Mistä lähtisin liikkeelle jos haluaisin parantaa elämänlaatuani?

Muutos alkaa itsestä. Askel kerrallaan. Panosta liikuntaan ja terveelliseen ruokavalioon. Näin kasvatat voimavarojasi, jaksat paremmin ja olet valmis uusiin elämänmuutoksiin.

Kaikkea ei voi laittaa remonttiin kerralla, mutta voit toki asettaa itsellesi päämääriä ja tavoitteita. Tästä se lähtee. Tsemppiä!  :)

Vierailija kirjoitti:

Muutos alkaa itsestä. Askel kerrallaan. Panosta liikuntaan ja terveelliseen ruokavalioon. Näin kasvatat voimavarojasi, jaksat paremmin ja olet valmis uusiin elämänmuutoksiin.

Kaikkea ei voi laittaa remonttiin kerralla, mutta voit toki asettaa itsellesi päämääriä ja tavoitteita. Tästä se lähtee. Tsemppiä!  :)

Kiitos!

Tavoitteiden asettaminen on aina ollut hankalaa. En tiedä miten lähteä asettamaan niitä etten ammu yli kuten aina ja sitten jää puolet toteuttamattan

Huomaan myös että arkailen kauheasti uusien asioiden edellä. Jokin mahdollisuus on kiva, mutten uskalla tarttua siihen koska mahdollisuus itsessään tuntuu kutkuttavalta, ei se toteutus. Haluan eroon tällaisesta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutos alkaa itsestä. Askel kerrallaan. Panosta liikuntaan ja terveelliseen ruokavalioon. Näin kasvatat voimavarojasi, jaksat paremmin ja olet valmis uusiin elämänmuutoksiin.

Kaikkea ei voi laittaa remonttiin kerralla, mutta voit toki asettaa itsellesi päämääriä ja tavoitteita. Tästä se lähtee. Tsemppiä!  :)

Kiitos!

Tavoitteiden asettaminen on aina ollut hankalaa. En tiedä miten lähteä asettamaan niitä etten ammu yli kuten aina ja sitten jää puolet toteuttamattan

Huomaan myös että arkailen kauheasti uusien asioiden edellä. Jokin mahdollisuus on kiva, mutten uskalla tarttua siihen koska mahdollisuus itsessään tuntuu kutkuttavalta, ei se toteutus. Haluan eroon tällaisesta.

Ap

Pitää uskaltautua oman mukavuusalueen ulkopuolelle, muutenhan kaikki vaan jää samanlaiseksi kaaokseksi, eikä muuosta tule. Opettele määrätietoiseksi. Hanki seinäkalenteri ja laita tavoittesi siihen. Se on aina silmissä, joten se muistuttaa sinua aisasta, jota kohti sinun on panostettava.

Esim: Toukokuun loppuun mennessä olet siivonut vaatehuoneen ja laittanut säkkeihin kaikki kierrätykseen menevät (itsellesi turhat, mutta hyväkuntoiset) tavarat. Huonot tietystit toiseen säkkiin ja roskiin. Lopuksi järjestät vaatehuoneen toimivaksi osaksi kotiasi. Tämä esimerkki vaatii hieman suunnittelua, eikä sitä voi jättää yhden päivän varaan. Joka päivälle riittää vähän puuhasteltavaa. Ei liian yliovimaista. Lopputulos palkitsee varmasti.

Pitää uskaltaa heittäytyä ja sitoutua tehtävään, oli se sitten pieni ja/ tai suuri. Tämä toimii parhaiten, kun itse voit hyvin ja sinulla on energiaa puuhastella asian kimpussa.

-1

Äänestämällä persuja on hyvä aloittaa.

Mulla oli neljä vuotta sitten saman tapainen tilanne, paitsi velkoja oli paljon. Tämän kokemuksen pohjalta ehdotan, että saatat ensin taloutesi kuntoon, tai ainakin sille uralle, että se huomaamatta kohenee. Eli ei enää yhtään uutta lainaa, ei mistään syystä, ei minkään kokoista! Jotta tuo onnistuu, täytyy olla pieni vararahasto (100-500 eur) lapsen äkillisen sairastumisen varalle.

Analysoi, miksi sinulle on syntynyt velkaa, puutu syihin. Maksa jo olevat pois mahdollisimman nopeasti aloittaen pienemmästä. Silloin nopeiten syntyy väljyyttä talouteesi. Isommille lainoille varaa aikaa enemmän. Itselläni vielä jäljellä kolme isompaa lainaa, tulevat maksetuksi vuoden sisällä.

Jos tämä kuulostaa sinusta yhtään tilanteeseesi sopivalta ja järkevältä, voin kertoa mitä tein kiloilleni jne.

