Ettekö te muut muka tunnusta gradussanne edes hieman lainanneenne jostain muualta lähdettä mainitsematta?

Mun alalla ei voi tehdä noin. Jo kandivaiheessa käytiin läpi sitä, että tutkimusraportissa ei voi olla tekstiä kuin max. 2 lausetta ilman viitettä. Tämä myös sen ehkäisemiseksi, että ihmiset eivät kirjoita pitkiä omia (ei plagioituja) pohdiskelujaan sinne, koska sellaiset eivät kuulu (ainakaan meidän alalla) tutkimukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin, jos törmäsin sellaiseen tekstiin, joka vastasi juuri sitä mitä minäkin olisin asiasta ajatellut ja kirjoittanut, saatoin lainata tekstin, muuttaa sitä rakenteeltaan hieman ja jättää lähdeviitteen tekemättä. Big deal? Eikö kaikki tee näin?

Jos olisit oikeasti tehnyt gradun, tietäisit että tuollaisella toiminnalla et voita mitään, häviät vain. Jos löytyy tutkija, joka ajattelee asiasta samalla tavalla kuin sinä, haluat kirjoittaa oikein rinta rottingilla, että myös Pöppönen (2014) ajattelee ongelmasta x täsmälleen samoin kuin meikäläinen. Lähdeluettelo pitenee Pöppösen verran, ja osoitat kykeneväsi arvioimaan lähteitä pelkän referoinnin sijasta.

Nimenomaan näin! Ap on ymmärtänyt tieteellisen tekstin kirjoittamisen ihan väärin. Ei se ole mikään meriitti, että kirjoittaa jotain pohdintaa "omanaan" ilman viitettä, päinvastoin. On paljon parempi jos voi osoittaa, että X on esittänyt näin ja Y näin, minä testaan tutkimuksessani kummalle väitteelle on enemmän tukea.

Plagioinnissa en nyt ymmärrä sitä, että eikös se pidä aina osoittaa että mistä teksti on peräisin, miten se voi olla ilman mitään lähdeviitettä? Vai oliko tässä Huhtijonkun tapauksessa toisen teksti otettu oman aineiston analyysiina ja pohdintana? Koska ainahan tieteellisessä kirjoittamisessa pitää osoittaa mistä tämä nyt on peräisin josta kirjoitetaan. Kyllä meillä olisi jo graduseminaarissa puututtu siihen että tekstiä on mutta ei ole osoittaa lähdettä. Yhdessä tapauksessa puututtiinkin ja kävi ilmi että oman äidin väitöskirjaa oli kopioitu.

Luulisi ohjaajaa ihmetyttävän että mistä tällainen analyysi nyt putkahti, seurata sitä graduntekijän tutkimusprosessia niin että voi arvoida onko kyse omasta tekstistä vai ei. Jos tosiaan 70% on muualta niin ei se työ ole kyllä kiinnostanut ohjaajaa eikä opponenttiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Plagioinnissa en nyt ymmärrä sitä, että eikös se pidä aina osoittaa että mistä teksti on peräisin, miten se voi olla ilman mitään lähdeviitettä? Vai oliko tässä Huhtijonkun tapauksessa toisen teksti otettu oman aineiston analyysiina ja pohdintana? Koska ainahan tieteellisessä kirjoittamisessa pitää osoittaa mistä tämä nyt on peräisin josta kirjoitetaan. Kyllä meillä olisi jo graduseminaarissa puututtu siihen että tekstiä on mutta ei ole osoittaa lähdettä. Yhdessä tapauksessa puututtiinkin ja kävi ilmi että oman äidin väitöskirjaa oli kopioitu.

Luulisi ohjaajaa ihmetyttävän että mistä tällainen analyysi nyt putkahti, seurata sitä graduntekijän tutkimusprosessia niin että voi arvoida onko kyse omasta tekstistä vai ei. Jos tosiaan 70% on muualta niin ei se työ ole kyllä kiinnostanut ohjaajaa eikä opponenttiakaan.

Hän on kopioinut suoraan toisen gradun teoriaa. Siinä on samat lähdeviitteet ja kirjoitusvirhertkin.

Eli kyse ei ole mistään lähdeviitteen unohtumisrsta. Ei voi kirkoittaa toisenkäden lähteillä

Tulokset eli omat jututkin on ihan samat kuin ko grdaussa.... nekin on suoraan kopioitu

Itse ainakin tunnustan etta oma graduni (tehty ennen 2010) on a) plagioitu b) keksitty c) haastatteluiden litterointeja keksitty itse paasta. Oli kiire, ei kestaisin minkaanlaista kriittista tarkastelua. Arvosana M.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai plagiointi ole edes tarpeellista, jos oikeasti on tehnyt sen työn/tutkimuksen, jota gradu käsittelee? Juu taustatietoa ja vertailua muista lähteistä voi tekstissä ihan suoraankin olla, mutta eihän niissä ole mitään ongelmaa, sen kuin vain merkkaa lähteet. Omat tulokset ja päätelmät sitten vain mukaan.

