Ahdistaa lähteä käymään entisellä kotipaikkakunnalla kesälomalla, kohtalotovereita? :(
Pitäisi ajaa 350 kilsan päähän, ja siellä odottaa taas "kaikkea niin kivaa". :(
Äiti ja miesystävänsä kännäilevät, etenkin kesällä maistuu olut ja kirkkaat sekaisin. Kamala viinan haju vastassa tietenkin taas kun menemme. Ei siellä pysty olla yötäkään vaikka pyytävät kun ramppaavat tupakalla öisin ja metelöivät ja välillä rähinöivät. Pitää mennä naapurikaupunkiin hotelliin.
Minua kaksi vuotta nuoremman veljeni nuorempi avovaimo keksii aina jotain muuta (turhaa) tekemistä toisella puolen Suomea heti kun saa tietoon koska olemme tulossa. Tähän tyyliin "joo minun serkun naapurin koira synnyttää pentuja joten meidän pitääkin mennä 500 kilsan päähän juhlimaan niiden koirien nimiäisiä".
Hän ei tule muutenkaan juuri kenenkään kanssa toimeen ja on jokseenkin epäsosiaalinen ja tyhmän ylpeä, joten enpä menetä paljoa jos en näe. Veljeäni tapaisimme mielellämme mutta veljeni on ihan tossun alla eikä uskalla sanoa hänelle mitään vastaan.
Suurin osa entisistä ystävistäni ovat muuttaneet muihin kaupunkeihin joten hvyin vähän tulee tavattua heitäkin tuolla paikan päällä.
Mieluiten jättäisin siis tuon pakollisen reissun tekemättä. Menee vain lomapäiviä hukkaan.
Kohtalotovereita?
Kommentit (48)
Siinä mielessä kohtalotovereita, että olen asunut kotipaikkakunnaltani poissa 30 v ja olen käynyt siellä ehkä joka kolmas vuosi. Juurikin samasta syystä eli en tunne saavani mitään iloa siitä reissusta. Matkaa kotoa sinne on n. 600 km. Ei sinne ole mikään pakko aikuisen ihmisen mennä.
Ja minkä takia aikuinen ihminen menet sinne ja tuhlaat lomapäiviäsi??
Kai ihmiset haluaa nähdä vanhempiaan ennenkuin ne kuolee tai ennenkuin sattuvat vaikka kuolemaan itse?
Ainakin mun alkoholistiäiti itkee ja sopertelee puhelimessa että tuunko käymään ja sitten ryyppää lisää jos en mene. Vaikea tilanne aikuisellekin tämä.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin mun alkoholistiäiti itkee ja sopertelee puhelimessa että tuunko käymään ja sitten ryyppää lisää jos en mene. Vaikea tilanne aikuisellekin tämä.
Et ole vastuussa vanhempasi alkoholinkäytöstä. Mä olen sanonut että tulen, jos olet selvin päin. Ja heti jos huomaan ettet ole, lähden pois. Ja näin olen tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin mun alkoholistiäiti itkee ja sopertelee puhelimessa että tuunko käymään ja sitten ryyppää lisää jos en mene. Vaikea tilanne aikuisellekin tämä.
Et ole vastuussa vanhempasi alkoholinkäytöstä. Mä olen sanonut että tulen, jos olet selvin päin. Ja heti jos huomaan ettet ole, lähden pois. Ja näin olen tehnyt.
Entä jos he kuolee? Jääkö harmittaan että kuoli vai olisiko se tavallaan helpotus?
Mulle tavallaan olisi helpotus, mutta mietin että saanko suvun vihat tai inhot päälleni siitä kun en käynyt katsomassa. Vaikkei ne sukulaiset itsekään vaivaudu paikalle niin silti saisivat jonkun aiheen vihata.
Jätä ihmeessä menemättä, mikään pakko ole. Vietä sun näköinen loma ja tee niitä asioita, mistä oikeasti nautit!
Kävin isän luona eräänä kesänä, oli kännissä. Sanoin että lähden menemään kun on kännissä. Että soittaa sitten kun on selvin päin. Ajoin monta sataa km sinne ja samantien takas. Huusi ja käski vielä ovelta painua v-uun. Kuoli noin kaksi viikkoa tuosta. Hänen viimeiset sanansa minulle oli siis että painu v-uun. Ihanaa.....
jos jotain positiivista haluaa hakea niin siellä kotipuolessa olisi muutama kiva sisustusliike ja kahvila joissa olisi mukava käydä, sekä läheisen järven rannalla olisi kiva viettää iltaa.
