Sinä, jolla ei ole mielenterveysongelmia - kuvaile arkeasi

Mulla on introverttina (viikolla) aika köyhä arki. Käyn töissä, tulen kaupan kautta kotiin. Usein ensin joko laitan pyykit pyörimään, tai imuroin ja moppaan, tai siivoan vessat/vaihdan lakanat ja ruokin koiran. Sitten laitan (hyvää ja terveellistä) ruokaa, jonka syön tv:n ääressä. Illemmalla sitten usein säiden salliessa puuhailen puutarhassa, kastelen kukkia, leikkaan ruohoa tai joskus jos laiskottaa/on huono ilma niin luen vaan kirjaa. 

Tapailukumppani tulee usein yökylään, silloin lämmitetään sauna, laitetaan ruokaa yhdessä tai tilataan pizzat, harrastetaan rutkasti seksiä ja nukahdetaan lusikassa. Aamuseksin jälkeen yhteinen aamiainen, kundi lähtee pois ja yllämainittu rumba alkaa alusta. 

Viikonloppuisin sitten kavereitten kanssa ja/tai tapailukumppanin kanssa, käydään syömässä tai grillataan, käydään keikoilla/leffassa/näyttelyissä/teatterissa/terassilla/piknikillä/uimassa. Kunhan jotain puuhaillaan yhdessä.

Aika perussettiä siis...mutta ehkä sun on hyvä aloittaa siitä, että mitä haluaisit itse tehdä, jos psyykkiset voimavarasi riittäisivät? :)  Siis ihan vapaasti assosioiden. 

Ehkäpä me terveet emme osaa arvostaa tätä simppeliä arkeamme, monesti nuristaan ties mistä. Meistä tämä on tylsää ja tavallista, ei tässä mitään ihmeellistä ole.

Ei munkaan elämä mitään ihmeellistä ole, mutta nautin siitä silti. Ei mulla ole mitään kavereita, ei miestä, ei harrastuksia. Töissä käyn, ruokaa laitan, kotona siivoilen jne, nettailen, kävelen välillä ulkona. Joskus vedän kalsarikännit.

Kävin töissä yli 40v aikoinaan.Nyt nautin leppoisista eläkepäivistä (73v).

Valvonnmyöhään,nukun pitkään ,kuntoilen ,lenkkeilen ja len superkiitollinen ,kun ei mihinkään satu.

Erakkoluonne olen,mutta päivät kuluu vauhdilla ,luen myös paljon,olen utelias elämälle.

Spotfy, sieltähän löytyy kaikille lempimusiikkia.

Itsetunto on aina minulla ollut hyvä.Toki elämässä on ollut ylä-ja alamäliä ja hetkellisesti välillä harmittaa milloin mikäkin asia-nopeasti unohdan ne.

Tälläinen olen ollut läpi elämän.

Avaintunne on kiitollisuus,kuka siihen pystyy.

Herään klo 5.  Keittelen kahvit, luen uutiset netistä, valmistan aamiaisen, pakkaan reppuun jotain työpäivän varalle ja seitsemältä häippäsen työhön ja työ alkaa vasta kahdeksalta.  Ihanan paljon aikaa aamuisin, koska mitään muuta en inhoa niin paljon kuin kiirettä.

8 t työssä ja ennen viittä olen kotona, jossa odottaa valmiiksi ladattu kahvinkeitin.  Kahvia hörppiessäni lukaisen taas uutiset, av-palsta on ihan pakollinen ja palstaa lueskellessani hypin koneen ja hellan väliä, koska samalla valmistan illallista itselleni (asun yksin) ja tekaisen jonkinlaisen smoohien iltapalaksi.

Ruokailen samalla, kun katson telkkarista jotain ei-niin-aivoja-rasittavaa, iltatoimet, kirjan kanssa sänkyyn 20.30 ja sama seuraavana päivänä uudelleen.

Nyt kun tuota lueskelen niin hiton tylsältä vaikuttaa.  Mutta no, viikonloppuisin tuohon tulee hieman vaihtelua: menen nukkumaan vasta klo 22.

Olen juurikin sellaisen mielenterveysongelmaisen omaishoitaja. Töissä ehdin käymään, mutta illat ja viikonloput menevätkin sitten puolisosta huolehtiessa.

Minkätyyppisellä mt-potilaalla on omaishoitaja?

En pidä itseäni mielenterveysongelmaisena, eikä sitä kunniaa ole mulle tarjonnut muutkaan, mutta en käy töissä vaan elän tuilla.

