Yli 30-vuotias, onko sinulla paljon kipuja ja vaivoja?

44 v, jalat ei tahdo kestää yli 15 km:n juoksua. Pakko tyytyä kympin lenkkeihin.

Silmälasit on ollut jo lapsuudesta, näkö ei ole huonontunut kymmeneen vuoteen. Sinun ikäisenäsi vaurioitunut polvi (eturistiside- ja kierukkavamma) vaivaa leikauksesta huolimatta silloin tällöin, turpoaa ja rasittuu helpommin. Ei silti estä liikkumista tai normaalia elämää juurikaan. Raskaus löystytti lantionpohjalihaksia, trampoliineilla sen huomaa. Treenata kai pitäisi.

Mitään epämääräisiä kolotuksia tai väsymystä en huomaa olevan enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Elämäntilanne työssäkäyvänä taaperon vanhempana toki vaatii säännöllisen rytmin, mikä helpottaa eloa.

Vaivat eivät enää parane yhtä helposti ja nopeasti kuin nuorempana, jos paranevat ollenkaan. Ammattitautina meni oikea käsi, enkä usko että enää kuntoutuu ennalleen. Ammatinvaihto edessä siis.

Mutta kuten joku jo mainitsi, niin vastapainona fyysiselle kehnoutumiselle on sitten se, että on rauhallisempi asioiden suhteen. Tää psyykkinen edistyminen nuoruuden levottomuuden jälkeen on jotain sellaista, mitä en vaihtaisi pois vaikka saisin 15-vuotiaan telinevoimistelijan vartalon ja vaivattomuuden. Naureskellaan sitten lopuksi onnellisena vaikka pyörätuolissa, kuin että juostaan väsymättä suu mutrussa. :D

Niin joo ja täytän kohta 34.

t. oikean kätensä töiden teolla p*skonut

Kyllä on. 37 v ja syöpä. Opioiden yms. kanssa pärjäilen. Huomenna pitäisi pyytää astetta vahvempaa, kun kovimpiin kipuihin ei nykyiset enää auta.

Ainainen anemia löytyy ja jotain stressiä ja ahdistusta. Töistä on tullut käsi-ihottuma. Väsymys painaa enemmän kuin parikymppisenä. Justiin otettiin 15 verikoetta ja sydänfilmit ja ultrat päälle. Olen laihtunut ilman syytä. Siinä sitten selvisi, että munuaisarvot on koholla ja nyt olen menossa jatkotutkimuksiin. Voi olla munuaisten vajaatoiminta. Leikkuuksilla kävin muutama vuosi sitten, kun rinnassa oli hyvälaatuinen kasvain. Migreeni vaivaa ja muutenkin päänsäryt.

Noin muuten olen hyvässä kunnossa. Olen fyysisesti raskaassa työssä ja ei ole mitään siitä johtuvia kipuja ja vaivoja. Yritän harrastaa liikuntaa ja syödä terveellisesti. Hemoglobiinia ja munuaisarvoja lukuun ottamatta arvot on kunnossa ja olen hoikka.

Olen 33 v.

Olen kohta 50 v. Olen lihava. Muita vaivoja minulla ei ole. Onhan se totta, että ikääntyessä vaivojen ilmaantumisen todennäköisyys kasvaa, mutta turha niitä on etukäteen pelätä.

Diabetes, astmayskää. Huono kunto. polvet kipuilee. Jalat voimattomat. Vaivaisenluukin vaivaa. 

N53

Elämä menee pilalle vanhuuden vaivoja turhaan etukäteen murehtimalla. Käytä ap se aika mieluummin liikuntaan ja sellaisiin asioihin, joista saat hyvää mieltä ja hyvän olon.

Itse olin tuossa iässä paljon huonommassa vedossa kuin nyt, koska tupakoin enkä harrastanut liikuntaa ja söin mitä sattuu. Ai niin ja kipuja ei ole ollut moneen vuoteen, nuoruuden ajan niska-ja hartiasärytkin ovat loppuneet liikunnan ansioista. N47

Joo itsellä on ollut kroonisia sairauksia jo alle 30-veestä. Aiheuttavat päivittäistä, tuskallistakin kipua. Mutta mä olen poikkeus. Välillä hirvittää, että miten sitten vanhana pärjään. Toki yritän pitää kunnosta huolta. Enkä halua viettää aikaani murehtien.

Minulla vaivaa toinen lonkka. Tulee erityisen kipeäksi kun kävelen paljon kovalla alustalla tai kiipeän portaita. Lääkärin mukaan ihan normaalia yli kolmekymppisillä. Ihmettelen itse kyllä onko tosiaan normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Minulla vaivaa toinen lonkka. Tulee erityisen kipeäksi kun kävelen paljon kovalla alustalla tai kiipeän portaita. Lääkärin mukaan ihan normaalia yli kolmekymppisillä. Ihmettelen itse kyllä onko tosiaan normaalia.

Ei kyllä normaalia kolmekymppisellä. 

lääkäri itsekin. 

64v eikä mitään vaivoja.

Olen 55-vuotiaas ja ei mitään vaivoja. 

Näinkin oikeasti voi olla. Varmaan niitä tulee... Mutta ei mun 86-vuotiaalla isällänikään ole muuta kuin verenpainelääkitys. 

Tässä kohtaa tietysti pitää sanoa, että elämäntavat ovat ihan persiillään. Isä on tupakoinut esim. aina. 

Asenne voi olla kova juttu näissä "kivuissa". 

Kun olin 25-55 vuotias ,oli säänöllisin väliajoin 2-8 vikkoa kestäviä iskhiaskipuja( juu ,oli mukavassa,mutta kiireisissä työssä,en pitänyt saikkua,koska liike on lääke) ,oli myös siitepölyallergia ja ajoittain Teazen syndrooma.

Kaikki nuo vaivat hävinneet 55 jälkeen. Nyt olen 71v -työssä olin 64 -vuotiaaksi.

Ei satu ei yhtään mikään ,kävelen ,juoksen ,käyn salilla ja aina olenollut yhtä hoikka ja ter eläm tavat.

Ei voi tietää miksi.

Ei mitään sellaista, mikä ei olisi omasta viitseliäisyydestä kiinni hoitaa pois. 

Nimim. 36 vuotias voisi jo tajuta istua suorassa ja hoitaa ryhtinsä kuntoon, niin ei olisi "aina" selkä- yms. niskakipuja.