Yksin raskaana: voiko lapsen kanssa pärjätä täysin ilman tukiverkkoja

Vierailija kirjoitti:

Työkaverini oli. Kun tutustuin häneen, hänen lapsi oli 10 v.

Seurusteli monta v miehen kanssa, jota vanhemmat eivät hyväksyneet.

Sitten he saivat lapsen ja siinä vaiheessa isovanhemmat sanoivat jouluna saatte tulla.

Asuvat tosin 300 km päässä, eli ei mitään lenkkeilyapua saakaan.

Kun lapsi oli 2 v, ilmoitti mies hänen tyttöystävänsä on raskaana.

Isä näkee lasta n kerran kuussa, pari tuntia ja voi helposti peruuttaa tuntia ennen. Tai tuoda lapsen etuajassa.

Esim tarhassa ei ymmärretty, kun vanhempieniltaan ei päässyt ilman lasta. Koulussa asiaa ei enää ihmetelty.

Anteeksi, mutten ymmärtänyt tästä kommentista mitään.

Vierailija kirjoitti:

No pärjää. Itse olen kahden lapsen totaali-yh ilman tukiverkkoja. Jos joskus valituttaa, muistelen isäni äitiä, jolta mies kuoli sodassa ja hän jäi pienelle omavaraistilalle syrjäisään paikkaan 9 eri ikäisen lapsen kanssa. Ei mitään turvaverkkoja missään, ei edes sosiaaliturvaa. Kunnalla joku "köyhäinapu", että talvella esim. köyhimmille saatettiin jotain pakkaskenkiä jakaa mutta ei säännöllistä rahatukea. 

Ja niin nuokin pärjäsivät. Oli se hurjaa, kun nuorin syntyi, isän äiti sanoi vanhimmalle että katso sisarusten perään, hän käy "halkoja tekemässä". Sitten kävi synnyttämäss saunassa ilman apua ja tuli jatkamaan tilan töitä, koska mitään muuta vaihtoehtoa ei ollut. Tuollaisestakin ihmiset on selvinneet kautta historian, joten siihen yritän suhteuttaa omat sisäiset kitinäni jos muka joskus on raskasta.

Nyt on vähän eri meiningit. Ei voi jättää lapsia yksin keskenään.

Itse olen selvinnyt ja lapsi on nyt 8-vuotias, joten se kaikista pahin on jo ohi. Jos itse on sairastunut niin lapsen hoitaminen on ollut yks helvetti, jos on hurja kuume tai paha mahaflunssa. Ja sit jos lapsi sairastuu niin ei ole toista aikuista hoitamassa. Sekin on raskasta. Ja pikkuvauva-aika kokonaisuudessaan, kun on ainoa aikuinen, joka nousee jokaiseen itkuhuutoon. Joskus olin niin puhki, et saatoin jumittaa viikon kotona, poistumatta ulos, kun oma fyysinen ja henkinen kunto ei ollut kohdillaan. Vauva-aika meni onneksi nopeasti ohi. 

En ala kommentoida enkä kertoa entisaikojen sankarittarista, jotka kävivät itsekseen ohimennen saunassa synnyttämässä ja elivät keskellä korpea yksinäisinä äiteinä mukulakatraan kanssa...

Nyt on nyt.

Nyt on sosiaalivirasto, josta saa sekä rahallista että henkistä tukea ja myös lapsenhoitoapua, jos sitä tarvitsee.

On Mannerheimin Lastensuojeluliitto.

Kyllä ainakin yhden lapsen kanssa pärjää vallan hyvin, vaikkei olisi laajaa verkostoa joka suuntaan.

Tukiverkosto? Mikä se on?

Eli näistä kommenteista näkee, että pärjää jos hyvä palkka. Ja koskaan ei irtisanota jne.

Voi palkata hoitajia ja tilailla ruokia netistä.

Vierailija kirjoitti:

No pärjää. Itse olen kahden lapsen totaali-yh ilman tukiverkkoja. Jos joskus valituttaa, muistelen isäni äitiä, jolta mies kuoli sodassa ja hän jäi pienelle omavaraistilalle syrjäisään paikkaan 9 eri ikäisen lapsen kanssa. Ei mitään turvaverkkoja missään, ei edes sosiaaliturvaa. Kunnalla joku "köyhäinapu", että talvella esim. köyhimmille saatettiin jotain pakkaskenkiä jakaa mutta ei säännöllistä rahatukea. 

Ja niin nuokin pärjäsivät. Oli se hurjaa, kun nuorin syntyi, isän äiti sanoi vanhimmalle että katso sisarusten perään, hän käy "halkoja tekemässä". Sitten kävi synnyttämäss saunassa ilman apua ja tuli jatkamaan tilan töitä, koska mitään muuta vaihtoehtoa ei ollut. Tuollaisestakin ihmiset on selvinneet kautta historian, joten siihen yritän suhteuttaa omat sisäiset kitinäni jos muka joskus on raskasta.

Kova tyyppi tuo mummosi, mutta ei se ole mitään kitinää ettei halua tuollaista. Äiti- ja lapsikuolleisuus olivat pilvissä, isäsi on onnekas, että selvisi, ja äitinsäkin.

Älä usko näitä "et voi"-typeryyksiä.Voit jos haluat,olet varmasti selvinnyt kiperämmistäkin tilanteista,jos olet ollut pidempään itseksesi.Avaa suusi neuvolassa jo alussa,ohjailevat mieluusti vastaavassa tilanteissa olevien kanssa yhteen.Kannattaa ottaa tuki vastaan,tutustut ihmisiin jotka ovat sulle jatkossa tarvittaessa tuki.Neuvolasta saa myös halutessaan perhetyöntekijän auttelemaan.Jos haluat,selviät varmasti.Mieltä ei voi vaihtaa myöhemmin,joten harkitse se halupolitiikka ;)

Nykyisinhän on saatavana varamummoja ja ukkeja. Heistä saa varmaan hyvän tukiverkoston.