Alkuun pääsemisessä tärkeintä on päästä alkuun. Sinne taas pääsee helpoiten asettamalla riittävän pieniä tavoitteita. Tämä on erityisesti tärkeää, jos tapana on ahnehtia liikaa tavoitteita kerralla. Jos epäilet, että koko vaatehuone kerralla saattaisi olla liikaa, päätä ottaa vaikka yksi laatikko/hylly per päivä (tai vaikka per viikko). Tai vaikka päätät, että hankkiudut eroon yhdestä tavarasta päivässä. Tuntuu pieniltä askelilta, mutta ne jatkuvasti tehtyinä vievät koko ajan kohti tavoitetta ja saat päivittäin pienen henkisen palkinnon tavoitteen saavuttamisesta.

Itse tein noin ja sitten huomasin, tekeväni helposti vahingossa paljon enemmän kuin suunnittelin, mutta sen yhden pikkujutun jaksaa väsyneenäkin.

Nostan, itselläni samantyylinen tilanne kuin ap:lla. Kiinnostaa myös 5:n kilot :D

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli neljä vuotta sitten saman tapainen tilanne, paitsi velkoja oli paljon. Tämän kokemuksen pohjalta ehdotan, että saatat ensin taloutesi kuntoon, tai ainakin sille uralle, että se huomaamatta kohenee. Eli ei enää yhtään uutta lainaa, ei mistään syystä, ei minkään kokoista! Jotta tuo onnistuu, täytyy olla pieni vararahasto (100-500 eur) lapsen äkillisen sairastumisen varalle.

Analysoi, miksi sinulle on syntynyt velkaa, puutu syihin. Maksa jo olevat pois mahdollisimman nopeasti aloittaen pienemmästä. Silloin nopeiten syntyy väljyyttä talouteesi. Isommille lainoille varaa aikaa enemmän. Itselläni vielä jäljellä kolme isompaa lainaa, tulevat maksetuksi vuoden sisällä.

Jos tämä kuulostaa sinusta yhtään tilanteeseesi sopivalta ja järkevältä, voin kertoa mitä tein kiloilleni jne.

Kyllä kuullostaa! Luin tekstisi oikeasti mielenkiinnolla ja sain uutta vinkkeliä tilanteeseen. Lisäksi tuntuu huojentavalta, että muitakin on ollut samassa tilanteessa ja selvinneet siitä. Kiinnostaisi myös kuulla mitä muuta teit ja mistä lähdit liikkeelle? Ap

Vierailija kirjoitti:

Nostan, itselläni samantyylinen tilanne kuin ap:lla. Kiinnostaa myös 5:n kilot :D

Tässä 5  :)

Ylipainon kanssa oli vähän sama tilanne kuin velankin. Sitä oli, ja paljon. Aloituskin kiloista pääsemiseksi oli samanlainen, eli takapuoli sohvalle ;) ja analyysia tekemään.  Mitä söin? Kuinka usein? Kuinka paljon? Omassa ruokailussani oli paljon pielessä.

Ensin ruokarytmi. Söin usein, saatoin jo tunnin päästä ateriasta olla taas jääkaapilla. Ensimmäinen sopimus itseni kanssa oli, että vain ruoka-aikoina syödään. Minulla ne ovat heräämisestä kahden tunnin päästä, ja siitä eteenpäin kolmen tunnin välein, yhteensä viisi kertaa päivässä. Jos jääkaapissa oli jotain, mitä himoitsin, sanoin vain itselleni, että saat sen kyllä, odota hetkinen, niin on ruoka-aika. Vaikka en tässä vaiheessa muuttanut vielä sitä mitä söin, alkoi paino putoamaan hiljalleen, koska syömisen keskittäminen ruoka-aikoihin pienensi syömäni ruuan kokonaismäärää.

Painonlaskun hidastuttua otin seuraavan askeleen. Ateria kerrallaan aloin muokkaamaan niistä terveellisempiä ja vähäkalorisempia. Ei koskaan isoja muutoksia kerrallaan, eikä myöskään koskaan mitään, mikä olisi tuntunut itselleni vieraalta tai oudolta. Tämä jatkuva, mutta pieni muutosten virta on nyt pitänyt hidasta painonpudotusta yllä nelisen vuotta. Tuloksena 46,5 kiloa tänä aamuna mitattuna.

Jollain toisella voi syyt lihomiseen olla erilaiset, siksi sen oman tilanteen analysointi on tärkeää.

Minulla on myös painolastia menneisyydestä. Nuorempana kun yritin parantaa tilannettani, niin joku romutti yritykseni aina sanailemalla kaiken nurin tai pilaamalla kaiken lohkaisemalla jotain inhottavaa. Kun päätin hankkiutua eroon rumasta hammasrivistöstä, niin ex-mies aloitti ihan hirveän vonkumisen miten raudat ovat rumat ja hän vei minut kahden kesken keskustelemaan vielä kerran aiheesta miten siitä ei ole hyötyä kun hänen kaverillaankin ovat hampaat siirtyneet takaisin oionnan jälkeen. Tämä paneelikeskustelu käytiin siis sen jälkeen kun minulla olivat jo raudat, eli siis hankin oionnan aikuisena. Toki tiedostan, että tuo mies on syystäkin ex, mutta tuo skeema on jäänyt elämään eli elän edelleen jotain nujerretun naisen elämää vaikka se on ohitettu ajat sitten. Muuten, hampaani eivät ole vieläkään siirtyneet takaisin ja se harmittaa eksääni edelleen - miten joku jaksaa.:( Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nostan, itselläni samantyylinen tilanne kuin ap:lla. Kiinnostaa myös 5:n kilot :D

Tässä 5  :)

Ylipainon kanssa oli vähän sama tilanne kuin velankin. Sitä oli, ja paljon. Aloituskin kiloista pääsemiseksi oli samanlainen, eli takapuoli sohvalle ;) ja analyysia tekemään.  Mitä söin? Kuinka usein? Kuinka paljon? Omassa ruokailussani oli paljon pielessä.

