Hei tulevien kesähäiden viettäjät! Teidän häänne tulee olemaan tylsät, mutta tässä pari pahinta virhettä, jotka vielä voitte välttää:

Täytyy sanoa että häissä joissa olen ollut vieraana on ollut juurikin se monesti mainittu odottelu. En tiedä onko miten yleisesti tapana, että hääpari lähtee heti vihkimisen jälkeen valokuvattavaksi jonnekki hornan tuuttiin maisemapaikalle? Parit häät meni niin, että hääparia odotettiin helteessä ulkona n. 2 tuntia että he ehtivät käydä valokuvissa. Ei ollut mitään juotavaa tai tarjoilua tähän odotusajalle, bestman ja kaaso yrittivät selittää kärttyisille vanhuksille että miksi tässä nyt odotellaan ja kaikilla oli aivan järkyttävä nälkä.

Yhdet häät oli jouhevammin järjestetty, hääpari oli huomioinut tämän valokuvausjutun sillä, että heille oli sovittuna valokuvaus vasta häiden jälkeiselle viikolle.

Vierailija kirjoitti:

pakkopullako kirjoitti:

Kun me tädit ja isotädit olemme hirveintä seuraa jokaiselle, mitä te nuoret tiedätte, niin älkää kutsuko meitä juhliinne! Voimme viettää kivan viikonlopun sillä 500 eurolla mitä lahjaksi olisimme antaneet. Seurassa, jossa meistä pidetään.

Älkääkä sitten yllättykö myöskään, kun meillä lapsettommilla tädeillä lukee testamentissa ihan muiden nimiä kuin teidän nimiä, rakkaat siskon ja veljen lapset.

Muuten asiaan kantaa ottamatta:

Joidenkin on uskomattoman hankala ymmärtää, että niitäkin ihmisiä on olemassa, joille merkitsee ihan muut asiat kuin raha tai perintö.

Paitsi ehkä sitten kun yksi serkku saa 200.000 e ja kesämökin ja itse ei saa mitään. Näistä perintöriidoista saa usein lehdistäkin lukea kun on tarvittu lakimiestä ja oikeudenpäätöstä. Mut joo, elämä on valintoja ja kaikilla omat elämänarvot.

Kuka edes käy missään häissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pakkopullako kirjoitti:

Kun me tädit ja isotädit olemme hirveintä seuraa jokaiselle, mitä te nuoret tiedätte, niin älkää kutsuko meitä juhliinne! Voimme viettää kivan viikonlopun sillä 500 eurolla mitä lahjaksi olisimme antaneet. Seurassa, jossa meistä pidetään.

Älkääkä sitten yllättykö myöskään, kun meillä lapsettommilla tädeillä lukee testamentissa ihan muiden nimiä kuin teidän nimiä, rakkaat siskon ja veljen lapset.

Muuten asiaan kantaa ottamatta:

Joidenkin on uskomattoman hankala ymmärtää, että niitäkin ihmisiä on olemassa, joille merkitsee ihan muut asiat kuin raha tai perintö.

Paitsi ehkä sitten kun yksi serkku saa 200.000 e ja kesämökin ja itse ei saa mitään. Näistä perintöriidoista saa usein lehdistäkin lukea kun on tarvittu lakimiestä ja oikeudenpäätöstä. Mut joo, elämä on valintoja ja kaikilla omat elämänarvot.

Et tainnut aivan ymmärtää pointtia?

Kuka kutsuu isotädin häihinsä pelkästään sen takia että joskus olisi perintöä tulossa? Surullinen elämä on tällaisilla tädeillä ja heidän sukulaislapsillaan.

Hah - itse varmistimme etta vieraat voivat hyvalla omalla tunnolla kieltaytya jarkkaamalla haat sen verran kaukana Suomesta ja Euroopasta ylipaataan, etta vieraslistalla tulevina on nyt vain juuri ne ketka sinne eniten halusimmeki ja heista kaikki on mielissaan lomasta. Ohjelmaan ei todellakaan kuulu leikit, ja eika haat takuulla ole juuri niinku muidenkin... Yllattavinta oli etta vieraita on matkustamisesta huolimatta 80 + lapset

Olin viime kesänä häissä jotka olivat kuin suoraan näistä vauva-av-mamma-hää-valitusketjuista. En uskonut että tällaista voi olla tosielämässä :D.

