Lue keskustelun säännöt.
Niin yksinäinen, että on valtavan paha olla
10.05.2018 |
Ja ei, ei ole miestä, lapsia, ystäviä tai kavereita. Oon vaan aivan yksin kuukaudesta toiseen. Millä tätä oloa saisi lievitettyä (ei viina), kun tiedän ettei asia tule ikinä muuttumaan. Yksinäisyys johtuu hiljaisuudesta ja kömpelöstä luonteestani.
Kommentit (42)
Voisitko mennä vaikka johonkin harrastukseen esim. työväenopiston kurssille. Siellä pääpaino on tekemisessä, ja tulee enemmän tai vähemmän jutelluksi muiden kanssa. Näin tulee lähdettyä ihmisten ilmoille. Jos sattuu hyvä tuuri, voi päästä ehkä tuttavuuden alkuun. Ymmärrän kyllä ettei se ole aina helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisitko mennä vaikka johonkin harrastukseen esim. työväenopiston kurssille. Siellä pääpaino on tekemisessä, ja tulee enemmän tai vähemmän jutelluksi muiden kanssa. Näin tulee lähdettyä ihmisten ilmoille. Jos sattuu hyvä tuuri, voi päästä ehkä tuttavuuden alkuun. Ymmärrän kyllä ettei se ole aina helppoa.
Eihän tuo kannata, en usko, että tommoisilla kursseilla voi tutustua normaaleihin ihmisiin. Noissahan käy kaikki mt-kuntoutujat.
Sama täällä sillä olen jo 49 v ja kaikki muut ovat pariutuneet ajat sitten. Ei ole ketään kelle soittaa, ketä nähdä, kenen kanssa jutella ja pää hajoilee säännöllisin väliajoin.
Erityisen karmeita ovat tällaiset kesäkelit kun kaikki ulkona ovat kavereidensa tai kultansa kanssa ja itse aina yksin jossain varjossa kirjaa lukemassa.
Jos nyt edes pääsee sinne ulos asti, sisällä on helpompi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko mennä vaikka johonkin harrastukseen esim. työväenopiston kurssille. Siellä pääpaino on tekemisessä, ja tulee enemmän tai vähemmän jutelluksi muiden kanssa. Näin tulee lähdettyä ihmisten ilmoille. Jos sattuu hyvä tuuri, voi päästä ehkä tuttavuuden alkuun. Ymmärrän kyllä ettei se ole aina helppoa.
Eihän tuo kannata, en usko, että tommoisilla kursseilla voi tutustua normaaleihin ihmisiin. Noissahan käy kaikki mt-kuntoutujat.
Kokemukseni perusteella siellä on kyllä kaikenlaisia ihmisiä, esim. taidekursseilla on ollut opiskelijoita, eläkeläisiä, opettajia, nuoria ja vanhoja ym. Varmaan on ollut mielenterveyskuntoutujiakin.
Hakeudu sellaiseen ammattiin, jossa joudut olemaan jatkuvasti muiden ihmisten kanssa tekemisissä. Kuuntelemaan muita ja aina hymyilemään, vaikka miten ottaisi päähän. Hyvin pian huomaat, että vapaa-ajallasi viihdyt erittäin hyvin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ihmiset tykkää hiljaisista.
Olen ollut monesti työväenopiston kursseilla. Ihan kivoja ja niillä käy monenlaisia ihmisiä joiden kanssa on ihan kiva jutella, mutta vaikea löytää sieltä sen enempää. Miksi muuten dissaat mielenterveyskuntoutujia? Minä kärsin masennuksesta ja ahdistuksesta mutta ei sitä minusta päälle päin kukaan huomaa. Ihan samanlainen ihminen olen kuin kaikki muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene johonkin urheiluseuraan mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko mennä vaikka johonkin harrastukseen esim. työväenopiston kurssille. Siellä pääpaino on tekemisessä, ja tulee enemmän tai vähemmän jutelluksi muiden kanssa. Näin tulee lähdettyä ihmisten ilmoille. Jos sattuu hyvä tuuri, voi päästä ehkä tuttavuuden alkuun. Ymmärrän kyllä ettei se ole aina helppoa.
Eihän tuo kannata, en usko, että tommoisilla kursseilla voi tutustua normaaleihin ihmisiin. Noissahan käy kaikki mt-kuntoutujat.
Olet aika ennakkoluuloinen ja kapeakatseinen. Kyllä ihan normaaleilla ihmisilläkin voi olla ongelmia ja harva yksinäisyydestä selviää masentumatta.
Nämä hyväätekevät neuvot masentavat vain lisää.... ei joku kurssi voi mitenkään poistaa sitä yksinäisyyttä joka syntyy siitä, ettei ole emotionaalista yhteyttä kehenkään. Siis sellaista intiimiä jossa voi kertoa toiselle ihan kaiken ja jonka tietää myös jatkuvan.
Tai ainakaan minua ei auta joku kurssilla käyminen tms. kuin hetken. Sitten on taas yksin. Kurssikavereista tulee harvoin ystäviä.
Ja ne ainoat ystävät elävät jo omaa elämäänsä jossa ei jakseta kuunnella kuin joskus yksinäisen huolia. Se on tietenkin ymmärrettävää jos on lapsi, työ, perhe ja harrastukset ettei jää aikaa yksinäiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira voisi tosiaan olla hyvä juttu! Siitä olisi seuraa ja lisäksi monesti ihmiset tykkäävät jäädä lenkillä rapsuttamaan koiraa ja juttelemaan omistajalle.
