Lukiolaisen epärealistiset ammattiunelmat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tuollaiset ihmiset kuin ap on inhottavia. Tulee mieleen oma äitini. Hän ei antanut mun itse vaikuttaa elämääni, ja sitten naureskeli samalla tavalla.

Naureskeliko ap nuoren haaveille? Vai ihmettelikö hän vain niitä?

Mitähän ihmettelemistä tuossa on? Eli tavoite oli pilkata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tuollaiset ihmiset kuin ap on inhottavia. Tulee mieleen oma äitini. Hän ei antanut mun itse vaikuttaa elämääni, ja sitten naureskeli samalla tavalla.

Ja siis se naureskelu oli osa sitä, että ei antanut mun vaikuttaa elämääni. Itse kannustan kaikkia lasteni haaveita, kyllä he sen sitten itse huomaavat, jos jonnekin ei pääse.

Ei tuokaan kuulosta kovin järkevältä. "Hienoa, hae sinä vaan astronautiksi! Ei se mitään, vaikka et oikein selviydy lukiosta, eihän ne matemaattiset aineet astronautin hommassa niin tärkeitä ole. Mutta ponnistele vaan kohti tavoitettasi! Äiti uskoo sinuun lujasti!"

On se ihan järkevää. En ole huomannut lapsissani ominaisuuksia, jotka muodostuisivat seinäksi asioille.

Vierailija kirjoitti:

Omalla luokalla oli yksi tyyppi, jolla reaaliaineet menivät ok, matikka ja kielet rimaa hipoen läpi. Tekee nykyään hyvää tiliä lakimiehenä. Päätti vain lukea ja päättäväisyydellä sisään ja päättäväisyydellä valmistui.

Itse asiassa on aika huolestuttavaa, että moni menee perselihaksilla tosi pitkälle. Toki tyhmäkin lukemalla pärjää, mutta soveltaminen ja luovat ratkaisut eivät näiltä ihmisiltä vaan suju. Ja siltä tämä meidän nykyinen yhteiskunta todella näyttääkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tuollaiset ihmiset kuin ap on inhottavia. Tulee mieleen oma äitini. Hän ei antanut mun itse vaikuttaa elämääni, ja sitten naureskeli samalla tavalla.

Ja siis se naureskelu oli osa sitä, että ei antanut mun vaikuttaa elämääni. Itse kannustan kaikkia lasteni haaveita, kyllä he sen sitten itse huomaavat, jos jonnekin ei pääse.

Ei tuokaan kuulosta kovin järkevältä. "Hienoa, hae sinä vaan astronautiksi! Ei se mitään, vaikka et oikein selviydy lukiosta, eihän ne matemaattiset aineet astronautin hommassa niin tärkeitä ole. Mutta ponnistele vaan kohti tavoitettasi! Äiti uskoo sinuun lujasti!"

Ja siis olet oudon negatiivinen, mutta tuskin kotoasi eväitä muuhun olet saanutkaan. Tuollainen on nimittäin hyvä kohta sanoa lapselle ennemminkin näin: "hieno tavoite. Nyt sinun kannattaa nostaa arvosanojasi, että se toteutuu" ;)

Silloin lapsi ainakin aikanaan ymmärtää ja näkee, mistä saattaa johtua, jos tavoite ei toteudukaan.

Miksi pitää tolla tavalla lytätä nuorta ihmistä? Jos ite ei oo onnistunut..

Sit on ehkä epärealistisia tavoitteita, jos koko lukio menee rimaa hipoen ja paperit on B.

Ja noihan on tosi nuoria, ei vielä hahmota kunnolla, varmaan ihan normaaleja työssäkäyviä ihmisiä tulee, vaikka tradenomeja.

Ei huono todistus vielä kerro siitä, etteikö pärjäisi. Itse olin kiusaamisen takia alisuorituja, koska en halunnut vapaa-ajalla ajatella koulua lainkaan. Antaa nuoren unelmoida ja tavoitella unelmiaan. Kyllä hän sen jossain vaiheessa havaitsee, jollei unelmaura olekaan mahdollinen. 

Vierailija kirjoitti:

Serkullani oli paha lukihäiriö ja oppimisvaikeuksia vielä lukiossa. Tuhottomilla työtunneilla, 12h opiskelulla joka päivä, sai lopulta e:n paperit. Lääkikseen kolmannella yrityksellä ja tolkuttomalla lukemisella.

Sanokaa ennakkoluuloiseksi, jos haluatte, mutta en minä haluaisi lukihäiriöistä lääkäriä.