Lue keskustelun säännöt.
Soitin auttavaan puhelimeen ja sieltä käskettiin mennä töihin
15.05.2018 |
Olen nyt herkillä ja voi olla että ylireagoin. Soitin auttavaan puhelimeen ja en tiedä mitä odotin, mutta olen vielä enemmän p****na kuin ennen soittoa.
Tilanteeni on tällä hetkellä tämä ( yksityiskohtia muutettu tunnistettavuuden välttämiseksi, mutta asiat sinällään tosia):
Erosin reilu vuosi sitten omasta aloitteestani henkisesti väkivaltaisesta miehestä. Vaikka ero olikin aloitteestani jäi silti välillemme paljon selvittämättömiä asioita. Miehestä toipuminen on ollut rankaa ja olen käynyt terapiassa. Jouduin jäämään eron jälkeen pitkälle sairaslomalle opinnoista ja olen tapellut kelan kanssa erilaisista vaihtoehdoista tilanteeseeni. Nyt kelalta on tullut selvä viesti, että opiskelupaikasta pitäisi luopua ja ilmoittautua työttömäksi ja olen aivan hukassa sen suhteen mitä kannattaisi tehdä.
Löysin uuden miehen heti eron jälkeen joka on ollut suureksi avuksi monessa asiassa, ihan jo pelkästään olemalla "normaali" ja vaikka ketään ei pitäisi tarvita- olen tarvinnu häntä silti. Aiemman suhteen vuoksi välini ovat katkenneet kokonaan tai viilenneet tuttaviini. Joudun muuttamaan pian ja ainoa mahdollinen apu on miesystäväni, yksin en voi tietyistä syistä muuttoa tehdä, eikä varoja ole palkata apua. Menoja ja henkistä kuormittavuutta voin vielä avata sen verran, että olen tämän kuun aikana menettänyt läheisiäni ja eräs on sairastunut vakavasti.
Sitten pääsemme omaan mokailuuni. Exäni otti yhteyttä ensimmäistä kertaa eron jälkeen ja halusi nähdä, että voisimme käsitellä kesken jääneet asiat. Suostuin tapaamiseen ja ex yritti painostaa seksiin. Ilta päätyi käytännössä raiskaukseen. En ole kertonut miesytävälleni tapaamisesta, enkä edes osaisi selittää millainen henkinen ylivalta exällä oli edelleen. En kuitenkaan suostuessani tapaamiseen olisi uskonut exästä tällaista. En tiedä miten toimia asian suhteen ja miten selitän miksi edes suostuin näkemään. En myöskään tiedä, että mitä teen muuton suhteen jos kerron ja miesystäväni päättää lähteä. En myöskään tiedä, miten voisin olla kertomatta kun en vielä tiedä oliko exän tapaamisesta terveydellistä vahinkoa henkisen lisäksi.
Auttavassa puhelimessa puhuttiin exän tapaamisesta "syrjähyppynä" ja kerrottiin että aikuisen ihmisen elämä eroaa lapsen elämästä siinä, että äiti ja isi ei ole enää auttamassa ja itse pitää pärjätä. Lopuksi kehoitettiin menemään töihin, koska niin se yhteiskunta toimii.
Tässä ei vielä edes ollut kaikki. Itseinho on sen verran korkealla, että taidan oikeasti hypätä katolta alas.
Kommentit (28)
Ei diagnoosinumero ole mikään työkyvyn este sinänsä. Mehän oltais kaikki työkyvyttömiä, kun käydään vaan lääkärissä, kyllä siellä diagnoosikirjassa numeroita piisaa kaikkiin tiloihin ja jopa normaaliuteen.
Mutta joo, mitäs lääkärit on ehdottaneet? Lääkitystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kerran elämässäni soittanut auttavaan puhelimeen opiskelijana kun olin kaukana kotoa, en saanut lainaa, rahat olivat tiukilla ja olin nähnyt nälkää kun en saanut kesätöitä, en toimeentulotukia ja rahat riitti vain vuokraan.
