Lue keskustelun säännöt.
Mies lähti hippinaisten halipiiriin
10.05.2018 |
Kertokaahan ihan oikeasti, onko tällainen normaalia teidän muidenkin parisuhteissa? Ollaan n. kolmekymppinen pariskunta, yhdessä 3 vuotta. Miehellä on naispuolinen ystävä, jonka syntymäpäivää lähti viettämään äsken.
Ystävänainen on oikea kunnon hippi, joka harrastaa vapaita suhteita ja odottaa lastakin eikä tiedä tämän isää.
Synttärikutsun mukaan tiedossa on "halipiiri ja halikasa, rakastavaa koskettelua, toistemme kohtaamista syvästi ja tästä taikuudesta elämän energiaa ammentaen". Mies näytti kutsun minulle itse. Meinasin oksentaa. Kaikki 30 osallistujaa näyttivät olevan naisia, paitsi oma mieheni ja joku hippiäijä. Mitä helvettiä tästä pitäisi ajatella?
Sanoin miehelleni, että hän tietää kantani tällaisiin ja että mielestäni parisuhteessa minun ei kuulu joutua sietämään sitä, että mies haluaisi halimaan muita tai läheistä yhteyttä muiden kanssa. Aloin itkeä julkisella paikalla kun kävimme keskustelua aiheesta, ja mieheni suuttui minulle.
En tietenkään voinut tai halunnut estää häntä lähtemästä, joten sinne hän nyt meni "moikkaamaan ystäväänsä" noihin juhliin. Ahdistaa niin helvetisti ja mietin, miten hitossa mies voi ajatella, että tällainen meininki on ok. En koe että olen kunnioitettu - sama asia olisi, jos itse hankkiutuisin random miesten kanssa yhteyksiin ja halailemaan koska "tällainen mä vain olen, eikä tässä ole mitään väärää".
Mitä tekisitte tässä tilanteessa? :(
Kommentit (24)
Lähtisin halimaan niitä random miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä lapsia?
Jos ei, lähtisin menemään koko suhteesta.
Jos on, yrittäisin jotenkin vielä.. miestä et voi muuttaa, mutta jos hän ymmärtäisi sinun kant asi.. tai olisi ottanut sut mukaan juhliin, ehdottiko tätä?
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin halimaan niitä random miehiä.
Se on eri asia.
Saisinpa minäkin tuollaisen hippikaverin, kuulostaa kivalta. T. ujo ja kiltti mies
Kai sitä halata saa. Eri asia jos panevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että mitä tekisin jos olisin sinä?
1. Lopettaisin trollaamisen.
2. Hankkisin elämän.
3. Lopettaisin sen "parisuhteen".
Mutta en ole sinä. Olen minä. Enkä tee noista ainuttakaan. Jatkan trollaamista, minulla ei ole elämää eikä tule olemaankaan elämää, eikä ole parisuhdetta eikä tule olemaankaan!
Mies ehdotti eilen, että "voit tulla sinne mukaan jos mietityttää" mutta tänään ei pyytänyt kuitenkaan lähtemään mukaansa, vaan ilmoitti käyvänsä "nopeasti moikkaamassa" siellä, ja että tuskin siellä itse viihtyisin.
Kun aloimme suhteeseen, oli selvää, että emme halua mitään polyamoriajuttuja. Mieheni on kuitenkin alkanut puhua niistä jokin aika sitten ja sanoo että "voisin elää ehkä niinkin, mutta en tee niin kun olen tässä sun kanssa". Lapsia meillä ei ole, takana yksi keskenmeno. :(
Itken vaan kotona ja mietin onko oikeasti ongelma mun päässä kuten mies sanoi. Kuulemma mun itsetunnon pitäisi kestää se, että siellä on ehkä häntä kiinnostavia ihmisiä (niin, niitä ihania naisia), ja kieltämättä epäilen tässä että olenko vain hullu mustasukkainen kääkkä. Toisaalta olen ihan helvetin vihainen, koska ei kenenkään tuntemani ihmisen normaalissa parisuhteessa jouduta tämmösistä asioista vääntämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen yhden tuollaisen ääliöhippimiehen, joka kuvittelee olevansa joku jumalan lahja naisille. Ei vaan tajua yhtään, miten naisten ylä- tai alapää toimii. En tunne yhtään naista, joka oikeasti haluaisi jakaa miehen, jos on tästä oikeasti kiinnostunut. Seksihalut ainakin itselläni loppuvat kuin seinään, jos ajattelen miehen olevan jostakusta toisesta kiinnostunut ja tuon toisenkin hänestä. Ei kiinnosta kilpailla.
