Yksin raskaana: voiko lapsen kanssa pärjätä täysin ilman tukiverkkoja

Voi. Ainoastaan silloin voi olla vaikeaa, jos itse esim. sairastuu.

En valitsisi sitä tietä kuin ihan pakon edessä. Kyllä se raskaaksi käy, jos henkistä ja fyysistä taakkaa ei saa jaettua kenenkään kanssa. Toisaalta on myös surullista, jos ei ole ketään kenen kanssa jakaa ilon ja riemun hetket.

Miten kukaan voi olla nykypäivänä ilman tukiverkkoja? Ei voi, aika ankeeta.

Jep.

Oma äitini väänsi ja syytti sit ongelmistaan muita ja myös minua.

Vakavasti mt N.

No voi oikein hyvin. Mut mies jätti kun tulin raskaaksi enkä suostunut aborttiin. Vanhemmat asuu 400 km päässä. Helsingistä jossa asun en tunne ketään. Ei ole ollut mitään ongelmia eikä kaipuuta "tukiverkkoihin". Mulla tämä on ehkä kyllä tavallista helpompaa kun olen erittäin erakko luonne, en varsinkaan henkisesti edes oikeastaan haluaisi ketään kuvioihin. 

Ja jos tulee hätätilanne, esim. sairastuu itse, niin tässä yhteiskunnassa saa kyllä yhteiskunnan puolesta turvaverkot niin että lapsesta pidetään kyllä huoli.

Ei voi. Kyselin samaa 13v sitten ja mua vaan tsempattiin täällä! Hölmö uskoin! Ihan hirveää kun olet itse kuumeessa ja yrjö lentää, lapsi itkee nälissään yksin. Älä. Tee. Sitä.

Et sä ole täysin ilman turvaverkkoja koska olet yhteiskunnan jäsen. Jos oisit yksin jossain metsässä  tiettömien taipaleiden takana olisit täysin ilman turvaverkkoja. Nyt sulla on neuvola ja sen kautta saatava apu sekä myöhemmin mahis vaikka tukiperheeseen jos alkaa tuntua turhan raskaalta.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi. Kyselin samaa 13v sitten ja mua vaan tsempattiin täällä! Hölmö uskoin! Ihan hirveää kun olet itse kuumeessa ja yrjö lentää, lapsi itkee nälissään yksin. Älä. Tee. Sitä.

Ne ei katso itse ole samassa tilanteessa, niin on helppo tsemppailla

Kyllä niitä tukiverkkoja aina saa.

Voit luoda tukiverkon itse. Mene esim. leikkipuistoon, seurakunnan vauvakerhoon, muskariin, myöhemmin päiväkodin vanhempaintoimikuntaan, lapsen harrastusten tukitoimintaan jne. mukaan. Tutustu siellä ihmisiin. Siitä se ystävystyminen lähtee ja sit sulla on tukiverkko.

Voi mutta hankalia tilanteita voi tulla. Pahinta on silloin kun itse sairastut. Ei kovikaan kivaa käydä kaupassa oksennuspussin kanssa ja lapsen vaippa housuissa pidättelemässä pahimpia ripulikakkoja. Toisaalta tuokin on vain pikkujuttu siihen verrattuna, että itse sairastut niin pahasti, että joudut sairaalaan. Jos sinulla ei todellakaan ole yhtään ketään, joka voisi hoitaa lasta, huostaanotto on varmasti ainoa ratkaisu.

Oli joskus syöpäsairas yh telkkarissa ja oli aivan yksin. Se niistä yhteiskunnan turvaverkoista.

Muuta Helsinkiin ja liity pienperheyhdistykseen. Sieltä saat tukea. Vaikeita on tilanteet jos itse sairastut mutta eipä muuten. On vuoropäiväkotejakin ja voit hakea tukiperhettä.

Olen kasvattanut lapseni täysin ilman turvaverkkoa maassa, jonka kieltä en aluksi osannut yhtään. Olen selvinnyt, mutten suosittelisi tätä kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan voi olla nykypäivänä ilman tukiverkkoja? Ei voi, aika ankeeta.

Minä olin, ei omaisia elossa ja vieras paikkakunta, ne muutamat ystävät kaukana ja mies joka ei ollut koskaan kotona. Rankkaa oli, en suosittele kenellekään, muistan kerrankin kovassa kuumeessa pienen vauvan kanssa, sääliksi kävi lasta.

Arvostakaa niitä omia äitejänne joiden apuun voi luottaa, kaikille se ei ole itsestäänselvyys.

