Te lähihoitajan ammattia ja lähihoitajia maanmatosina pitävät, tiedättekö tosiaan

Surkea työ. Itse opiskelin lähäriksi, jäätyäni työttömäksi keski-iässä,koska kaikki sanoivat, että töitä saa aina. Järkyttäviä kokemuksia, pätkätöitä, 0-sopimuksia, huonoja työilmapiirejä. Sijaisten huonoa kohtelua. Huonoa vanhushoitoa. Jos uskallat kritisoida, työsuhdetta ei jatketa, etkä löydä töitä. Piirit ovat pienet alalla. Mielistelijät pärjäävät, tai ne, joilla on suhteita. T. Työtön lähäri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä tiedän, mitä lähihoitajat tekee. Olen itsekin sellaiseksi opiskellut. Mitään kovin kummoistahan se ei ollut. Ei siihen vaatinut mitään, että sen oppi. Siksi opiskelin uudelleen itseni vähän vaativampaan hommaan niin ei tule hukatuksi hyviä työvuosia.

Esimerkiksi muistisairaiden hoitajan tehtävä on huolehtia siitä, että yksinäisellä, masentuneella ja eksyksissä olevalla vanhuksella olisi hyvä olla. Tämän vanhuksen lähimuisti on yleensä muutaman sekunnin mittainen. Yleensä nämä ihmiset ovat lisäksi käytöshäiriöisiä ja aggressiivisia. He kärsivät kivuista. Silti heidän kanssaan täytyy jaksaa olla rauhallinen ja hyväntuulinen. Jokainen heistä on vuorollaan saattohoidossa, jolloin työntekijän tehtävä on mitä tärkein kun yrittää huolehtia, että edes ihmisen loppusuora olisi mahdollisimman hyvä.

Saisinko mielenkiinnosta kysyä mikä on tämä "vähän vaativampi homma" mitä nykyään teet?

Hyvin sanottu. Lähihoitajan työ vaatii tunneälyä ja henkistä kestävyyttä. Arvostan heidän työtään suunnattomasti. Usein pelkkää älykkyyttä vaativia töitä arvostetaan enemmän mutta osaamista on niin monenlaista. Mikä voisi olla tärkeämpää kuin hoitaa toista ihmistä.

Niin, siis tunneälyä vaativa pikku duuni? Huh huh, mitä aliarviointia ja dissausta. Lähihoitajalla ei siis ole sinun mielestäsi älykkyyttä? Haluan sinut oppilaakseni pariksi päiväksi kotihoitoon, ja lupaan etten auta;)

Kirjoittaja tarkoitti "pelkkää älykkyyttä", hoitoalan työssä tarvitaan muita avuja kuin laaja-alaista tiedollista ja teoreettista osaamista. Mutta usein laajaa teoreettista osaamista vaativia ammatteja arvostetaan enemmän kuin esim. hoitajan työtä jossa korostuu fyysinen ja henkinen osaaminen ja kestävyys. Itsekin lähihoitajan työtä tehneenä tiedän ettei siinä ammatissa korostu laaja tiedollinen osaaminen mutta se ei tee kenestäkään vähemmän älykästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitajakoulutukseen ei noin vaan mennä. Se on hyvä ja arvostettava ammatti. 

Siis nykyäänhän se on säilytyspaikka opiskelukyvyttömille nuorille, joilla on elämänhallintaongelmia. Sitä voi jokainen miettiä, että miksi lähärikoulu on valittu tehtävään eikä esim. sähköasentajakoulua

Sähköasentajakoulussa [sic] ei anneta valmiuksia sille, että kohtaat menehtyneen vanhuksen omaiset ammattimaisesti, soitat hautaustoimistoon, lääkärille vainajan toteamista varten,  laitat vainajan valmiiksi.

Sähköasentaja oppii laittamaan piuhoja oikeisiin paikkohin, ei tarvitse päivittäin miettiä luovasti uusia keinoja taltuttaa väkivaltaisesti käyttäytyviä dementoituneita vanhuksia, vaihtaa sitä suojaa kun toinen haluaa vain olla omissa pissoissaan.

Sähköasentaja tekee yhden duunin kerrallaan ja rauhassa. Lähihoitaja joutuu pilkkomaan työvaiheet eri asukkaiden/potilaiden kanssa moneen osaan, koska kyse on elävistä ihmisistä.  Saman asian joutuu tekemään monen monta kertaa uudelleen ja uudelleen. Työ on henkisesti kuormittavaa. Monen psyyke ei kestä sitä eikä sitä työmäärää, joka lähihoitajille on nakitettu samaan vaatimattomaan palkkaan. Kolmivuorotyössä yövuorossa vastaat 20-40 asukkaan turvallisuudesta yksin.

On niin monenlaisia hoitajia. Meilläkin on niin luokattoman huonoa hoitoa osan taholta, ettei meinaa jaksaa katsoa. Istutaan päivät kännykkä kourassa ja loppuaika ollaan kuin koulukiusaajia töissä.

Mutta on sitten rautaista ammattitaitoakin ja homma toimii ja omaiset ovat tyytyväisiä. 30 vuoden hoitoalan kokemuksella on vain pakko sanoa, että nykyään tulee vastavalmistuneista niin onnettomia tapauksia vastaan, ettei meinaa aina ymmärtää opiskelemaan pääsyn kriteereitä. Tätä ei tullut vastaan vanhassa koulutuksessa, missä oli jo pääsykokeet sen verran tiukat, että ei ollut varaa töpeksiä lääkkeissä yms. Nyt tulee töihin porukkaa, joka ei osaa edes perushoidon alkeita, saati sitten jotain vaativampaa.

