Kertokaa mitä mä teen :(

muussa tapauksessa rupeat harkitsemaan lähestyiskieltoa.

Älä vastaa puhelimeen kun hän soittaa, sano vaikka että voi ilmoittaa asiansa tekstiviestillä jos se koskee lapsia. Jos ei koske lapsia niin mitään asiaahan hänellä ei pitäisi sinulle olla! Muutenkin yrität minimoida kanssakäyminen exän kanssa, älä puhu mistään muusta kuin lasten asioista ja nekin asiat voi varmaan pitkälti hoitaa tekstiviestein, sähköpostein tai vaikka reissuvihon kautta.



Tästä asiasta on paljon vinkkejä ja keskustelua www.eroperhe.net . Kannattaa käydä tutustumassa!

rakastaako miehesi yhä sinua?

Ethän mene miehen juttuihin mukaan ja tee tiliä tekemisistäsi? Se kenen kanssa, mitä ja milloin teet, ei kuulu exällesi pätkääkään!

Puskissa hiipparoinnille et voi mitään, lähestymiskieltoakaan ei saa jos mies ei ole uhkaillut tai käyttäytynyt väkivaltaisesti.

Kun lapset miehellä, sano että laittaa tekstiviestin jos tulee jotain miksi sinut pitäisi tavoittaa, älä vastaa puheluihin. Laita puhelin vaikka äänettömälle ja välillä tarkistat viestit.



Omituista, jos miestä ei kiinnosta lasten asiat pätkääkään. Voisitko puhua jollekin lastenvalvojalle tmv. hankalasta tilanteesta? Puhu ihmeessä itse vaikka neuvolassa, ja pyydä keskusteluapua itsellesi, tilanteesi kuulostaa niin ahdistavalta, ettei kannata jäädä yksin murehtimaan!

kuulostaa pelottavalta...Voisitko kysyä joltain ammatti-ihmiseltä neuvoja,mustasukkasuus on koitunut monen naisen kohtaloksi suomessa toivottavasti ei vaan pahene.Miestä ei paljon lasten kohtalo kiinnosta kun päässä naksahtaa.Toivottavasti löytää itselleen uuden heilan niin jättäis sut rauhaan.

onko exälläsi ollut mielenterveysongelmia aiemmin? Miten erotilanteessa reagoi?

Voitko puhua tilanteesta esim. miehen äidille?

Kyllä rakastaa. Erosimme siksi, koska en rakastanut enää häntä. Koin, että tukehdun siihen suhteeseen, ja itseäni olisin "pettänyt" jos lasten takia olisin suhdettä jaksanut. Lasten kanssa minulla on hyvä olla näin, mutta mustan varjon yllemme mies heittää..

Useita kertoja olen pyytänyt häntä lopettamaan seuraamisen ja soittelen, ei auta. Jos en vastaa ja ole ns. hänelle mieliksi, hän ilmoittaa että lapsetkaan eivät sitten hänen luokseen tule. Ymmärrän kyllä sen, että minun kiusallani hän näitä "tempauksiaan" järjestää, mutta silti, alan oikeasti olemaan aika neuvoton. Mietin, että kuinka pitkällä "kiusaamista" on katsottava, ennen kuin mikään virallinen taho, siihen pystyy puuttumaan..

Useita ystäviä ja sukulaisia olen miehen puheiden perusteella tukiverkostani "menettänyt".. mielestäni hän on henkisesti sairas, luulosairas ja mustasukkainen, kertokaa olenko oikeassa..?? Alan nimittäin jo omaa mielenterveyttäni epäilemään..

Jos meille ero tulisi (mitä olen harkinnut tässä melkein vuoden), tiedän että juuri tuollaiseen elämään rupeaisin.

etteivät lapset menisikään isälleen vähään aikaan?

Minua suorastaan pelottaisi antaa lapsia miehelle, jos on noin mustasukkainen ja painostava!

Saisi ehkä mieskin vähän aikaa miettiä asioita..

Kuulostaa todellakin henkisesti epävakaalta, älä epäile omaa mielenterveyttäsi!

Tekstisi perusteella mies vaikuttaa sairastuneen psyykkisesti. Sinusta on tullut pakkomielle, lapset eivät häntä tunnu juurikaan kiinnostavan. Mielestäni on syytä miettiä, kannattaako lasten ja sinun olla yhteydessä mieheen lainkaan.



Harkitsisin yksinhuoltajuuden ja lähestymiskiellon hakemista.

jos teillä on jo eron jälkeen sovittu yhteishuoltajuudesta. Ja miehellä olisi silti samat tapaamisoikeudet lasten suhteen vaikka yksinhuoltaja olisitkin.



Olen itse käynyt samanlaista helvettiä läpi, eikä siihen oikein mikää auttanut kun aika (ja se että ex löysi itselleen uuden tyttöystävän). Aikuista miestä ei voi väkisin hoitoon toimittaa jos hänen omasta mielestään hänen käyttäytymisessä ei ole vikaa. Lähestymiskieltokaan ei välttämättä takaa sinulle rauhaa, mies pystyy yhä lasten kautta vaikuttamaan elämääsi.



