Halusin uran ja perheen. Sain vain toisen. Miten käsitellä tyytymättömyyden tunteet?

Vierailija kirjoitti:

Alavalintani meni kuitenkin puihin ja työllistyminen on ollut todella vaikeaa.

Valitse parempi ala ja kouluttaudu/työskentele siellä.

Olisiko sinun vielä mahdollista opiskella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alavalintani meni kuitenkin puihin ja työllistyminen on ollut todella vaikeaa.

Valitse parempi ala ja kouluttaudu/työskentele siellä.

Olen miettinyt paljon mikä olisi hyvä ala, mutta itseluottamukseni on aika matalalla ja pelkään, etten uusien opintojen jälkeenkään työllisty. Aloittaessani opinnot tietotekniikan pääaineena nimittäin luvattiin työllistävän hyvin, mutta ei se siltä todellakaan ole vaikuttanut.

Opettele arvostamaan sitä mitä sulla on. Ja tosiaan ikinä ei ole myöhäistä opiskella lisää

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sinun vielä mahdollista opiskella?

Kyllä olisi, mutta en oikein tiedä mitä haluaisin tehdä. Pelkään aika paljon sitä, etteivät uudetkaan opinnot auta työllistymään nykyistä paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Opettele arvostamaan sitä mitä sulla on. Ja tosiaan ikinä ei ole myöhäistä opiskella lisää

Osaatko antaa käytännön vinkkejä miten voisin oppia arvostamaan elämääni enemmän? Yritän kyllä, mutta pettymyksen tunteet puskevat silti säännöllisesti pintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alavalintani meni kuitenkin puihin ja työllistyminen on ollut todella vaikeaa.

Valitse parempi ala ja kouluttaudu/työskentele siellä.

Olen miettinyt paljon mikä olisi hyvä ala, mutta itseluottamukseni on aika matalalla ja pelkään, etten uusien opintojen jälkeenkään työllisty. Aloittaessani opinnot tietotekniikan pääaineena nimittäin luvattiin työllistävän hyvin, mutta ei se siltä todellakaan ole vaikuttanut.

Missä ihmeessä asut jos ei tietotekniikan parista löydy töitä? Tosin kertoohan joku lähihoitajankin säännöllisesti, ettei työllisty millään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alavalintani meni kuitenkin puihin ja työllistyminen on ollut todella vaikeaa.

Valitse parempi ala ja kouluttaudu/työskentele siellä.

Olen miettinyt paljon mikä olisi hyvä ala, mutta itseluottamukseni on aika matalalla ja pelkään, etten uusien opintojen jälkeenkään työllisty. Aloittaessani opinnot tietotekniikan pääaineena nimittäin luvattiin työllistävän hyvin, mutta ei se siltä todellakaan ole vaikuttanut.

Kannattaako pelätä? Mitä sinulla on menetettävää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alavalintani meni kuitenkin puihin ja työllistyminen on ollut todella vaikeaa.

Valitse parempi ala ja kouluttaudu/työskentele siellä.

Olen miettinyt paljon mikä olisi hyvä ala, mutta itseluottamukseni on aika matalalla ja pelkään, etten uusien opintojen jälkeenkään työllisty. Aloittaessani opinnot tietotekniikan pääaineena nimittäin luvattiin työllistävän hyvin, mutta ei se siltä todellakaan ole vaikuttanut.

Missä ihmeessä asut jos ei tietotekniikan parista löydy töitä? Tosin kertoohan joku lähihoitajankin säännöllisesti, ettei työllisty millään.

Ei tietotekniikka työllistä, jos alaa kohtaan ei löydy omaa intohimoa ja halua tehdä asioita ja oppia lisää vapaa-ajallakin.

Jos käy koulun kurssit ja panostus alaan on siinä, niin ei varmasti työllisty.

No tekemättä mitään tilanne tuskin paranee ainakaan.Eli kannattaa vaikka ihan joku yksittäinen kurssi käydä vaikka katsomassa (ei varmaan vie tukia?)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alavalintani meni kuitenkin puihin ja työllistyminen on ollut todella vaikeaa.

Valitse parempi ala ja kouluttaudu/työskentele siellä.

Olen miettinyt paljon mikä olisi hyvä ala, mutta itseluottamukseni on aika matalalla ja pelkään, etten uusien opintojen jälkeenkään työllisty. Aloittaessani opinnot tietotekniikan pääaineena nimittäin luvattiin työllistävän hyvin, mutta ei se siltä todellakaan ole vaikuttanut.

Missä ihmeessä asut jos ei tietotekniikan parista löydy töitä? Tosin kertoohan joku lähihoitajankin säännöllisesti, ettei työllisty millään.

Etelä-Suomessa. Sen verran kaukana pääkaupunkiseudulta, ettei sinne pysty päivittämään työn takia ajelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alavalintani meni kuitenkin puihin ja työllistyminen on ollut todella vaikeaa.

