Yksityinen perhepäivähoitaja ei koe tekevänsä työtä.
Hänelle lastenhoito on elämäntapa. Kunnallisella hoitajalla on työmotivaatiota enemmän. Hän ei hoida lapsia vaan omien seurana.
Kommentit (2)
Olen yksityinen perhepäivähoitaja, ja pidän työstäni. Miellän sen elämäntavaksi ja kutsumusammatiksi siinä suhteessa, että olen pysynyt alalla, vaikka muualla tienaisi enemmän. Olen hyvin motivoitunut työhöni, ja opiskellut pph-ammattitutkinnon, omia lapsia ei ole. Tätä voisi melkeinpä kuvailla mini-päiväkodiksi siinä mielessä, että hoitolapset eivät ole oman perheen jatkona vaan olen työssäni läsnä ja toimin vain heitä varten, toimitan omat asiani omalla ajallani.
Motivoituneita hoitajia löytyy niin kunnalliselta kuin yksityiseltäkin taholta , siinä missä vähemmänkin motivoituneita. Parasta vältellä yleistyksiä, etenkin alalla, jossa on töissä varsin monenlaisia ihmisiä erilaisista elämäntilanteista.
Selvennätkö mitä ajat takaa?
Tiedän yksityisiä ja kunnallisia jotka hoitaa omiaan siinä samalla kotona.
Tiedän yksityisiä ja kunnallisia joille lastenhoito on elämäntapa eivätkä koe tekevänsä työtä; lapset on heille kaikki kaikessa ja aina ekana ajattelevat lapsen parasta.
Tiedän kunnallisia ja yksityisiä joilla ei ole työmotivaatiota johtuen esim. alan surkeista työehdoista ja pitkästä työajasta.