En haluaisi masentaa sinua mutta tuollaisille ihmisille on kovin vaikea tehdä mitään. Tärkeintä on että pidät huolta itsestäsi (ja ennen kaikkea mielenterveydestäsi, sillä sen päälle tuo käy!) ja lapsistasi ja et missään vaiheessa syytä itseäsi!!



tsemppiä ja jaksamista! :)

Ei varsinaisia mielenterveysongelmia, (en tiedä luetaanko tämä niihin) mutta käyttäytyi aivan samalla tavalla edellisestä vaimostaan erotessaan..mustamaalasi exänsä kyllä niiin hyvin että ja samaa yrittää toteuttaa nyt minun kohdalla..

Erotilanteessa ei tavannut lapsia useaan kuukauteen, tyhjensi asuntomme minun töissä ollessani "omista" tavaroistaan..jne..Miehen sukulaisiin en ole yhteyttä, yhteys katkesi siihen paikkaan kun ilmoitin että haluan erota..Helvettiä on tämä vuosi totisesti ollut, ja aina kun luulen, että helpottaa, sama paska alkaa alusta kahta pahempana!!

Omat ajatukset on alkaneet pelottaa minua, toivon että miehelle sattuu jotain, kuolee..

Monta kertaa olen ajatellutkin kuinka paljon helpompaa elämämme olisi kun häntä ei olisi..Kiusaamiselle ei näy loppua, teinpä asiat niin tai näin, aina tulee sanomista..

Olin itsekin täysin hajalla pitkään eron jälkeen, tuntui ettei tunnelin päässä näy valoa ollenkaan ja käteni ovat täysin sidotut. Mies sai tehdä mitä uskomattomampia asioita ilman että kukaan pystyi auttamaan minua. Saattoi soittaa 10 kertaa päivässä, lopulta itkin että jättää rauhaan ja sanoin että haen lähestymiskiletoa kohta, en kestä enää. Uhkasi että joudun itse oikeuteen ja maksamaan hänelle korvauksia jos sen teen. Lapsesta ei ollut kiinostunut paitsi jos sen kautta pystyi retuuttamaan minua. Nyt jälkeenpäin tajuan että suurin osa hänen uhkailuistaan ja kiristyksistään eivät olisi olleet edes mahdollisia (kuten enhän minä nyt itse olisi sinne oikeuteen joutunut tai korvauksia joutunut maksamaan jos olisin lähestymiskieltoa hakenut) mutta silloin siinä jatkuvassa piinassa en oikein osannut edes ajatella enää selkeästi. Aina kun luulin ettei pahemmaksi voi mennä niin erehdyin. Mies oli joka kulman takana (ei aki yleensä itse ollut mutta aina sai selville missä olin liikkunut), en voinut kaupassa käydä ilman että siitäkin tuli ongelmia.



Nykyään mies on rauhoittunut ja muuttanut jonkun tytön (reilusti nuoremman) kanssa avoliittoon ja alkanut tavata lasta. Yleensä yrittää olla mielinkielin ja jotenkin yliystävällinen, joskus jos ajaudumme sanaharkkaan niin vanhat tavat nostavat päätään ja alkaa taas se haukkuminen ja kiristäminen. MInulla on uusi mies ja asumme perheenä kolmisin, hän, minä ja lapseni. Tiedän että tämä on exälle epämieluisaa vaikka yrittääkin sitä peittää. Pelkään että mitä tapahtuu jos ex eroaa nykyisestä tyttöystävästään, saanko taas tuntea nahoissani hänen turhautumisen ja katkeruuden elämää kohtaan.



Myönnän että itsekin toivon että ex kuolisi tai muuttaisi ulkomaille, kamalaa, mutta niin se vaan on. Yritin vähän aikaa sitten puhua hänelle että ymmärtääkö yhtään millaiseksi teki minun ja lapsemme elämän silloin eron jälkeisinä vuosina. Hänen mielestään olin itse saanut tilanteen aikaan ja käytökselläni pakottanut häntä toimimaan niin minua kohtaan.



Ahdistaa ajatella miten vaikuttaa lapsen mielenterveyteen jos ex alkaa kostaa lapsen kautta minulle. Lapsi alkaa olla jo sen ikäinen että ymmärtää.Tämä on näköjään loppumaton piina kun on tuollaisen ihmisen elämäänsä päästänyt.



T. 12

Kiitos vastauksesta, on lohdullista lukea, että en ole tämän kammottavan tilanteen kanssa yksin:)

Sama juttu meillä, kaikki liikkeeni tietää, missä olen ollut ja mitä puhunut, niin uskomatonta kuin se onkin.. varsinainen agentti ;))

Meillä myös oikeudella ja lasten luokseen ottamisella uhkailee, kuulema erittäin epäsopiva äidiksi ylipäätään olen. Monta kertaa olenkin ajatellut kuinka ihmeessä hän lasten kanssa pärjäisi, kun vkonlopun aikana on jo hermot tiukilla kun lapset hänen luonaan ovat olleet..