Valitse parempi ala ja kouluttaudu/työskentele siellä.

Olen miettinyt paljon mikä olisi hyvä ala, mutta itseluottamukseni on aika matalalla ja pelkään, etten uusien opintojen jälkeenkään työllisty. Aloittaessani opinnot tietotekniikan pääaineena nimittäin luvattiin työllistävän hyvin, mutta ei se siltä todellakaan ole vaikuttanut.

Kannattaako pelätä? Mitä sinulla on menetettävää?

Ei kai mitään. En ole vain saanut järkeilemällä pois tätä aiempaa pettymyksen tunnetta. Se on yhä sen verran voimakkaana päällä, etten oikein tiedä mihin suuntaan tästä lähtisin. Tästä alasta olin kuitenkin haaveillut nuoresta asti. Nyt koen olevani ihan nollapisteessä sen suhteen, että mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

No tekemättä mitään tilanne tuskin paranee ainakaan.Eli kannattaa vaikka ihan joku yksittäinen kurssi käydä vaikka katsomassa (ei varmaan vie tukia?)

Kiitos vinkistä, yritän miettiä mitä voisin kokeilla. Ehkä innostus asioihin saattaisi palata silläkin, jos tuttu päivärytmi vähän muuttuisi kurssin myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alavalintani meni kuitenkin puihin ja työllistyminen on ollut todella vaikeaa.

Valitse parempi ala ja kouluttaudu/työskentele siellä.

Olen miettinyt paljon mikä olisi hyvä ala, mutta itseluottamukseni on aika matalalla ja pelkään, etten uusien opintojen jälkeenkään työllisty. Aloittaessani opinnot tietotekniikan pääaineena nimittäin luvattiin työllistävän hyvin, mutta ei se siltä todellakaan ole vaikuttanut.

Missä ihmeessä asut jos ei tietotekniikan parista löydy töitä? Tosin kertoohan joku lähihoitajankin säännöllisesti, ettei työllisty millään.

Ei tietotekniikka työllistä, jos alaa kohtaan ei löydy omaa intohimoa ja halua tehdä asioita ja oppia lisää vapaa-ajallakin.

Jos käy koulun kurssit ja panostus alaan on siinä, niin ei varmasti työllisty.

Mistä sait sen käsityksen, etten ole panostanut tätä enempää työllistymiseeni?

Onko jollain samassa tilanteessa olleella vinkkejä näiden tyytymättömyyden tunteiden käsittelyyn? Jos saisin ne jollain tavalla hallintaan, niin kykenisin ehkä sen jälkeen miettimään tulevaisuutta paremmin puhtaalta pöydältä.

Vierailija kirjoitti:

Halusin sekä rakentaa kiinnostavan uran että hankkia puolison kanssa lapsia. Osittain toiveeni toteutuivat, koska olen perustanut

perheen. Alavalintani meni kuitenkin puihin ja työllistyminen on ollut todella vaikeaa.

Olen toki onnellinen lapsistani, mutta koen elämäni työttömänä olevan aivan muuta, kuin mitä olisin halunnut. Miten pääsisin eroon näistä tyytymättömyyden tunteista ja pystyisin suhtautumaan tilanteeseen rakentavammin?

Itse en pystynyt tyytymään. Se tunne nousi todella vahvana kun olin saanut toivomani kaksi lasta.

Aloitin takomaan päähäni niitä lukion kursseja, joita lukiossa en tajunnut, jotta voin toteuttaa haaveeni urasta. Minulla on vain yksi elämä. Vaati paljon töitä, itsekuria ja oikeaa asennetta, mutta syksyllä pääsen aloittamaan uudet opinnot ja uuden uran (koska yksi hakukohteistani on 100% varma). En olisi ikinä tässä, jos en olisi 2v sitten päättänyt että nyt mä sen teen enkä tyydy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halusin sekä rakentaa kiinnostavan uran että hankkia puolison kanssa lapsia. Osittain toiveeni toteutuivat, koska olen perustanut

perheen. Alavalintani meni kuitenkin puihin ja työllistyminen on ollut todella vaikeaa.

Olen toki onnellinen lapsistani, mutta koen elämäni työttömänä olevan aivan muuta, kuin mitä olisin halunnut. Miten pääsisin eroon näistä tyytymättömyyden tunteista ja pystyisin suhtautumaan tilanteeseen rakentavammin?

Itse en pystynyt tyytymään. Se tunne nousi todella vahvana kun olin saanut toivomani kaksi lasta.

Aloitin takomaan päähäni niitä lukion kursseja, joita lukiossa en tajunnut, jotta voin toteuttaa haaveeni urasta. Minulla on vain yksi elämä. Vaati paljon töitä, itsekuria ja oikeaa asennetta, mutta syksyllä pääsen aloittamaan uudet opinnot ja uuden uran (koska yksi hakukohteistani on 100% varma). En olisi ikinä tässä, jos en olisi 2v sitten päättänyt että nyt mä sen teen enkä tyydy.

