Te lähihoitajan ammattia ja lähihoitajia maanmatosina pitävät, tiedättekö tosiaan

Vierailija kirjoitti:

Nuori ihminen joka kykenee vaihtamaan vanhusten vaippoja ymmärtää elämästä enemmän kuin ikätoverinsa.

Totta. Itse olen oppinut muunmuassa seuraavat asiat:

- Terveys on äärimmäisen tärkeää. Kun sen menettää, menettää helposti myös mielenterveytensä. Ei kannata uhrata itseään tälle työlle.

- Vaikka olisit ollut kuinka rakastava äiti lapsillesi tai menestynyt ihminen työelämässä, niin muistisairauden iskiessä jäät yksin suljetulle osastolle kuuntelemaan kroonista kiroilua ja huutamista. Hyvin harvat sukulaiset käyvät katsomassa omaisiaan edes kerran kuussa.

- Mitään tästä elämästä ei saa mukaansa kun lähtee. Muistisairas menettää kaiken jo ennen kuolemaansa.

- Jumalaa ei olemassa tai jos se on, niin se tekee ihanien ihmisten lopusta äärimmäisen kammottavaa.

- Vaikka lähihoitajan työssä hajottaa selkänsä, niin ainakin se on tärkeää työtä jos vertaa vaikka johonkin kaupanalaan ym.

- Suomi vihaa vanhuksia syvästi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä tiedän, mitä lähihoitajat tekee. Olen itsekin sellaiseksi opiskellut. Mitään kovin kummoistahan se ei ollut. Ei siihen vaatinut mitään, että sen oppi. Siksi opiskelin uudelleen itseni vähän vaativampaan hommaan niin ei tule hukatuksi hyviä työvuosia.

Arvostan kyllä lähihoitajien työtä. Kaikille on paikkansa ja ihmiset kokee eri työt eri tavalla.

Kaikkea työtä voi tehdä monella erilaisella otteella. Kyllä lähihoitajanakin voi sluibailla ja olla niin sokea, ettei edes näe mitä oma toiminta saa aikaan.

Opiskelin noin 500 km Helsingistä ja kyllä huomasin, että taso oli monenkirjavaa. Lääkelaskut tuottivat isolle osalle ongelmia.  Ketkä saivat hyvät paperit, jatkoivat opintojaan vähintäänkin ammattikorkeakoulussa. Tekivät lähärin työtä muutaman vuoden ja siitä sitten eteenpäin. Osa lähti suoraan pois hoitoalalta, koska huomasivat, että ei kannata, ei ole kutsumusta ja oikeasti, kuka nyt pelkällä kutsumuksella edes eläisi?  Pienillä paikkakunnilla, joilla asuminen on edullista, voi kyllä tulla toimeenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuori ihminen joka kykenee vaihtamaan vanhusten vaippoja ymmärtää elämästä enemmän kuin ikätoverinsa.

Totta. Itse olen oppinut muunmuassa seuraavat asiat:

- Terveys on äärimmäisen tärkeää. Kun sen menettää, menettää helposti myös mielenterveytensä. Ei kannata uhrata itseään tälle työlle.

- Vaikka olisit ollut kuinka rakastava äiti lapsillesi tai menestynyt ihminen työelämässä, niin muistisairauden iskiessä jäät yksin suljetulle osastolle kuuntelemaan kroonista kiroilua ja huutamista. Hyvin harvat sukulaiset käyvät katsomassa omaisiaan edes kerran kuussa.

- Mitään tästä elämästä ei saa mukaansa kun lähtee. Muistisairas menettää kaiken jo ennen kuolemaansa.

- Jumalaa ei olemassa tai jos se on, niin se tekee ihanien ihmisten lopusta äärimmäisen kammottavaa.

- Vaikka lähihoitajan työssä hajottaa selkänsä, niin ainakin se on tärkeää työtä jos vertaa vaikka johonkin kaupanalaan ym.

- Suomi vihaa vanhuksia syvästi.

