Miksi parisuhteessa "kumppanin pitäminen itsestäänselvyytenä" mielletään yleensä aina huonoksi asiaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse onkin siitä ikävien asioiden tiedostamisesta. Sinähän et tuossa nimenomaan millään tavalla kyseenalaista sitä kumppanisi rinnalla pysymistä, koska kaikki on hyvin. Se kyseenalaistaminen pitää myös ulottaa sinne huonoihin aikoihin. Ei ole mitään järkeä rajata tätä kysymystä vain tilanteeseen, jossa molemmat ovat onnellisia, koska tosiasia on, että parisuhteissa tulee myös niitä huonoja aikoja. On ihan inhimillistä, että esimerkiksi uupuu elämässä, jolloin ei jaksa tehdä sen parisuhteenkaan eteen niin paljon. Sinä jotenkin nyt elät ruusunpunaisessa maailmassa, jos taivastelet, miksi ihmeessä et tekisi ihan jatkuvasti kaikkesi parisuhteen eteen. 

Oliko tää viesti suunnattu mulle vai kenelle? Olen siis keskustelun aloittaja. Kummastelen kun et lainannut kenenkään viestiä, mutta vastaus ei sovi lainkaan siihen mitä ajoin takaa. Mä tarkotin ainakin nimenomaan täysin päinvastaista. Siis juuri sitä että itsestäänselvyytenä pitäminen on mielestäni hyvä asia, koska silloin ei pelkää sitä että toinen eroaisi edes silloin vaikka asiat eivät olisi parhaalla mahdollisella tavalla. Itsestäänselvyytenä pitäminen nimenomaan mahdollistaa sen, että voi olla täysin oma itsensä eikä pakonomaisesti tee jatkuvasti asioita parisuhteen eteen toista miellyttääkseen oman hyvinvoinnin kustannuksella. Silloin jos ei pidä toista itsestäänselvyytenä, niin eikös silloin nimenomaan helposti tee asioita ihan vain pitääkseen sen toisen itsensä vierellä, eikä siksi että puhtaasta omasta halustaan haluaa niin tehdä. Kun pitää toista itsestäänselvyytenä, ei tietenkään tarvitse pakonomaisesti tehdä jatkuvasti "kaikkeaan parisuhteen eteen" sillä tietää että parisuhde säilyy myös ilman sitä ja oikeastaan parempana, kun ei pakota itseään mihinkään mitä ei sillä hetkellä jaksa tai pysty.

ap

Oletkohan sinä mieheni...

-16

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse onkin siitä ikävien asioiden tiedostamisesta. Sinähän et tuossa nimenomaan millään tavalla kyseenalaista sitä kumppanisi rinnalla pysymistä, koska kaikki on hyvin. Se kyseenalaistaminen pitää myös ulottaa sinne huonoihin aikoihin. Ei ole mitään järkeä rajata tätä kysymystä vain tilanteeseen, jossa molemmat ovat onnellisia, koska tosiasia on, että parisuhteissa tulee myös niitä huonoja aikoja. On ihan inhimillistä, että esimerkiksi uupuu elämässä, jolloin ei jaksa tehdä sen parisuhteenkaan eteen niin paljon. Sinä jotenkin nyt elät ruusunpunaisessa maailmassa, jos taivastelet, miksi ihmeessä et tekisi ihan jatkuvasti kaikkesi parisuhteen eteen. 

Oliko tää viesti suunnattu mulle vai kenelle? Olen siis keskustelun aloittaja. Kummastelen kun et lainannut kenenkään viestiä, mutta vastaus ei sovi lainkaan siihen mitä ajoin takaa. Mä tarkotin ainakin nimenomaan täysin päinvastaista. Siis juuri sitä että itsestäänselvyytenä pitäminen on mielestäni hyvä asia, koska silloin ei pelkää sitä että toinen eroaisi edes silloin vaikka asiat eivät olisi parhaalla mahdollisella tavalla. Itsestäänselvyytenä pitäminen nimenomaan mahdollistaa sen, että voi olla täysin oma itsensä eikä pakonomaisesti tee jatkuvasti asioita parisuhteen eteen toista miellyttääkseen oman hyvinvoinnin kustannuksella. Silloin jos ei pidä toista itsestäänselvyytenä, niin eikös silloin nimenomaan helposti tee asioita ihan vain pitääkseen sen toisen itsensä vierellä, eikä siksi että puhtaasta omasta halustaan haluaa niin tehdä. Kun pitää toista itsestäänselvyytenä, ei tietenkään tarvitse pakonomaisesti tehdä jatkuvasti "kaikkeaan parisuhteen eteen" sillä tietää että parisuhde säilyy myös ilman sitä ja oikeastaan parempana, kun ei pakota itseään mihinkään mitä ei sillä hetkellä jaksa tai pysty.

ap

Kyllä, viesti oli juuri sinulle. 

