Lue keskustelun säännöt.
Mies lähti hippinaisten halipiiriin
10.05.2018 |
Kertokaahan ihan oikeasti, onko tällainen normaalia teidän muidenkin parisuhteissa? Ollaan n. kolmekymppinen pariskunta, yhdessä 3 vuotta. Miehellä on naispuolinen ystävä, jonka syntymäpäivää lähti viettämään äsken.
Ystävänainen on oikea kunnon hippi, joka harrastaa vapaita suhteita ja odottaa lastakin eikä tiedä tämän isää.
Synttärikutsun mukaan tiedossa on "halipiiri ja halikasa, rakastavaa koskettelua, toistemme kohtaamista syvästi ja tästä taikuudesta elämän energiaa ammentaen". Mies näytti kutsun minulle itse. Meinasin oksentaa. Kaikki 30 osallistujaa näyttivät olevan naisia, paitsi oma mieheni ja joku hippiäijä. Mitä helvettiä tästä pitäisi ajatella?
Sanoin miehelleni, että hän tietää kantani tällaisiin ja että mielestäni parisuhteessa minun ei kuulu joutua sietämään sitä, että mies haluaisi halimaan muita tai läheistä yhteyttä muiden kanssa. Aloin itkeä julkisella paikalla kun kävimme keskustelua aiheesta, ja mieheni suuttui minulle.
En tietenkään voinut tai halunnut estää häntä lähtemästä, joten sinne hän nyt meni "moikkaamaan ystäväänsä" noihin juhliin. Ahdistaa niin helvetisti ja mietin, miten hitossa mies voi ajatella, että tällainen meininki on ok. En koe että olen kunnioitettu - sama asia olisi, jos itse hankkiutuisin random miesten kanssa yhteyksiin ja halailemaan koska "tällainen mä vain olen, eikä tässä ole mitään väärää".
Mitä tekisitte tässä tilanteessa? :(
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että ihan rakastavaa koskettelua, jospa kyseessä on kuitenkin koskettavaa rakastelua.
:D
Vierailija kirjoitti:
Itken vaan kotona ja mietin onko oikeasti ongelma mun päässä kuten mies sanoi. Kuulemma mun itsetunnon pitäisi kestää se, että siellä on ehkä häntä kiinnostavia ihmisiä (niin, niitä ihania naisia), ja kieltämättä epäilen tässä että olenko vain hullu mustasukkainen kääkkä.
Voi ap rakas. :( Vika ei ole päässäsi tai itsetunnossasi - olet todennäköisesti vain niin uupunut tuohon teidän suhteen pattitilanteeseen, ettet enää tiedä, mitä uskoa.
Kerronpa, mitä minulle tuli kirjoituksestasi mieleen. Taustana sen verran, että tunnen paljon polyamorisia tai muulla tavoin avoimissa suhteissa eläviä ihmisiä. Itse olen kuitenkin yksiavioinen (eli ns. mono) ja naimisissa samanmoisen miehen kanssa.
Kun olen jutellut polyamorian juuri löytäneiden ihmisten kanssa, olen havainnut, että osa heistä pitää yksiavioisia suhteita jotenkin vanhanaikaisina ja rajoittavina, ja polyamoriaa absoluuttisesti ylivertaisena elämäntapana. Ihminen on helposti mustavalkoinen ajatusmaailmaltaan, kun on juuri kokenut "herätyksen".
Musta on kuitenkin ihan selvää, että jokainen saa päättää itse, millaisissa suhteissa elää ja millaisin reunaehdoin. En voisi itse kuvitellakaan itselleni polyamorista elämäntapaa. Se ei tee musta ahdasmielistä. On vaan tärkeää tiedostaa, millainen elämä itselle sopii. Kun sen tietää, voi valita kumppanin, joka haluaa elää suunnilleen samalla tavalla.
Teidän suhteessa on nyt käynyt ilmi, että mies haluaa tavoitella polyamoristista elämäntyyliä, kun taas sinä haluaisit suhteen pysyvän monogaamisena. Tuosta kuviosta on lähes mahdotonta saada sellaista, että kumpikin olisi tyytyväinen. Vaikka se tekeekin todella kipeää, lienee parasta, että lähdette nyt omiin suuntiinne tavoittelemaan ihmissuhteita, jotka vastaavat tarpeisiinne.
Vielä viimeinen neuvo: älä anna kenenkään väittää, että tarpeesi ja toiveesi olisivat jotenkin väärin. Kaikkea hyvää sinulle. <3
Kauhean kapeakatseista porukkaa. Jättää mies nyt yksien syntymäpäiväkutsujen takia. Olet ihan hirveän epävarma miehestäsi. Suhteessa tässä on mielestäni se suurin ongelma.