Isot häät, toistasataa vierasta. Lämmin loppukesän päivä. Kirkosta oli hääpaikalle kävelymatka, suurin osa vieraista joko oli vienyt auton hääpaikalle tai jätti auton kirkolle. Hääpari ei toki kävellyt muiden vieraiden kanssa, ei. Heille oli järjestetty "ihana" hevoskyyti hääpaikalle. Hevosta ei toki oltu tuotu kirkolle, vaan hevosen luokse lähdettiin autolla. Hääväki käveli sitten hääpaikalle, missä jäätiin pihalle odottamaan, sisälle ei kuulema "saanut" mennä. Koko päivän käskyjä jakeli kovaan ääneen "kolmoskaaso", "ykkös- ja kakkoskaaso" olivat työllistetteyjä morsiammen kanssa. Samalla sitten selvisi, että... dadaa! hääkuvaus tapahtuu samalla reissulla. Joku paikallinen kuvaajasuuruus kuvasi hääparia paikallisessa viljapellossa, ja aikaa kului reilusti yli 2h. 

Pihalla tarjottiin alkuun tervetuliaismalja, eli pikkulasi kuohuvaa. Muuta tarjoilua ei ollut. Koska oli lämmin ja paikalla oli vähän iäkkäämpiä sukulaisia, lähdin omatoimisesti etsimään juotavaa. Löysinkin sisältä valmiiksi katetun juomapöydän missä oli useampi vesikannu. Kysyin pitopalvelun naisilta saako tästä ottaa juotavaa, ei vastausta. Join lasillisen vettä, ja otin kannun ja muutaman lasin mukaani, vein ne pihalla auringossa istuville mummoille. Perääni pihalle tuli pitopalvelun esimies tms. nainen joka ilmoitti "ettei noita saa tuoda pihalle". tarjosin hänelle tyhjää kannua, mutta ei hän sitä ottanut. Siellä se oli pihalla vielä illalla...

Hääpari saapui sitten reilun kahden tunnin jälkeen hevoskyydillä. Koni ei kyllä jaksanut nousta vimeistä mäkeä ylös kärryt perässään, joten hääpari käveli viimeisen sata metriä. Sen jälkeen onnittelut pihalla, ja lopulta päästiin sisään. Hääpaikassa oli yksi isompi sali ja monta pientä huonetta. Vieraat oli tungettu näihin huoneisiin. Minut oli hauskasti sijoitettu "sinkkupöytään" jossa olin ainoa mies. Ja ainoa sulhasen sukulainen, muut olivat sitten morsiammen puolen leskitätejä yms. "sinkkuja". Ja yksi nuori tyttö. Kysyin häneltä mitä pahaa hän on tehnyt kun on joutunut tähän pöytään, ja vastaus oli priceless "en suostunut lastenhoitajaksi" :D oli naurussa pidättelemistä :D. 

Kaikki sapuskat loppuivat tietysti kesken... Tarjoilut olivat kyllä ok, mutta ruokaa oli selvästi tilattu liian vähän. Syömisen jälkeen kaikki sivuhuoneiden vieraat komennettiin saliin seisoskelemaan pöytien väleihin koska alkoi "ohjelma". Vieraita osallistutettiin mm. leikkiin missä jonkun olisi pitänyt silmät sidottuna tunnistaa random naisvieraita sääreä tunnustelmalla (naiset vaihdettiin miehiin kun uhrin silmät oli sidottu) yms. muita leikkejä jotka eivät olleet hauskoja edes rippikoulussa. Kaasojen valitsemien vieraiden olisi pitänyt keksiä runoja hääparista jnejnejne. Ohjelmaan kuului myös morsiammen isän pitämä puhe, joka luettiin paperista morsiammen äidin kuiskaillessa vieressä kuuluvalla äänellä mitä piti sanoa. 

Jatkuu...

Tämän jälkeen tuli komennus takaisin omiin pöytiin. Jonka jälkeen tapahtui yllätysyllätys morsiammen ryöstö (eli hyvässä nousussa oleva kikattava morsian talutettiin pihalle kulman taakse). Joku morsiammen kaveri tuli jonkun grillivartaan (= seteliraha only) kanssa keräämään lunnasrahoja. Kymppi oli kuulema liian vähän. Kysyin sitten kaverilta että jos laitain 50e tunkeeko hän sen vartaan perseeseensä. Muu pöytäseurua ei ymmärtänyt huumoriani. Todettakoon, että lahjan toin lahjalistalta, jossa olisi armeliaasti mahdollisuus myös tuoda "yllätyksiä kirjekuoressa". Lahjojen hinnat olivat alkaen n.100e. 