Olisi kuitenkin jokaisen hyvä muistaa, että vanhuus on väistämätöntä. Samanlainen p*rse on pestävänä niin herralla kuin narrilla. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä tiedän, mitä lähihoitajat tekee. Olen itsekin sellaiseksi opiskellut. Mitään kovin kummoistahan se ei ollut. Ei siihen vaatinut mitään, että sen oppi. Siksi opiskelin uudelleen itseni vähän vaativampaan hommaan niin ei tule hukatuksi hyviä työvuosia.

Arvostan kyllä lähihoitajien työtä. Kaikille on paikkansa ja ihmiset kokee eri työt eri tavalla.

Kyllä lähihoitajakoulun saa läpi helposti, mutta ei se tarkoita sitä, että olisi valmis hoitaja. Ei siinä ajassa pysty mitenkään käymään läpi kaikkea sitä mitä hoitoala syvällisesti sisältää. Koulutus on nykyään surkea, mutta toisaalta ei kaikkea olisi edes mielekästä opettaa koulussa, koska eihän kukaan pystyisi omaksumaan ja muistamaan kaikkea. Lähihoitajat tekevät joka päivä päätöksiä, joilla on dramaattinen vaikutus potilaan yleistilaan. On eri asia, huomaako nuori hoitaja sitä itse vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuori ihminen joka kykenee vaihtamaan vanhusten vaippoja ymmärtää elämästä enemmän kuin ikätoverinsa.

Totta. Itse olen oppinut muunmuassa seuraavat asiat:

- Terveys on äärimmäisen tärkeää. Kun sen menettää, menettää helposti myös mielenterveytensä. Ei kannata uhrata itseään tälle työlle.

- Vaikka olisit ollut kuinka rakastava äiti lapsillesi tai menestynyt ihminen työelämässä, niin muistisairauden iskiessä jäät yksin suljetulle osastolle kuuntelemaan kroonista kiroilua ja huutamista. Hyvin harvat sukulaiset käyvät katsomassa omaisiaan edes kerran kuussa.

- Mitään tästä elämästä ei saa mukaansa kun lähtee. Muistisairas menettää kaiken jo ennen kuolemaansa.

- Jumalaa ei olemassa tai jos se on, niin se tekee ihanien ihmisten lopusta äärimmäisen kammottavaa.

- Vaikka lähihoitajan työssä hajottaa selkänsä, niin ainakin se on tärkeää työtä jos vertaa vaikka johonkin kaupanalaan ym.

- Suomi vihaa vanhuksia syvästi.

Olisi kuitenkin jokaisen hyvä muistaa, että vanhuus on väistämätöntä. Samanlainen p*rse on pestävänä niin herralla kuin narrilla. 

Sitähän tuossa yritettiin sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä tiedän, mitä lähihoitajat tekee. Olen itsekin sellaiseksi opiskellut. Mitään kovin kummoistahan se ei ollut. Ei siihen vaatinut mitään, että sen oppi. Siksi opiskelin uudelleen itseni vähän vaativampaan hommaan niin ei tule hukatuksi hyviä työvuosia.

Esimerkiksi muistisairaiden hoitajan tehtävä on huolehtia siitä, että yksinäisellä, masentuneella ja eksyksissä olevalla vanhuksella olisi hyvä olla. Tämän vanhuksen lähimuisti on yleensä muutaman sekunnin mittainen. Yleensä nämä ihmiset ovat lisäksi käytöshäiriöisiä ja aggressiivisia. He kärsivät kivuista. Silti heidän kanssaan täytyy jaksaa olla rauhallinen ja hyväntuulinen. Jokainen heistä on vuorollaan saattohoidossa, jolloin työntekijän tehtävä on mitä tärkein kun yrittää huolehtia, että edes ihmisen loppusuora olisi mahdollisimman hyvä.

Saisinko mielenkiinnosta kysyä mikä on tämä "vähän vaativampi homma" mitä nykyään teet?