Puhelimessa ei kuunneltu vaan nainen totes, että täytyy laskea mihin rahaa käyttää ja säästää niistä. Mistä hitosta säästää kun rahaa ei yli jäänyt. Opintotukea ja asumuslisää ei kesällä saanut kun opintoja ei voinut kesällä suorittaa.
Kuinka moni tappanut itsensä auttavan puhelimen neuvojen jälkeen? Eikö noita valvota?
Ap! Sinä selviät. Hae apuja lääkäristä ja tahoilta, jotka auttaa. Yksi asia kerrallaan kuntoon. Siten selviät!
Auttavissa puhelimissa työskentelevät ovat vapaaehtoisia, eivät ammattilaisia. Valitettavasti kaikki heistä eivät ole tarpeeksi päteviä hommaan. Lisäksi kysymyksessä voi olla myös kommunikaatio-ongelma: kuuntelija voi lyhyen puhelinkeskustelun perusteella ymmärtää soittajan tilanteen täysin väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä on ollut joku ammattitaidoton vapaehtoinen vastaamassa. Onko sinulla joku diagnoosi psykiatrilta jolla saisit Kelan kuntoutusta tai terapiaa? Tosin kai sen opinto-oikeuden voi myös myöhemmin palauttaa, mutta jos et ole opiskelu- tai työkykyinen niin sitten et ole.
On dg. Ja useampia lääkärin lausuntoja on Kelaan lähetetty ja erilaisilla perusteilla. Kela kuitenkin katsoo, että olen työkykyinen. Ironisesta kyllä, mutta itselläni on sellainen tunne että saattaisin tähän mennessä olla jopa opiskelukykyinen, mikäli olisin voinut käyttää tämän "jouten olo" ajan toipumiseen ja kuntoutumiseen sen sijaan että olen tapellut tämän ajan byrokratian kanssa, kun siihen päälle lasketaan vielä kokonaisuudesaan haastava elämäntilanne ja tragediat. Enää ei vain jaksaisi tapella. Ja suostuminen kelan vaatimukseen tuntuu samalta kuin luovuttamien kaikista toiveista tulevaisuuden suhteen. Kelan ratkaisuun suostuminen tarkoittaisi myös toista heti perättäistä muuttoa ja en jaksaisi enää tätä yhtäkään. En jaksaisi mitään.
Hassu! Jos x ja y, olisin ehkä parantunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä saada koulua jatkettua ja ota yhteys raiskattujen naisten tukikeskukseen.
Minäkin olen törmännyt karseaan auttajaan, jonka käytös oli epäammattimaista ja ajattelin, että joku lähtee sieltä ranteet auki.
Kylläpä on empatiakyvyttömiä ihmisiä liikenteessä. Ap, tilanteesi on hankala, mutta se helpottaa kunhan saat palasia pikkuhiljaa paikalleen.
Koita saada lääkärintodistus työkyvyttömyydestä vaikka vähäksi aikaa, kunnes pääsi asettuu. Älä lopeta koulua, ellet saa sovittua voitko palata kun tilanne on parempi. Hoida muutto alta pois. Älä missään nimessä näe enää exää. Tiedät, että hän on sinulle huono ja vain pilaa elämäsi. Sinuna tekisin rikosilmoituksen raiskaamisesta. Uusi poikaystäsi joko ymmärtää tilanteesi tai sitten ei.
Sinä selviät tuosta kyllä. Rohkeutta ja voimia.
Sinuna antaisin palautetta auttavasta puhelimesta. Joku on siellä nyt kävelevä katastrofi ja voi olla että suistaa jonkun pahempaan jamaan.
Minä en usko alkuunkaan tätä aloitusta.
Mutta sama neuvo: mene röihin, kuten täällä on tapana sanoa!