-AP
Mullakin mennyt kaukana asuvien alkoholistivanhempien tapaaminen niin pahaksi että oksentelen ja ripuloin aina koko aamun ennenkuin lähdemme avomieheni kanssa ajamaan, ja joudun ottaa rauhoittavia että kestän olla automatkan :((( Joka kerta ne on sen näköisiä että lähempänä kuolemaa, ja kämppä on sikainen. Paluumatka on aina yhtä juhlaa kun sieltä pääsee pois.
Toisaalta taas kun hotellit harvassa siellä päin minne olemme menossa niin siksi pystyvät kiskoa niistä kovaa hintaa, joten mietin että kun saisimme samaan hintaan paremmat huoneet jossain aivan muualla ja jossain isommassa kaupungissa tai vaikka jossain Euroopan kaupungissa, että kannattaako silti "tuhlata" rahaa tuollaiseen reissuun.
-AP
Vierailija kirjoitti:
Onneksi minä olen aikuinen ihminen, eikä kukaan voi pakottaa minua tekemään tuollaisia matkoja.
et siis itse ole missään tekemisissä lähisukulaisten kanssa?
Kaikki joskus kuolee.Tee se kuolema-asia itsellesi selväksi.Ei kukaan tiedä kuoleeko parin minuutin tai kymmenien vuosien kuluttua.
Elä tätä päivää,nauti siitä parhaalla mahdollisella tavalla.
Itse ole 70- kymppinen ,olosuhteet loistavat ns mökillä,missä viihdymme,mutta emme oleta tai vaadi ,että lapsemme tulevat satojen km:n päähän sillä muutaman viikon kesälomallaan ,jos muut asiat houkuttelevat enemmään (esim oma mökki,ulkomaat jne)
Emme käytä myöskään alkoholia eikä riidellä.
Halusin tekkin nuorena elää omaa elämää perheeni kanssa ja ymmärrän näinollen jälkikasvuani.
Vanhempamme ovt kuollet jo aikaa sitten.
Sinun ei tarvitse mennä sinne ,eikä välittää mitä suku ajattelee.Sinun elämä on sinun.
Mikä pakko on muka olla tekemisissä lähisukulaisten kanssa? Tekeekö se sukulaisuus ihmisestä automaattisesti hyvän ihmisen?
Itse en ole missään tekemisissä isäni kanssa ja tuskin olisin tätä valinnut ilman hyviä syitä. Mutta tosiaan minulla aikuisena ihmisenä on vapaa tahto tehdä omia valintoja. Ja mielummin ilman mitään tekopyhien ihmisten taivastelua jotka oikeasti eivät tiedä mitään ja joille en ole millään lailla tilivelvollinen.
Niin lapsena ei voi valita mutta aikuisena voi. Hulluhan sitä olisi jos samaa paskaa ottaa niskaansa vielä aikuisenakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin mun alkoholistiäiti itkee ja sopertelee puhelimessa että tuunko käymään ja sitten ryyppää lisää jos en mene. Vaikea tilanne aikuisellekin tämä.
Et ole vastuussa vanhempasi alkoholinkäytöstä. Mä olen sanonut että tulen, jos olet selvin päin. Ja heti jos huomaan ettet ole, lähden pois. Ja näin olen tehnyt.
Entä jos he kuolee? Jääkö harmittaan että kuoli vai olisiko se tavallaan helpotus?
Mulle tavallaan olisi helpotus, mutta mietin että saanko suvun vihat tai inhot päälleni siitä kun en käynyt katsomassa. Vaikkei ne sukulaiset itsekään vaivaudu paikalle niin silti saisivat jonkun aiheen vihata.
Miten sukulaisten inho ja viha sinun elämääsi vaikuttaisi? Oletko heidän kanssaan paljonkin tekemisissä?
Ihan sama meneekö katsomaan sitä alkoholistin kännäämistä, väninää ja riitelyä sillä jos kuolee niin kuolee.
Voihan sitä itsekin kuolla vaikka huomenna.
Onneksi minä olen aikuinen ihminen, eikä kukaan voi pakottaa minua tekemään tuollaisia matkoja.