Kun vauva ei kestä hetkeäkään yksin...
Eli meillä nyt 6kk ja risat tyttövauva, joka ei viihdy ei sitten hetkeäkään yksin. Meillä se tilanne, että ollaan miehen kanssa kummatkin kotona, eli ollaankohan nyt tällä sitten aiheutettu jonkinlainen läheisriippuvuus pienelle, kun ei ole koskaan ollut seurasta pulaa? Jos yritän esim lattialle laittaa vähäksi aikaa leikkimään niin, että itse olisin viereisessä huoneessa, alkaa huuto heti. Virikkeitä on, mutta kun sitä seuraa niin kovasti kaipaa.
Eli onko kohtalotovereita, ja jos olette, niin miten olette tämän ratkaisseet? Ei jotenkaan huvittaisi huudattaa lasta...:( Ja kyllä, on ainoa lapsi, eli ei ole apua isommista lapsistakaan. Nyt muutaman päivän aikana tämä on vielä korostunut, kun eka hammas puhkesi ja neiti on ollut kamalan kiukkuinen.:(
Valentine ja neiti 6kk+
Kommentit (9)
Mä tulen nyt törkeästi kuokkimaan sun ketjuun... =)
Tuli vaan mieleen tuosta eroahdistuksesta, että voiko se ilmetä öisin?
Meillä vauva (ensi viikolla 6kk) heräilee öisin 1-3 kertaa huutamaan, ja rauhoittuu kyllä tassuttelulla tai viimeistään syliin.
Kellään kokemusta?
Auttaako teillä valentine, että jos toiseen huoneeseen mennessänne jatkatte vauvalle juttelua tai vaikka laulatte tms, vai huutaako neiti silti?
Esikoisella oli tuollainen voimakas "pallo jalassa"-vaihe ja se oli tosiaan rasittava. En muista, koska se alkoi, mutta se kesti useita kuukausia ennen kuin hän täytti vuoden. Lapsi saattoi leikkiä tyytyväisenä kanssani lattialla, mutta heti, kun nousin seisomaan, niin huuto alkoi. Lapsi alkoi liikkumaan tosi myöhään, ja luulen, että häntä harmitti se, ettei hän päässyt seuraamaan minua. Saman lapsen ongelmana olivat myös tosi levottomat yöt, hän heräili useita kertoja yön aikana, eikä tassuttelu-unikoulusta ollut tähän apua.
Kummankin ongelman taisi lopulta ratkaista aika, mutta rankkaa tuo tosiaan oli, kun kaikki hommat piti tehdä lapsi kainalossa. Huudattamaan ei minustakaan ollut.
Mutta ei todellakaan mikään vaihe... Vaan siitä asti kun on maailmasta jtn ymmärtänyt niin ollut erittäin vaativa ja viihdytettävä, vieläkin tuollaista aloittajan kuvaamaa meillä on. Ja tyttö juuri 8kk. Se ei ole itse opetettua joten ainakaan siihen ei kannata uskoa jos joku vanhempi ihminen tulee niin sanomaan(meillä anoppi hokee tätä...) Nyt ehkä on ihan vähän helpottanut aina hetkeksi kun osaa itse istua mutta muuten on todella riippuvainen. Ja tämä pätee myös esim. mummiin kun on hoidossa eli en välttämättä kutsuisi meidän tilannetta äiti-vaiheeksikaan... Muutamalla tutulla on ollut samanlaista lasten kanssa, ja suurimmalla osalla on mennyt ohi 1v.-1,5v. iässä. Olen todella iloinen puolestasi, jos on oikeasti ohimenevä vaihe, toivotaan niin :)
Ymmärrän, että on ongelma, jos vauva ei viihdy esim. lattialla hetkeäkään yksinään, jos äiti puuhaa jotain muuta vieressä, mutta ei kai vauvaa pitäisi jättää toiseen huoneeseen hereillä ollessaan ihan senkään takia että pitäähän tuollaista pientä vahtia jokseenkin koko ajan.
Jos ajatellaan vauvan "eloonjäämisviettiä", niin ei voi olla luonnollista että vauva joka ei voi liikkua, puolustautua, ravita itseään oma-aloitteisesti, viihtyisi kovinkaan hyvin yksin. Mä näkisin asian niin, että vauva voi viihtyä pienemmissä, turvallisen tuntuisissa paikoissa (sänky, kehto, vaununkoppa, sitteri jne) hetken aikaan, mutta liian iso, avara tila (kuten lattia) ei ole vauvan kannalta välttämättä turvallinen paikka yksinoleilulle.
Rasittavaa joo kun haluaisi jotain tehdä, mutta kunhan vauva vähän kasvaa, esim oppii konttamaan jo parin kuukauden kuluttua, niin helpottaa.
Vaan ihan vaikka samassa, kun laitan esim pyykkiä, enkä aktiivisesti katso vauvaa tai ole juuri sillä hetkellä häntä leikittämässä, alkaa huuto. Ja pakkohan se on välillä tehdä kotihommiakin, eikä vaan olla viihdyttäjän roolissa...:/
En tietenkään jätä vauvaa pitkäksi aikaa toiseen huoneeseen, vaan jos käyn toisessa huoneessa, huutelen silti vauvalle. Eli yksinjättämisestä ei ole kyse. Taitaa neiti olla tottunut olemaan huomion keskipisteenä täss perheessä...:)
Meidän pikkuveikka oli juuri samanlainen. En koskaan ollut jättämässä häntä yksin toiseen huoneeseen, vaan esim. lattialle näköetäisyydelle, että saisin vaikka laitettua ruokaa tms. Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista, sillä siitä seurasi lohduton itku. Lapset ovat erilaisia, jotkut vaan vaativat enemmän huomiota kuin toiset. Minulla vauveli olikin paljon rintarepussa, että sain jotain tehtyä.
Tätä "vaihetta" kesti noin puoli vuotta, eli sitten kun poika oppi ryömimään ja konttaamaan hän viihtyy yksikseen lattialla. Nykyään (pian 12kk:tta) hänellä on niin vauhti päällä, että hän ei tahdo syliin ehtiä.
Poika 6kk 3vkoa ei ole koskaan viihtynyt yksikseen. Sitterit jne on aina olleet pois laskuista.. Olen kanniskellut milloin liinassa, milloin rintarepussa. "ammattilaiset" huomauttivatkin minulle pojan ollessa 3-kuinen, että häntä olisi hyvä pitää enemmän lattialla jo motorisen kehittymisenkin kannalta. No milläs pidät, kun ei viihdy??
Kun allergiat saatiin todettua ja hoidot aloitettua, alkoi helpottamaan. Alkoi viihtyä lattiallakin, ja lähti ryömimään 5-kuisena. Nyt ei pysy hetkeäkään paikallaan, vaikka esim. istuu tuetta jo. Eroahdistus on edelleen suurta. Alkaa välitön huutelu ja yhinä, jos poistun näköpiiristä. Tähän ei tosiaan auta huutelu tms. Poika säntää perään sitten. Aikas paljon kanniskellaan meilläkin. Kotityöt onkin aika treeni poika jatkuvasti käsivarsilla! : )
Mutta toivotaan, että ennen "armeijaa" helpottaa!! : )
miikuli
meilla oli molemmilla lapsilla samanlainen 'laheisriippuvuus-kausi' n. 6kkn ikaisena. Se menee ohi jokaisella omalla ajallaan. Esikoisella kesti kauemmin, nyt 8,5 kk kuopus on jo yli tuosta vaheesta.