Yksinäisyys on muuten surullisen yleistä tässä maassa.. Miten saisimme luotua lisää yhteisöllisyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Koira voisi tosiaan olla hyvä juttu! Siitä olisi seuraa ja lisäksi monesti ihmiset tykkäävät jäädä lenkillä rapsuttamaan koiraa ja juttelemaan omistajalle.
Yksinäisyys on muuten surullisen yleistä tässä maassa.. Miten saisimme luotua lisää yhteisöllisyyttä?
Suomessa on vaikka miten paljon mahdollisuuksia yhteisöllisyyteen. Vika on siinä, ettei yksinäisten yksinäisyys poistu yhteisöllisyydellä vaan siten, että saavat elämäänsä "jonkun erityisen". JOnkun, joka on vain heitä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko mennä vaikka johonkin harrastukseen esim. työväenopiston kurssille. Siellä pääpaino on tekemisessä, ja tulee enemmän tai vähemmän jutelluksi muiden kanssa. Näin tulee lähdettyä ihmisten ilmoille. Jos sattuu hyvä tuuri, voi päästä ehkä tuttavuuden alkuun. Ymmärrän kyllä ettei se ole aina helppoa.
Eihän tuo kannata, en usko, että tommoisilla kursseilla voi tutustua normaaleihin ihmisiin. Noissahan käy kaikki mt-kuntoutujat.
Jaa tämä aloitus olikin provo..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko mennä vaikka johonkin harrastukseen esim. työväenopiston kurssille. Siellä pääpaino on tekemisessä, ja tulee enemmän tai vähemmän jutelluksi muiden kanssa. Näin tulee lähdettyä ihmisten ilmoille. Jos sattuu hyvä tuuri, voi päästä ehkä tuttavuuden alkuun. Ymmärrän kyllä ettei se ole aina helppoa.
Eihän tuo kannata, en usko, että tommoisilla kursseilla voi tutustua normaaleihin ihmisiin. Noissahan käy kaikki mt-kuntoutujat.
Jaa tämä aloitus olikin provo..
Tuon kirjoittaja ei ollut ap...
Kansalaisopiston kursseja rajoittaa se, että en ole rahtuakaan taiteellinen. Olen jokus kokeillut mm aikuissirkusta, mutta siellä fyysinen liikunnallisuuden puute oli liikaa. Uskoisin saman tulevan vastaan myös muiden taiteellisten juttujen kanssa, en jaksa harrastaa sellaista missä joudun oikeasti kokemaan huonommuuden tunteita.
Koira minulla on nuorempana ollutkin, mutta siitäkään ei (valitettavasti) ollut sosiaalistajaksi. Minun oli vaikea päästä myös koiraporukoihin. Nykyään en pysty lemmikkiä pitämään pienituloisuuden vuoksi.
etsitään ystävää.com, sinne voi laittaa ilmoituksen ja siellä on niitä selata vaikka kuinka. Myös kaverihaku.net tms on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko mennä vaikka johonkin harrastukseen esim. työväenopiston kurssille. Siellä pääpaino on tekemisessä, ja tulee enemmän tai vähemmän jutelluksi muiden kanssa. Näin tulee lähdettyä ihmisten ilmoille. Jos sattuu hyvä tuuri, voi päästä ehkä tuttavuuden alkuun. Ymmärrän kyllä ettei se ole aina helppoa.
Eihän tuo kannata, en usko, että tommoisilla kursseilla voi tutustua normaaleihin ihmisiin. Noissahan käy kaikki mt-kuntoutujat.
Jaa tämä aloitus olikin provo..
Tuon kirjoittaja ei ollut ap...
Kansalaisopiston kursseja rajoittaa se, että en ole rahtuakaan taiteellinen. Olen jokus kokeillut mm aikuissirkusta, mutta siellä fyysinen liikunnallisuuden puute oli liikaa. Uskoisin saman tulevan vastaan myös muiden taiteellisten juttujen kanssa, en jaksa harrastaa sellaista missä joudun oikeasti kokemaan huonommuuden tunteita.
Koira minulla on nuorempana ollutkin, mutta siitäkään ei (valitettavasti) ollut sosiaalistajaksi. Minun oli vaikea päästä myös koiraporukoihin. Nykyään en pysty lemmikkiä pitämään pienituloisuuden vuoksi.
Miksi menet kursseille, jotka eivät sinulle sovi alkuunkaan? Työväenopistot tarjoavat paljon muutakin kuin taidetta ja sirkusta. Esim. kielikursseja.
Miten olisi joku vapaaehtoistyö?
Niin minäkin olen. Haluaisin hirveesti löytää kumppanin ja kavereitakin. Kumppanin löytymisessä oon vielä itse pahin este kun en vaan pysty ihastumaan kehenkään vaikka joku ns. tarjolla olisikin. Mutta tsempit teille, koitetaan jaksaa! Tää korostuu kesällä kun ihmiset liikkuu enemmän ulkona porukoissa ja lomailee ym.
Täällä myös yksi yksinäinen. Kaikki kaverit parisuhteessa ja ketään läheistä kenen kanssa ex tempore voisi lähteä mihinkään ei ole. Viihdyn yksinkin, mutta apeaksi vetää välillä, kun yksin ei viitsi tapahtumiin lähteä. Sosiaalinen elämä koirapuistossa silloin, kun sinne tulee mentyä. Töissä onneksi näkee ihmisiä, mutta se nyt on semmoista liibalaabaa.
Sama täällä. Minun yksinäisyyteni johtuu pitkittyneestä masennuksesta ja työttömyydestä. Todella vaikea kestää siihen päälle vielä yksinäisyys. Päihteetön olen myös ja harrastan ylettömästi liikuntaa koska minulla ei ole muutakaan.