Etkö tosiaan näe mitään ongelmaa siinä, että tuossa käytännössä annat luvan itsellesi kohdella puolisoasi ihan miten tahansa? Jos huvittaa tiuskia tai olla välinpitämätön, koska se juuri sillä hetkellä tuntuu juuri sinulle luontaiselta käytökseltä, se on ihan ok, koska kumppanisi on itsestäänselvyys, eikä jätä sinua siitäkään huolimatta, että se tuntuu hänestä pahalta. Nimenomaan tuo on se huono juttu, että sinun ei mielestäsi tarvitse tehdä mitään kumppanisi eteen, jos ei vain huvita. Onhan se hirvittävän trendikästä ja voimaannuttavaa olla "rehellisesti oma itsensä", mutta joskus se on pelkästään itsekästä ja toisille ikävää. 

Vierailija kirjoitti:

Tuohan siinä onkin salakavalaa, kun nyt teet mielestäsi tosi paljon parisuhteenne eteen, mutta jos et koskaan pysähdy kyseenalaistamaan sitä, teetkö tosiaan tarpeeksi vai onko jostain asiasta tullut vain tottumus, sinä tosiaan pidät puolisoasi itsestäänselvyytenä etkä edes halua tietää, olisiko jossain korjattavaa vai ei. Sitten jos tuleekin ongelmia, esiin voi nousta sellaisia asioita, joita et itse edes ajatellut. Koska pidit puolisoasi itsestäänselvyytenä. 

En mä koe että teen yhtään mitään "parisuhteen" eteen. Sehän siinä nimenomaan onkin. Pidän kumppanuuttamme itsestäänselvyytenä jolloin en koe mitään tarvetta tehdä minkään _suhteen_ eteen yhtikäs mitään tarkoituksena pitää se suhde olemassa. Teen asioita kumppanini ja itseni vuoksi, meidän vuoksi, en suhteen vuoksi. Se suhde ikäänkuin on vain olemassa siinä, itsestäänselviönä. Olemme kaksi ihmistä jotka elävät elämää yhdessä pyrkien olemaan onnellisia. Ei ole mitään sellaista meistä erillistä objektia kuin "suhde" jonka eteen tarvitsisi kauheasti ahkeroida. Se suhde on abstraktisti olemassa tässä yhteiselossa automaattisesti. 

En ihan  ymmärtänyt yhteyttä tuossa itsestäänselvyytenä pitämisen ja tuon jälkimmäiseksi selittämäsi asian välillä. Tottakai mua kiinnostaa jos mun mies toivoo jonkin asian olevan toisin ja silloin pyritään mahdollisuuksien mukaan sitä asiaa muuttamaan, sama toisinpäin. Ja tottakai silloin jos jompi kumpi kokee jonkin asian epätyydyttäväksi niin siitä silloin sanoo toiselle osapuolelle. Ei mitään että kumpikin pohdiskelee eri huoneissa että "mitäköhän tuo toinen haluis olevan toisin". Sillähän sitä ongelmia saa itselleen järkättyä että yrittää yksinään keksiä mitä toinen haluaa ilman että asiasta kysyy näkökulmaa siltä toiselta. 

Se että on kiinnostunut itsensä ja itselle rakkaan ihmisen hyvinvoinnista, ei vaadi sitä että pitää toisen vierellä pysymistä epävarmana ja jonakin jonka eteen tarvitsisi jotenkin nähdä vaivaa ja ahkeroida. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse onkin siitä ikävien asioiden tiedostamisesta. Sinähän et tuossa nimenomaan millään tavalla kyseenalaista sitä kumppanisi rinnalla pysymistä, koska kaikki on hyvin. Se kyseenalaistaminen pitää myös ulottaa sinne huonoihin aikoihin. Ei ole mitään järkeä rajata tätä kysymystä vain tilanteeseen, jossa molemmat ovat onnellisia, koska tosiasia on, että parisuhteissa tulee myös niitä huonoja aikoja. On ihan inhimillistä, että esimerkiksi uupuu elämässä, jolloin ei jaksa tehdä sen parisuhteenkaan eteen niin paljon. Sinä jotenkin nyt elät ruusunpunaisessa maailmassa, jos taivastelet, miksi ihmeessä et tekisi ihan jatkuvasti kaikkesi parisuhteen eteen. 