Alun perin minun oli tarkoitus olla pois työelämästä pari-kolme kuukautta, mutta nyt on livahtanut jo hieman yli vuosi työttömänä. Entiset työkaverit ja pari entistä työnantajaa soittelevat mulle ja pyytävät töihin, mutta en koe että nyt olisi sen aika. Viimeistään 2019 ajattelin palata töihin, ehkä jo alkuvuodesta.

Ei mulla ole mitään arkirutiineja, unirytmikin on välillä niin että nukun päivät ja valvon yöt. Onneksi kaupat on pitkään auki, ja ravintolatkin viiteen. Teen nyt niitä juttuja joita en ole päässyt tekemään 30 vuoteen, elän täysin itselleni. Nautin joka hetkestä.

Vierailija kirjoitti:

En pidä itseäni mielenterveysongelmaisena, eikä sitä kunniaa ole mulle tarjonnut muutkaan, mutta en käy töissä vaan elän tuilla.

Alun perin minun oli tarkoitus olla pois työelämästä pari-kolme kuukautta, mutta nyt on livahtanut jo hieman yli vuosi työttömänä. Entiset työkaverit ja pari entistä työnantajaa soittelevat mulle ja pyytävät töihin, mutta en koe että nyt olisi sen aika. Viimeistään 2019 ajattelin palata töihin, ehkä jo alkuvuodesta.

Ei mulla ole mitään arkirutiineja, unirytmikin on välillä niin että nukun päivät ja valvon yöt. Onneksi kaupat on pitkään auki, ja ravintolatkin viiteen. Teen nyt niitä juttuja joita en ole päässyt tekemään 30 vuoteen, elän täysin itselleni. Nautin joka hetkestä.

Ai saatana!  Toteutat itseäsi yhteiskunnan varoilla!  Olet heittäytynyt elätiksi ja vielä kehuskelet sillä.  Ou jeah!  Ravintolatkin viiteen asti auki ihan sinua varten.

Silloin kun mitään sen kummempaa ei tapahdu, nykyhetkeni kuluu aineellisen ruumiini hengitysrefleksin, ympäristön äänien ja muotojen tarkkailun parissa. Usein mieleni harhailee vanhoihin tarinoihin, vanhoihin ehdollistumiin. Tämä tuottaa outoa tuskaa, joka vaatii lisäselvitystä. Pysyn edelleen ruumiissani, tarkkailen itseäni ja maailmaa ja kysyn itseltäni: kuka on tämä joka kokee tuskaa? Aikani etsittyäni huomaan että tätä subjektia ei löydy, niinkuin lukemattomilla edellisilläkään kerroilla joilla olen tätä tarinoitteni päähenkilöä etsinyt. Kun ajatuksia prosessoiva kone, aivoni, alkaa lyömään tyhjää, tuska menettää teränsä. Mieleni palaa automaattisesti nykyhetkeen, hengitysrefleksini, ympäristön äänien ja muotojen tarkkailun pariin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pidä itseäni mielenterveysongelmaisena, eikä sitä kunniaa ole mulle tarjonnut muutkaan, mutta en käy töissä vaan elän tuilla.

Alun perin minun oli tarkoitus olla pois työelämästä pari-kolme kuukautta, mutta nyt on livahtanut jo hieman yli vuosi työttömänä. Entiset työkaverit ja pari entistä työnantajaa soittelevat mulle ja pyytävät töihin, mutta en koe että nyt olisi sen aika. Viimeistään 2019 ajattelin palata töihin, ehkä jo alkuvuodesta.

Ei mulla ole mitään arkirutiineja, unirytmikin on välillä niin että nukun päivät ja valvon yöt. Onneksi kaupat on pitkään auki, ja ravintolatkin viiteen. Teen nyt niitä juttuja joita en ole päässyt tekemään 30 vuoteen, elän täysin itselleni. Nautin joka hetkestä.

Ai saatana!  Toteutat itseäsi yhteiskunnan varoilla!  Olet heittäytynyt elätiksi ja vielä kehuskelet sillä.  Ou jeah!  Ravintolatkin viiteen asti auki ihan sinua varten.

Eiköhän meitä tuilla eläjiä ole enemmänkin?

Minä olen ollut aina töissä, nyt päätin sitten vetää happea vähän. Tuntuu ihan hyvältä.

