Oletko koulukiusattu? Haluatko jakaa tarinasi?
Hei,
Oletko sinä tai lapsesi koulukiusattu? Haluatko jakaa tarinasi? Olisitteko mahdollisesti kiinnostuneita ottamaan osaa dokumenttiohejlamn tekoon?
Sain juuri edellisen dokumenttiohjelmani valmiiksi, ja nyt on aika siirtyä uusiin haasteisiin.
Teen yleensä dokkareita sosiaalisista aiheista jotka puhuttavat ja ajattelinkin seuraavaksi projektiksi dokumenttiohjelmaa koulukiusatuista.
Olen tehnyt mm. seuraavat dokkarit: Dokumenttiprojekti Arvet Minussa (Lapsuudenajan seksuaalinen hyväksikäyttö), DP Pienet Taistelijat (Vakavasti sairastuneet lapset), DP Ilman Kotia (Asunnottomat), DP Piripäiväkirja (Päihdeongelmainen äiti ja tytär) jne.
Mikäli haluat keskustella aiheesta lisää luottamuksellisesti, ota minuun yhteyttä sähköpostitse: marja.kurikka@yle.fi
Terkuin,
Marja
Marja Kurikka
Kommentit (27)
Minua koulukiusattiin järjestämällisesti opintojeni loppuun saakka lapsuuden onnettomuudessa kasvoihini saamieni arpien vuoksi. Lisäkiusaamista aiheutti paksu ja luonnonkihara tukka, joka oli sekä tyttöjen että poikien mielestä ällöttävä.
Jotain hyvääkin kiusaamisesta on seurannut koska olen kompensoinut ulkonäkövajettani elinikäisellä opiskelulla. Osaan muun muassa vähintään auttavasti kuutta kieltä. Tällä hetkellä opiskelen arabiaa.
Onneksi löysin puolisoni ja sielunkumppanini. Hän arvostaa minua juuri sellaisena kuin olen ja arvostaa sitä, että olen ahkera ja kunnianhimoinen ihminen, joka osaa ottaa myös rennosti. Yhteinen harrastuksemme on ruoanlaitto. Hän joutuu matkustamaan työnsä vuoksi paljon ja sen vuoksi vietämme lomat kotona. Minulle tarjoutuu toki välillä mahdollisuuksia matkustaa hänen mukanaan ja sillä välin kun hän hoitaa työasioitaan minä tutkin kaupunkia yksin. Toki käymme yhdessä ravintolassa jos työt sallivat. Olen kieltäytynyt edustusrouvan tehtävistä ulkonäöllisestä syistä johtuen.
Muuten kun katson itseäni alastomana peilistä näen siellä kivannäköisen ja hyvinsäilyneen rungon. Olen korjauttanut aikuisena keloidiarpeni omilla varoillani plastiikkakirurgilla ja niiden tilalla ovat ohuet valkeat viirut.
Koulukiusatuksi joutuu helposti jos on ”liian” hyvä joissain aineissa. Sitä eivät kaikki voi sietää tai antaa anteeksi.
Toivottavasti sitten myös kiusaajat katsovat ohjelman
9v. Hakattiin, potkittiin, eristettiin😬
Toivottavasti löydät rohkeita jotka tulevat kertomaan. Moni meistä emme uskalla julkisesti omalla naamalla. Esim. olen varma jos minä kertoisin kiusaamisestani, niin ne entiset kiusaajat ajattelisivat vain, että mikä nössö kitisijä se on vieläkin, ja että leikillään he vaan vähän kiusasivat, ei sitä noin olisi tarvinnut ottaa.
Ja toinen juttu etten halua työelämässä erityisesti saada semmoista päähänpotkitun uhrin leimaa, joten mieluummin pidän kiusaamistaustani omana ja harvojen luotettujen ystävien tietona.
Olen.
En halua.
En ole kiinnostunut.
En halua keskustella.
Koulukiusaaminen pilasi elämäni, jäljet näkyvät vieläkin vaikka siitä on jo 20 vuotta.
Olen. Mitä sitten? Mitä siitä tarvitsee jaaritella? Pahoinpitelyt ilmoitetaan poliisille ja sitten hakeudutaan suojaan. Suojaan viemisessä avainasemassa ovat uhrin vanhemmat. Samoin, jos kiusaaminen on henkistä niin hypätään vaan poliisi-ilmoituskohdan yli ja siirrytään suojaan. Sitä ennen voi yrittää vain keskustella asian selväksi. En käsitä, miksi kukaan antaa lastansa satuttaa. Kertoo enemmän vanhemmista. Haastattelisit niitä vanhempia, että missä meni vikaan, että annoit lastasi kiusata oikein pitkäänkin? Etkö välittänyt?
Minua syrjittiin hyvin ikävästi koulussa ja se oli vain ja ainoastaan minun isäni vika. Ei hän välittänyt, oli jo uusi vaimo ja uudet lapset. Äiti sitten pelasti minut pitämällä puoliani. Se oli ihan tarpeeksi tehty häneltä. Muita lapsia en todellakaan ole syyttämässä, minä vaan olin outo, rikkinäinen hylätty lapsi, ärsyttävä. En ihmettele, että vieroksuivat, enhän itsekään pitänyt itsestäni.
Olen kyllä miettinyt että ne arvet mitkä minulla on pitäisi saada koulukiusaajieni tietoon. Onkohan kukaan edes miettinyt mitä minulle kuuluu kun ei olla nähty 25 vuoteen.
Olen ollut koulukiusattu, kyllä.
Aihe on tärkeä ja toivon, että saat tehtyä hyvän dokumentin aiheesta. Se koskettaa edelleen tyttöjä ja poikia koulussa päivittäin.
Itselläni asia oli eristämistä, tavaroiden sotkemista ja niiden varastamista. Yksin jättämistä, valehtelua ja selän takana puhumista.
Asia on edelleen, 30+ vuoden jälkeen vaikea. Vaikea luottaa ihmisiin, siihen että he puhuvat totta. Asia tulee edelleen esiin silloin tällöin, joissakin tilanteissa.
MUTTA:
En suostu puhumaan asiasta julkisesti.
Jos kiusaajat saavat tietää, että asia "vaivaa" edelleen, silloinhan he ovat voittaneet. Ja sitä en heille suo!
Kameran eteen en myöskään missään nimessä halua.
Tärkeä aihe. Olen ollut kiusattu, mutten uskalla naamaani laittaa telkkariin.
Tässä kuitenkin nosto!
Olin koulukiusattu, enkä halua jakaa tarinaani julkisesti koska pyrin pitämään kaikki tietoni pois niiden ulottuvilta.
Voisin tulla jos olisin varma että siitä olisi jotain haitallista seuraamusta kiusaajille ....
En halua naamaani telkkariin mutta tärkeällä asialla olet. Nuoruuteni tuhottiin. Vieläkin muistan millaista helvettiä elämäni oli 30 vuotta sitten. Jätettiin yksin, pilkattiin, poljettiin itsetuntoa, haukuttiin rumaksi ja vastenmieliseksi. Annettiin ymmärtää ettei kukaan halua olla kanssani. Toivottavasti löydät haastateltavia ja saat dokumentin tehtyä.