Koti-isä ja katelliset?
Mua on häirinnyt viime aikoina aika paljon yksi asia.
Meillä on vauvan isä koti-iskänä ja minä olen töissä, näin on ollut siitä lähtien, kun vauva täytti 6 kk, nyt on kohta 9 kk ja isänsä aikoo olla kotona siihen, kunnes laps on reilun vuoden.
Kun kerron tästä melkein missä tahansa, saan osakseni hirveästi närkästystä. Luulisi äkkiseltään, että saisin sitä siksi, että olen " huono äiti" , koska en ole kotona " niinkuin äitien kuuluu" , mutta näin ei olekaan. Saan enemmänkin vihoja niskoihini siksi, että tämä on meillä mahdollista! Ja että mulla on sellainen mies, joka HALUAA olla kotona!
Epäilen siis, että kyseessä on kateus tai joku ärsytys siitä, että " toi yks aina tekee niinkuin se haluaa" , eli meidän perhe ei vieläkään asetu mihinkään tiettyyn muottiin.
Enhän mä muuten tästä millänsäkään olisi, mutta kun olen suorastaan menettänyt ystäviä ja tuttavia tästä syystä! Yksi ystäväni sai vauvan vähän ennen minua ja siitä saakka, kun hän kuuli mieheni jääv' n kotiin, hän ei ole ollut missään yhteydessä eikä ole vastannut mun sähköposteihini! Ja muutenkin äitien seura on ympäriltä harvennut.
Mitä olette tästä mieltä? Oletteko tekin kateellisia vai onko tässä mielestänne jotain muuta takana? Oletteko törmänneet vastaavaan?
Kommentit (5)
Itse palaan töihin kun tyttäreni on lähes puolivuotinen, mieheni jää ainakin vanhempainrahakauden loppuun kotiin eli olisiko tuo nyt juuri 3,5 kk.
Ystäväni ovat suhtautuneet lähinnä hämmästellen sitä että tahdon jo töihin. Outoa on mielestäni se että joudun selittelemään miksi menen töihin; meistä oli luontevaa jo heti alusta asti että kumpainenkin saa olla kotona vauvan kanssa.
Mahtaako olla kateutta kuitenkaan pohjimmiltaan, itse tuskin ovat edes harkinneet vaihtoehtoa antaa miehen jäädä kotiin ;).
että kaikki muut mallit ja ratkaisut tuntuvat ahdistavilta ja aiheuttavat närkästystä..
Meillä myös vaihdettu kotivuoroa kun lapsi oli 6kk, mutta ollaan muutenkin niin epänormatiivisia (kahden lähiäidin ja etäisän muodostama kolmivanhempainen sateenkaariperhe), ettei tämä mun kotiinjääminen juuri ole kavereita hetkauttanut.
Sen sijaan olen monien tuttujen perheiden kohdalla sekä erilaisilla palstoilla seikkaillessani törmännyt siihen, että varsinkin hyvin " perinteisen työnjaon" valinneiden naisten on todella hankala suhtautua siihen, jos joku tekeekin siitä ainoasta oikeasta tavasta poikkeavan ratkaisun. Ja vielä hankalammaksi se muuttuu, jos kyseinen henkilö tuntuu vielä viihtyvän jopa paremmin kuin jos olisi noudattanut tiukkaa normia.
Jotkut esim. perustelevat omaa pitkää kotiäitiyttä tai kahden lapsen kanssa kuusikin vuotta työelämästä poissa olemista sillä, että " lapsi nyt vain kaipaa äitiä, kyllä mun pitää lapsen parhaaksi laittaa oma ura ja oma elämä hyllylle" . Ja kun vastaan kävelee elävä esimerkki siitä, että lapsi on onnellinen ja tasapainoinen kun häntä hoitaakin kotona isä, tai tarhassa täti tai setä, niin pelkkä ajatuskin jo horjuttaisi tällaisen henkilön ratkaisujen perustaa huolestuttavasti. " Mitä hemmettiä, olisinko sittenkin voinut tehdä tämän jotenkin toisin?"
Tällä en siis tarkoita sanoa, etteikö lasten kanssa kotona oleminen olisi yhtälailla hyvä ratkaisu - olenhan itsekin sen tehnyt - vaan lähinnä miettiä, miksi jonkun erilainen ratkaisu voi olla joillekin toisille ongelma..
Tsemppiä teille toivottelee eräskin epänormatiivinen uraorientoitunut äiti ja toisen samanmoisen vaimo.
harvemmin tänne kirjoittelen, mutta nyt vastaamisen huumassa vastaan tähänkin!
Meillä vahdinvaihto tapahtunee ensi syksynä -jos tapahtuu. Tarkoituksena oli, että iskä-kulta jäisi päiviksi kotiin, ja minä tekisin vähintäänkin satunnaista sijaisuutta töissä. Saa nähdä jääkö haaveeksi, sillä miekkoselle tarjoutui juuri syksyllä alkava työmahdollisuus joka kannattaisi ottaa jo " uran" kehittymisenkin kannalta.
Minulla äitiysloma loppui tällä viikolla, joten hoitotuella porskutetaan.
Jos iskä aloittaa uuden työn syksyllä, jään edelleen kotiin, ainakin jouluun saakka.
Niin, tuosta kateellisuudesta. Mene tiedä, mistä johtuu. Harmihan se on jos ystävät kaikkoavat. Voisikohan kateellisuuden takana olla jotain tämäntapaista: itse yllätyin kovasti siitä, että minun oli vaikea antaa vauvaa isän hoidettavaksi -on hiukkasen edelleen, vaikka isä on kovin hyvä isä. En ollut ymmärtänyt ennen tätä esikoista että MINÄ olisin niin kiinni vauvassa... Olin kuvitellut meidän olevan " moderni pari" jossa isäkin melkeinpä imettää ;)
Minua helpotti ajatus siitä, että samanlaisia kuvitelmia itsestään oli ollut muillakin, mutta nyt oltiinkin kaikki niin kotiäitejä, että! Etten ollut ainoa..
Kiva, että miehesikin saa mahdollisuuden jäädä vauvan kanssa kotiin.
Saa nähdä miten meidän käy.
Koti-isyys ja kotitoisäitiys sekä kaikki muutkin variaatiot joissa lasta hyvin hoidetaan ja rakastetaan kunniaan!
Mielestäni on vain hienoa, että isä jää kotiin hoitamaan vauvaa. Meilläkin isä jää syksyllä loppuvuodeksi lapsen kanssa kun itse menen syyskuun alusta töihin. Meidän " vauva" on tosin silloin jo 1v 3 kk mutta ihanaa, että isä haluaa jäädä kotiin hetkeksi. Tämä kotiin jääminen oli nimenomaan miehen ehdotus ja tuli kyllä kieltämättä aika yllätyksenä mutta positiivisena sellaisena :)
Musta on vaan mukava kuulla, että joku tekee näin! Sehän on pelkästään mahtavaa, että isä haluaa jäädä kotiin. Haistattakaa huilut panettelijoille:)