Voi ja onnistui ainakin meitsin kohdalla. Lapsi täytti just 19v ja on tämän kevään abi. Klassinen yhden panon vahinkoraskaus. Isä kyllä tiedossa mutta ei koskaan meidän elämässä. Ei mitään tukiverkostoa. Mun oma äiti kuollut jo kymmeniä vuosia sitten. Pärjäsin ihan hyvin tosin en ollut mikään nuori äiti. Olin 35 kun lapsi syntyi. Vakituinen päivätyö, hyvä palkka. Omistusasunto josta lainaa silloin jäljellä enää muutama vuosi. Tottakai meillä sairasteltiin oksennustaudit yms. Jouduin tietenkin skippaamaan kaikki työpaikan juhlat yms. Ei harmita eikä kaduta yhtään. Kaikista on selvitty tapahtuma kerrallaan. Kotona aina pakkasessa nopeasti lämmitettävää ruokaa silloin kun lapsi oli pieni. Jos oltiin sairaina eikä päästy kauppaan niin ei nälkään kuoltu.

Kyllä sitä pärjää, kun pakko on.

Tsemppaan kyllä ap:tä, mikäli hän on tämän perimmäisen kysymyksen äärellä itse.

...

Jos ei ole vanhempien, muiden sukulaisten, ystävien tai edes puolituttujen apua saatavilla, sitä saa mm. MLL:sta tai sossusta.

Itseänikin on MLL:n hoitaja kaitsenut monet kerrat "sata vuotta sitten", kun olin sairas eikä ollut isää lähistöllä, vaan 700 km päässä, ja äitini ystävätkin olivat töissä.

Vierailija kirjoitti:

Voi mutta hankalia tilanteita voi tulla. Pahinta on silloin kun itse sairastut. Ei kovikaan kivaa käydä kaupassa oksennuspussin kanssa ja lapsen vaippa housuissa pidättelemässä pahimpia ripulikakkoja. Toisaalta tuokin on vain pikkujuttu siihen verrattuna, että itse sairastut niin pahasti, että joudut sairaalaan. Jos sinulla ei todellakaan ole yhtään ketään, joka voisi hoitaa lasta, huostaanotto on varmasti ainoa ratkaisu.

Nykyään saa ruoatkin tilattua netistä kotiin, ei tarvi lähteä ripulit loristen kauppaan. Tosin kyllä sekin yleensä onnistuu - itselläni lapsen lisäksi 2 koiraa ja aina olen koiratkin ulkoiluttanut, vaikka sitten olisin kuinka sairas. Jos siihenkin pystyy, pystyy lapsenkin hoitamaan.

Toki eri asia nuo sairaalakuntoon vievät jutut. Itselleni ei ole onneksi sattunut, mutta olen varma että siinä tapauksessa lapsi pääsisi hyvään hoitoon siksi aikaa kun minä olisin sairaalassa. Ei se mikään pysyvä huostaanotto tietenkään ole, vaan lapsensa saa takaisin kun on sen verran terve että pystyy taas huolehtimaan.

Työkaverini oli. Kun tutustuin häneen, hänen lapsi oli 10 v.

Seurusteli monta v miehen kanssa, jota vanhemmat eivät hyväksyneet.

Sitten he saivat lapsen ja siinä vaiheessa isovanhemmat sanoivat jouluna saatte tulla.

Asuvat tosin 300 km päässä, eli ei mitään lenkkeilyapua saakaan.

Kun lapsi oli 2 v, ilmoitti mies hänen tyttöystävänsä on raskaana.

Isä näkee lasta n kerran kuussa, pari tuntia ja voi helposti peruuttaa tuntia ennen. Tai tuoda lapsen etuajassa.

Esim tarhassa ei ymmärretty, kun vanhempieniltaan ei päässyt ilman lasta. Koulussa asiaa ei enää ihmetelty.

No pärjää. Itse olen kahden lapsen totaali-yh ilman tukiverkkoja. Jos joskus valituttaa, muistelen isäni äitiä, jolta mies kuoli sodassa ja hän jäi pienelle omavaraistilalle syrjäisään paikkaan 9 eri ikäisen lapsen kanssa. Ei mitään turvaverkkoja missään, ei edes sosiaaliturvaa. Kunnalla joku "köyhäinapu", että talvella esim. köyhimmille saatettiin jotain pakkaskenkiä jakaa mutta ei säännöllistä rahatukea. 

Ja niin nuokin pärjäsivät. Oli se hurjaa, kun nuorin syntyi, isän äiti sanoi vanhimmalle että katso sisarusten perään, hän käy "halkoja tekemässä". Sitten kävi synnyttämäss saunassa ilman apua ja tuli jatkamaan tilan töitä, koska mitään muuta vaihtoehtoa ei ollut. Tuollaisestakin ihmiset on selvinneet kautta historian, joten siihen yritän suhteuttaa omat sisäiset kitinäni jos muka joskus on raskasta.