Herään kuuden maissa, käyn suihkussa, pesen hiukset, laitan meikin. Syön pitkän aamiaisen rauhassa ja luen samalla lehdet. Kello 8.30 lähden töihin, jotka alkavat kello 9.

Töistä pääsen kello 17 ja olen kotona joskus ennen iltakuutta, usein tulen kaupan kautta. Laitan kevyen illallisen. Katselen vähän telkkaria ja lueskelen kirjoja (lempiharrastukseni). Menen nukkumaan noin kello 22.

Joskus jään töiden jälkeen kaupunkiin ja käyn esimerkiksi elokuvissa.  Silloin olen kotona tietysti vasta myöhemmin.

Viikonloppuisin ulkoilen, käyn kirjastossa, usein konsertissa, oopperassa tai teatterissa, tapailen ystäviäni ja sukulaisiani. Käyn kylässä tai kutsun vieraita meille (tai oikeastaan minulle; olen yksineläjä).

Lomilla matkustelen, sekä kotimaassa että ulkomailla. Tapailen silloin myös kauempana asuvia ystäviä ja sukulaisia.

Sellainen elämä mulla, kiva ja rauhallinen.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun mitään sen kummempaa ei tapahdu, nykyhetkeni kuluu aineellisen ruumiini hengitysrefleksin, ympäristön äänien ja muotojen tarkkailun parissa. Usein mieleni harhailee vanhoihin tarinoihin, vanhoihin ehdollistumiin. Tämä tuottaa outoa tuskaa, joka vaatii lisäselvitystä. Pysyn edelleen ruumiissani, tarkkailen itseäni ja maailmaa ja kysyn itseltäni: kuka on tämä joka kokee tuskaa? Aikani etsittyäni huomaan että tätä subjektia ei löydy, niinkuin lukemattomilla edellisilläkään kerroilla joilla olen tätä tarinoitteni päähenkilöä etsinyt. Kun ajatuksia prosessoiva kone, aivoni, alkaa lyömään tyhjää, tuska menettää teränsä. Mieleni palaa automaattisesti nykyhetkeen, hengitysrefleksini, ympäristön äänien ja muotojen tarkkailun pariin.

Mitä v*ttua nyt taas :D Hyvä viesti!

Kiitos kaikille vastanneille! Olen toki monesti luonnostelut millaista "unelmaelämäni" eli ihan tavallinen arkeni olisi, mutta vielä ei ole ollut voimavaroja ryhtyä toimeen, kun ahdistus ja alakulo leimaavat niin vahvasti jo perusarkirutiinejani, ja esimerkiksi syöminen on yhtä taistelua. Toki välillä on parempia kausia, ja silloin jaksan tietenkin uskoa enemmän valoisampaan tulevaisuuteen.

Voisin vielä kysyä muutamaa juttua: millainen on perusmielialanne arjessa? Onko kotitöihin, liikuntaan ja harrastuksiin ryhtyminen mieluisaa ja onnistuuko se ilman erityisiä ponnisteluja? Entä millaista on lähteä töihin tai ryhtyä opiskelemaan?

AP

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastanneille! Olen toki monesti luonnostelut millaista "unelmaelämäni" eli ihan tavallinen arkeni olisi, mutta vielä ei ole ollut voimavaroja ryhtyä toimeen, kun ahdistus ja alakulo leimaavat niin vahvasti jo perusarkirutiinejani, ja esimerkiksi syöminen on yhtä taistelua. Toki välillä on parempia kausia, ja silloin jaksan tietenkin uskoa enemmän valoisampaan tulevaisuuteen.

Voisin vielä kysyä muutamaa juttua: millainen on perusmielialanne arjessa? Onko kotitöihin, liikuntaan ja harrastuksiin ryhtyminen mieluisaa ja onnistuuko se ilman erityisiä ponnisteluja? Entä millaista on lähteä töihin tai ryhtyä opiskelemaan?

AP

No, mietin aikaa, kun olin vaikka 19v. eli kävin töissä, lenkillä, salilla, nukuin, näin kavereita kun ehdin, järjestelin tekemistä eli kesällä festareille/mökille ihan tämmöstä.

Herään arkisin klo 6, juon kahvia ja syön voileivän, meikkaan ja puen. Herätän lapset klo 7, annan heille aamupalaa, patistan pukemaan ja lähetän toisen kouluu ja vien toisen päiväkotiin matkalla työhön. Yleensä olen jo tässä vaiheessa ihan poikki lasten riitelystä ja hidastelusta.

