Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten te kestätte lastenne kavereita?
14.05.2018 |
Kuulostan hirviöltä, mutta minun on harmillisen usein pakko sanoa ei, kun lapset pyytävät kavereita kylään. Talvella siedän enemmän, ja joskus sadepäivinä annan periksi myös helpommin.
Mutta esikoisen kaverit on suuri osa äänekkäitä, joskus todella typerästi käyttäytyviä tokaluokkalaisia poikia. Keskimmäsen kaverit on eskarilaisia, ja monella on hirveä tarve saada minun huomioni. Heillä on tapana myös kinuta herkkuja ja jatkuvasti rampata sisällä hakemassa sitä ja tätä ulos leikkiin.
Ja kun ovat ulkona, on pakko välillä puuttua että älä kiipeä siihen kukkatelineelle ja älä revi mun tomaatteja ja älä potki palloa siihen seinään jne. Älkää kävelkö kuraisilla kengillä ulkosaunaan jne. Omat lapset on suht rauhallisia ja tietävät kodin säännöt, mutta kun täällä on enemmän lapsia, tuntuu että olen natsi kun sanon käsien pesusta ja läksyistä ja kiroilusta ja vaikka mistä. Huokaus. Nuorimmainen on kaksivuotias ja hänessäkin on vahtimista ihan tarpeeksi.
Kommentit (7)
Kyllä, oli ihan helvettiä ja kauhee ruljanssi. Kukaan ei ollut huonokäytöksinen, mutta olivat vaan tosi villejä. En halunnut olla karjuva muija. Kestin ajattelemalla että parin vuoden kuluttua tilanne rauhoittuu kun kasvavat, ja rauhoittuikin. En tykkää hälinästä yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kestä. Naapurin kakara on pahin. En jaksaisi komentaa koko ajan. Älä potki palloa kukkapenkkiin, juokse kukkapenkkiin (tarkoituksella pieni penkki ison pihan perimmäisessä nurkassa), älä kiipeä omenapuuhun (alle 2m risu vasta). Älä avaa ominpäin vettä ja suihkuttele linnunpönttöjen aukosta sisään! Kaikkea pitää olla remputtamassa ja kokeilemassa. Lelut ja kaikki irtaimisto menee rikki, omilla lapsilla nätisti leikittynä kestää. Ihmekään että niillä on niin riisuttu piha.
Kai se kotonaan käyttäytyy kun on sääntöjä taottu kaaliin äänekkäästi, mutta ei kykene omaksumaan muiden sääntöjä. En ole kehdannut vanhemmilleen sanoa minkälainen painajainen lapsi on.
Meillä on kuulemma kauheasti sääntöjä, mutta silti pitää olla työntymässä takapihalle, vaikka pojilla sujuisi leikit tosi hienosti viereisellä kentällä ja puistossa.
Ohan hyvin kesrän, kiitos kysymästä ap. Lapsillani on kivoja kavereita, lapset 12, 14 ja 16 v.
Natziäidit täällä kiljuu. Eikö Teillä ollut lapsuutta?
Jotenkin vain ajattelen, että lasten kaverit kuuluvat pakettiin ja tietyllä tapaa jopa osaksi perhettä. Nyt kun lapset ovat jo esimurrosikäisiä, on hyvä, että tunnen lasten kaverit ja olen muodostanut heihinkin vuorovaikutussuhteen.
5-8 -vuotiaat (pojat) ovat pahimpia. Toisaalta ajattelen, että ihan samanlaisia rasavillejä omatkin lapseni ovat. Ihmisillä on taipumusta ajatella, että juuri se oma lapsi on oikea kultakimpale ja muut niitä rasittavia. Ihan yhtä rasittavia ne omatkin on muiden silmissä.
Tämä on myös lasten koti ja lapsilla on oikeus tuoda tänne kavereita. Kun lapset oli vähän pienempiä, se tarkoitti sitä, että tosiaan sai olla ojentamassa vettä tuon tuosta, komentamassa, muistuttamassa jne. Se vain kuuluu siihen asiaan. Ollaan yritetty aina välillä ottaa lasten kavereita vuorotellen esim metsäretkille, leffaan, kirjastoon, rannalle tai vaikka kauppaan mukaan.
Olen aika introvertti luonteeltani. Tykkään rauhasta, joten joskus on pitänyt ihan purra hammasta. Perjantai on ollut meille se päivä, jolloin ei ole saanut tulla kavereita kylään, sillä yhden illan viikosta olen halunnut rauhoittaa kaikesta hälinästä. Tai no, kolme omaa lasta jo muodostaa kivan hässäkän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vain ajattelen, että lasten kaverit kuuluvat pakettiin ja tietyllä tapaa jopa osaksi perhettä. Nyt kun lapset ovat jo esimurrosikäisiä, on hyvä, että tunnen lasten kaverit ja olen muodostanut heihinkin vuorovaikutussuhteen.
5-8 -vuotiaat (pojat) ovat pahimpia. Toisaalta ajattelen, että ihan samanlaisia rasavillejä omatkin lapseni ovat. Ihmisillä on taipumusta ajatella, että juuri se oma lapsi on oikea kultakimpale ja muut niitä rasittavia. Ihan yhtä rasittavia ne omatkin on muiden silmissä.
Tämä on myös lasten koti ja lapsilla on oikeus tuoda tänne kavereita. Kun lapset oli vähän pienempiä, se tarkoitti sitä, että tosiaan sai olla ojentamassa vettä tuon tuosta, komentamassa, muistuttamassa jne. Se vain kuuluu siihen asiaan. Ollaan yritetty aina välillä ottaa lasten kavereita vuorotellen esim metsäretkille, leffaan, kirjastoon, rannalle tai vaikka kauppaan mukaan.
Olen aika introvertti luonteeltani. Tykkään rauhasta, joten joskus on pitänyt ihan purra hammasta. Perjantai on ollut meille se päivä, jolloin ei ole saanut tulla kavereita kylään, sillä yhden illan viikosta olen halunnut rauhoittaa kaikesta hälinästä. Tai no, kolme omaa lasta jo muodostaa kivan hässäkän.
Samaa mieltä! Kaverit kuuluu lasten elämään mikä taas kuuluu vanhempien elämään. Siinä on myös omat kivat puolensa kun ei jää sietämättömyytensä vangiksi.
Alue: Aihe vapaa
En meinaa kestää. Harvat on hyvin käyttäytyviä ja rauhallisia. Suurin osa rasittavia.