Tässä se ongelma on. Graduja tehdään vuodessa tuhansia ja samasta aiheesta saattaa olla jo nyt kymmeniä, kohderyhmä vain muuttuu. Sitten teet samanlaiset päätelmät kuin joku toinen vastaavassa tilanteessa ja kas - yllättäen ole plagioinut, vaikka et olisi koskaan nähnyt sitä toista gradua. Esim. vuoden 1918 tapahtumista on tehty runsaasti tutkimusta, jossa paikkakunta (ja alkuperäinen aineisto) vaihtelee, mutta taustatiedot ja loppupäätelmät ovat samoja. Kuka siis plagioi ketä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Plagioinnissa en nyt ymmärrä sitä, että eikös se pidä aina osoittaa että mistä teksti on peräisin, miten se voi olla ilman mitään lähdeviitettä? Vai oliko tässä Huhtijonkun tapauksessa toisen teksti otettu oman aineiston analyysiina ja pohdintana? Koska ainahan tieteellisessä kirjoittamisessa pitää osoittaa mistä tämä nyt on peräisin josta kirjoitetaan. Kyllä meillä olisi jo graduseminaarissa puututtu siihen että tekstiä on mutta ei ole osoittaa lähdettä. Yhdessä tapauksessa puututtiinkin ja kävi ilmi että oman äidin väitöskirjaa oli kopioitu.

Luulisi ohjaajaa ihmetyttävän että mistä tällainen analyysi nyt putkahti, seurata sitä graduntekijän tutkimusprosessia niin että voi arvoida onko kyse omasta tekstistä vai ei. Jos tosiaan 70% on muualta niin ei se työ ole kyllä kiinnostanut ohjaajaa eikä opponenttiakaan.

Hän on kopioinut suoraan toisen gradun teoriaa. Siinä on samat lähdeviitteet ja kirjoitusvirhertkin.

Eli kyse ei ole mistään lähdeviitteen unohtumisrsta. Ei voi kirkoittaa toisenkäden lähteillä

Tulokset eli omat jututkin on ihan samat kuin ko grdaussa.... nekin on suoraan kopioitu

Ahaa, okei. En ollut tutustunut asiaan. Ajattelin että oli jättänyt lähdeviitteitä maintsematta. Tuo onkin jo melko härskiä.

Vierailija kirjoitti:

Plagioinnissa en nyt ymmärrä sitä, että eikös se pidä aina osoittaa että mistä teksti on peräisin, miten se voi olla ilman mitään lähdeviitettä? Vai oliko tässä Huhtijonkun tapauksessa toisen teksti otettu oman aineiston analyysiina ja pohdintana? Koska ainahan tieteellisessä kirjoittamisessa pitää osoittaa mistä tämä nyt on peräisin josta kirjoitetaan. Kyllä meillä olisi jo graduseminaarissa puututtu siihen että tekstiä on mutta ei ole osoittaa lähdettä. Yhdessä tapauksessa puututtiinkin ja kävi ilmi että oman äidin väitöskirjaa oli kopioitu.

Luulisi ohjaajaa ihmetyttävän että mistä tällainen analyysi nyt putkahti, seurata sitä graduntekijän tutkimusprosessia niin että voi arvoida onko kyse omasta tekstistä vai ei. Jos tosiaan 70% on muualta niin ei se työ ole kyllä kiinnostanut ohjaajaa eikä opponenttiakaan.

Huhtasaaren gradun aihe oli huomattavan samanlainen kuin plagioinnin kohteena olevan gradun aihe. Tyyliin monikulttuurisuuden toteutuminen peruskoulussa. Gradu vain tehtiin eri yliopistoon ja haastattelut eri puolella Suomea. Näin ollen päätelmätkin voivat olla osin samoja kenenkään epäilyksien heräämättä, esimerkiksi jatkotutkimusaiheiden ideointi.

Sitä voidaan tietty miettiä, valitsiko rouva gradunsa aiheen tällä perusteella, vai kävikö kiusaus ylivoimaiseksi jossain vaiheessa työtä, kun Helsingistä löytyi samantapainen gradu.

En. Ja siksi mun lähdeluettelo oli 4,5 sivuinen.

Jos ei aio jatkotutkijaksi, vaan haluaa vain valmistua, on ihan samantekevää minkälaisen gradun kirjoittaa. Omani kirjoitin muutamassa kuukaudessa, ilman plagiointia, 20+ vuotta nyt työelämässä hyvällä menestyksellä.