Oliko tää viesti suunnattu mulle vai kenelle? Olen siis keskustelun aloittaja. Kummastelen kun et lainannut kenenkään viestiä, mutta vastaus ei sovi lainkaan siihen mitä ajoin takaa. Mä tarkotin ainakin nimenomaan täysin päinvastaista. Siis juuri sitä että itsestäänselvyytenä pitäminen on mielestäni hyvä asia, koska silloin ei pelkää sitä että toinen eroaisi edes silloin vaikka asiat eivät olisi parhaalla mahdollisella tavalla. Itsestäänselvyytenä pitäminen nimenomaan mahdollistaa sen, että voi olla täysin oma itsensä eikä pakonomaisesti tee jatkuvasti asioita parisuhteen eteen toista miellyttääkseen oman hyvinvoinnin kustannuksella. Silloin jos ei pidä toista itsestäänselvyytenä, niin eikös silloin nimenomaan helposti tee asioita ihan vain pitääkseen sen toisen itsensä vierellä, eikä siksi että puhtaasta omasta halustaan haluaa niin tehdä. Kun pitää toista itsestäänselvyytenä, ei tietenkään tarvitse pakonomaisesti tehdä jatkuvasti "kaikkeaan parisuhteen eteen" sillä tietää että parisuhde säilyy myös ilman sitä ja oikeastaan parempana, kun ei pakota itseään mihinkään mitä ei sillä hetkellä jaksa tai pysty.

ap

Kyllä, viesti oli juuri sinulle. 

Etkö tosiaan näe mitään ongelmaa siinä, että tuossa käytännössä annat luvan itsellesi kohdella puolisoasi ihan miten tahansa? Jos huvittaa tiuskia tai olla välinpitämätön, koska se juuri sillä hetkellä tuntuu juuri sinulle luontaiselta käytökseltä, se on ihan ok, koska kumppanisi on itsestäänselvyys, eikä jätä sinua siitäkään huolimatta, että se tuntuu hänestä pahalta. Nimenomaan tuo on se huono juttu, että sinun ei mielestäsi tarvitse tehdä mitään kumppanisi eteen, jos ei vain huvita. Onhan se hirvittävän trendikästä ja voimaannuttavaa olla "rehellisesti oma itsensä", mutta joskus se on pelkästään itsekästä ja toisille ikävää. 

Siis sikäli kyllä etten sensuroi käytöstäni siksi että pelkäisin sen aiheuttavan eron. Se että pidän yhdessä oloamme itsestäänselviönä, enkä siksi toimi mitenkään tarkoituksenani "välttää ero", ei silti tarkoita ettenkö olisi kiinnostunut siitä miltä kumppanistani tuntuu. Päinvastoin juuri siksi että pidän yhdessäoloamme itsestäänselvyytenä, on pyrkimyksenä pitää molemmat onnellisina. Se on molempien etu että molemmat voivat hyvin. Se että en pelkää eroa tilanteessa jossa käyttäytyisin loukkaavasti, ei tarkoita että käyttäytyisin loukkaavasti "ihan vain koska voin ja ei kuitenkaan erota", ei tietenkään, ihan älytön ajatus. En käyttäydy loukkaavasti siksi, että en halua toiselle kurjaa oloa. Se toisen kurja olo aiheuttaisi vain itsellenikin kurjan olon ja lopputuloksena olisi vain kaksi kurjalla ololla olevaa ihmistä. En mä ainakaan pysty olemaan onnellinen jos tiedän ettei mulle rakas ihminen ole onnellinen. Mun oma onnellisuus on osittain riippuvainen siis myös siitä toisen onnellisuudesta, ihan jo ajatuksen tasolla, mutta myös käytännön tasolla. 

Mielestäni surullista jos jotkut kohtelevat puolisoitaan hyvin pelkästään siksi etteivät halua sen toisen ottavan heistä eroa, eivätkä siksi että haluavat aidosti itsekin sen toisen olevan onnellinen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Et sinä pidä miestäsi itsestäänselvyytenä. Jos pitäisit, niin et tekisi mitään yhteisen hyvinvoinnin eteen.