Mutta tulee myös  ammattilaisia, joilta sujuu hommat heti valmistumisen jälkeen ja on kiinnostusta opetella heti uusia asioita, joita eivät osaa. Ja ennen kaikkea ihmisiä, jotka tulevat töihin, eivätkä koe, että työpaikan pitää olla paikka, missä viihdytään ja on kivaa ja jos joku käskee töihin, niin haetaan kolme viikkoa saikkua uupumuksen takia.

Opiskelin itse lähihoitajaksi muutama vuosi sitten ja kyllä mä arvostan ammattiani sekä siihen sisältyvää työtä. On turha väittää, että kuka tahansa voisi hoitaa lähihoitajan hommat vasemmalla kädellä, tuosta noin vain - rautaisilla ammattilaisillakin kun on edelleen paljon opittavaa parinkymmenen vuoden työuransa jälkeen.

Omasta mielestäni yksi tämän hetken miinuspuolista tässä työssä (ja varmasti monessa muussakin työssä) on tämä jatkuva säästöjen hakeminen, jota toteutetaan ihmisten kustannuksella. Siis niin hoitohenkilökunnan kuin asiakkaiden/potilaiden. Suunta on väärä, ja vaikuttaa aivan väistämättä hoidon laatuun.

Mitä tulee siihen millaisia ihmisiä lähihoitajista löytyy, niin tuntuu jopa vähän naurettavalta vastata tällaiseen. Joka ammattikunnassa kun on ne omat mätämunansa. Eipä siinä oikein auta, kuin yrittää tulla kaikkien kanssa toimeen ja työskennellä yhdessä. Onneksi vapaa-ajalla voi valita seuransa.

Itse suunnistankin eteenpäin, ja opinnot amk:ssa alkavat syksyllä. Toki kiinnostus ja halu oppia lisää ja uutta ovat nekin saaneet minut liikkeelle, mutta myös monet epäkohdat, joita työssäni olen ehtinyt näkemään. Epäkohtia on tietysti kaikkialla, mutta ehkä voin jatkossa kiintiöidä asiakkaaseen hieman pidemmän aikaa, kuin kymmenen minuuttia.

Tiedän. Olen koulutukseltani lähihoitaja ja sairaanhoitaja. Lähihoitajana työskentelin vamhuspuolella. Nykyään sairaamhoitajana sairaalan päivystyksessä. Lähihoitajan työssä opin perushoitoa ja potilaan/asiakkaan havainnointia ilman monitorointia ja jatkuvaa lääkärin läsnäoloa. Miten hoidettava voi? Miltä näyttää iho, eritys ja kuinka hän liikkuu? Onko jotain, mitä pitäisi erityisesti seurata? Onko tämän hetkisessä lääkityksessä jotain huolta herättävää?

Lähivoitan työ ja ammatillinen osaaminen on antanut uskomattoman paljon oman pään käyttöä ja osaamista havainnoida ihmistä vaikka vessareissun tai asennon vaohdon aikana. Akuuttityössä tarpeellinen taito. Puhumattakaan kyvystä lukea igmistä samattomasti esim dementoituneet tai muuten sekavat.

Paljon vastauksissa korostuu vanhustyö. Se on yksi tärkeä työ, mutta lähihoitaja voi olla monessa muussakin työssä.

Vierailija kirjoitti:

Paljon vastauksissa korostuu vanhustyö. Se on yksi tärkeä työ, mutta lähihoitaja voi olla monessa muussakin työssä.

En ole ikinä ollut vanhuspuolella. En edes kouluaikana. Töitä olen tehnyt päälle 20 vuotta. En myöskään sitä paskavaippaa vaihtanut.

Lähäri, mielenterveys-ja päihdepuoli, joka on juuri se ihminen, joka on vastassa, kun omaistasi tuodaan vastaanotto-osastolle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon vastauksissa korostuu vanhustyö. Se on yksi tärkeä työ, mutta lähihoitaja voi olla monessa muussakin työssä.

En ole ikinä ollut vanhuspuolella. En edes kouluaikana. Töitä olen tehnyt päälle 20 vuotta. En myöskään sitä paskavaippaa vaihtanut.

Lähäri, mielenterveys-ja päihdepuoli, joka on juuri se ihminen, joka on vastassa, kun omaistasi tuodaan vastaanotto-osastolle

Niinpä juuri. Varmaankin tämä monen ammatin nykyinen nimike hämää ihmisiä. EIvät ymmärrä mitä kaikkea lähihoitaja voi olla.

Vierailija kirjoitti:

30 vuoden hoitoalan kokemuksella on vain pakko sanoa, että nykyään tulee vastavalmistuneista niin onnettomia tapauksia vastaan, ettei meinaa aina ymmärtää opiskelemaan pääsyn kriteereitä. Tätä ei tullut vastaan vanhassa koulutuksessa, missä oli jo pääsykokeet sen verran tiukat, että ei ollut varaa töpeksiä lääkkeissä yms. Nyt tulee töihin porukkaa, joka ei osaa edes perushoidon alkeita, saati sitten jotain vaativampaa.

Mutta tulee myös  ammattilaisia, joilta sujuu hommat heti valmistumisen jälkeen ja on kiinnostusta opetella heti uusia asioita, joita eivät osaa. Ja ennen kaikkea ihmisiä, jotka tulevat töihin, eivätkä koe, että työpaikan pitää olla paikka, missä viihdytään ja on kivaa ja jos joku käskee töihin, niin haetaan kolme viikkoa saikkua uupumuksen takia.

Hassua koska minusta asia on juuri päinvastoin. Vastavalmistuneet ovat täynnä tietoja ja taitoja, mutta aivan ihmeellisen paljon löytyy niitä naisia, jotka ovat olleet alalla 10-20 vuotta ja silti eivät hallitse monia perusasioita - erityisesti lääkehoitoon liittyen.