”Sinun kanssasi kenelläkään miehellä ei ole kuin kaksi mahdollisuutta - ampua kuula kalloonsa tai lähteä pois” - 5 tarinaa shokkierosta
https://m.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/201805152200943653_rk.s…
Mä olen tuollainen shokkiyllärijättäjä. Jos siis kysyy mieheltä. Mies mustamaalasi minua suvulleen aina sen jälkeen kun hänen räksytyksensä väärästä siivoustekniikasta, käveltyylistä, pukeutumisesta, tiskaamisesta, yms ei mennyt perille vaan sanoin aina nasevasti takaisin. Aiitähän tuli riitaa ja mies käänsi sen niin etten pta kritiikkiä vastaan vaan olen narsitinen hullu. Lopulta huomasin, että aloin reagoida miehen puheisiin niin että kadotin elämäniloni kokonaan ja itseluottamukseni karisi olemattomiin.
Mies järjesti vuosisadan riidan mitä typerimmästä aiheesta taas, niin muistan että mittani tuli täyteen ja revin yhteiskuvamme hänen silmiensä alla. Mies vain katsoi ja luuli, että pelleilen, mutta jo seuraavassa hetkessä hankin itselleni asuntoa. Mies luulee vieläkin, että seuraavan puolen vuoden aikana tein hänelle shokkiyllärit kun muutin pois uuden miehen avustuksella, vaikka ihmetteli kuvanrepimisen jälkeen miksi meillä ei ole enää seksiä. Miksiköhän. Olin edellisen vuoden käsitellyt tulevaa eroa enkä päästänyt kyyneltäkään kun tein päätöksen lähteä. Se, että rakastuin uudelleen, oli sattumaa mutta päätin etten jätä elämättä siksi, että yksi idiootti oli imenyt aikaani kahden vuoden ajan.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Tunnutte vielä oleva ylpeitä itsestänne? Hävetkää. Yllärieron ymmärrän vain ja ainoastaan silloin jos on fyysistä vaaraa. Muulloin se on silkkaa itsekkyyttä ja pelkuruutta. Toivottavasti saatte joskus maistaa omaa lääkettänne.
Eiköhän silloin kun on aivan selkeät merkit ilmassa ole syytäkin jäädä hetkeksi miettimään sitä omaa käytöstään. Oma eksäni ei kertaakaan myöntänyt kirveelläkään mokanneensa, kun sanoin hänelle ja yritin oikeasti puhua ja elää sovussa, mutta siitä ei vain tullut mitään. Hän ei suostunut myöntämään, että meni liian pitkälle revitellessään raha-asioitani hänen sisarensa kahvipöydässä josta hän oli itse hetkeä aiemmin sanonut minulle ettei pysty pitämään mitään asiaa omana tietonaan. Siellä hän rääpi kaikki asiani mahdollisimman vääristyneeseen sävyyn ja ne lähtivät kiertämään kaveripiirissä ja kaikkialla todella inhottavalla nuotilla eteenpäin. Kun sanoin aivan suoraan, etten tykkää tuosta mustamaalaamisesta, niin mies vetosi että onhan hänen jollekin saatava puhua kun kanssani ei voi keskustella - eli en suostunut kuuntelemaan kauheaa huutoa etten melkein kiihtynyt itsekin. Kun tajusin ettei tuossa sodassa voi voittaa, otin neuvottelematta eron. En edes keskustellut aiheesta ja on ihan hänen häpeänsä jollei ymmärrä missä meni vikaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis huh huh, vieläkin on silmät pyöreenä...
Mä luulin olevani huono jättäjä, mutta mähän olen suorastaan sankarillinen näihin verrattuna. Ei paljoa enempää voisi enää sikailla. Ok, toinen on ollut paska, mutta siltikin voisi osoittaa jotain empatiaa ja selittää edes vähän.
Eli siis mun olisi pitänyt empaattisesti selittää miehelle, joka oli mun kanssa "päällekkäin" seurustellut puoli vuotta minua melkein kymmenen vuotta nuoremman tytön kanssa, että miksi jätin? :)
Eiköhän se tyttö hoitanut ne selittämiset kun seuraavan kerran tapasivat... :D
Tarinasi on huono trolli. Kaikessa toistuu puoli vuotta ja muutenkin tyypillinen feministisankaritarina.
Kirjoitti haaleaa kaljatölkkiä hivelevä seksin puutteessä kärsivä naisvihaajaulimies? Jep.Ilmankos olet yksin, ei noin katkeraa höpötystä kuuntelis edes sun mutsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanan voimauttavia kertomuksia. Hyvä tytöt!
Mitä voimaannuttavaa erossa on? Se on ikävä asia molemmin puolin, vaikka suhde on ollut vaikea ja raskas loppua kohti.
Idiootti.
Ero on todellakin voimaannuttava kokemus jos uskaltaa tehdä sen ja pääsee eteenpäin elämässä.
Vielä parempi on päästä eteenpäin elämässä yhdessä ja kokea voimaantumista jatkuvasti.
Sulla ei taida olla kokemusta seurustelusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
Minä jätin yhden miesystäväni hänen ollessa töissä. Kaadoin vielä jäähyväisiksi miehen vessassa likoamassa olleet pyykit pyykkivesineen hänen sänkyynsä ja petasin sitten sängyn.
Tätä tietysti oli edeltänyt kolmen tunnin juttelu 19-vuotiaan tytön kanssa, joka tuli rimputtamaan miehen ovikelloa kun olin hänen kämpillään. Olivat kuulemma seurustelleet jo puoli vuotta. Minä olin tuolloin 28 ja mieheni 33.
Mies yritti saada minua takaisin seuraavat puoli vuotta, kun ei ymmärtänyt miksi "niin äkkiä lähdin ilman mitään syytä". :D
Tyypillistä häiriintyneen ihmisen ilkivaltaista häiriökäyttäytymistä.
Todellakin. Olisi pitänyt antaa miehen uudelle suhteelle tilaa kehittyä ja ottaa kauniisti vastaan se mitä tulee. Parhaassa tapauksessa mies olisi jopa suostunut seksiin molempien kanssa. Oma oli menetyksensä. Mies onneksi pääsi eroon moisesta häiriköstä.
Nyt mä valaistuin. Munhan olisi pitänyt ottaa tyttö avosylin vastaan, oltais molemmat muutettu miehen kämppään ja kotityötkin olisi voinut laittaa fifty-sixty! Sitten oltaisiin iltaisin menty kaikki samaan sänkyyn nukkumaan kuin lusikat laatikossa.
Tästä sankarista muuten paljastui myöhemmin, että sillä oli ollut oma vaimo kotimaassaan koko meidän seurustelun ajan. Odotti vaan että saa Suomen kansalaisuuden ja sitten vaimo muutti perässä. Terveisiä vaan Espoon Keskukseen. :)
Todellakin. Olisi pitänyt antaa miehen uudelle suhteelle tilaa kehittyä ja ottaa kauniisti vastaan se mitä tulee. Parhaassa tapauksessa mies olisi jopa suostunut seksiin molempien kanssa. Oma oli menetyksensä. Mies onneksi pääsi eroon moisesta häiriköstä.