Ensin ruokarytmi. Söin usein, saatoin jo tunnin päästä ateriasta olla taas jääkaapilla. Ensimmäinen sopimus itseni kanssa oli, että vain ruoka-aikoina syödään. Minulla ne ovat heräämisestä kahden tunnin päästä, ja siitä eteenpäin kolmen tunnin välein, yhteensä viisi kertaa päivässä. Jos jääkaapissa oli jotain, mitä himoitsin, sanoin vain itselleni, että saat sen kyllä, odota hetkinen, niin on ruoka-aika. Vaikka en tässä vaiheessa muuttanut vielä sitä mitä söin, alkoi paino putoamaan hiljalleen, koska syömisen keskittäminen ruoka-aikoihin pienensi syömäni ruuan kokonaismäärää.

Painonlaskun hidastuttua otin seuraavan askeleen. Ateria kerrallaan aloin muokkaamaan niistä terveellisempiä ja vähäkalorisempia. Ei koskaan isoja muutoksia kerrallaan, eikä myöskään koskaan mitään, mikä olisi tuntunut itselleni vieraalta tai oudolta. Tämä jatkuva, mutta pieni muutosten virta on nyt pitänyt hidasta painonpudotusta yllä nelisen vuotta. Tuloksena 46,5 kiloa tänä aamuna mitattuna.

Jollain toisella voi syyt lihomiseen olla erilaiset, siksi sen oman tilanteen analysointi on tärkeää.

Eli tässäkin taustalla se, että kaikesta ei tarvitse tehdä yliampuvaa fitness-sekoilua ja rakettitiedettä. Terveempää kuulla näitä vaihtoehtoja välillä ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla on myös painolastia menneisyydestä. Nuorempana kun yritin parantaa tilannettani, niin joku romutti yritykseni aina sanailemalla kaiken nurin tai pilaamalla kaiken lohkaisemalla jotain inhottavaa. Kun päätin hankkiutua eroon rumasta hammasrivistöstä, niin ex-mies aloitti ihan hirveän vonkumisen miten raudat ovat rumat ja hän vei minut kahden kesken keskustelemaan vielä kerran aiheesta miten siitä ei ole hyötyä kun hänen kaverillaankin ovat hampaat siirtyneet takaisin oionnan jälkeen. Tämä paneelikeskustelu käytiin siis sen jälkeen kun minulla olivat jo raudat, eli siis hankin oionnan aikuisena. Toki tiedostan, että tuo mies on syystäkin ex, mutta tuo skeema on jäänyt elämään eli elän edelleen jotain nujerretun naisen elämää vaikka se on ohitettu ajat sitten. Muuten, hampaani eivät ole vieläkään siirtyneet takaisin ja se harmittaa eksääni edelleen - miten joku jaksaa.:( Ap

Uskoisin, että melkein kaikilla meillä "epäonnistuneilla" on sitä painolastia takana. Jos sitä ei tullut lapsuudessa (kuten minulle), niin sitten kohtaloksemme on tullut mies/ystävä tms. joka on saanut meidät nujertumaan.

Jossain vaiheessa on vaan todettava, että nyt mennään eikä meinata, ja otettava asiat omiin käsiin. Eihän se helppoa ole, ja kyllä välillä itsensä löytää rähmällään uudestaan. Rähmällään olossa on se yksi hyvä puoli, ettei siitä ole tietä kuin ylöspäin :)

Olisiko tästä Jordan Petersonin muutaman minuutin videosta mitään hyötyä? Puhuu ihan viisaita mielestäni.

Tässä 5 taas.

Tavarapaljouteen 6 antoikin tosi hyviä neuvoja.

Olen huomannut, että osa ihmisistä alkaa mielummin pienistä tehtävistä ja jättää isomman viimeiseksi, osa taas toisinpäin. Itse kuulun pikkuhommista aloittajiin. Aloitin keittiöstä, siellä kun tulee oleskeltua muutoinkin paljon.

Pitkään esteenä tavaroiden raivaamiselle oli, että ajattelin aina myyväni niitä, rahapulassa kun olin. En kuitenkaan koskaan jaksanut/toimertunut niin tekemään, ja lopulta päätin, että mahdollisen muutaman euron takia en enää säästele mitään. Roskiin vaan tai kierrätyskeskukseen paremmat.

Nyt on jäljellä ullakko. Huokaus...