Kun kahvit oli juotu "vapautettiin" hääväki pöydistä pihalle missä oli tarkoitus tanssia. Nappasin sen yhden tarjolla olleen viinilasin naamaani ja poistuin.

Milloin häistä tuli tällaisia? 

Vierailija kirjoitti:

Hah - itse varmistimme etta vieraat voivat hyvalla omalla tunnolla kieltaytya jarkkaamalla haat sen verran kaukana Suomesta ja Euroopasta ylipaataan, etta vieraslistalla tulevina on nyt vain juuri ne ketka sinne eniten halusimmeki ja heista kaikki on mielissaan lomasta. Ohjelmaan ei todellakaan kuulu leikit, ja eika haat takuulla ole juuri niinku muidenkin... Yllattavinta oli etta vieraita on matkustamisesta huolimatta 80 + lapset

Hirveintä turhuutta oli just tällaiset häät. Siihen paloi meidän perheen yhteiset lomapäivät ja lomamatkaan varatut rahat. Olisin mieluummin itse valinnut kohteen ja matkaseuran. Toivottavasti edes mun miehellä oli kivaa sukulaistensa kanssa.

Ja tieto avioerosta tuli sitten 14 kuukautta häiden jälkeen. Pakko oli räknätä mitä tämä liitto tuli maksamaan per kuukausi.

Anteeksi ohis ja avautuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käykää siellä valokuvassa ennen vihkimistä. Sitten juhlimaan ilman odottelua ja turhia ohjelmanumeroita. Kaikille jää hyvä mieli, kun tuntuu, että juhlat loppuvat suorastaan liian pian.:)

Ei!

Ennen vihkimistä jännittää.

Se näkyy kuvissa.

Höpön löpöt. Koko päivä on jännittävä, joten miksi ihmeessä ei mene heti kuvaan, kun on kaikki ulkoisesti molemmilla vielä OK (ei riisiä hiuksissa, naama valu hikeä tai onnenkyynel sutannut ripsivärit)? Sen jälkeen kirkkoon ja juhlimaan, eikä enää niin väliä, onko huulipunat kohdillaan.

Vieraitakaan ei tarvitse odotuttaa kuvaamon vuoksi, mistä kokemusta. Ei ollut kivaa seisoskella juhlatällingissä kartanon pihalla tihkusateessa ja odotella hääparia paikalle.

.

Me odotettiin serkun häissä melkein 2 tuntia paahtavassa auringossa jäähallin pihalla morsiusparia hääkuvasta. Sisään ei saanut mennä (ovet lukossa) ja kun setäni meni takaovesta pyytämään pitopalvelua antamaan pihalle edes vesikannun ja laseja niin ei saanut kun ei oltu varauduttu sellaiseen. Ei näin! Sisään ei päästy että ”plaseeraus ei mene pilalle”. Ja kun morsiuspari pääsi paikalle juotiin maljat ja odotettiin vielä tunti ruokia katsellen ah niin vaivaannuttavia leikkejä ja seurustellen.

Työkaveri halusi pitää isot häät ja kutsui meidät työkaveritkin häihin, vaikka emme niin läheisiä ole. Meitä oli iso porukka nuorta väkeä. Vihkimisen jälkeen seisoimme seurojen talon pihalla tunnin odottamassa hääparia. Siinä vaiheessa yksi työkaveri keksi, että lähdetään lähiravintolaan juomaan jotain, kun menee vielä tunti. Hyppäsimme autoihin ja lähdettiin ottamaan yhdet kylmät oluet. No, se porukka oli hauskaa ja neljän tunnin päästä huomattiin, että ei taida kannattaa juhliin enää mennä. 

Olihan se törkeää toki, myönnän. Mutta meillä oli porukan kanssa todella hauska ilta. Hääväestä en tiedä, kuinka hauskaa heillä siellä odottaessa oli.

Tämä on varmaan Provo. Ei kukaan tee noin törkeästi, että hääparilta menee monesta vieraasta turha maksu.

No ei ole. Tämä tapahtui 90-luvulla ja olin itsekin todella nuori silloin. Työporukkamme oli muutenkin melko nuorta, joten olimme ajattelemattomia siinä suhteessa.

Törkeäähän se oli, mutta näin voi sattua, jos odotuttaa liian kauan aikaa.