Ex seurusteli tässä välillä työkaverini kanssa, mutta ilmeisesti ei hänkään jaksanut skitsoilua pidemmän päälle katsoa, oikein ulkomailla asti kävivät vauhtia suhteeseen ottamassa, kyllä, silloin oli hieman rauhallisempaan soittelun osalta ja nyt toivonkin että löytäisi itselleen seuraavan "uhrin"..

24 h joudun olemaan HÄNEN tavoitettavissaan, jos en vastaa niin silloin meillä on varmaan JOKU MIES..;))

Välillä tuntuu, etten tiedä itkeäkkö vai nauraa..niin "huvittaviakin" piirteitä tämä homma on saanut..

Ja totta, mustasukkaisuus on kammottavaa..ja äärettömän pelottavaa, oven tarkistan nukkumaan mennessäni kymmeneen kertaa, vaikka tiedän, että jos hän meille olisi tulossa hän tulisi vaikka oven läpi..niin surullista, varsinkin lasten kannalta..

että et ihan tarpeeksi kovaa pistä hanttiin miehesi puuhia. Onko syynä se, että mies syyllistää sinua erosta ja luulet olevasi ehkä, kai kuitenkin syypää kaikkeen?

No, olet syypää eroon mutta siihen johtaneet syyt eivät ole sinun vaan sinut oli ahdettu nurkkaan. Ei myöskään ole sinun vastuulla miehesi paha olo erosta. Tottakai miehesi saa olla pettynyt ja hänellä saa olla suru mutta sinun EI tarvitse ottaa vastuuta siitä eikä lievittää miehesi surua.

Miehesi muuten toipuu paremin kun ei saa jatkuvasti kipinää kuten teidän päivänkuulumisista.

Ja huom. OLET HYVÄ ÄITI, älä usko miehesi uhkailuja lasten menettämisestä!!

ps säästäthän kaikki miehesi viestit ja äänitä vaikka jotain puheluita.

Sillä tavalla suojaat itsesi ja lapsesi. Tällä tavalla olet osoittanut, että olet huolissasi lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan, mikäli jotain oikeusjuttuja tulee. Lastensuojelu ei tarkoita saamaa kuin huostaanotto! Toinen paikka mihin kannattaa ottaa yhteyttä on lastenvalvoja. Kysyt sieltä onko asialle mitään tehtävissä. Tuo ex-miehesi toiminta kuullostaa todella pelottavalta. Itse en uskaltaisi antaa lapsia isälle.



Kannattaa muuten kirjata kaikki ylös mitä isä selittää, lähetetyt tekstiviestit, puhelut yms. Varmuuden vuoksi.

En ole ap, mutta omasta kokemuksesta voin kertoa että juuri tuo syyllistäminen on se millä toinen pidetään otteessa.

Meillä minä hain eroa (mies oli väkivaltainen ja avioliitto oli "lievästi" ahdistava) ja edelleen saan kuulla että minä olin se joka rikkoi perheen, ex olisi halunnut jatkaa ja tehdä lisää lapsia mutta minä vein häneltä pohjan elämältä.

Jos en kerro kuka oli se miespuolinen henkilö jonka kanssa juttelin kadulla, olen moukka kun en pysty keskustelemaan hänelle ihmissuhteistani. Sitäpaitsi hänen lapsensa äitinä olen tilivelvollinen hänelle.

Olen huono äiti ja siitä pitäisi ilmoittaa sossuun. Kärsin myös mielenterveysongelmista (sain masennuslääkereseptin kun hain sairaslomaa eroprosessin yhteydessä). Olen myös vastuussa exän pahasta olosta ja kaikesta paskasta mitä hän joutuu nyt niskassaan kantamaan, minun pitäisi nyt kantaa oma vastuuni ja ottaa osa siitä omille harteilleni. Jos kerron jollekin miten exä käyttäytyy minua kohtaan tai mitä avioliittomme aikana tapahtui, puhun siis hänestä paskaa ja mustamaalaan hänen mainettaan. Tästä syystä minua kohtaan olisi kohtuullista nostaa kunnianloukkaussyyte.. ja jne. Siinä muutama esimerkki mainitakseni.



Ja meillä myös exän mielestä minun olisi pitänyt antaa hänelle vara-avain minun ja lapsen uuteen kotiin. Juu, arvaa annoinko. Vaikka sisäänhän tuo tuli jos oli tullakseen. Jos en päästänyt niin hirveä metelihän siitä nousi, HÄN on sentään lapsen isä. Kun sitten tuli meille, ei noteerannut lasta yleensä mitenkään, keskittyi minun arvostelemiseen tai ruokatarjoiluun (minun takia hän oli persaukinen joten ei ollut rahaa ostaa ruokaa)



T. taas se 12

kuulostaa pelottavalta....toivottavasti lapset saavat olla turvallisesti isänsä luona kun on näitä surullisempiakin tarinoita olemassa, missä koko perhe on päässyt hengestään ( ANTEEKSI suorat sanat, mutta mielestäni kuulostaa todella arvaamattomalta tuo exäsi käytös ) NYT OTAT VOIMIA riuhtaista itsesti irti !!