Kuulostaa tosi hienolta! Miten sait jäsenneltyä mielessäsi sen, että mitä alat tehdä seuraavaksi? Menikö sinulta pitkään ennen kuin sait tehtyä päätöksen alan vaihtamisesta?

Lisäisin vielä, että itse olin sivuuttanut hakemani alan kokonaan "koska mä en pysty ja osaa". No kyllä osaan kun opettelen, ja nyt uskon että pystyn mihin vaan kun sen tein :) Ei pidä asettaa itsellee rajoitteita, jotka on ylitettävissä.

Omat kriteerit oli suht hyvin palkattu päivätyö minua kiinnostavalta alalta. Löytyi parikin erilaista kun pari vuotta pohti ja harjoitti omaa ajattelua. Joskus pitää ottaa vähän aikaa, jotta tietää mitä haluaa :) nro16

Vierailija kirjoitti:

Lisäisin vielä, että itse olin sivuuttanut hakemani alan kokonaan "koska mä en pysty ja osaa". No kyllä osaan kun opettelen, ja nyt uskon että pystyn mihin vaan kun sen tein :) Ei pidä asettaa itsellee rajoitteita, jotka on ylitettävissä.

Omat kriteerit oli suht hyvin palkattu päivätyö minua kiinnostavalta alalta. Löytyi parikin erilaista kun pari vuotta pohti ja harjoitti omaa ajattelua. Joskus pitää ottaa vähän aikaa, jotta tietää mitä haluaa :) nro16

Tämä on hieno esimerkki! Toivottavasti minullakin alkavat ajatukset kirkastua. Mukava kuulla, että sinä olet löytänyt uuden suunnan itsellesi. Se tällä hetkellä tosiaan eniten stressaakin, kun ei tiedä mitä seuraavaksi (tähän asti kun on aina määrätietoisesti pyrkinyt eteenpäin). Ehkä omatkin ajatukset kuitenkin tässä vähitellen alkavat selkiytyä, jos saisi ajatuksia käännettyä siihen suuntaan, että moni uusi juttu voisi olla sekä mahdollinen että kiinnostava uravaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halusin sekä rakentaa kiinnostavan uran että hankkia puolison kanssa lapsia. Osittain toiveeni toteutuivat, koska olen perustanut

perheen. Alavalintani meni kuitenkin puihin ja työllistyminen on ollut todella vaikeaa.

Olen toki onnellinen lapsistani, mutta koen elämäni työttömänä olevan aivan muuta, kuin mitä olisin halunnut. Miten pääsisin eroon näistä tyytymättömyyden tunteista ja pystyisin suhtautumaan tilanteeseen rakentavammin?

Itse en pystynyt tyytymään. Se tunne nousi todella vahvana kun olin saanut toivomani kaksi lasta.

Aloitin takomaan päähäni niitä lukion kursseja, joita lukiossa en tajunnut, jotta voin toteuttaa haaveeni urasta. Minulla on vain yksi elämä. Vaati paljon töitä, itsekuria ja oikeaa asennetta, mutta syksyllä pääsen aloittamaan uudet opinnot ja uuden uran (koska yksi hakukohteistani on 100% varma). En olisi ikinä tässä, jos en olisi 2v sitten päättänyt että nyt mä sen teen enkä tyydy.

Kuulostaa tosi hienolta! Miten sait jäsenneltyä mielessäsi sen, että mitä alat tehdä seuraavaksi? Menikö sinulta pitkään ennen kuin sait tehtyä päätöksen alan vaihtamisesta?

Minulla ei mennyt kauaa tehdä päätöstä alanvaihdosta. Mutta meni pitkään keksiä, mitä haluan.

Aloitin kuitenkin rajoitteiden poistamisen opiskelemalla uudelleen lukion oppimäärää ja joitain aineita kokonaan uutena. Se ajatus siinä sitten pikkuhiljaa muokkautui tämän parin vuoden prosessin aikana ja keksin, mitä voisin olla isona. Perheellisenä sitä arvostaa tiettyjä asioita omien mielenkiinnonkohteiden lisäksi, joten otin ne myös hyvin huomioon. (Työllisyystilanne, palkka, työajat, kuormittavuus)

Olen tehnyt paljon töitä itsetunnon ja itseluottamuksen kanssa, koska kukaan ei puolison lisäksi ole kannustanut tai ohjannut minua mihinkään, tai tukenut mielenkiinnonkohteitani.

Hyvä on aloittaa jostain, siinä matkalla se ajatus kypsyy. Jätin oman alan työt (hoitoala) ja menin kahvilaan lastenhoidon ohelle töihin. Se oli tosi hyvä juttu ja tajusin, että voin oikeasti olla jotain muuta jos haluan. Ja sen tajuaminen, että osaan kun opettelen. Ja joskus itken ja opettelen :)