Olen ollut myös toisissakin häissä, missä hääväki sai sen käsityksen, että odotusajasta tulee pitkä ja osa porukasta piipahti lasilliselle sinä aikana. Myöhästyivät aika lailla ruokailusta

Olen pari kertaa ollut häissä joissa juhlapaikka oli sokkeloinen monihuoneinen rakennus ja osa vieraista (myös minä) oli sijoitettu niin ettei hääparia edes nähnyt eikä kuullut mitä ohjelmassa milloinkin on. Eli hommatkaa semmoinen paikka missä kaikki vieraat mahtuu samaan tilaan.

Leikit on ihan ehdoton ei. Kukaan ei tule pesemään hääparin ikkunoita toukokuussa tai leipomaan heille kakkua hääpäivän kunniaksi (tämä siis se juttu missä 12 vierasta saa jonkun tehtävän vuoden jokaiselle kuukaudelle).

Tuolileikit ja hääpuhe viroksi. Ei kiitos

Lisäksi kun 5 vuoden päästä olette eronneet olisi varmaan kiva jos olisitte maksaneet häät siihen mennessä joten vähän kannattaa suuruudenhulluimpia budjettia paisuttavia ideoita harkita.

Täyttä sontaa joka ohje. Riippuu täysin ihmisestä, millaisista häistä tykkää. Itse haluan istua tuntemattomien kanssa - en siksi, että tapaisin heitä välttämättä myöhemmin, vaan koska niin syntyy mielenkiintoisia keskusteluja (olettaen että ihmiset osaavat keskustella, mitä ap ei ilmeisesti osaa). Mielelläni juhlin vaikka 24 tuntia ja osallistun myös leikkeihin. Omissa häissäni monet tulivat heti seremonian jälkeen sanomaan, että oli koskettavin ikinä. Joten turha yleistää, ei toimi. 

Veljeni morsiamen tärkeilevä opettajaisä soitti minulle että haluanko pitää puheen hänen tyttärensä ja veljeni häissä. Muutamaan kertaan korosti että tyttärensä häät, ei maininnut veljeäni.

Tuosta on viisi vuotta.

Olin tavannut veljeni morsiamen vain kerran yhtenä päivänä, joten sanoin suoraan että ei minulla ole varsinaisesti mitään kerrottavaa enkä viitsi keksiä mitään teennäistä juttua koska juhlavieraat ovat fiksuja ja huomaavat kyllä jos teeskennellään ja että siihen menisi vaan turhaa aikaa kun moni haluaa varmasti jo lähteä kotiin :D Oli vaan että ookoo, ja pisti luurin kiinni. :DDD

Heidän liittonsa kesti noin puoli vuotta, joten olisin vaan tuhlannut kaikkien aikaa puheella.

Itse sain hääkutsun viime viikolla.

Juhannushäihin.

Onko niin vaikea lähettää kutsut ajoissa? Sanoin kyllä suoraan päin naamaa, että en pääse, muita suunnitelmia juhannuksena.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen ainoastaan kohtaa 1 - eivätkö ihmiset siis halua rupatella siinä ruokailun lomassa vieraiden ihmisten kanssa? Minusta se on hauskaa ja virkistävää, aina jaksa samojen ihmisten samoja jorinoita. Puhuttavaa kyllä piisaa: mistä tuntee morsiusparin, yhteisiä tekemisiä hääparin kanssa, matkat, harrastukset, sää, urheilu... Mulla on aina ollut oikein hauskaa vieraiden vieressä. Ja alottaa voi sanomalla, että hei, olen tiina. Tunnen matin ja maijan matin työn kautta ja siitä ollaan pikkuhiljaa tutustuttu. Kukas sinä olet?

Juu eih. Ei kiinnosta joku random Matti ja Maija ja heidän elämänsä, en tule heitä häiden jälkeen ehkä koskaan tapaamaan uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen ainoastaan kohtaa 1 - eivätkö ihmiset siis halua rupatella siinä ruokailun lomassa vieraiden ihmisten kanssa? Minusta se on hauskaa ja virkistävää, aina jaksa samojen ihmisten samoja jorinoita. Puhuttavaa kyllä piisaa: mistä tuntee morsiusparin, yhteisiä tekemisiä hääparin kanssa, matkat, harrastukset, sää, urheilu... Mulla on aina ollut oikein hauskaa vieraiden vieressä. Ja alottaa voi sanomalla, että hei, olen tiina. Tunnen matin ja maijan matin työn kautta ja siitä ollaan pikkuhiljaa tutustuttu. Kukas sinä olet?