Lähihoitajat ja sairaanhoitajat tosiaan tekevät merkittäviä päätöksiä, joilla on suoraan vaikutusta potilaan hengissä selviytymisessä. Omaisen on nykyään valvottava hoidettavan etua, kerrottava muutoksesta voinnissa hoitajille, tarkastettava hoitokertomus suhteessa "Käypä hoito suositukseen", vakuutettava hoitajalle, että tuntee läheisensä paremmin kuin he ja neuvoteltava hoitajien kanssa, jotta potilaan asia vietäisiin päivystävälle lääkärille asap eikä vasta ylihuomenna lääkärin kierrolla. Lääkäri ei tietenkään tahtoisi tulla kauniina kesäisenä iltana häirityksi.  Miten tietää, miten seurata omaisen vointia? No, hanki vaikka lähihoitajan koulutus.

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitajilla on kova koulu, kaverini piti osata tehdä fysiologista keittosuolaa kotikonstein koulussa. Sairaanhoito-oppilaitoksessa mulla ei ollut tuollaisia tehtäviä vaan lähinnä teoriaa.

Öh tämähän on ihan peruskoulukemiaa

En minä ämmän ylioppilas jo toiseen hoitoalan ammattiin valmistunut saanut lähihoitajaopintoja helpolla suoritettua. Sisään oppilaitokseenkin pääsin vasta toisella yrittämällä. Olen ihan täysjärkinen, motivoitunut ja työteliäs ihminen. Oppilaitoksissa on ilmeisesti suuria eroja. Se on ikävää.

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitajakoulutukseen ei noin vaan mennä. Se on hyvä ja arvostettava ammatti. 

Siis nykyäänhän se on säilytyspaikka opiskelukyvyttömille nuorille, joilla on elämänhallintaongelmia. Sitä voi jokainen miettiä, että miksi lähärikoulu on valittu tehtävään eikä esim. sähköasentajakoulua

Täällä päin mielenterveys- ja päihdetyöhön suuntautuneet lähihoitajat osaavat tehdä psykiatrisia diagnooseja niistä ihmisistä, jotka eivät heitä miellytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitajakoulutukseen ei noin vaan mennä. Se on hyvä ja arvostettava ammatti. 

Helsingissä koulutukseen voi mennä "noin vain" jos haluaa, muissa kaupungeissa ei. Täysin eri asia on sitten pärjääkö harjotteluissa ja työelämässä.

Eipä ne pääsykokeet ja -vaatimukset kummoiset ole muuallakaan oman kokemukseni mukaan. Eli todella kaikenlaisia ihmisiä voi päästä alaa opiskelemaan ja valitettavasti työllistyäkin. Tällä en siis dissaa yhtään itse koulutusta/alaa tai niitä fiksuja, sydämellä työtään tekeviä "lähäreitä"!

Ei kannata alkaa väittelemään lähihoitajien kanssa. He tekevät hienoa työtä ja tärkeitä päätöksiä, mutta koska heillä on vähän liikaakin töitä ja on myös kokemattomia hoitajia, niin hoidon laatu on kärsinyt.

Terveyden- ja sairaanhoidossa on vielä paljon vanhanaikaista hierarkiaa. Hoitajat eivät aina uskalla häiritä ylempiensä rauhaa, vaikka syytä olisikin. Kokemattomat eivät aina osaa havainnoida tarpeeksi, joten tärkeää tietoa jää käsittelemättä. Kokenut hoitaja uskaltaa ja osaa kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitajakoulutukseen ei noin vaan mennä. Se on hyvä ja arvostettava ammatti. 

Siis nykyäänhän se on säilytyspaikka opiskelukyvyttömille nuorille, joilla on elämänhallintaongelmia. Sitä voi jokainen miettiä, että miksi lähärikoulu on valittu tehtävään eikä esim. sähköasentajakoulua

Kyllä se tunari lh saattaa virheillään ihmisestä hengen ottaa ihan yhtä helposti, kuin tollo sähköasentaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitajilla on kova koulu, kaverini piti osata tehdä fysiologista keittosuolaa kotikonstein koulussa. Sairaanhoito-oppilaitoksessa mulla ei ollut tuollaisia tehtäviä vaan lähinnä teoriaa.

