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ja tällainen tarina tälläkertaa.
Pisteet 1/5. Yksi piste yrityksestä.
Pitihän sen pakollisen provo!porvoo! huutelijankin ketjuun ilmestyä. Saako sulta kysyä, miksi sä edes käyt tällä palstalla, jos lähtökohtaisesti et usko, mitä ihmiset kertovat? Onko sulle mahdoton uskoa, että maailmassa tapahtuu asioita?
Onko mies kysynyt siskoltaan, mitä hemmettiä tuo oli olevinaan?
Ihan järkyttävää käytöstä joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tällainen tarina tälläkertaa.
Pisteet 1/5. Yksi piste yrityksestä.Pitihän sen pakollisen provo!porvoo! huutelijankin ketjuun ilmestyä. Saako sulta kysyä, miksi sä edes käyt tällä palstalla, jos lähtökohtaisesti et usko, mitä ihmiset kertovat? Onko sulle mahdoton uskoa, että maailmassa tapahtuu asioita?
Hohhoijaa!
Ohiksena totean vain, että lue uudelleen aloitukseksi, mieti oikein lujasti, ehkäpä lapmppu syttyy. Tuskin.
Tyhmää sakkia olette, jos totta olisi. Miehesi olisi tietysti, oikeassa elämässä, sanonut kälylleen, että höpsis ja jatkanut matkaansa äitinsä luo onnitellaksern häntä.
Miehen siskolla on joku ongelma. Siskot osaavat olla pahempia kuin anopit.
Alue: Aihe vapaa
Siis miehen sisko heitti teidät ulos anopin synttäreiltä, koska ette kuulu lähiperheeseen? Mä olisin ainakin tuossa tilanteessa hymähtänyt ja jatkanut matkaani sisälle juhliin.