Meillä on ainakin itsestäänselvyys, että kummatkin tekevät parhaansa perheen hyvinvoinnin takaamiseksi. Siihen kuuluu myös kumppanista huolehtiminen tarvittaessa ja muiden huomioiminen arjessa. Jos toisen kyky huolehtia perheestä tai itsestään heikkenee esimerkiksi sairauden tai työttömyyden takia, niin toinen ottaa isomman roolin. Vastavuoroisuus on parisuhteessa ihan itsestäänselvyys. Tähän olemme vihkivalassa sitoutuneet, miksi sitä pitäisi kyseenalaistaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan siinä onkin salakavalaa, kun nyt teet mielestäsi tosi paljon parisuhteenne eteen, mutta jos et koskaan pysähdy kyseenalaistamaan sitä, teetkö tosiaan tarpeeksi vai onko jostain asiasta tullut vain tottumus, sinä tosiaan pidät puolisoasi itsestäänselvyytenä etkä edes halua tietää, olisiko jossain korjattavaa vai ei. Sitten jos tuleekin ongelmia, esiin voi nousta sellaisia asioita, joita et itse edes ajatellut. Koska pidit puolisoasi itsestäänselvyytenä. 

En mä koe että teen yhtään mitään "parisuhteen" eteen. Sehän siinä nimenomaan onkin. Pidän kumppanuuttamme itsestäänselvyytenä jolloin en koe mitään tarvetta tehdä minkään _suhteen_ eteen yhtikäs mitään tarkoituksena pitää se suhde olemassa. Teen asioita kumppanini ja itseni vuoksi, meidän vuoksi, en suhteen vuoksi. Se suhde ikäänkuin on vain olemassa siinä, itsestäänselviönä. Olemme kaksi ihmistä jotka elävät elämää yhdessä pyrkien olemaan onnellisia. Ei ole mitään sellaista meistä erillistä objektia kuin "suhde" jonka eteen tarvitsisi kauheasti ahkeroida. Se suhde on abstraktisti olemassa tässä yhteiselossa automaattisesti. 

En ihan  ymmärtänyt yhteyttä tuossa itsestäänselvyytenä pitämisen ja tuon jälkimmäiseksi selittämäsi asian välillä. Tottakai mua kiinnostaa jos mun mies toivoo jonkin asian olevan toisin ja silloin pyritään mahdollisuuksien mukaan sitä asiaa muuttamaan, sama toisinpäin. Ja tottakai silloin jos jompi kumpi kokee jonkin asian epätyydyttäväksi niin siitä silloin sanoo toiselle osapuolelle. Ei mitään että kumpikin pohdiskelee eri huoneissa että "mitäköhän tuo toinen haluis olevan toisin". Sillähän sitä ongelmia saa itselleen järkättyä että yrittää yksinään keksiä mitä toinen haluaa ilman että asiasta kysyy näkökulmaa siltä toiselta. 

Se että on kiinnostunut itsensä ja itselle rakkaan ihmisen hyvinvoinnista, ei vaadi sitä että pitää toisen vierellä pysymistä epävarmana ja jonakin jonka eteen tarvitsisi jotenkin nähdä vaivaa ja ahkeroida. 

ap

No eihän siinä nyt tarvitsekkaan missään eri huoneissa pohtia, mitä toinen haluaisi olevan toisin. Mutta sitä omaa toimintaansa pitäisi kyllä välillä vähän miettiä. Onko viime aikoina ollut riitaa tai onko toisella ongelmia, joihin ei ole ehkä jaksanut kunnolla keskittyä? Hoitaako oman osuutensa esim kotitöistä ja perhe-elämästä tasapuolisesti? Meneekö muut asiat tasapuolisesti suhteessa, esim onko molemmilla yhtä paljon vapaa-aikaa, mahdollisuuksia harrastaa, tehdäänkö molempien lempiruokia jne? Pieniä asioita, joita voi silloin tällöin miettiä ja tarvittaessa korjata. Jos mitään tällaisia ei koskaan mieti, niin silloin niitä ongelmia voi tulla ihan huomaamatta. Jos taas teet tällaista reflektointia jatkuvasti, et pidä kumppaniasi niin itsestäänselvänä kuin luulet. 

Ja jos asioista keskustellaan, sehän on hyvä asia. Mutta siinä tullaankin siihen, että se keskustelu muuttaa jotain. Jos kumppanisi olisi sinulle itsestäänselvyys, lupaisit muutosta, mutta et tekisi mitään. Koska sinun ei tarvitse. 