Öh tämähän on ihan peruskoulukemiaa

Öh Öh ja sitä ei sairaanhoitajankaan tarvitse osata.

Kävin koulutuksen, työttömäksi jäätyäni, te-keskuksen ehdotuksesta, keski-ikäisenä, vaikka ala ei kiinnostanut yhtään. Kaikenlaisia hiippareita oli luokallani, alkoholi sekä huume ja lääkeriippuvaisia. Suurin osa sai lähärin paperit. Itse vihasin koko alaa, olin täysin epäsopiva alalle. Sain kuitenkin käytyä koulun loppuun. Pari sijaisuutta olen tehnyt. Nyt työttömänä. Miksi kaikki työttömät työnnetään väkisin lähärikoulutukseen? Lähäreitä on paljon työttömänä.

Moni ei ymmärrä mitä kaikkea lähihoitaja voi olla. Hoitaa sukunne vanhusta, hoitaa lastanne päiväkodissa, ohjata lastanne koulussa, hoitaa lastanne, vanhustanne, ketä tahansa omaistanne sairaalassa, hoitaa känsäisiä jalkojanne, olla mukana hampaittenne hoidossa, hoitaa asioitanne terveysaseman vastaanotossa, tehdä tilauksia ja sovittaa apuvälineita apuvälinekeskuksessa, tulla ambulanssilla luoksenne hätätilanteessa, auttaa ja tukea mielenterveyspotilasta, ohjata päihdeasiakasta, käydä perheissä tukemassa apua tarvitsevia, olla osa hengityshalvauspotilaan hoitorinkiä, ohjata ja hoitaa kehitysvammaisia kodeissa ja hoitolaitoksissa ja päiväkeskuksissa ja kouluissa ja paljon paljon muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä tiedän, mitä lähihoitajat tekee. Olen itsekin sellaiseksi opiskellut. Mitään kovin kummoistahan se ei ollut. Ei siihen vaatinut mitään, että sen oppi. Siksi opiskelin uudelleen itseni vähän vaativampaan hommaan niin ei tule hukatuksi hyviä työvuosia.

Esimerkiksi muistisairaiden hoitajan tehtävä on huolehtia siitä, että yksinäisellä, masentuneella ja eksyksissä olevalla vanhuksella olisi hyvä olla. Tämän vanhuksen lähimuisti on yleensä muutaman sekunnin mittainen. Yleensä nämä ihmiset ovat lisäksi käytöshäiriöisiä ja aggressiivisia. He kärsivät kivuista. Silti heidän kanssaan täytyy jaksaa olla rauhallinen ja hyväntuulinen. Jokainen heistä on vuorollaan saattohoidossa, jolloin työntekijän tehtävä on mitä tärkein kun yrittää huolehtia, että edes ihmisen loppusuora olisi mahdollisimman hyvä.

Saisinko mielenkiinnosta kysyä mikä on tämä "vähän vaativampi homma" mitä nykyään teet?

Hyvin sanottu. Lähihoitajan työ vaatii tunneälyä ja henkistä kestävyyttä. Arvostan heidän työtään suunnattomasti. Usein pelkkää älykkyyttä vaativia töitä arvostetaan enemmän mutta osaamista on niin monenlaista. Mikä voisi olla tärkeämpää kuin hoitaa toista ihmistä.

Ei lähihoitajan ammatti tee kenestäkään mitään superstaraa. Teen työtä ympäristössä, jossa on paljon lähihoitajia ja voin vakuuttaa, että erot ovat isoja. Varsinkin kunnallisella puolella on laiskaa porukkaa, sanoisin että paras 20% tekee töitä tuplateholla huonoimpaan 20% verrattuna. Ja palkat ovat tottakai ikälisien takia tasan väärin päin, vaikka ei erot isoja ole.

Tasapäisten matalaotsaisten maa.