Apua voi ja kannattaa pyytää. On olemassa yksinhuoltajien liitto, sen paikallisyhdistykset ja MLL. Kannattaa verkostoitua toisten yksinhuoltajien kanssa, jotta voitte vuorotellen tukea toisianne. Ja ilmotella vaikka etsin ystävää palstalla. Löytyy myös mummoikäisiä ja muita vanhempia naisihmisiä jotka silloin tällöin auttaa mielellään kun omat lapset jo aikuisia.

Omasta kokemuksesta voisin sanoa että liian vähän pyydetään ja otetaan apua vastaan.

Vierailija kirjoitti:

No voi oikein hyvin. Mut mies jätti kun tulin raskaaksi enkä suostunut aborttiin. Vanhemmat asuu 400 km päässä. Helsingistä jossa asun en tunne ketään. Ei ole ollut mitään ongelmia eikä kaipuuta "tukiverkkoihin". Mulla tämä on ehkä kyllä tavallista helpompaa kun olen erittäin erakko luonne, en varsinkaan henkisesti edes oikeastaan haluaisi ketään kuvioihin. 

Ja jos tulee hätätilanne, esim. sairastuu itse, niin tässä yhteiskunnassa saa kyllä yhteiskunnan puolesta turvaverkot niin että lapsesta pidetään kyllä huoli.

Eli saa sossut kimppuunsa.

Vierailija kirjoitti:

Voi mutta hankalia tilanteita voi tulla. Pahinta on silloin kun itse sairastut. Ei kovikaan kivaa käydä kaupassa oksennuspussin kanssa ja lapsen vaippa housuissa pidättelemässä pahimpia ripulikakkoja. Toisaalta tuokin on vain pikkujuttu siihen verrattuna, että itse sairastut niin pahasti, että joudut sairaalaan. Jos sinulla ei todellakaan ole yhtään ketään, joka voisi hoitaa lasta, huostaanotto on varmasti ainoa ratkaisu.

Hah hah haa. Tällaisia tilanteita varten voi ihan neuvolan kautta saada kotiapua, ilman mitään lasua. Meillekin ilmoitettiin neuvolasta että tämmöinen mahdollisuus on, vaikka kaksi aikuista huushollissa.

Ihan mahtavaa jee jee siistiä! Peukku peukku wautsiwau! Isätön, juureton lapsi! Ihqua ja siistiä! Neuvolat ja perhetyöt vaan jeesailee ja yövalvojia saa leikkipuistosta ja varamummoja netistä! Jee jee.

Vierailija kirjoitti:

Ihan mahtavaa jee jee siistiä! Peukku peukku wautsiwau! Isätön, juureton lapsi! Ihqua ja siistiä! Neuvolat ja perhetyöt vaan jeesailee ja yövalvojia saa leikkipuistosta ja varamummoja netistä! Jee jee.

Lapsella voi olla isä mutta siitä huolimatta voi olla ilman tukiverkkoja. Lapsen isä on sukunsa kanssa läheinen mutta asuu kaukana. Tällä hetkellä ei ole mahdollista asua yhdessä. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Ihan mahtavaa jee jee siistiä! Peukku peukku wautsiwau! Isätön, juureton lapsi! Ihqua ja siistiä! Neuvolat ja perhetyöt vaan jeesailee ja yövalvojia saa leikkipuistosta ja varamummoja netistä! Jee jee.

Mikä sinua riivaa?

Käypä lukemassa "rakastan lastani niin paljon" - ketju.

Minulla oli allerginen itkevä vauva. Ei mennyt montaa kuukautta, kun oli pakko saada apua. Onneksi sain kotipalvelusta lapsenvahdin 4h /viikko. Nukuin ne ajat, vaikka kotipalvelu yritti saada minut johonkin harrastukseen tms.virkistymään. Lapsen raahasin itkevänäkin mukanani kauppaan ja omat lääkärikäyntini. Pakastin oli täynnä ruokaa, että pärjättiin pitkiä aikoja kotona. Voit kysellä jo raskausaikana yhteiskunnan tukea. Esim.tukiperhettä. Lisäksi varamummo tai mieskaveri tms. mitä nyt onkin tarjolla.

Yksinkin pärjää normaalioloissa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan mahtavaa jee jee siistiä! Peukku peukku wautsiwau! Isätön, juureton lapsi! Ihqua ja siistiä! Neuvolat ja perhetyöt vaan jeesailee ja yövalvojia saa leikkipuistosta ja varamummoja netistä! Jee jee.

Joillakin ei ole ollut mitään. Niistä kasvaa katkeria.

Itse olin aikanani kahden totaali yksinhuoltaja. Elatusmaksutkin sain sossusta. Isä ei ollut kiinnostunut lapsista tippaakaan. Täysin ulkona elämästämme.

Isäni oli kuollut, hän olisikin ollut varmasti hyvä isosiä lapsilleni. Äitini sanoi heti että hän on hoitamisensa hoitanut, älä tule ruikuttamaan. No en mennyt. 

Sisaruksia ei ole. Mutta - meillä oli hyvä ja kiva elämä kolmistaan! Totta kai pahoja paikkoja oli, mutta aina selvittiin. Mistään en apua pyytänyt koska äitini sanat kaikui korvissani: älä ruikuta.

Nyt on lapset omillaan ja hienoja pärjääviä nuoria aikuisia. Heillä menee hyvin ja olen todella onnellinen heidän puolestaan. Ihminen pärjää kun on pakko. Takuulla!