Ehkä sinä nyt ymmärrät itsestäänselvyyden eri tavalla kuin minä. Itse olen elänyt suhteessa, jossa toin samoja epäkohtia esiin useita kertoja. Joka kerta mies lupasi muutoksen, mutta muutosta ei koskaan tapahtunut. Vasta kun ilmoitin, että haluan erota, hän heräsi siihen, että on pitänyt suhdetta itsestäänselvyytenä eikä ole siksi korjannut asioita. Jos hän olisi korjannut käytöstään, en olisi ollut hänelle myöskään itsestäänselvyys, vaan hänen olisi pitänyt tehdä muutos, koska olisi halunnut suhteen jatkuvan. Sinun suhteessasi ei ilmeisesti ole ollut kovin isoja ongelmia, joten ehkä et tiedä, mitä itsestäänselvyydellä tarkoitetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse onkin siitä ikävien asioiden tiedostamisesta. Sinähän et tuossa nimenomaan millään tavalla kyseenalaista sitä kumppanisi rinnalla pysymistä, koska kaikki on hyvin. Se kyseenalaistaminen pitää myös ulottaa sinne huonoihin aikoihin. Ei ole mitään järkeä rajata tätä kysymystä vain tilanteeseen, jossa molemmat ovat onnellisia, koska tosiasia on, että parisuhteissa tulee myös niitä huonoja aikoja. On ihan inhimillistä, että esimerkiksi uupuu elämässä, jolloin ei jaksa tehdä sen parisuhteenkaan eteen niin paljon. Sinä jotenkin nyt elät ruusunpunaisessa maailmassa, jos taivastelet, miksi ihmeessä et tekisi ihan jatkuvasti kaikkesi parisuhteen eteen. 

Oliko tää viesti suunnattu mulle vai kenelle? Olen siis keskustelun aloittaja. Kummastelen kun et lainannut kenenkään viestiä, mutta vastaus ei sovi lainkaan siihen mitä ajoin takaa. Mä tarkotin ainakin nimenomaan täysin päinvastaista. Siis juuri sitä että itsestäänselvyytenä pitäminen on mielestäni hyvä asia, koska silloin ei pelkää sitä että toinen eroaisi edes silloin vaikka asiat eivät olisi parhaalla mahdollisella tavalla. Itsestäänselvyytenä pitäminen nimenomaan mahdollistaa sen, että voi olla täysin oma itsensä eikä pakonomaisesti tee jatkuvasti asioita parisuhteen eteen toista miellyttääkseen oman hyvinvoinnin kustannuksella. Silloin jos ei pidä toista itsestäänselvyytenä, niin eikös silloin nimenomaan helposti tee asioita ihan vain pitääkseen sen toisen itsensä vierellä, eikä siksi että puhtaasta omasta halustaan haluaa niin tehdä. Kun pitää toista itsestäänselvyytenä, ei tietenkään tarvitse pakonomaisesti tehdä jatkuvasti "kaikkeaan parisuhteen eteen" sillä tietää että parisuhde säilyy myös ilman sitä ja oikeastaan parempana, kun ei pakota itseään mihinkään mitä ei sillä hetkellä jaksa tai pysty.

ap

Kyllä, viesti oli juuri sinulle. 

Etkö tosiaan näe mitään ongelmaa siinä, että tuossa käytännössä annat luvan itsellesi kohdella puolisoasi ihan miten tahansa? Jos huvittaa tiuskia tai olla välinpitämätön, koska se juuri sillä hetkellä tuntuu juuri sinulle luontaiselta käytökseltä, se on ihan ok, koska kumppanisi on itsestäänselvyys, eikä jätä sinua siitäkään huolimatta, että se tuntuu hänestä pahalta. Nimenomaan tuo on se huono juttu, että sinun ei mielestäsi tarvitse tehdä mitään kumppanisi eteen, jos ei vain huvita. Onhan se hirvittävän trendikästä ja voimaannuttavaa olla "rehellisesti oma itsensä", mutta joskus se on pelkästään itsekästä ja toisille ikävää. 

