Lue keskustelun säännöt.
Oravanpyörä epäilyttää.
15.05.2018 |
Täällä kirjoittelee nyt 25-vuotias mt-ongelmainen haihattelija. Opiskelen hyvin työllistävää alaa ja pärjään opinnoissa hyvin. Ala ei kiinnosta työn kannalta lainkaan, vaikka opiskelu välillä onkin ihan mukavaa.
Luettuani noin 30 self help kirjaa, olen alkanut miettimään jos kiertäisin kaukaa koko oravanpyörän. Jos en vain koskaan lähtisikään siihen touhuun. Jos menisin nyt töihin, säästäisin rahaa ja karkaisin maailmalle.
Etsisin miehen ja rakastuisin, matkustaisin ja eläisin. Kirjoittaisin kirjoja, joilla en elättäisi itseäni. Kirjoittaisin blogia, jota haukuttaisiin keskustelupalstoilla. Opettelisin soittamaan jotain soitinta, ihan vain omaksi ilokseni. Opettelisin laulamaan, jotta karaokebaarissa ei tarvitsisi liimautua tuopin kanssa seinään kiinni. Viettäisin aikaa itselleni tärkeiden ihmisten seurassa. Olisin läsnä.
En koskaan hankkisi autoa. En koskaan hankkisi omistusasuntoa. En koskaan säästäisi isoja eläkerahoja. Joogaisin joka aamu, meditoisin joka päivä.
Opettelisin nauttimaan siitä, mitä elämällä on tarjottavanaan.
Olisinkohan koskaan onnellinen?
Onko kukaan kokeillut vastaavaa?
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisit satunnaisesti ollakin. Kaiken kaikkiaan tulevaisuudenhaaveesi vaikuttavat turhan ruusuisilta. Rahattomana elämä on aika vaikeaa. Etenkin, jos vanhuus ja sairaus joskus iskee. Kun ei ole rahaa lääkkeisiin ja hoitaja laskee, montako paskavaippaa saat päivässä käyttää, saattaa down-siftaaminen alkaa kaduttamaan.
No varmaan mukava elämä, jos oikeasti saat niin paljon säästöön rahaa ettei tuo ole jatkuvaa köyhäilyä. Ja jos vielä esim. kirjailijanakin menestyt edes joten kuten, tai sulla yleensäkin on luovia tavoitteita, niin ei välttämättä käy tylsäksikään. Kyllähän tuo monen unelma-elämää on tuollainen mitä kuvaat.
Mutta kun ei se meillä useimmilla menee niin. Jos ei "mene siihen oravanpyörään" eli työelämään, on ankean köyhää. Jos meneekin, niin ei juuri mistään työstä niin paljoa tienaa että siinä saisi näppärästi säästettyä niin paljon että lopun ikää voikin elellä meditoiden, matkustellen ja huvikseen pöytälaatikkooon kirjoitellen. Ja kun se työttömyys on kovin köyhää, useimmille se on myös tylsää. Ei olekaan niitä reissuja tai joogaretriittejä tai mistä kukin tykkää, vaan ankeassa yksiössä käkkimistä makaronia syöden, päivästä ja viikosta toiseen.
Toinen juttu on, että ei se "oravanpyörä" ole välttämättä niin paha. Siinäkin saa aika paljon itse päättää kuinka paljon juoksee. Esim. itse oon it-alalla, mutta en minä stressaa mistään vaan teen hommiani päivä kerrallaan, omaa tahtiani. Ei ole pakko olla kunnianhimoinen uraohjus joka tosiaan juoksee oravanpyörässä, tulevan palkkion toivossa, jos ei halua.
up