Miten sairaalloisesta uteliaisuudesta pääsee eroon?

Miten mä pääsisin eroon tunteesta, että mun pitäisi tietää teini-ikäisen kaikki tekemiset?

Luotan häneen täysin, kyse ei ole siitä. Enemmänkin oman elämän puutteesta ja siitä tunteesta kuinka haluaisi palata omaan nuoruuteen.

Oma elämä on ihan jees, mutta onhan se erilaista kuin nuorena...

Mutta ahdistaa kun en haluaisi tentata koko ajan ebkä muutakaan osaa.