En minä ainakana halua. Minä en ole ollenkaan kiinnostunut kuulemaan, mistä joku evvk-Tiina tuntee hääparin tai missä hän aikoo kesällä matkailla. Ventovieras ihminen, jota en suurella todennäköisyydellä tule ikinä enää näkemään uudestaan!

Tuollaiset kuulumiset vaihdetaan tuttujen ihmisten kesken, ei ventovieraiden. Ventovieraan kanssa voisin jutella jostakin ihan yleisellä tasolla, vaikka paikan historiasta, politiikasta tai ilmastonmuutoksesta. Mutta jotakin omien lomasuunnitelmiensa tyrkyttäjää pitäisin anteeksi vaan vähän sekopäiseä suupalttina, enkä nyt ainakaan alkaisi kertoa omasta elämästäni kenellekään, jonka käsitys keskustelusta on laukoa jonninjoutavia kysymyksiä patterillinen.

Onneksi keskustelukulttuuri on rikkaampaa muualla maailmassa. Suomalainen tuppisuisuus ja nurkkakuntaisuus näkyy tässäkin kommentissa. Miten voi sanoa jostain ihmisestä ”evvk” jos ei edes viitsi sitä vähää, että vähän tutustuisi.

Politiikka ja ilmastonmuutos ovat muuten yleensä niitä aiheita joita VÄLTELLÄÄN. Ihan vain vinkkinä jos satut matkaamaan ulkomaille. Sellaiset asiat ovat niin henkilökohtaisia, että asioista puhutaan vasta hyvien tuttujen kanssa. Lomakohteet sen sijaan ovat sopivan geneerisiä, kuten myös lemmikit.

Ei löydy arvostusta myöskään ulkomaisten kulttuurien tyhjänpäiväisille ja teeskennellyille tutustumiskulttuureille. Maassa maan tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Hah - itse varmistimme etta vieraat voivat hyvalla omalla tunnolla kieltaytya jarkkaamalla haat sen verran kaukana Suomesta ja Euroopasta ylipaataan, etta vieraslistalla tulevina on nyt vain juuri ne ketka sinne eniten halusimmeki ja heista kaikki on mielissaan lomasta. Ohjelmaan ei todellakaan kuulu leikit, ja eika haat takuulla ole juuri niinku muidenkin... Yllattavinta oli etta vieraita on matkustamisesta huolimatta 80 + lapset

En tajua. Jos haluatte pitää häät kaukana, miksi ette kutsuneet sinne vain läheisiä ihmisiä? Nythän tuohon joukkoon mahtuu pakostikin niitä "no, kai se on mentävä" -tyypppejä ja jotka joutuvat valitsemaan lomakohteen ja lomat teidän mukaanne. En millään jaksa uskoa, että kaikki ehdoin tahdoin ja täysin rinnoin haluavat lähteä kauas häihin, mutta onhan sitä joskus pakko.

Vierailija kirjoitti:

Valokuvaajat tuntuu kuuluvan tärkeilevimpiin ihmisiin.

Varmuuden vuoksi kaveripiiriin kuulunut kuvaaja jätettiin suosiolla vieraslistan ulkopuolelle, ettei tule mitään paineita.

Miksi kenekään pitäisi tehdä ilmaista työtä? En tiedä mikä on ammattisi, mutta tekisitkö sinä sitä ilman korvausta?

Ranskalaiset eivät ole täydellisiä. Hääjuhlia he näyttävät kuitenkin osaavan järjestää. Muutama viikko sitten minulle rakas nuoripari vihittiin pikku kylän pormestarin kansliassa. Vihkijä oli arkivaatteissa ja takelteli sulhasen nimen kanssa niin, että lopulta sulhasen ystävät riensivät apuun. Kaikille mokille taputettiin. Sama rentous jatkui lounaalla, joka tarjottiin kylän ainoassa säädyllisessä bed & breakfast -paikassa. Pari napakkaa puhetta, mahtavaa sapuskaa, kolme hääkakkua, hyvää roseviiniä. Se oli siinä. Lopuksi morsian ryhtyi kärräämään likaisia lautasia keittiöön. Ei leikkejä, ei jäykistelyä, ei odottelua, ei teemavärejä, ei kaasoja yhtenäisissä puvuissaan.