Olen päivän töissä ja tullessa haen päiväkotilaisen. Koululainen osaa tulla itse iltapäiväkerhon jälkeen kotiin. Teen jotain hyvää, halpaa ja nopeaa ruokaa, jonka jälkeen lähdetään yleensä johonkin harrastukseen illaksi. Iltapalaa klo 20 ja lapset nukkuun. Sitten omat iltatoimet, vähän telkkaria ja nukkumaan. Sama toistuu joka arkipäivä. Kaupassakäynti tarpeen mukaan johonkin väliin.

Viikonloppuna ollaan paljon ihan vaan kotona. Joskus käydään mummolassa tms.

Vierailija kirjoitti:

Herään arkisin klo 6, juon kahvia ja syön voileivän, meikkaan ja puen. Herätän lapset klo 7, annan heille aamupalaa, patistan pukemaan ja lähetän toisen kouluu ja vien toisen päiväkotiin matkalla työhön. Yleensä olen jo tässä vaiheessa ihan poikki lasten riitelystä ja hidastelusta.

Olen päivän töissä ja tullessa haen päiväkotilaisen. Koululainen osaa tulla itse iltapäiväkerhon jälkeen kotiin. Teen jotain hyvää, halpaa ja nopeaa ruokaa, jonka jälkeen lähdetään yleensä johonkin harrastukseen illaksi. Iltapalaa klo 20 ja lapset nukkuun. Sitten omat iltatoimet, vähän telkkaria ja nukkumaan. Sama toistuu joka arkipäivä. Kaupassakäynti tarpeen mukaan johonkin väliin.

Viikonloppuna ollaan paljon ihan vaan kotona. Joskus käydään mummolassa tms.

Menispä mullakin toi meikkaus noin. Ihottumien, herkistymisten ja allergioiden vuoksi se on aina yhtä taistelua. Saan ihottuman jopa mun puuterisudista, sitten loppupäivä pilalla.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut masentunut ainakin puolet elämästäni, ja tästä paraneminen tuntuu mahdottomalta osittain sen vuoksi, että en yksinkertaisesti enää tiedä, millaista on "normaali" elämä ja arki. Miten voin tavoitella jotain sellaista, josta minulla ei oikeastaan ole mitään käsitystä? Millaista on, kun joka päivä ei ahdista, itketä tai halua käyttäytyä itsetuhoisesti? Millaista on olla toimintakykyinen, käydä töissä ja pitää yllä sosiaalisia suhteita? Olisin kiitollinen jos siis kertoisit omasta arjesta, jotta tietäisin edes suurin piirtein mitä tavoitella ja millaista oma elämäni voisi olla ilman mielenterveysongelmia.

Miksi jäljitellä onnellisuutta, kun voit löytää sen itse?

Suosittelen googlaamaan netistä / etsimään youtubesta:

Eckhar tolle

Sri ramana maharshi

Rupert spira

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut masentunut ainakin puolet elämästäni, ja tästä paraneminen tuntuu mahdottomalta osittain sen vuoksi, että en yksinkertaisesti enää tiedä, millaista on "normaali" elämä ja arki. Miten voin tavoitella jotain sellaista, josta minulla ei oikeastaan ole mitään käsitystä? Millaista on, kun joka päivä ei ahdista, itketä tai halua käyttäytyä itsetuhoisesti? Millaista on olla toimintakykyinen, käydä töissä ja pitää yllä sosiaalisia suhteita? Olisin kiitollinen jos siis kertoisit omasta arjesta, jotta tietäisin edes suurin piirtein mitä tavoitella ja millaista oma elämäni voisi olla ilman mielenterveysongelmia.

Miksi jäljitellä onnellisuutta, kun voit löytää sen itse?

Suosittelen googlaamaan netistä / etsimään youtubesta:

Eckhar tolle

Sri ramana maharshi

Rupert spira

Onks nää jotain buddha-videoita?

Nämä arjen kuvaukset ovat hyviä, näitä lisää, on kiinnostava tietää miten muiden arki sujuu.

Oma arki sujuu näin: kuudelta ylös, kahdeksaksi töihin. Neljän jälkeen kotiinpäin, yleensä kaupan kautta. Illat menevät tietokoneen tai tv:n ääressä, nukkumaan kymmeneltä. Viikonloppuisin sitten menoa senkin edestä, ystävien ja sukulaisten parissa. Kuulostaa kovin tylsältä näin tiivistettynä, mutta oikeasti nautin arjestani todella paljon.