Eli jos olisin sinä, teidän suhteesta loppuisi seksi justiinsa tähän, ja pian sen jälkeen koko suhde.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden tuollaisen ääliöhippimiehen, joka kuvittelee olevansa joku jumalan lahja naisille. Ei vaan tajua yhtään, miten naisten ylä- tai alapää toimii. En tunne yhtään naista, joka oikeasti haluaisi jakaa miehen, jos on tästä oikeasti kiinnostunut. Seksihalut ainakin itselläni loppuvat kuin seinään, jos ajattelen miehen olevan jostakusta toisesta kiinnostunut ja tuon toisenkin hänestä. Ei kiinnosta kilpailla.
Eli jos olisin sinä, teidän suhteesta loppuisi seksi justiinsa tähän, ja pian sen jälkeen koko suhde.
Jep, tutulta kuulostaa. :/ Tavallaan tuntuu kamalalta, mutta jotenkin arvostus tota "omaa" miestä kohtaan on laskenut kyllä näiden sen "jee rakkautta voi jakaa" -ajatusten myötä. Vihaisena sanoin sille myös tänään, että jos on tarvetta halailla jotain muita tuntemattomia siellä (ystäviä totta kai on normaalia halia onnitellessa tai tervehtiessä tms.) niin en halua koskea siihen kyllä enää pitkällä tikullakaan.
Mies lupasi, että ei tee mitään mikä loukkaisi mua. Pitäis koittaa luottaa siihen. Takana kuitenkin jo yks pettäminen (sen mun keskenmenon jälkeen kun meillä meni huonosti jonkin aikaa), joten luottaminen on mulle lähtökohtaisesti jo aika vaikeaa. En oo halunnut luovuttaa, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että en voi kohta muuta. En voi sietää tällaista. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinpuhelu on aina vaihtoehto jos provo ei ota tuulta alleen.
Vierailija kirjoitti:
Yksinpuhelu on aina vaihtoehto jos provo ei ota tuulta alleen.
Kiitos, oon kotona ihan oikeasti itku kurkussa enkä tiedä miten tätä paskaa oloa käsittelisin. Toivoisin, että joku saisi mut jotenkin ymmärtämään, mitä hittoa voin tässä tehdä, että saisin miehen tajuamaan miltä musta tuntuu tommonen toiminta. En mä itsekään voi uskoa olevani tämmösessä tilanteessa, joka hävettää niin paljon, etten enää kehtaa sanoa edes ystävilleni. Ne on tietysti kehottanut vaan eroamaan miehestä jo sen pettämisen jälkeen. Ois pitänyt joo. Oma vika että oon halunnut jäädä yrittämään, koska oon niin kiintynyt siihen.
Mutta kiitos sinulle myös tästä kontribuutioistasi keskusteluun, paransi tosi paljon mieltäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että ihan rakastavaa koskettelua, jospa kyseessä on kuitenkin koskettavaa rakastelua.
Voi jestas nyt.
Siis nyt tuon aloitusviestin jälkeen vielä kerrot että mies haaveilee polyamoriasta ja ON JO pettänyt sua kerran?!
Jos tää nyt tosiaan ei ole provo, niin ryhdistäydy hyvä nainen!!! Lähde siitä suhteesta, ennenkuin tilanne on se, että teillä on lapsia, joissa sä oot kiinni, mies käy hippikutsuilla halimassa muita ja pettää sua mennen tullen, kun väsyneenä lastenhoidosta avaudut miehellesi ja teille tulee riitaa.
Usko nyt! Sua on varoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi jestas nyt.
Siis nyt tuon aloitusviestin jälkeen vielä kerrot että mies haaveilee polyamoriasta ja ON JO pettänyt sua kerran?!
