Ajatus kulttuurisesta omimisesta edellyttää varsin mielenkiintoisia tausta-ajatuksia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se kulttuurista omimista, että kirkollinen vihkiminen halutaan laajentaa myös samaa sukupuolta oleville? Kun se on kuitenkin uskovaisille tärkeä traditio ja siihen kukttuuriin kuuluva asia. En ole siis itse sitä mieltä, että homopareja ei saisi vihkiä kirkossa, mutta tuli vain mieleen.

On. 2000 vuotta ollaan vihitty heteropareja ja nyt pitäisi kaikkien päästä vihille. Mulle ihan sama mutta miksi kulttuurin omimisesta vaahtoavat eivät puutu tähän. Että miksi toisten pitäisi luopua omasta kulttuuristaan ja toiset eivät anna millään omastaan?

Mullakin oli muuten lapsena neljän tuulen hattu eikä siitä kukaan lapissa mitään sanonut. Siellähän myydään sitä saamelaiskrääsää turisteille hyvään hintaan. Voisi siitäkin älähtää joku, vaikka eräs saamelaisten puolesta loukkaantuja.

Toisten kulttuurit nyt vaan on parempia kuin toisten, ainakin näitten puolestaloukkaantujien mielestä. Nämä tekevät hallaa etenkin vähemmistökulttuureille, koska tietoisuus leviää juurikin noiden "omimisien" myötä eikä kulttuuri tule kuolemaan vaikka vähemmistö itse häviäisi. Tietysti tulee ottaa huomioon kunnioitettavuus, esim. se missi joka osti saamepuvun pilailupuodista missikisoihin oli aika tökeröä, mutta sitten taas heinämäen tapauksesta suuttuminen meni yli ymmärryksen.

Mua on aina kiinnostanut se ajatus, että kulttuuri on jokin kuluva ja määrällinen luonnonvara jota voi varastaa tai omia. Että jos se pihtiputaan Maija vetää kimonon päälle niin joku japsi unohtaa maansa historian ja kulttuurin? Miten tuo vaihdos käytännössä toimii? Jokin telepaattinen yhteys täytyy olla. 

Haistatan römeästi pitkä p*skan jokaiselle, joka tulee mulle sönköttämään tästä täysin järjettömästä uusloukkaantumisen aiheesta. Turha puhua multikulttuurista jos inkkaripäähine valkonaamaisen lapsen päässä loukkaa ihan iniseväksi pulinaksi asti.

Minä samaistun Papua Uuden Guinean alkuasukkaisiin ja diggaan heidän kulttuuristaan. Seuraavan kerran kun saan kutsun juhliin joissa pukeutuminen on juhlapuku tai kansallispuku niin menen papualaisten kansallispuvussa eli sellaisessa mulkkuputkessa joka on sidottu reiteen tai vyötärön ympärille.

Onko soveliasta vai syyllistynkö kulttuurin omimiseen?

Vierailija kirjoitti:

kulttuurinen omiminen on mun mielestäni kyllä myös positiivinen asia. Jotkut kulttuurit on niin laajalle levinneitä, että ne tunnetaan joka maailman kolkassa ja niitä ihaillaan. Samalla kiinnostutaan näiden kulttuurien historiasta ja tavoista. Jokainen suomalainen tietää jotain kiinasta, japanista ja intiaaneista. Tämä myös tekee niistä tutun ja turvallisen oloisia. Kiinalaisia harva pelkää, tai intialaisiakaan. Jos vertaa sitten toisiin kulttuureihin, joiden tapoja emme tunne, joiden vaatteita emme tajua ja joiden kulttuurista emme tiedä mitään.. he ovat epäilyttäviä muukalaisia meille. Tämä näkyy yhteiskunnassa oikein selkeästi juuri nyt.

Olet väärässä. Suomalaiset eivät tiedä juuri mitään Kiinasta, Japanista tai intiaaneista. Ne eivät ole mitään tuttuja ja turvallisia. Päinvastoin, ne ovat vieraita ja eksoottisia, siksi niitä ihaillaan.