Siis sikäli kyllä etten sensuroi käytöstäni siksi että pelkäisin sen aiheuttavan eron. Se että pidän yhdessä oloamme itsestäänselviönä, enkä siksi toimi mitenkään tarkoituksenani "välttää ero", ei silti tarkoita ettenkö olisi kiinnostunut siitä miltä kumppanistani tuntuu. Päinvastoin juuri siksi että pidän yhdessäoloamme itsestäänselvyytenä, on pyrkimyksenä pitää molemmat onnellisina. Se on molempien etu että molemmat voivat hyvin. Se että en pelkää eroa tilanteessa jossa käyttäytyisin loukkaavasti, ei tarkoita että käyttäytyisin loukkaavasti "ihan vain koska voin ja ei kuitenkaan erota", ei tietenkään, ihan älytön ajatus. En käyttäydy loukkaavasti siksi, että en halua toiselle kurjaa oloa. Se toisen kurja olo aiheuttaisi vain itsellenikin kurjan olon ja lopputuloksena olisi vain kaksi kurjalla ololla olevaa ihmistä. En mä ainakaan pysty olemaan onnellinen jos tiedän ettei mulle rakas ihminen ole onnellinen. Mun oma onnellisuus on osittain riippuvainen siis myös siitä toisen onnellisuudesta, ihan jo ajatuksen tasolla, mutta myös käytännön tasolla. 

Mielestäni surullista jos jotkut kohtelevat puolisoitaan hyvin pelkästään siksi etteivät halua sen toisen ottavan heistä eroa, eivätkä siksi että haluavat aidosti itsekin sen toisen olevan onnellinen.

ap

No tässä se avain. Et siis pidä kumppaniasi itsestäänselvyytenä, vaikka niin nyt jostain syystä väitätkin. Välität kuitenkin ilmiselvästi hänen tunteistaan ja tiedät, että on asioita, jotka häntä loukkaavat. Se, mikä seuraus sillä on parisuhteen pysyvyyden kannalta, on nyt vähän aiheen sivusta. Itsestäänselvyytenä pitäminen on suurimmaksi osaksi sitä, että et piittaa toisen tunteista ja ääripää on sitten se, että se piittaamattomuus johtaa eroon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sinä pidä miestäsi itsestäänselvyytenä. Jos pitäisit, niin et tekisi mitään yhteisen hyvinvoinnin eteen.

Meillä on ainakin itsestäänselvyys, että kummatkin tekevät parhaansa perheen hyvinvoinnin takaamiseksi. Siihen kuuluu myös kumppanista huolehtiminen tarvittaessa ja muiden huomioiminen arjessa. Jos toisen kyky huolehtia perheestä tai itsestään heikkenee esimerkiksi sairauden tai työttömyyden takia, niin toinen ottaa isomman roolin. Vastavuoroisuus on parisuhteessa ihan itsestäänselvyys. Tähän olemme vihkivalassa sitoutuneet, miksi sitä pitäisi kyseenalaistaa?

Niin. Tuossahan se kumppani ei ole itsestäänselvyys, vaan se, että teette itse jotain sen suhteen eteen. Eli nimenomaan päinvastainen tilanne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sinä pidä miestäsi itsestäänselvyytenä. Jos pitäisit, niin et tekisi mitään yhteisen hyvinvoinnin eteen.

Meillä on ainakin itsestäänselvyys, että kummatkin tekevät parhaansa perheen hyvinvoinnin takaamiseksi. Siihen kuuluu myös kumppanista huolehtiminen tarvittaessa ja muiden huomioiminen arjessa. Jos toisen kyky huolehtia perheestä tai itsestään heikkenee esimerkiksi sairauden tai työttömyyden takia, niin toinen ottaa isomman roolin. Vastavuoroisuus on parisuhteessa ihan itsestäänselvyys. Tähän olemme vihkivalassa sitoutuneet, miksi sitä pitäisi kyseenalaistaa?

Hyvin kiteytetty. Ylipäänsä elämässä mikään asia ei ole pysyvää ja muuttumatonta, me itsekin muutumme koko aika ainakin pikkasen. Näissä muutoksissa voi pudotan kärryiltä, jos ei ole koko aika tarkkaavaisena itsen, kumppanin, elämän, ympäristönsä ym. suhteen. Kuseenalaista omia ajatuksiaan, yritä nähdä ja kuulla paremmin. Kriisi voi tulla puun takaa, kun ei ole huomannut pieniä varoitusmerkkejä.

AP nyt taitaa vaan jotenkin käsittää eri tavalla sanan itsestäänselvyys, ja ehkä hän ei ole vielä kokenut suurempia parisuhde-ongelmia.