Jos tää nyt tosiaan ei ole provo, niin ryhdistäydy hyvä nainen!!! Lähde siitä suhteesta, ennenkuin tilanne on se, että teillä on lapsia, joissa sä oot kiinni, mies käy hippikutsuilla halimassa muita ja pettää sua mennen tullen, kun väsyneenä lastenhoidosta avaudut miehellesi ja teille tulee riitaa.
Usko nyt! Sua on varoitettu.
Kiitos suorista sanoistasi.
Mua hävettää edes kirjoittaa näitä, koska tuntuu että mun omanarvontunnon rippeetkin on vedetty jo vessasta alas tätä ennen. Halusin joo lapsia ja perheen miehen kanssa joskus, en enää näiden asioiden jälkeen ole siitä haaveillut. Sehän tässä vaan surettaakin, luopua unelmista ja siitä mielikuvasta mikä mulla miehestä oli. Se ihan oikeasti tuntui joskus mun "elämän rakkaudelta". Mutta erohan tässä pitäis varmaan vihdoin saada aikaseks, ihan oman itsetunnonkin takia. Oon vaan ollut niin heikko ja surullinen että en oo aiemmin pystyny, vaikka näistä erimielisyyksiä on ollut. Itkettää vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jestas nyt.
Siis nyt tuon aloitusviestin jälkeen vielä kerrot että mies haaveilee polyamoriasta ja ON JO pettänyt sua kerran?!
Jos tää nyt tosiaan ei ole provo, niin ryhdistäydy hyvä nainen!!! Lähde siitä suhteesta, ennenkuin tilanne on se, että teillä on lapsia, joissa sä oot kiinni, mies käy hippikutsuilla halimassa muita ja pettää sua mennen tullen, kun väsyneenä lastenhoidosta avaudut miehellesi ja teille tulee riitaa.
Usko nyt! Sua on varoitettu.
Kiitos suorista sanoistasi.
Mua hävettää edes kirjoittaa näitä, koska tuntuu että mun omanarvontunnon rippeetkin on vedetty jo vessasta alas tätä ennen. Halusin joo lapsia ja perheen miehen kanssa joskus, en enää näiden asioiden jälkeen ole siitä haaveillut. Sehän tässä vaan surettaakin, luopua unelmista ja siitä mielikuvasta mikä mulla miehestä oli. Se ihan oikeasti tuntui joskus mun "elämän rakkaudelta". Mutta erohan tässä pitäis varmaan vihdoin saada aikaseks, ihan oman itsetunnonkin takia. Oon vaan ollut niin heikko ja surullinen että en oo aiemmin pystyny, vaikka näistä erimielisyyksiä on ollut. Itkettää vaan.
Kyllä mä tavallaan ymmärrän sua, ei oo helppoa lähteä, kun kuitenkin on yhteistä taivalta takana. Kuitenkin, kaiken kertomasi jälkeen, sulla ei oo vaihtoehtoa, ellet halua että sua satutetaan ja loukataan koko loppuelämä. Tämä mies ei selvästikään kunnioita sinua. Sinä et silti ole huono, älä niin luule! Olet paremman kohtelun arvoinen.
Pidä itsestäsi huolta nyt. Tsemppiä.
No just just.
Ihan kipeetä touhua mieheltäsi.
Hommaa itse joku Hunksien halipiiri niin jutellaan sen jälkeen onko kiva.
Todellakaan mun mies ei lähtisi mihinkään halipiireihin. Eikä häntä kieltää tarvitse.
Morjens.
Vierailija kirjoitti:
No just just.
Ihan kipeetä touhua mieheltäsi.Hommaa itse joku Hunksien halipiiri niin jutellaan sen jälkeen onko kiva.
Todellakaan mun mies ei lähtisi mihinkään halipiireihin. Eikä häntä kieltää tarvitse.
Morjens.
Jep. Mä tiedän tällaisen "halinaisen". Moraalinsa on valitettavasti kyseenalainen, enkä tarkoita oikeastaan edes seksiä, lähinnä yleistä kieroilua ja sekoilua.
Mene sinä pappismiesten perseporauspiiriin.
Ihmettelen, ettei kukaan vielä ollut ehdottanut, että hippinaisen lapsen isä on tietenkin miehesi ap. Sitähän tällä provolla haettiin. vai lensinkö itsestäänselvyyteen?
Yllättävän pitkä porvoolaiseksi.